Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies lihonnut vuoden aikana vastenmieliseksi
02.01.2018 |
Olemme olleet avomiehen kanssa nyt viitisen vuotta yhdessä, asuttu saman katon alla 2v. Ongelmana nyt varmaan 2016 jouluna alkanut lihominen.. ennen normaalipainon ylärajassa huidellut mies sai jokavuotisesti ahmimisjakson päälle jouluherkkujen myötä, ja tasainen lihominen jatkunut siitä asti.
Keväällä otin puheeksi tämän lihomisen ja mies sanoi että kun menee syksyllä 3kk raskaampiin työtehtäviin niin siitä laihtuu helposti ja kunto nousee. No, nämä työtehtävät tuli ja meni, kunto nousi varmasti mutta pelastusrengas turposi vatsan ympärillä kun mässytti raskaan päivän jälkeen pizzaa, kebabia ja muutaman pussillisen karkkeja iltapalaksi. Nyt mies on lihonnut tässä vuoden aikana yli 20kg ja näyttää todella vastenmieliseltä. BMI on 31. Maha on iso ja roikkuu, tissit ovat kasvaneet ja ovat oikeasti suuret, reisien paksuus on noin metri(mittasi hiljattain). Vyötärölihavuuden raja paukkuu ja kunnolla. Lisäksi tuo mies nyt lomaillessaan ei tee muuta kuin pelaa sohvalla 10h päivässä, tulee viereeni vartavasten pieremään ja röhönauraa päälle, syö herkkuja päivittäin, ei kuuntele kun puhun, hermostuu jos joutuu keskustelemaan muutakin kuin joo/ei... ja jatkaa lihomistaan. En usko että lihoaminen muuten haittaisi ihan näin paljoa edes, mutta tuo on muuttunut luonteeltaankin ihan täydeksi persreiäksi. Tekee kokonaisuudesta vieläkin inhottavamman. Makkarissa ei ole ollut toimintaa varmaan kuukauteen, tokkopa tuo on sitä edes ymmärtänyt kaivata kun pelaa vaan.
Olen koittanut ottaa esille tätä lihomista mutta mies nauraa päin naamaa. Sanoi kyllä että alkaa käymään salilla ja sillä laihtuu, mutta ei yhtään ymmärrä ettei lihominen lopu muulla kuin syömisen kohtuullistamisella. Vaikka kävisikin salilla treenaamassa niin sehän on pari suklaapatukkaa ja poltetut kalorit on takaisin.
Mua harmittaa aivan törkeästi ja olen monesti jo miettinyt etten halua enää jatkaa suhdetta. Mies ei ole yhtään viehättävän näköinen enää, itse tykkään pitää ulkonäöstäni huolta ja toivoisin samaa myös kumppanilta. Lisäksi olen ammattini puolesta ehdottanut hänelle ravitsemussuunnitelman tekoa, mutta hän ei sellaista halunnut. Mietin jatkuvasti mitä voisin asian suhteen tehdä, mutta itkettää kun tiedän että laihtuminen on vain miehen itsensä päätettävissä ja tehtävissä.
En oikein tiedä mitä haen tällä, tuntuu että olen vähän hukassa ja halusin avautua. Onko muilla kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Ja ei olla Porvoosta. Ikää n. 25v molemmilla.
Kommentit (146)
Onko miehesi k*rpä kasvanut samassa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropa lisää miehesi miestisuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään jo kymmenen tunnin peliputket ja kuukauden seksittömyys olisivat mulle kriisin paikka.
Miksi? Olisiko se paha sitten, jos mies lukisi 10 tuntia putkessa, tai huhhuijaa, lähtisi vaikka viikonlopuksi vaellukselle yksin, josta tulee 48 tuntia saman asian tekemistä putkeen?
Ap: n tekstissä tuskin oli muuten vaan mainittu "kymmenen tunnin peliputkista" eli se lienee osa ongelmaa. Toki myönnän, että oma ikäni, asenteeni ja arvomaailmani heijastui kommenttiini: koneella kökkiminen tuntikausia on mulle kauhistus, en pystyisi elämään miehen kanssa, joka pelaisi tietokonepelejä merkittävän osan vuorokauden tunneista. Vaellus sen sijaan saa multa ison yläpeukun :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme sinua ap oikein itkettää, ethän sinä ole kumppaniasi rakastanut koskaan? Mene yhteen toisen samanlaisen ulkokuoren tuijottelijan kanssa ja ihailkaa kimpassa itseänne päivät pitkät peilistä. Yöks.
Ei ole ulkokuoreen tuijottamista, jos ei halua toisen pierevän suunnilleen naamalle ja ivailevan.
Ap. Mies joko pitää sinua itsestäänselvyytenä tai sitten haluaakin ajaa sinut pois. Toista et saa laihtumaan. Olisko ero paras? Ainakin asumusero ja rauhassa miettiminen?
Asumusero voisi olla vaihtoehto nyt alkuun, oikein ihmetyttää miten onkaan vuodessa lähtenyt tällainen alamäki käyntiin. Joku mietti voiko mies sabotoida suhdetta tahallaan kun käytöskin on mitä on, voi olla ehkä sellaistakin... pitää puhua ja kysellä mieheltä ja keskustella kaikesta, jos saisin minkäänlaisia vastauksia edes.
Kiitos kaikille vastauksista!
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa suoraan että itse lihavana miehenä (ennen 124kg nyt 95kg) olen kyllä asiasta aivan käsittämättömästi kärsinyt, ja se lopulta oli motivaationa laihdutuksen aloittamiseen. Olen 29 vuotias.
Asioita jotka latistavat mielialaa on paljon.. joista ehkä psyykkisesti vaikeimpana se häpeä että ei ole seksuaalisesti viehättävä ja toiseksi, koska kasvot ovat ihan komeat, tietäisi olevansa kokonaisuutena komea jos olisi laihempi, mutta on hukannut vuosia (parhaat nuoruusvuotensa) tämmöisen ylipainon kanssa kamppailemiseen, se itsesyytöksen määrä siinä on aika jäätävä. Mutta sitä pitää sitten vain ajatella, että ei se ikä ole välttämättä niin suuri asia tai ne kuvitellut menetetyt vuodet. Nykyään ihmiset tekevät millä iällä tahansa mitä tahansa. Mutta ei tämä tila ole motivoinut parisuhdetta tai seksiä hakemaan, koska jo ennen yritystä tuomitsee itsensä. En voi kuvitella itseäni mihinkään seksuaaliseen toimintaan nykytilassa.
Seuraavaksi ikävin asia ovat ne vaatteet.. monen monet kerrat on vituttanut aivan helvetisti kun ei löydy kaupoista sopivaa vaatetta, vanhat vaatteet menee pieniksi ja vastaavasti jäävät sitten taas välillä suuriksi. Ja rahaa palaa kun pitää ostaa uusia sopivia vaatteita koko ajan. Ja koskaan eivät istu päällä hyvin, housut tippuvat, maha pömpöttää housujen päällä ja kiristää tai puristaa. Uutta kiristävää ja puristavaa vaatekertaa toisensa päälle, t-paitaa, paitaa, takkia.. huoh. Onneksi se on helpottanut jo. Päivän päätteeksi haluaa heittää kaikki vaatteet helv***** ja kävellä vain kalsareissaan. En edes muista miltä tuntuu, että on vaatteet jotka istuvat täydellisesti päällä. Että voi valita vaatekaupasta juuri niitä hienoimpia vaatteita.
Ja ehkä ironisinta niin vasta viimeisenä huolenaiheena tulee terveys. Siihen liittyen pitää sanoa, että kun painoin 124kg niin olin aina väsynyt ja en jaksanut mitään. Laihduttamisen yhteydessä aloitin myös urheilun ja salilla käymisen ja se on parantanut selkä ja niskavaivoja, parantanut kuntoa aivan mielettömän paljon ja enään ei väsytä niin paljon. Veriarvot ovat varmasti parantuneet.
Oma taktiikkani on ollut seuraavanlainen: yleensähän ihmiset laihduttaessa haluavat nopeita tuloksia, taistelevat aikaa vastaan. Todellisuudessa aika on laihduttajan puolella. Minä päätin, että en laske kuukausia tai vertaa muihin sankaritarinoihin, missä on laihdutettu 50kg 6 kuukaudessa, vaan päätin että aloitan elämään terveellisemmin ja laihdutan omaan tahtiin vie se sitten niin kauan kuin vie. Sillä taktiikalla on lähtenyt nyt se 30kg mikä jo näkyy ja tuntuu. Ensimmäiset 20kg eivät tuntuneet eivätkä näkyneet missään mikä on ehkä se pahin kompastuskivi laihduttaessa.
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Ylipaino on asia johon pystyy vaikuttamaan. Ja ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan, kunhan ikää tulee lisää sen vaikutukset näkyvät myös seksitouhuissa - tai niiden puuttumisessa. Elleivät näy jo.
Palstalla on lukuisia tarinoita ihmisistä jotka ovat alle 60-vuotiaita eivätkä pääse lattialta ylös avustamatta käsillä, vaikkei taustalla ole onnettomuutta tai sairautta. Ihmiselle normaali syväkyykky ei tahdo onnistua, vähäinenkin liikunta saa puuskuttamaan, tavallisissa asioissa kuten hygienian hoidossa tarvitaan apuvälineitä. Ja tietysti kumppani joutuu jatkuvasti toistelemaan "pidän sinusta sellaisena kuin olet", jottei toinen suuttuisi tai masentuisi siitä että hänelle kerrotaan totuus.
Jos ap on kaiken kukkuraksi itse hyväkuntoinen ja terveydestään välittävä, on täysin oikeutettua vaatia ettei toinen liho mässäämällä ja käyttäydy junttimaisesti. Asiasta huomauttamisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää. Selvästikään tämä ei riitä, vaan ap:n on kerrottava miehelle suoraan että asioiden pitää muuttua tai suhde alkaa rakoilla.
Siis eikö saisi käsillä itseään auttaa lattialta noustessa???
Eihän sitä laki kiellä.
Mutta perusterveeltä ihmiseltä pitäisi onnistua helposti ilmankin.
Istu alas, risti jalat. Pääsetkö ylös ilman että autat käsillä tai menetät tasapainosi? Näin:
Ellei taustalla ole sairautta/onnettomuutta/yms, pitäisi onnistua helposti.
Mitä helvettiä. Ei toivoakaan päästä alas eikä ylös. Ja ihan normaalipainoinen olen, ei sairauksia eikä vammoja. Ikää 28.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12121212 kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Ylipaino on asia johon pystyy vaikuttamaan. Ja ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan, kunhan ikää tulee lisää sen vaikutukset näkyvät myös seksitouhuissa - tai niiden puuttumisessa. Elleivät näy jo.
Palstalla on lukuisia tarinoita ihmisistä jotka ovat alle 60-vuotiaita eivätkä pääse lattialta ylös avustamatta käsillä, vaikkei taustalla ole onnettomuutta tai sairautta. Ihmiselle normaali syväkyykky ei tahdo onnistua, vähäinenkin liikunta saa puuskuttamaan, tavallisissa asioissa kuten hygienian hoidossa tarvitaan apuvälineitä. Ja tietysti kumppani joutuu jatkuvasti toistelemaan "pidän sinusta sellaisena kuin olet", jottei toinen suuttuisi tai masentuisi siitä että hänelle kerrotaan totuus.
Jos ap on kaiken kukkuraksi itse hyväkuntoinen ja terveydestään välittävä, on täysin oikeutettua vaatia ettei toinen liho mässäämällä ja käyttäydy junttimaisesti. Asiasta huomauttamisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää. Selvästikään tämä ei riitä, vaan ap:n on kerrottava miehelle suoraan että asioiden pitää muuttua tai suhde alkaa rakoilla.
Lukematta viestiäsi kokonaan, täytyy sanoa tähän väliin että seksin puute johtunee todennäköisesti masennuksesta eikä varsinaisesti toisen lihomisesta. Kyse voi olla toki jostain muustakin häiriöstä.
Masennus vie mieheltäkin halut. Lääkitys vie erektionkin.
On tarinasi totta tai ei, sai minut kuitenkin havaitsemaan asian, jota en ole aiemmin miettinyt. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä runsaat 20 vuotta ja me molemmat olemme pysyneet samoissa mitoissa, plus/miinus max. 10 kg. En voi kuvitellakaan, että hän tai minä paisuisi tuolla tavoin. Me valitsimme toisemme ulkoisten tekijöiden sijaan (vaikka nekin olivat meille molemmille tärkeitä) arvojen, harrastusten, kiinnostuksenkohteiden myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumusero on hyvä valinta. Mies on vihainen kun puutuit hänen henk.koht asioihin eikä varmasti tule laihtumaan. Mutta ero tekee ihmeitä kun pitää alkaa uutta metsästämään...
Yritä ymmärtää häntä. Juhana ei ole oikein oma itsensä juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi laihduttaja kirjoitti:
Voin sanoa suoraan että itse lihavana miehenä (ennen 124kg nyt 95kg) olen kyllä asiasta aivan käsittämättömästi kärsinyt, ja se lopulta oli motivaationa laihdutuksen aloittamiseen. Olen 29 vuotias.
Asioita jotka latistavat mielialaa on paljon.. joista ehkä psyykkisesti vaikeimpana se häpeä että ei ole seksuaalisesti viehättävä ja toiseksi, koska kasvot ovat ihan komeat, tietäisi olevansa kokonaisuutena komea jos olisi laihempi, mutta on hukannut vuosia (parhaat nuoruusvuotensa) tämmöisen ylipainon kanssa kamppailemiseen, se itsesyytöksen määrä siinä on aika jäätävä. Mutta sitä pitää sitten vain ajatella, että ei se ikä ole välttämättä niin suuri asia tai ne kuvitellut menetetyt vuodet. Nykyään ihmiset tekevät millä iällä tahansa mitä tahansa. Mutta ei tämä tila ole motivoinut parisuhdetta tai seksiä hakemaan, koska jo ennen yritystä tuomitsee itsensä. En voi kuvitella itseäni mihinkään seksuaaliseen toimintaan nykytilassa.
Seuraavaksi ikävin asia ovat ne vaatteet.. monen monet kerrat on vituttanut aivan helvetisti kun ei löydy kaupoista sopivaa vaatetta, vanhat vaatteet menee pieniksi ja vastaavasti jäävät sitten taas välillä suuriksi. Ja rahaa palaa kun pitää ostaa uusia sopivia vaatteita koko ajan. Ja koskaan eivät istu päällä hyvin, housut tippuvat, maha pömpöttää housujen päällä ja kiristää tai puristaa. Uutta kiristävää ja puristavaa vaatekertaa toisensa päälle, t-paitaa, paitaa, takkia.. huoh. Onneksi se on helpottanut jo. Päivän päätteeksi haluaa heittää kaikki vaatteet helv***** ja kävellä vain kalsareissaan. En edes muista miltä tuntuu, että on vaatteet jotka istuvat täydellisesti päällä. Että voi valita vaatekaupasta juuri niitä hienoimpia vaatteita.
Ja ehkä ironisinta niin vasta viimeisenä huolenaiheena tulee terveys. Siihen liittyen pitää sanoa, että kun painoin 124kg niin olin aina väsynyt ja en jaksanut mitään. Laihduttamisen yhteydessä aloitin myös urheilun ja salilla käymisen ja se on parantanut selkä ja niskavaivoja, parantanut kuntoa aivan mielettömän paljon ja enään ei väsytä niin paljon. Veriarvot ovat varmasti parantuneet.
Oma taktiikkani on ollut seuraavanlainen: yleensähän ihmiset laihduttaessa haluavat nopeita tuloksia, taistelevat aikaa vastaan. Todellisuudessa aika on laihduttajan puolella. Minä päätin, että en laske kuukausia tai vertaa muihin sankaritarinoihin, missä on laihdutettu 50kg 6 kuukaudessa, vaan päätin että aloitan elämään terveellisemmin ja laihdutan omaan tahtiin vie se sitten niin kauan kuin vie. Sillä taktiikalla on lähtenyt nyt se 30kg mikä jo näkyy ja tuntuu. Ensimmäiset 20kg eivät tuntuneet eivätkä näkyneet missään mikä on ehkä se pahin kompastuskivi laihduttaessa.
Haluaisin sinun huomioivan sen asian, joka on monelle meistä naisista ihan selviö, että olet VASTA 29-vuotias, joten komeimmat vuotesi ovat vielä edessäpäin ;) Minun, ja monen muun mielestä mies todellakin on komeimmillaan vasta yli 30-vuotiaana, nimn omaan mies, ei poika enää. Tsemppiä laihikseesi, ja vaikka se ei tuottaisikaan tulosta, niin teille isommillekin miehille on ottajansa, kunhan vain itsetunto saadaan kohdilleen .
Väkisin ei tarvitse kenenkään kanssa olla, ja itse asiassa kaikista pahinta on olla parisuhteessa vain säälistä tai velvollisuudesta. Toki suotavaa on, että ongelmat etenkin pitkässä suhteessa pystyttäisiin kohtaamaan yhdessä avoimesti keskustellen ja muutokseen pyrkien, eikä oikopäätä eroamalla, mutta yksin ei voi toista muuttaa; muutos lähtee aina itsestä.
Vaikka selkeästi tässä ongelmassa on kyse pikemminkin moukkamaisten käytöstapojen ja lihavuuden kokonaisuudesta, kuin ainoastaan lihavuudesta itsestään, en silti koe parhaimmaksi ratkaisuksi vältellä lihavuutta ongelmana edes hienotunteisuuden nimissä. Toki sen täräyttäminen, että kumppani on omissa silmissä suoranaisesti epämiellyttävä tai vastenmielinen, on julmaa. Mutta pakkohan tämäkin ongelma on kohdata avoimesti, näkyyhän se inho kuitenkin tavalla tai toisella arjessa. Kuulostaa kornilta vedota ainoastaan suhteen "kaveristumiseen", jos toisen kosketuksia kaihtaa inhoten, kieltäytyy harrastamasta hänen kanssaan seksiä, moittii toista alati syömisistään ja vihjailee huonoista elämäntavoista. Avoin ongelmien kohtaaminen yhdessä ei välttämättä ratkaise ongelmaa, mutta antaa ainakin viestin siitä, että jotakin muutosta on tapahduttava, parhaimmillaan yhdessä toisiaan tukien.
Olen itse ollut siinä asemassa, että suhteemme oli kaatua minun lihavuuteeni, ja ongelman välttely itse asiassa pahensi asiaa. Tietenkin sattuu kuulla, että ei ole rakkaansa silmissä enää viehättävä, mutta vielä enemmän sattui se, että kumppani väitti muuta, muttei silti enää halunnut harrastaa seksiä kanssani, ja ne muutamatkin kerrat olivat todella innottomia. Sanottakoon silti, että kaukana ollaan mistään satukirjamaisesta lopputuloksesta, jossa rehellisyys johti langanlaihaan vartaloon, uudestaan roihahtavaan rakkauteen ja prinsessahäihin. Olen toki laihtunut, mutta kokemus hylätyksi tulemisesta elää kuitenkin edelleen, enkä koe millään laihdutuksella ja laittautumisella enää muuttuvani haluttavaksi, tai että olisin rakastettava muutenkin kuin ulkonäköni kautta. Tiedän: asian lähestyminen tietäen, että se satuttaa kumppania, tuntuu varmasti vaikealta - mutta kun ne ongelmat eivät vain katoa sillä, että ongelmista vaietaan. Siinä menevät vain molemmat rikki. Rehellisyys on portti muutokseen, olipa kyse kumppanin tai molempien muutoksesta, tai sitten erosta kohti molemmille antoisampia parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi pitäisi ymmärtää mennä lääkäriin. Ei ole tervettä kummaltakaan kantilta. Tuntuu että tässä on ongelmana sekä tuo ahmiminen, että sitten tuo pelaaminen. Kuulostaa kovasti masennukselta joka pitäisi hoitaa.
Olet mitä syöt, sanotaan. Jos ihminen ahmii kaiket päivät hirmu rasvaista ja epäterveellistä ruokaa, niin ei ihme jos on kärttyisä ja rasittava.
Eihän asiat parisuhteessa hyvin ole, jos sänkyhommia ei ole kuukausiin ja kumppani tahallaan ärsyttää ja haastaa riitaa.
Ainakin joillain vähän vanhemmilla miehillä tuntuu olevan kuvitelma ettei heidän viehätysvoimansa katoa mihinkään vaikka lihovat, rypistyvät ja laiskistuvat. Mitään hoitotuotteita eivät halua käyttää ja jopa suihkussa käyntiä pitää pyytää kun eivät huomaa omaa ukonhajuaan. Naisen tulisi kuitenkin pysyä kuosissa tai ainakin viehättävänä.
Omassa hyvin pitkässä suhteessani olemme molemmat lihoneet, mutta olen hoitanut itseäni mm. liikunnalla ja pysynyt nuorekkaana vaikka olen yli 20 kg lihonut 40 vuodessa. Mieheni on samassa ajassa lihonut n. 40 kg. Hän ei ole koskaan ollut liikunnasta kiinnostunut ja herkuttelee joka päivä eikä harrasta lääkärinkin suosittelemaa liikuntaa, lenkkeilyä, vaikka aikaa hänellä olisi. Sen sijaan katsoo liikaa tv:tä ja käy kahvittelemassa ja korttia pelaamassa.
Seurauksena tästä on ollut liikeratojen, tasapainon ja yleiskunnon huonontuminen, metabolinen oireyhtymä, diabetes, verenpaine, kolesteroli, rasvamaksa. Onneksi sentään lihasmassa on säilynyt ulkotöiden vuoksi, mutta ei riitä terveyden ylläpitoon. Tämä suuntaus johtaa vääjäämättä impotenssiin, joka myös rasittaa suhdetta seksin poissaololla ja vähentää keskinäisiä rakkauden tunteita.
Häntä itseään nämä asiat eivät tunnu harmittavan kovinkaan paljon ja mietin miten kauan jaksan kun koen olevani vielä elämänhaluinen ja kaipaan myös miehistä vastakaikua.
Aina ei lihomisessa ole kyse ainoastaan viehätysvoiman katoamisesta, vaan siihen liittyy myös terveydelliset ja seksuaaliset asiat, joita pitäisi vaalia myös puolison vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Ylipaino on asia johon pystyy vaikuttamaan. Ja ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan, kunhan ikää tulee lisää sen vaikutukset näkyvät myös seksitouhuissa - tai niiden puuttumisessa. Elleivät näy jo.
Palstalla on lukuisia tarinoita ihmisistä jotka ovat alle 60-vuotiaita eivätkä pääse lattialta ylös avustamatta käsillä, vaikkei taustalla ole onnettomuutta tai sairautta. Ihmiselle normaali syväkyykky ei tahdo onnistua, vähäinenkin liikunta saa puuskuttamaan, tavallisissa asioissa kuten hygienian hoidossa tarvitaan apuvälineitä. Ja tietysti kumppani joutuu jatkuvasti toistelemaan "pidän sinusta sellaisena kuin olet", jottei toinen suuttuisi tai masentuisi siitä että hänelle kerrotaan totuus.
Jos ap on kaiken kukkuraksi itse hyväkuntoinen ja terveydestään välittävä, on täysin oikeutettua vaatia ettei toinen liho mässäämällä ja käyttäydy junttimaisesti. Asiasta huomauttamisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää. Selvästikään tämä ei riitä, vaan ap:n on kerrottava miehelle suoraan että asioiden pitää muuttua tai suhde alkaa rakoilla.
Siis eikö saisi käsillä itseään auttaa lattialta noustessa???
Eihän sitä laki kiellä.
Mutta perusterveeltä ihmiseltä pitäisi onnistua helposti ilmankin.
Istu alas, risti jalat. Pääsetkö ylös ilman että autat käsillä tai menetät tasapainosi? Näin:
Ellei taustalla ole sairautta/onnettomuutta/yms, pitäisi onnistua helposti.
Mitä helvettiä. Ei toivoakaan päästä alas eikä ylös. Ja ihan normaalipainoinen olen, ei sairauksia eikä vammoja. Ikää 28.
Oh-hoh! Minulla ikää 47 ja hiukan ylipainoa (165/63), mutta tuo onnistuu, piti oikein heti kokeilla :-)
Vierailija kirjoitti:
Onko ongelma nyt siis se lihominen vai luonteen muuttuminen ilkeäksi?
Persoonallisuuden muutos, jatkuva pelaaminen ja holtiton syöminen ei kuulosta ihan normaalilta yhdistelmältä noin nuorella miehellä vaan siltä, että miehelläsi on ongelmia mielenterveyden kanssa.
Onko nyt viimeisen vuoden aikana tapahtunut jotain isoja muutoksia, jotka voivat esim. masentaa miestäsi? Joskus masennus oireilee noin, siis ei alakulona vaan ärtyisyytenä. Monet mielenterveyden häiriöt puhkeavat juuri nuorilla aikuisilla, esim. bipolaarihäiriö.
Miehen näkökulmasta voin sanoa että olen samaa mieltä, jotain on vialla. Yritä ymmärrystä ja päästä ihon alle asiassa ennenkuin on myöhäistä.
Pakottamalla saat harvoin miehestä mitään irti, se aiheuttaa yleensä negatiivisen vastareaktion.
Laita itsellesi ultimatum , kuinka pitkään yrität. Käytös miehesi puolelta on epäkunnioittavaa ja voit varmaan kertoa kysymällä itse häneltä kysymyksen "etkö enää halua olla kanssani?"
Alue: Aihe vapaa
Toivottavadti onnistutte kuntoilussa.
Työttömyyden suhteen lihominen ei todellakaan paranna tilannetta. Jos samaa hommaa on hakemassa normaalipainoinen ja lihava niin 99/100 tuo hoikempi srn saa.