Pyysin miestäni luopumaan naispuolisesta ystävästään sillä

Mikä ongelma nais ystävässä on? Ei kai ne joka pv sentään näe. Kyl mä soittelen mun kamuille vaik niil akat. En tosin näe usein

On mul omaki ukko.

Jospa ap hankkisit omat ukko kamut ni rauhottuisit. Ystävä on eri asia ku pimppi ja parisuhde nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ns. Sanna. Ystäväni naisystävän mustasukkaisuus oli niin ahdistavaa, että vetäydyin itse tuosta ystävyydestä enkä enää tapaa tuota ystävääni ainakaan kahden kesken. Surullista ja turhaa, mutta minkäs teet. Parisuhde ja perhe ennen kaikkea.

Minusta sinä teit oikein. Ja voi tulla vielä aika, jolloin naisystävä tuntee itsensä varmemmaksi ja voitte taas miehen kanssa olla normaalimmin ystävät. 

No ei tehnyt oikein. Tämänkin sannan ystävä tulee katumaan, että jäi tuollaisen mustasukkaisen ja kontrolloivan naisen kanssa suhteeseen ja luopui omista ystävistään naisen vaatiessa täydellistä omistautumista vain hänelle. Jos tässä oli kyse kontrolloivasta ja mustasukkaisesta miehestä, joka pyrkii rikkomaan uuden naisystävän ystävyyssuhteet ja eristämään tämän muista sosiaalisista tukiverkoista mustasukkaisuuttaan, ei tällaista pidettäisi oikeana ratkaisuna sitten ikinä. Aivan sairasta, kuinka naiset katsovat toisten naisten hirveää mustasukkaisuutta ja omistushaluja läpi sormien ja pitävät "oikeana" ratkaisuna sitä, että mies luopuu ystävistään. Hullua porukkaa. 

Olen se, joka suosiolla siirtyi sivumpaan mustasukkaisen naisystävän tieltä. En tiedä toiminko lopulta oikein mutta en nyt muutakaan vaihtoehtoa nähnyt. Olen ollut suruissani ja harmissani tietenkin, enkä välttämättä ymmärrä miksi näin piti käydä. Toimin oman harkintani mukaan, vaikka se näin palstalla voikin olla vaikea selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ns. Sanna. Ystäväni naisystävän mustasukkaisuus oli niin ahdistavaa, että vetäydyin itse tuosta ystävyydestä enkä enää tapaa tuota ystävääni ainakaan kahden kesken. Surullista ja turhaa, mutta minkäs teet. Parisuhde ja perhe ennen kaikkea.

Minusta sinä teit oikein. Ja voi tulla vielä aika, jolloin naisystävä tuntee itsensä varmemmaksi ja voitte taas miehen kanssa olla normaalimmin ystävät. 

No ei tehnyt oikein. Tämänkin sannan ystävä tulee katumaan, että jäi tuollaisen mustasukkaisen ja kontrolloivan naisen kanssa suhteeseen ja luopui omista ystävistään naisen vaatiessa täydellistä omistautumista vain hänelle. Jos tässä oli kyse kontrolloivasta ja mustasukkaisesta miehestä, joka pyrkii rikkomaan uuden naisystävän ystävyyssuhteet ja eristämään tämän muista sosiaalisista tukiverkoista mustasukkaisuuttaan, ei tällaista pidettäisi oikeana ratkaisuna sitten ikinä. Aivan sairasta, kuinka naiset katsovat toisten naisten hirveää mustasukkaisuutta ja omistushaluja läpi sormien ja pitävät "oikeana" ratkaisuna sitä, että mies luopuu ystävistään. Hullua porukkaa. 

Minä en hyväksy mustasukkaista ja kontrolloivaa käytöstä, jolla ihminen eristetään muista, mutta olen aivan ehdottomasti pesimärauhan kannattaja. Kuka tahansa häiriintyy, kun riittävästi ärsytetään ja siksi pitäisi luoda kumppanille otolliset puitteet rakkaudelle. Siis mielestäni ystävän pitäisi mahtua kuvioon taas sitten, kun parin välillä on kaikki kunnossa ja molemmilla hyvä olo ja ystävyys voidaan toteuttaa loukkaamatta. Ja jos tuohon ei koskaan päästä, on tosiaan parempi hankkiutua eroon kumppanista. Mutta mistä sen tietää, jos ei ensin kokeile?

Vai pesimärauhan kannattaja? Miten niin häiriintyy, kun jatkuvasti ärsytetään? Ai sillä, että on toisen ystävä? Että on osa toisen elämää? Sä olet yhtä sekaisin kuin ap. Just tuollainen epävarma nainen, joka hallitsee miestään uhkauksilla ja vaatimuksilla kun ei kykene normaaliin luottamusta sisältävään parisuhteeseen. Vai että ystävät häiritsevät arvon rouvan pesimärauhaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanelee, että lemppaa toisen mikäli hän ei jätä ystävää ja toinen sanelee jättävänsä uhkausten vuoksi, onko kumpikaan oikeasti toista parempi vaan itsekäs ja kommunikaatiokyvytön ihminen? Jos rakastaa toista, luulisi voivan löytyä tahtoa puhua asia läpi ja etsiä molemmille sopivaa ratkaisua, yleensä sellainen löytyy kyllä kunhan kumpikaan ei kaivaudu poteroonsa. 

Varmaan joo molemmilla syytä kehittää kommunikaatiotaitojaan, mutta isompi syypää tuossa on se alkuperäinen vaatimuksen esittäjä, koska kyseinen vaatimus itsessään on jo monelle suunnilleen sama kuin toteaisi päin naamaa "en luota tähän suhteeseen, enkä sinuun. Tiedän ettet pysty omatoimisesti uskollisuuteen, joten voimme jatkaa yhdessä vain jos katkaiset välisi tähän ihmiseen, joka on samaa sukupuolta kuin minä. Nussit minuakin, joten mikään muu kuin pakotettu erillään pitäminen ei estä nussimasta häntäkin."

Välttämättä kyse ei ole lainkaan siitä, että epäilisi toisen nussivan kaikkea vaan siitä, miten tärkeäksi itsensä toiselle tuntee ja miten varmaksi ja turvalliseksi tuntee itsensä ihmissuhteessa, jossa kuitenkin pitäisi pystyä olemaan paljaana ja haavoittuvana. Kun kumppani tietää ja tuntee olevansa ykkönen, ystävät mahtuvat mukaan, mutta tuon tunteen pitää antaa syntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävästä tartte luopua.

Itselle kävi niin että miehellä oli naispuolinen ystävä jonka kanssa hänellä oli joskus ollut juttua ja sitten kun oltiin alettu seurustelemaan niin nainen päätti sitten alkaa yrittämään miestä itselleen.

Tilanne edelleen outo ja vähän pelottava vaikka mies vannonut ettei "vaihda" mua. Saa nähdä mitä tapahtuu...

Niin, voihan se ystäväkin tuntea itsensä syrjäytetyksi ja mustasukkaiseksi jne. ja äityä johonkin outoon toimintaan, jos menee paniikkiin ajatuksesta, että menettää ystävänsä. 

eivät olleet puhuneet edes 5 kk ja kumma kun melkein heti kun seurustellaan niin nainen alkaakin juttusille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ns. Sanna. Ystäväni naisystävän mustasukkaisuus oli niin ahdistavaa, että vetäydyin itse tuosta ystävyydestä enkä enää tapaa tuota ystävääni ainakaan kahden kesken. Surullista ja turhaa, mutta minkäs teet. Parisuhde ja perhe ennen kaikkea.

Minusta sinä teit oikein. Ja voi tulla vielä aika, jolloin naisystävä tuntee itsensä varmemmaksi ja voitte taas miehen kanssa olla normaalimmin ystävät. 

No ei tehnyt oikein. Tämänkin sannan ystävä tulee katumaan, että jäi tuollaisen mustasukkaisen ja kontrolloivan naisen kanssa suhteeseen ja luopui omista ystävistään naisen vaatiessa täydellistä omistautumista vain hänelle. Jos tässä oli kyse kontrolloivasta ja mustasukkaisesta miehestä, joka pyrkii rikkomaan uuden naisystävän ystävyyssuhteet ja eristämään tämän muista sosiaalisista tukiverkoista mustasukkaisuuttaan, ei tällaista pidettäisi oikeana ratkaisuna sitten ikinä. Aivan sairasta, kuinka naiset katsovat toisten naisten hirveää mustasukkaisuutta ja omistushaluja läpi sormien ja pitävät "oikeana" ratkaisuna sitä, että mies luopuu ystävistään. Hullua porukkaa. 

Olen se, joka suosiolla siirtyi sivumpaan mustasukkaisen naisystävän tieltä. En tiedä toiminko lopulta oikein mutta en nyt muutakaan vaihtoehtoa nähnyt. Olen ollut suruissani ja harmissani tietenkin, enkä välttämättä ymmärrä miksi näin piti käydä. Toimin oman harkintani mukaan, vaikka se näin palstalla voikin olla vaikea selittää.

Siis totta kai teet niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Tuo tilanne on varmaan ollut tosi vaikea sinulle. Mutta nyt tuolla miehellä ei ole niitä omia turvaverkkoja jäljellä, jotka voisivat auttaa näkemään tilanteen objektiivisemmin. Tuollaisissa suhteissa, missä toinen kontrolloi ja vahtii ja eristää, alkaa itsekin kuvitella, että jotenkin ansaitsee sen. Että tekee väärin, jos on omiakin ystäviä. Alkaa käyttäytymään kuin kävelisi sirpaleilla, ettei hermostuta toista. Kun kukaan ei ole kertomassa, että itselläkin on oikeus ystäviin ja omiin mielipiteisiin, niin jää sen toisen kontrolloinnin ja aivopesun kahlitsemaksi. Siitä on vaikea irtautua, jos ei ole ketään, jolta saada tukea vaan ajattelee jäävänsä yksin, koska entisiä ystäviä ei enää ole olemassa. Mitä pitempi tauko, sitä vaikeampi on enää ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehiä kannattaa testata. Itse pyysin parhaimman ystävän flirttailemaan mieheni kanssa. Voitte sitten arvata miten siinä kävi ja mies on nykyisin sitten ex.

Hän tiesi, että tää on joku sun testi. Olet kieroutunut ihminen. Siksi HÄN päätti, että teidän suhde on ohi ja vei flirttailun pidemmälle.

Mies kuten muutkin miehet yleensäkin oli kyllä todella tyhmä ja hyväuskoinen. Ei hänellä edes ollut aavistustakaan että petin häntä koko ajan. Miehet ja varsinkin suomalaiset sellaiset kun ovat niin sikoja ettei niille kannata olla uskollinen.

Surullista, että olet saanut kotoasi tuollaisen mallin. Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin isäsi ja/tai mahdolliset veljesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanelee, että lemppaa toisen mikäli hän ei jätä ystävää ja toinen sanelee jättävänsä uhkausten vuoksi, onko kumpikaan oikeasti toista parempi vaan itsekäs ja kommunikaatiokyvytön ihminen? Jos rakastaa toista, luulisi voivan löytyä tahtoa puhua asia läpi ja etsiä molemmille sopivaa ratkaisua, yleensä sellainen löytyy kyllä kunhan kumpikaan ei kaivaudu poteroonsa. 

Varmaan joo molemmilla syytä kehittää kommunikaatiotaitojaan, mutta isompi syypää tuossa on se alkuperäinen vaatimuksen esittäjä, koska kyseinen vaatimus itsessään on jo monelle suunnilleen sama kuin toteaisi päin naamaa "en luota tähän suhteeseen, enkä sinuun. Tiedän ettet pysty omatoimisesti uskollisuuteen, joten voimme jatkaa yhdessä vain jos katkaiset välisi tähän ihmiseen, joka on samaa sukupuolta kuin minä. Nussit minuakin, joten mikään muu kuin pakotettu erillään pitäminen ei estä nussimasta häntäkin."

Tämä! Kuka haluaa olla parisuhteessa miehen kanssa, jonka kuvittelee olevan viettiensä vallassa oleva eläin? Jos se mies (/nainen) haluaa valita uskollisuuden, niin hän on uskollinen vaikka olisi kuinka läheisiä ystäviä (tai tilaisuuksia pettämiseen ihan muiden ihmisten kanssa). Jos ei valitse, niin mitä sellaisella ihmissuhteella tekee, jossa toiseen ei voi luottaa?

Olisit suoraan jättänyt, kun halut olla sinkku.

Kyllä oma kumppani on tärkeämpi.Sannat pysykööt vaikka nevadassa.Ukko pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oma kumppani on tärkeämpi.Sannat pysykööt vaikka nevadassa.Ukko pihalle.

Voihan sen noinkin ratkaista. Sitten voi myös ihmetellä, miksi on niin vaikea löytää hyvää, luottamuksellista, toimivaa parisuhdetta.

Minäkin olen muutaman kerran ollut sanna. Niissä tilanteissa ystävän uusi nainen on ollut olevinaan kaveriani, mutta itse olen vaistonnut ettei minusta pidetä. Yksi ystäväni minulle sitten tunnustikin, että naisensa oli minusta mustasukkainen. Hänelle sanoin, että ehkä on parempi että emme ole tekemisissä, mutta mies ei halunnut sitä. Näimme kuitenkin harvemmin, sillä olin tarkoituksella "kiireinen" kun pyydettiin illanviettoon heidän luokseen. Ei mennyt kauaa, kun erosivat, ja sain ystäväni takaisin. 

Toisessa tapauksessa välit menivät yli kymmeneksi vuodeksi, kunnes viimein pari kuukautta sitten tämä ystäväni otti yhteyttä, ja kertoi eronneensa. Nyt olemme taas pitäneet viikottain yhteyttä, ja nähneet kahdesti, täällä minun kotonani, siis minun ja mieheni. Olemme yhdessä kuunnelleet tämän ystäväni tilitystä eksästään, ja siitä millaisessa suhteessa hän tuon 10 vuotta näivettyi ilman ystäviään.

Vastaisuudessakin olen valmis väistymään, mikäli tilanne niin vaatii, sillä ystäväni kyllä jossain vaiheessa näkevät itse mikä heille on parasta, enkä usko sen parhaan olevan mustasukkainen justiina joka kieltää mieheltään ystävät, semminkin kun meille on aina tervetulleita myös ystäviemme puolisot, eikä salattapaamisia järjestellä.

Mä rakastan miestäni ja hylkäisin koska vaan yhden ystävän hänen vuokseen.

Ja jos miehellä olisi naispuolinen ystävä niin en olis edes aloittanut suhdetta. Jos nyt alottais ystävyyssuhteen naisen kanssa niin ottaisin eron.

Mies on muutenkin mukavempi ystävilleen kuin minulle (vieraskoreus) niin kyllä hajoisin jos olis joku naisystävä jota kohdellaan paremmin kuin minua.

Ollaan reilu 30v. Lapsia ja 10v. yhdessä.

Ap jätä mies, kysy siltä vielä kumman pelastaisi palavasta talosta. Ja lapsellista tai ei niin kyllä se jotain kertoo jos oma ukko pelastaa mieluummin kaverinsa.

Edelleenkin fakta on se, että 50% pareista eroa ja erollepania on 80% nainen. Tämä on tilastollinen fakta joka ei siitä miksikään muutu vaikka kuinka alapeukutat. Eron jälkeen pysytellään mukamasa kavereina/ystävinä ja lopputulos on kuitenkin, että puolen vuoden jälkeen, et tiedä mitään siitä naisesta. Mitä Sannalle kuuluu? No se on edelleenkin kaveri. Joten Uuno turhapurosta opittuna hyviä kavereita on vaikeempi saada kuin naista.

Tältäkin draamalta olisi vältytty mikäli olisi alunperinkin otettu itselle sopiva kumppani, eli ap:n tapauksessa mies, jolla ei ole näitä naispuolisia ystäviä.

Valitse ensikerralla parempi mies itsellesi ap ja jätä tuollaiset Sanna-miehet Sannojensa kanssa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin fakta on se, että 50% pareista eroa ja erollepania on 80% nainen. Tämä on tilastollinen fakta joka ei siitä miksikään muutu vaikka kuinka alapeukutat. Eron jälkeen pysytellään mukamasa kavereina/ystävinä ja lopputulos on kuitenkin, että puolen vuoden jälkeen, et tiedä mitään siitä naisesta. Mitä Sannalle kuuluu? No se on edelleenkin kaveri. Joten Uuno turhapurosta opittuna hyviä kavereita on vaikeempi saada kuin naista.

Niistä miehistä, jotka ovat puolisonsa parhaita ystäviä ja vaalivat suhdetta, naiset eivät eroa. Palvon miestä vielä 20 vuoden jälkeenkin, mutta en todellakaan hyväksyisi sitä, että joku sanna kiilaisi edelleni. Hän saisi sitten ihan vapaasti mennä sannan kanssa. 

Jos luet kommenttini uudelleen ajatuksen kera, ehkä huomaat, että siinä ei arvosteltu ystäviä sinänsä, vaan tärkeysjärjestystä suhteessa puolisoon ja elämän muihin tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.

Jotakin on suhteessa pielessä, jos kaikista läheisin "luottoihminen" on ystävä ja samalla kotona itkee oma puoliso epävarmana ja tietämättömänä missä oikeasti mennään -onko kyseessä todella "vain" ystävä vai myös seksisuhde.

Ja tällä ei nyt puolusteta mustasukkaisuutta tai yritystä kontrolloida puolison elämää.

Olen itse läheltä seurannut, mitä tapahtuu kun vastakkaista sukupuolta olevasta ystävästä on tullut läheisempi kuin omasta puolisosta. Lähes kaikki nämä liitot lopulta päättyneet eroon. Mukaan lukien vanhempieni liitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni oli tilanne, että miehensä ystävystyi naispuolisen työtoverinsa kanssa.

Mies alkoi viettää illat jossain muualla. Seksi loppui. Kotona ollessa mies oli äreä ja pilkallinen. Uhkaili usein erolla.

Lapsi kertoi isänsä käyvän treffeillä tuon naisen kanssa ja välillä hänetkin oli otettu mukaan.

Ystäväni kysyi mieheltään, mitä oli meneillään. Ei kuulemma mitään muuta kuin kaveruutta, oli vastaus.

Ystäväni oli pienellä matkalla ja kun tuli kotiin, siellä odotti surullisen klassinen näkymä.

Mies edelleen kiisti ja sanoi naisen olevan vain hyvä ystävä, eikä asia kuulemma edes kuuluisi vaimolle. Kaikilla on oikeus omiin kavereihin.

Tuo nainen erosi omasta puolisostaan ja pian tämän jälkeen ystäväni vastaanotti eropaperit omalta mieheltään.

Jotain on pielessä, jos ystävä on tärkeämpi kuin oma puoliso. Mun mielestäni se olisi vakavan tutkiskelun ja parisuhdeterapian paikka, jos tuntisin kavereidenkin olevan läheisempiä kuin oma puolisoni.

Väitän, että pitkässä juoksussa tasapainoinen, rakastava ja terve parisuhde ei ole mahdollista, jos liiton edelle kiilaa ydinperheen ulkopuoliset ihmiset (oli kyseessä sitten anoppi tai ystävä).

Eri asia sitten, jos kyseessä vain tapailu- ja seurustelusuhde. Silloin oma elämä pidetään vielä erillään raha-asioita myöten ja ystävyyssuhteita ristiinrastiin pitääkin vaalia, sillä seurustelusuhde voi hyvinkin olla vain ohimenevä vaihe elämässä.

Niinbno tuo on tuo suomalainen parisuhteen malli, jossa eristäydytään pikku ydinperheeksi ja kohdellaan muita ihmisiä parisuhteen vihollisina ja potentiaalisina sabotoijina. Muualla maailmassa parisuhde kyllä antaa tilaa läheisille perhe- ja ystävyyssuhteillekin. Ne jopa toivotetaan tervetulleiksi ja koetaan parisuhdetta tukevana voimavarana. Mutta näin meillä Suomessa. Vainoharhaisia, omistushaluisia ja kontrollin kaipuisia ihmisiä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Jos luet kommenttini uudelleen ajatuksen kera, ehkä huomaat, että siinä ei arvosteltu ystäviä sinänsä, vaan tärkeysjärjestystä suhteessa puolisoon ja elämän muihin tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.

Jotakin on suhteessa pielessä, jos kaikista läheisin "luottoihminen" on ystävä ja samalla kotona itkee oma puoliso epävarmana ja tietämättömänä missä oikeasti mennään -onko kyseessä todella "vain" ystävä vai myös seksisuhde.

Ja tällä ei nyt puolusteta mustasukkaisuutta tai yritystä kontrolloida puolison elämää.

Olen itse läheltä seurannut, mitä tapahtuu kun vastakkaista sukupuolta olevasta ystävästä on tullut läheisempi kuin omasta puolisosta. Lähes kaikki nämä liitot lopulta päättyneet eroon. Mukaan lukien vanhempieni liitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni oli tilanne, että miehensä ystävystyi naispuolisen työtoverinsa kanssa.

Mies alkoi viettää illat jossain muualla. Seksi loppui. Kotona ollessa mies oli äreä ja pilkallinen. Uhkaili usein erolla.

Lapsi kertoi isänsä käyvän treffeillä tuon naisen kanssa ja välillä hänetkin oli otettu mukaan.

Ystäväni kysyi mieheltään, mitä oli meneillään. Ei kuulemma mitään muuta kuin kaveruutta, oli vastaus.

Ystäväni oli pienellä matkalla ja kun tuli kotiin, siellä odotti surullisen klassinen näkymä.

Mies edelleen kiisti ja sanoi naisen olevan vain hyvä ystävä, eikä asia kuulemma edes kuuluisi vaimolle. Kaikilla on oikeus omiin kavereihin.

Tuo nainen erosi omasta puolisostaan ja pian tämän jälkeen ystäväni vastaanotti eropaperit omalta mieheltään.

Jotain on pielessä, jos ystävä on tärkeämpi kuin oma puoliso. Mun mielestäni se olisi vakavan tutkiskelun ja parisuhdeterapian paikka, jos tuntisin kavereidenkin olevan läheisempiä kuin oma puolisoni.

Väitän, että pitkässä juoksussa tasapainoinen, rakastava ja terve parisuhde ei ole mahdollista, jos liiton edelle kiilaa ydinperheen ulkopuoliset ihmiset (oli kyseessä sitten anoppi tai ystävä).

Eri asia sitten, jos kyseessä vain tapailu- ja seurustelusuhde. Silloin oma elämä pidetään vielä erillään raha-asioita myöten ja ystävyyssuhteita ristiinrastiin pitääkin vaalia, sillä seurustelusuhde voi hyvinkin olla vain ohimenevä vaihe elämässä.

Niinbno tuo on tuo suomalainen parisuhteen malli, jossa eristäydytään pikku ydinperheeksi ja kohdellaan muita ihmisiä parisuhteen vihollisina ja potentiaalisina sabotoijina. Muualla maailmassa parisuhde kyllä antaa tilaa läheisille perhe- ja ystävyyssuhteillekin. Ne jopa toivotetaan tervetulleiksi ja koetaan parisuhdetta tukevana voimavarana. Mutta näin meillä Suomessa. Vainoharhaisia, omistushaluisia ja kontrollin kaipuisia ihmisiä riittää.

Olen täysin samaa mieltä. Eikä se seksikään aina ole se määrittävä tekijä, sitä voi kiinnittyä toiseen todella syvälle ilman seksiäkin ja asettaa tämän ystävänsä aina edelle ja etusijalle jne. Miehet ovat ehkä herkemmin mustasukkaisia seksistä kun nainen on herkkä myös henkiselle juopalle, kun joku toinen kiilaa siihen väliin. 

Musta olisi pelottavaa, jos mies sanoisi masentuvansa, lopettavansa opiskelut ja työt ilman minua. En halua kenenkään olevan niin riippuvainen minusta, että lopettaa omat tärkeät asiansa vain, jos minua ei ole. Eikö mies opiskele itseään varten? Kamalaa, vähän kuin kiristämistä ja uhkailua! On niitäkin, jotka uhkaavait itsarilla jos toinen jättää, ei tervettä. Halua että puolisoni on omilla jaloilla seisova ja oman mielenterveytensä säilyttävä ilman minuakin.

Jos mies ei pian pyydä anteeksi töksäytystään, todellakin lähtisin. Ykkösvalinta tulee tietenkin olla oma puoliso, ei hyvä ystävä. Tietenkin hyvä jos voi pitää molemmat.  Mutta jos valitsisi oikeasti ystävänsä mieluummin, niin menköön tämän kanssa naimisiin sitten, jos on vaimoa tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Mä rakastan miestäni ja hylkäisin koska vaan yhden ystävän hänen vuokseen.

Ja jos miehellä olisi naispuolinen ystävä niin en olis edes aloittanut suhdetta. Jos nyt alottais ystävyyssuhteen naisen kanssa niin ottaisin eron.

Mies on muutenkin mukavempi ystävilleen kuin minulle (vieraskoreus) niin kyllä hajoisin jos olis joku naisystävä jota kohdellaan paremmin kuin minua.

Ollaan reilu 30v. Lapsia ja 10v. yhdessä.

Ap jätä mies, kysy siltä vielä kumman pelastaisi palavasta talosta. Ja lapsellista tai ei niin kyllä se jotain kertoo jos oma ukko pelastaa mieluummin kaverinsa.

Huokaus. Anna mun kaikki kestää. Toivotan mihellesi voimia ja lapsillesi toivon, ettei heistä kasva ja varu yhtä mustavalkoisia kuin miltä sinä vaikutat.