Lue keskustelun säännöt.
Mies lihonnut vuoden aikana vastenmieliseksi
02.01.2018 |
Olemme olleet avomiehen kanssa nyt viitisen vuotta yhdessä, asuttu saman katon alla 2v. Ongelmana nyt varmaan 2016 jouluna alkanut lihominen.. ennen normaalipainon ylärajassa huidellut mies sai jokavuotisesti ahmimisjakson päälle jouluherkkujen myötä, ja tasainen lihominen jatkunut siitä asti.
Keväällä otin puheeksi tämän lihomisen ja mies sanoi että kun menee syksyllä 3kk raskaampiin työtehtäviin niin siitä laihtuu helposti ja kunto nousee. No, nämä työtehtävät tuli ja meni, kunto nousi varmasti mutta pelastusrengas turposi vatsan ympärillä kun mässytti raskaan päivän jälkeen pizzaa, kebabia ja muutaman pussillisen karkkeja iltapalaksi. Nyt mies on lihonnut tässä vuoden aikana yli 20kg ja näyttää todella vastenmieliseltä. BMI on 31. Maha on iso ja roikkuu, tissit ovat kasvaneet ja ovat oikeasti suuret, reisien paksuus on noin metri(mittasi hiljattain). Vyötärölihavuuden raja paukkuu ja kunnolla. Lisäksi tuo mies nyt lomaillessaan ei tee muuta kuin pelaa sohvalla 10h päivässä, tulee viereeni vartavasten pieremään ja röhönauraa päälle, syö herkkuja päivittäin, ei kuuntele kun puhun, hermostuu jos joutuu keskustelemaan muutakin kuin joo/ei... ja jatkaa lihomistaan. En usko että lihoaminen muuten haittaisi ihan näin paljoa edes, mutta tuo on muuttunut luonteeltaankin ihan täydeksi persreiäksi. Tekee kokonaisuudesta vieläkin inhottavamman. Makkarissa ei ole ollut toimintaa varmaan kuukauteen, tokkopa tuo on sitä edes ymmärtänyt kaivata kun pelaa vaan.
Olen koittanut ottaa esille tätä lihomista mutta mies nauraa päin naamaa. Sanoi kyllä että alkaa käymään salilla ja sillä laihtuu, mutta ei yhtään ymmärrä ettei lihominen lopu muulla kuin syömisen kohtuullistamisella. Vaikka kävisikin salilla treenaamassa niin sehän on pari suklaapatukkaa ja poltetut kalorit on takaisin.
Mua harmittaa aivan törkeästi ja olen monesti jo miettinyt etten halua enää jatkaa suhdetta. Mies ei ole yhtään viehättävän näköinen enää, itse tykkään pitää ulkonäöstäni huolta ja toivoisin samaa myös kumppanilta. Lisäksi olen ammattini puolesta ehdottanut hänelle ravitsemussuunnitelman tekoa, mutta hän ei sellaista halunnut. Mietin jatkuvasti mitä voisin asian suhteen tehdä, mutta itkettää kun tiedän että laihtuminen on vain miehen itsensä päätettävissä ja tehtävissä.
En oikein tiedä mitä haen tällä, tuntuu että olen vähän hukassa ja halusin avautua. Onko muilla kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Ja ei olla Porvoosta. Ikää n. 25v molemmilla.
Kommentit (146)
Omituinen lähestymistapa. Miehellä on selkeästi jokin ongelma, eikä se ole se, että hän näyttää sinun silmissäsi vasteenmieliseltä. Miten rakas ihminen voi näyttää vastenmieliseltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama mun oma vaimo. siks käyn muualla ja otan eron.. hän ei ole se jonka pappi pisti yhteen. enkä lukenu sun tilitystä. liian pitkä.
Mun exkin teki noin kun lihoin. No mä laihduin painoindeksiin 19 ja sain heti paremman miehen, kun pääsin exästä eroon. Ex jäi yksin - itki perääni vuosikausia. Mutta enpä huolisi miestä, jolle pelkkä ulkonäkö on joku parisuhteen tärkein kriteeri.
Ilmeisesti naisille se saa olla tärkein kriteeri. Ainakin kun katsoo noita aloituksen peukutuksia. Miksi nainen saa harkita eroa, jos mies lihoo, mutta toisinpäin asia on karmea vääryys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään jo kymmenen tunnin peliputket ja kuukauden seksittömyys olisivat mulle kriisin paikka.
Miksi? Olisiko se paha sitten, jos mies lukisi 10 tuntia putkessa, tai huhhuijaa, lähtisi vaikka viikonlopuksi vaellukselle yksin, josta tulee 48 tuntia saman asian tekemistä putkeen?
Lukeminen on ok, kehittää älyä, sanavarastoa, yleistietoutta jne jne.
Vaellus on ok, raitis ilma tekee hyvää keholle ja mielelle. Vaatii hyvää kuntoa.
Pelaaminen.....?
Riippuu siitä, mitä pelaa.
Olet oikeassa:) Jos pelaa jääkiekkoa on varmasti aika timmissä kunnossa:)
Ap:n mies ei tainnut kuitenkaan pelata, vai??
Läski ei ole ulkonäköä vaan läskiä. Isot korvat on ulkonäköä.
Onko parempi lihonnut kuin laihtunnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kauhistelua tuossa asiassa, jos toinen ei miellytä niin ero. Monille naisille painolla ei ole samaa merkitystä, vaan katsovat persoonaa /luonnetta, mies löytää toisen. Ja sä pääset vapaaksi etsimään uuden miehen. Ihmiset laihtuvat jos itse tuntevat tarpeelliseksi, toisen vaatimukset voivat pahentaa tilannetta. Kaikki eivät muutenkaan sovi yhteen, jolloin ei auta kuin omat asunnot.
Muijalle kävi sama.
Sinä ehdit kuitenkin 5v nauttia miehestäsi.
Meillä se perse räjähti vuoden sisällä siitä, kun pappi sano aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Ylipaino on asia johon pystyy vaikuttamaan. Ja ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan, kunhan ikää tulee lisää sen vaikutukset näkyvät myös seksitouhuissa - tai niiden puuttumisessa. Elleivät näy jo.
Palstalla on lukuisia tarinoita ihmisistä jotka ovat alle 60-vuotiaita eivätkä pääse lattialta ylös avustamatta käsillä, vaikkei taustalla ole onnettomuutta tai sairautta. Ihmiselle normaali syväkyykky ei tahdo onnistua, vähäinenkin liikunta saa puuskuttamaan, tavallisissa asioissa kuten hygienian hoidossa tarvitaan apuvälineitä. Ja tietysti kumppani joutuu jatkuvasti toistelemaan "pidän sinusta sellaisena kuin olet", jottei toinen suuttuisi tai masentuisi siitä että hänelle kerrotaan totuus.
Jos ap on kaiken kukkuraksi itse hyväkuntoinen ja terveydestään välittävä, on täysin oikeutettua vaatia ettei toinen liho mässäämällä ja käyttäydy junttimaisesti. Asiasta huomauttamisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää. Selvästikään tämä ei riitä, vaan ap:n on kerrottava miehelle suoraan että asioiden pitää muuttua tai suhde alkaa rakoilla.
Siis eikö saisi käsillä itseään auttaa lattialta noustessa???
Täällä yksi läski vastaa... Mulla on tuo nousemisvaikeus tullut kun paino ylitti 100 kg. Kyllä minä hoikempanakin varmaan vähän käsillä autoin, mutta en sillä tavalla kuin nykyisin. Nykyisin ainoat keinot päästä ylös maasta istumasta on
a) Saada kiinni jostain ylempää ja kiskoa itsensä ylös siitä
b) mennä polvilleen kontalleen ensin ja siitä yrittää pungertaa vaikeasti pystyyn
Juuri tuli tämä vaikeus kun jouduin ilmaamaan auton renkaan huoltoasemalla. Oli tosi noloa kun en meinannut päästä sieltä kykkimästä ylös, ihmiset katsoi kun menin kontalleni ja vaikeasti punnersin itseäni pystyyn...
Ei se paino yksin vaikuta. Mä olen 160 cm ja painavimmillani 112kg, eikä mulla ole koskaan ollut noita ongelmia. Mä kyllä olen myös aina liikkunut tosi monipuolisesti mm. nykytanssia harrastan, missä paljon on liikkeitä lattialla ja alasmenoja ja ylösnousuja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sama mun oma vaimo. siks käyn muualla ja otan eron.. hän ei ole se jonka pappi pisti yhteen. enkä lukenu sun tilitystä. liian pitkä.
Mun exkin teki noin kun lihoin. No mä laihduin painoindeksiin 19 ja sain heti paremman miehen, kun pääsin exästä eroon. Ex jäi yksin - itki perääni vuosikausia. Mutta enpä huolisi miestä, jolle pelkkä ulkonäkö on joku parisuhteen tärkein kriteeri.
No miksi lihoit? Mikset laihduttanut kun olitte vielä yhdessä? Laihanahan sää uudenkin miehen sait, et lihavana
Miksi laihduttaa toisen käskystä? Itsen takia laihdutaan jos laihdutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme sinua ap oikein itkettää, ethän sinä ole kumppaniasi rakastanut koskaan? Mene yhteen toisen samanlaisen ulkokuoren tuijottelijan kanssa ja ihailkaa kimpassa itseänne päivät pitkät peilistä. Yöks.
Ei ole ulkokuoreen tuijottamista, jos ei halua toisen pierevän suunnilleen naamalle ja ivailevan.
Ap. Mies joko pitää sinua itsestäänselvyytenä tai sitten haluaakin ajaa sinut pois. Toista et saa laihtumaan. Olisko ero paras? Ainakin asumusero ja rauhassa miettiminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä haluisin että mies huomauttaisi jo pienestäkin lihomisesta. Haluan olla normaalipainoinen. Sen lisäksi en ryhtyisi 25-vuotiaana rakentamaan elämää tuollaisen sohvalla pelailijan kanssa. Jos jo ennen perhe-elämän paineita psyyke prakaa noin pahasti niin ei lupaa hyvää. Kylmää tai ei, ihmisen on otettava vastuu itsestään, ei ole ap:n velvollisuus rakastaa miestä terveeksi. Tietysti voi ehdottaa yhteistä tekemistä Ja urheilua tilalle, mutta jos vastakaikua ei ole, niin minkäs teet?
Pitäisi suhteessa molempien arvostaa toista sen verran, että haluaa tehdä yhdessä asioita, pitää itsensä ihmisen näköisenä jne...Eli ylipainoiset ei ole ihmisten näköisiä? Läski viha loistaa Suomessa
Linkkaa tähän kaunis lihava suomalainen nainen.
https://media.licdn.com/mpr/mpr/shrinknp_200_200/AAEAAQAAAAAAAANwAAAAJD…
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sairastelu-roma…
https://gillbanksphotoblog.com/2017/06/05/eveningwear-plus-size-model-k…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin kävi kyllä mielessä että yrittäisikö miehesi sabotoida suhteen. Ei toi oikein rakastavalta välittämiseltä kuulosta..
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään samanlaista ongelmaa kuin itsellä?
Olemme pariskunta jolla on molemmilla semmoinen 8-10kg liikaa. Itse yritän tehdä työtä sen eteen, että saisin itseni timmimmäksi, mutta kauniimpi osapuoli ei tue tätä käytännössä. Eli kehuu mun masua, laittaa aina salaatin sijasta herkkuruokia ja esimerkiksi treeni-illan tullessa voi vihjailla, että "treenaisinkin" hänen kanssaan illalla sängyssä.
Itseä tämä ärsyttää.
Ei halua, että laihdut. Joko pitää susta vähän muhkumpana, tai sitten pelkää, että kun saat itsesi timmiksi, markkina-arvosi nousee ja lähdet jonkun toisen matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tässä aloituksessa olisi sukupuolet toisin päin, niin tässä olisi ylä- ja alapeukut tyyliin 50-250.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis mennyt sanomaan / vihjailemaan painosta? VIRHE! Mies vihjaili kun oli ylipainoa 20kg, (2016) tuli angsti ja vitutitus päälle. Kukaan ei minun syömisiin puutu jne ja lihoin 16 kg lisää :'D Nyt on ukko hiljaa.
Jokaisen pitää itse oivaltaa laihdutus, se lähtee omasta halusta.
Tää! :D eli suu suppuun ap!
12121212 kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Ylipaino on asia johon pystyy vaikuttamaan. Ja ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan, kunhan ikää tulee lisää sen vaikutukset näkyvät myös seksitouhuissa - tai niiden puuttumisessa. Elleivät näy jo.
Palstalla on lukuisia tarinoita ihmisistä jotka ovat alle 60-vuotiaita eivätkä pääse lattialta ylös avustamatta käsillä, vaikkei taustalla ole onnettomuutta tai sairautta. Ihmiselle normaali syväkyykky ei tahdo onnistua, vähäinenkin liikunta saa puuskuttamaan, tavallisissa asioissa kuten hygienian hoidossa tarvitaan apuvälineitä. Ja tietysti kumppani joutuu jatkuvasti toistelemaan "pidän sinusta sellaisena kuin olet", jottei toinen suuttuisi tai masentuisi siitä että hänelle kerrotaan totuus.
Jos ap on kaiken kukkuraksi itse hyväkuntoinen ja terveydestään välittävä, on täysin oikeutettua vaatia ettei toinen liho mässäämällä ja käyttäydy junttimaisesti. Asiasta huomauttamisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää. Selvästikään tämä ei riitä, vaan ap:n on kerrottava miehelle suoraan että asioiden pitää muuttua tai suhde alkaa rakoilla.
Onhan se kiva että yläpeukutatte tätä viestiä.
Muistakaa sit vain että tämän "herrasmies-salkunhoitajan" mielestä NORMAALIVARTALOINEN nainen oli tällainen:
http://fitzala.com/wp-content/uploads/2014/05/bikini-body-GGS-650px.jpg
Jos olet pyöreämpi tai vähemmän timmi, tuomio on läski tai laihaläski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä haluisin että mies huomauttaisi jo pienestäkin lihomisesta. Haluan olla normaalipainoinen. Sen lisäksi en ryhtyisi 25-vuotiaana rakentamaan elämää tuollaisen sohvalla pelailijan kanssa. Jos jo ennen perhe-elämän paineita psyyke prakaa noin pahasti niin ei lupaa hyvää. Kylmää tai ei, ihmisen on otettava vastuu itsestään, ei ole ap:n velvollisuus rakastaa miestä terveeksi. Tietysti voi ehdottaa yhteistä tekemistä Ja urheilua tilalle, mutta jos vastakaikua ei ole, niin minkäs teet?
Pitäisi suhteessa molempien arvostaa toista sen verran, että haluaa tehdä yhdessä asioita, pitää itsensä ihmisen näköisenä jne...Eli ylipainoiset ei ole ihmisten näköisiä? Läski viha loistaa Suomessa
Linkkaa tähän kaunis lihava suomalainen nainen.
https://media.licdn.com/mpr/mpr/shrinknp_200_200/AAEAAQAAAAAAAANwAAAAJD…
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sairastelu-roma…
https://gillbanksphotoblog.com/2017/06/05/eveningwear-plus-size-model-k…
Ok, olisi pitänyt laittaa: vartaloltaan kaunis.
Kasvot ok taitavasti meikattuna mutta entä kroppa kun kuvausvaatteet otetaan pois? Kuinka monella on kapea vyötärö, kiinteä pyöreähkö vatsa, kiinteä mutta muhkea takamus ja isohkot rinnat ilman velttoa lihaa ja makkaroita? Ja kuinka moni av-mamma kulkee täydessä kuvausmeikissä?
Veikkaan että kovin montaa et löydä. Vaikka lihavia naisia on suomessa varmaan jo miljoona. Tämä on lähempänä totuutta:
http://metallisydan.fitfashion.fi/2015/07/10/lihava-laski-pontso-hoh-ho…
Oma miehenikin lihonnut noin 3v aikana mahdollisesti jopa 30kg. Isot reidet, noh tissit, maha ja jenkkakahvat jne, mutta taustalla masennusta työttömyydestä. Ja tuntuu että oon ite tukahduttanut miehen omilla ongelmillani ahdistukseen asti.
En pidä häntä siltikään vastenmielisenä. Häntä nolottaa olla liian valoisassa huoneessa, jos näe. Yritän ettei nolostu. Musta hänen iso masu on ihana ja kiva painautua kiinni. Ihmisenä ihana ja välittävä. Ei haittaa lihavuus. Kuhan alkaisi katsomaan syömisiä terveytensä vuoksi. Alkanut reistailemaan terveys. Siitä olen huolissani. Käydään yhdessä lenkkeilemässä.
Mä sanoisin miehelle, että meidän elämän kiinnostuksen kohteet ovat alkaneet eroamaan toisistaan niin pahasti, että minusta tuntuu että ero on paras ratkaisu. En vetäisi siihen mukaan lihavuutta millään tasolla, vaan jos mies haluaisi asiasta keskustella, niin sanoisin että kaipaan miestä jonka kanssa liikkua yhdessä luonnossa, jonka kanssa kokkailla erilaisia reseptejä kokeillen uusia ruokia. Että olen itse muutunut ihmisenä niin, että aikuisen ihmisen jatkuva pelaaminen ja netissä roikkuminen on alkanut ottaa kaaliin pahasti, koska se on pois minulle mielenkiintoisemmista yhdessätekemisistä. Sanoisin että olen tullut siihen tulokseen, että emme miehen kanssa enää tässä elämäntilanteessa sovi toisillemme, ja että ero on paras vaihtoehto, sillä minusta ei koskaan tule miehentyyppistä henkilöä, enkä todellakaan odota että miehen pitäisi minun mieltymyksieni mukaiseksi muuttua, koska hän selkeästi on tekemisissään ja olemisissaan onnellinen. Sanoisin ettei ole järkeä varmaankaan enää yrittää olla yhdessä, vaan erota, jolloin molemmat voivat vielä löytää kaltaisensa kumppanin, jonka kanssa yhteistä saumaa on helppo hitsata.