Lue keskustelun säännöt.
Mies lihonnut vuoden aikana vastenmieliseksi
02.01.2018 |
Olemme olleet avomiehen kanssa nyt viitisen vuotta yhdessä, asuttu saman katon alla 2v. Ongelmana nyt varmaan 2016 jouluna alkanut lihominen.. ennen normaalipainon ylärajassa huidellut mies sai jokavuotisesti ahmimisjakson päälle jouluherkkujen myötä, ja tasainen lihominen jatkunut siitä asti.
Keväällä otin puheeksi tämän lihomisen ja mies sanoi että kun menee syksyllä 3kk raskaampiin työtehtäviin niin siitä laihtuu helposti ja kunto nousee. No, nämä työtehtävät tuli ja meni, kunto nousi varmasti mutta pelastusrengas turposi vatsan ympärillä kun mässytti raskaan päivän jälkeen pizzaa, kebabia ja muutaman pussillisen karkkeja iltapalaksi. Nyt mies on lihonnut tässä vuoden aikana yli 20kg ja näyttää todella vastenmieliseltä. BMI on 31. Maha on iso ja roikkuu, tissit ovat kasvaneet ja ovat oikeasti suuret, reisien paksuus on noin metri(mittasi hiljattain). Vyötärölihavuuden raja paukkuu ja kunnolla. Lisäksi tuo mies nyt lomaillessaan ei tee muuta kuin pelaa sohvalla 10h päivässä, tulee viereeni vartavasten pieremään ja röhönauraa päälle, syö herkkuja päivittäin, ei kuuntele kun puhun, hermostuu jos joutuu keskustelemaan muutakin kuin joo/ei... ja jatkaa lihomistaan. En usko että lihoaminen muuten haittaisi ihan näin paljoa edes, mutta tuo on muuttunut luonteeltaankin ihan täydeksi persreiäksi. Tekee kokonaisuudesta vieläkin inhottavamman. Makkarissa ei ole ollut toimintaa varmaan kuukauteen, tokkopa tuo on sitä edes ymmärtänyt kaivata kun pelaa vaan.
Olen koittanut ottaa esille tätä lihomista mutta mies nauraa päin naamaa. Sanoi kyllä että alkaa käymään salilla ja sillä laihtuu, mutta ei yhtään ymmärrä ettei lihominen lopu muulla kuin syömisen kohtuullistamisella. Vaikka kävisikin salilla treenaamassa niin sehän on pari suklaapatukkaa ja poltetut kalorit on takaisin.
Mua harmittaa aivan törkeästi ja olen monesti jo miettinyt etten halua enää jatkaa suhdetta. Mies ei ole yhtään viehättävän näköinen enää, itse tykkään pitää ulkonäöstäni huolta ja toivoisin samaa myös kumppanilta. Lisäksi olen ammattini puolesta ehdottanut hänelle ravitsemussuunnitelman tekoa, mutta hän ei sellaista halunnut. Mietin jatkuvasti mitä voisin asian suhteen tehdä, mutta itkettää kun tiedän että laihtuminen on vain miehen itsensä päätettävissä ja tehtävissä.
En oikein tiedä mitä haen tällä, tuntuu että olen vähän hukassa ja halusin avautua. Onko muilla kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Ja ei olla Porvoosta. Ikää n. 25v molemmilla.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Ylipaino on asia johon pystyy vaikuttamaan. Ja ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan, kunhan ikää tulee lisää sen vaikutukset näkyvät myös seksitouhuissa - tai niiden puuttumisessa. Elleivät näy jo.
Palstalla on lukuisia tarinoita ihmisistä jotka ovat alle 60-vuotiaita eivätkä pääse lattialta ylös avustamatta käsillä, vaikkei taustalla ole onnettomuutta tai sairautta. Ihmiselle normaali syväkyykky ei tahdo onnistua, vähäinenkin liikunta saa puuskuttamaan, tavallisissa asioissa kuten hygienian hoidossa tarvitaan apuvälineitä. Ja tietysti kumppani joutuu jatkuvasti toistelemaan "pidän sinusta sellaisena kuin olet", jottei toinen suuttuisi tai masentuisi siitä että hänelle kerrotaan totuus.
Jos ap on kaiken kukkuraksi itse hyväkuntoinen ja terveydestään välittävä, on täysin oikeutettua vaatia ettei toinen liho mässäämällä ja käyttäydy junttimaisesti. Asiasta huomauttamisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää. Selvästikään tämä ei riitä, vaan ap:n on kerrottava miehelle suoraan että asioiden pitää muuttua tai suhde alkaa rakoilla.
Siis eikö saisi käsillä itseään auttaa lattialta noustessa???
Täällä yksi läski vastaa... Mulla on tuo nousemisvaikeus tullut kun paino ylitti 100 kg. Kyllä minä hoikempanakin varmaan vähän käsillä autoin, mutta en sillä tavalla kuin nykyisin. Nykyisin ainoat keinot päästä ylös maasta istumasta on
a) Saada kiinni jostain ylempää ja kiskoa itsensä ylös siitä
b) mennä polvilleen kontalleen ensin ja siitä yrittää pungertaa vaikeasti pystyyn
Juuri tuli tämä vaikeus kun jouduin ilmaamaan auton renkaan huoltoasemalla. Oli tosi noloa kun en meinannut päästä sieltä kykkimästä ylös, ihmiset katsoi kun menin kontalleni ja vaikeasti punnersin itseäni pystyyn...
Apua, mä olen nyt jonkun aikaa joutunut tekemään noin ja olen kuvitellut sen johtuvan ainoastaan siitä että ristiselkäni on ollut jumalattoman kipeä jo jonkin aikaa. Samoin etureidet on ihan jumissa (uusi seisomatyö) ja sen kun yhdistää tuohon selkäkipuun niin ei mitään toivoa päästä muuten ylös. Toki sinne kyykkyyn pääseminenkin on ihan oma projektinsa. mutta en mä ole edes osannut ajatella että se johtuisi ylipainosta. Sitäkin kun kyllä hieman on ja tietenkin just keskivartalossa..
Ei ollut nyt hyvä asia näin aamusta saada tällainen ahaa-elämys. :-(
Kokeilepa lymfahierontaa. Minusta tuli sen myötä ketterä, kun jumittunut kuona saatiin liikkeelle reisistä jne. Bmi 29. Kevyesti menen ilman käsiä lattialle ja nousen ylös ilman vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei kerran ole lapsia niin eroa.
Ei se mies valittamalla laihdu.
Tuskin rakastatkaan miestäsi. Entäs kun se harmaantuu ja tulee ryppyjä? Tai menettää puolet naamasta an onnettomuudesta, mitä teet sitten, tulet palstalle itkemään kun mies ei mene 200 000e kauneusleikkaukseen?
Ei se laihdutus helppoa ole. Jos olisi niin ei maailmassa olisi ylipainoisia.
Laihdutus ei ole helppoa, mutta kenenkään ei ole mikään pakko päästää itseään lihomaan.
Onko kellään samanlaista ongelmaa kuin itsellä?
Olemme pariskunta jolla on molemmilla semmoinen 8-10kg liikaa. Itse yritän tehdä työtä sen eteen, että saisin itseni timmimmäksi, mutta kauniimpi osapuoli ei tue tätä käytännössä. Eli kehuu mun masua, laittaa aina salaatin sijasta herkkuruokia ja esimerkiksi treeni-illan tullessa voi vihjailla, että "treenaisinkin" hänen kanssaan illalla sängyssä.
Itseä tämä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihomminen on kamalaa.
Itse huomasin tänään lihoneeni loppuvuoden aikana ja olo onkin harvinaisen v*ttumainen ja tukala kun ensin mahamakkara rellahtaa housunkauluksen päälle, sitten housut rullautuu mahamakkaran alle ja sen jälkeen valuvat jalasta kokonaan. Koko päivän sai olla nyhtämässä niitä vaikka yritti vain seisoa paikallaan. Kaiken huipuksi ne repesi (vähän) kun menin kyykkyyn ja se olikin jotenkin omituisen henkeä salpaava asento, ihan kuin joku olisi puristanut keuhkot kasaan.
Ainakaan tämä lihava ei todellakaan ole leppoinen, koko päivän teki lähinnä mieli motata ensimmäistä vastaantulijaa.
Juu en ole leppoinen minäkään. Olo on niin turpea, kömpelö ja kankea että ihan kaikki ärsyttää. Vaatteet puristaa ja rullautuu päällä, osa ylös osa alas, pukeutuminen lähinnä vituttaa kun kaikki kinnaa eikä mikään ei istu nätisti päälle ja lopputulos on silti, se että peilistä näkyy lähinnä syöttöporsas. Eilen huomasin ettei takkikaan enää mene kunnolla kiinni. Tai siis menihän se, mutta tuntui kuin päällä olisi ollut pakkopaita koska niin tiiviisti se oli kroppaa vasten ja liikkuminen oli miltei mahdotonta.
Tuohon vaateongelmaan auttaa sopivan kokoiset vaatteet.
Auttaisi varmasti mutta millä h*lvetin rahalla sitä uusii kerralla koko vaatekaapin sisällön?! Varsinkin kun jatkuvasti tulee lisää vaatteita jotka pitäisi uusia, kuten nyt eilen tuo takki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihomminen on kamalaa.
Itse huomasin tänään lihoneeni loppuvuoden aikana ja olo onkin harvinaisen v*ttumainen ja tukala kun ensin mahamakkara rellahtaa housunkauluksen päälle, sitten housut rullautuu mahamakkaran alle ja sen jälkeen valuvat jalasta kokonaan. Koko päivän sai olla nyhtämässä niitä vaikka yritti vain seisoa paikallaan. Kaiken huipuksi ne repesi (vähän) kun menin kyykkyyn ja se olikin jotenkin omituisen henkeä salpaava asento, ihan kuin joku olisi puristanut keuhkot kasaan.
Ainakaan tämä lihava ei todellakaan ole leppoinen, koko päivän teki lähinnä mieli motata ensimmäistä vastaantulijaa.
Juu en ole leppoinen minäkään. Olo on niin turpea, kömpelö ja kankea että ihan kaikki ärsyttää. Vaatteet puristaa ja rullautuu päällä, osa ylös osa alas, pukeutuminen lähinnä vituttaa kun kaikki kinnaa eikä mikään ei istu nätisti päälle ja lopputulos on silti, se että peilistä näkyy lähinnä syöttöporsas. Eilen huomasin ettei takkikaan enää mene kunnolla kiinni. Tai siis menihän se, mutta tuntui kuin päällä olisi ollut pakkopaita koska niin tiiviisti se oli kroppaa vasten ja liikkuminen oli miltei mahdotonta.
Tuohon vaateongelmaan auttaa sopivan kokoiset vaatteet.
Auttaisi varmasti mutta millä h*lvetin rahalla sitä uusii kerralla koko vaatekaapin sisällön?! Varsinkin kun jatkuvasti tulee lisää vaatteita jotka pitäisi uusia, kuten nyt eilen tuo takki.
Tuohon ongelmaan auttaa ruokatapojen muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha totuus: parisuhde lihottaa. Kun kumppani on kellistetty, ei enää tarvitse pinnistellä. Istutaan illat sohvalla ja mussutetaan sipsejä, naksuja, irtokarkkeja ja tilataan pitsaa ja kebabia. Ja kaikki huuhdellaan alas keppanalla tai sidukalla. Ei siis mikään ihme, jos läskiä alkaa kertyä. Lihominen on paljon helpompaa kuin laihduttaminen. Jos ap laittaisit ja tarjoilisit ukollesi terveellistä kasvispainotteista ruokaa, niin se outokumpu vyötäröltä katoaisi vähitellen, varsinkin kun jättäisitte sen töllön ja tabletin tai kännykän kiinni ja lähtisitte reippaalle lenkille. Paksut reidetkin alkaisivat sutjakoitua. Janon yllättäessä hanasta tulee raikasta vettä.
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Ylipaino on asia johon pystyy vaikuttamaan. Ja ylipaino vaikuttaa moneenkin asiaan, kunhan ikää tulee lisää sen vaikutukset näkyvät myös seksitouhuissa - tai niiden puuttumisessa. Elleivät näy jo.
Palstalla on lukuisia tarinoita ihmisistä jotka ovat alle 60-vuotiaita eivätkä pääse lattialta ylös avustamatta käsillä, vaikkei taustalla ole onnettomuutta tai sairautta. Ihmiselle normaali syväkyykky ei tahdo onnistua, vähäinenkin liikunta saa puuskuttamaan, tavallisissa asioissa kuten hygienian hoidossa tarvitaan apuvälineitä. Ja tietysti kumppani joutuu jatkuvasti toistelemaan "pidän sinusta sellaisena kuin olet", jottei toinen suuttuisi tai masentuisi siitä että hänelle kerrotaan totuus.
Jos ap on kaiken kukkuraksi itse hyväkuntoinen ja terveydestään välittävä, on täysin oikeutettua vaatia ettei toinen liho mässäämällä ja käyttäydy junttimaisesti. Asiasta huomauttamisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää. Selvästikään tämä ei riitä, vaan ap:n on kerrottava miehelle suoraan että asioiden pitää muuttua tai suhde alkaa rakoilla.
Siis eikö saisi käsillä itseään auttaa lattialta noustessa???
Eihän sitä laki kiellä.
Mutta perusterveeltä ihmiseltä pitäisi onnistua helposti ilmankin.
Istu alas, risti jalat. Pääsetkö ylös ilman että autat käsillä tai menetät tasapainosi? Näin:
Ellei taustalla ole sairautta/onnettomuutta/yms, pitäisi onnistua helposti.
Siinä hyvä resepti polvivamman saamiseen, jos ei sellaista jo ole. Ihminen tukee kädellä luonnostaan noustessaan ylös. Katsokaa miten vauvat nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua ei niinkää toi bmi 31 haittaisi, mutta tuo viereen piereksimään tulo kylläkin!hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis mennyt sanomaan / vihjailemaan painosta? VIRHE! Mies vihjaili kun oli ylipainoa 20kg, (2016) tuli angsti ja vitutitus päälle. Kukaan ei minun syömisiin puutu jne ja lihoin 16 kg lisää :'D Nyt on ukko hiljaa.
Jokaisen pitää itse oivaltaa laihdutus, se lähtee omasta halusta.
Miksi alapeukut??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei voi muuttaa toista. Ja jokainen itse valitsee paljonko painaa.
Mulla on taipumusta jojoilla painon kanssa. Olen lihonut välillä pahastikin, ahdistunut siitä ja pudottanut painoa sitten taas. Monesti jatkuvaa dieettaamista, överisyömistä, masennusta, ahdistusta. Tämän tapauksen mies vaikuttaa siltä, ettei voi henkisesti hyvin. Vaatimukset ja vittuilu ahdistavat varmasti vain enemmän. Kääntää sitten homman -kirjaimellisesti- läskiksi vitsailemalla, sillä eihän mies voi itkeä itseinhon vallassa kuten me naiset -osa jopa joka kuukausi ;)
Mä olen onneksi saanut kumppaneilta ihania kommentteja ja kannustusta, mikä on tukenut mun itsetuntoa ja tsempannut tekemään muutoksia. Mulle on sanottu, etteivät kilot vaikuta mun kauneuteen, ettei mun vartalossa ole "mitään vikaa", kehuttu hyviä puolia, sanottu, että on ihan luonnollista että paino muuttuu, mutta että se ei vaikuta rakkauteen millään tavalla. Siis niin ihania, kannattelevia sanoja viisailta, vahvoilta miehiltä -jotka haluavat että toinen voi oikeasti paremmin ja näkevät silloin kokonaisuuden: ei pelkästään kilot (vaikka ne ei varmaan miestä suoranaisesti ilahdutakaan) vaan myös sen psyykkisen puolen.
Jotakin tyhjiötä sillä ylensyönnillä täytetään. Rakastavasta suhteessa on helpompi tehdä matkaa itseensä, kipuilla kipunsa ja elää parempaa elämää.
Kyllä mä ap:na olisin ahdistunut tilanteesta. Pelkästään jo kymmenen tunnin peliputket ja kuukauden seksittömyys olisivat mulle kriisin paikka. Mies ei todennäköisesti osaa puhua tunteistaan? Se on varmaan osa ongelmaa. On nyt paennut jotain addiktioihinsa, mahtaako tietää itsekään mitä pakenee. Lähestyisin asiaa sitä kautta että kaipaat kovasti hänen läsnäoloaan ja aktiivisempaa seksiä, koet tulleesi syrjäytetyksi, rakastat häntä ja olet huolissasi, pelkäät menettäväsi hänet. Jos et saa mitään puheyhteyttä / tunnereaktiota, on jo se yhteyden puuttuminen minusta syy harkita eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on tullut vuodessa 10kg lisää, ihan huomaamatta. Olin normaalipainoinen tavatessani mieheni, sitten tipuin alipainoon, ja nyt lihoin, joten sinällään tuo nousu ei ole niin huomattava ollut. Silti harmittaa, tunnen oloni todella epäviehättäväksi ja farkutkin istuvat huonosti. Mieheni viaton kommentti asiasta sai minut ihan vihan partaalle, eli ymmärrän lihomisen kommentoinnin satuttavan. Silti ajattelen, että parisuhteessa järkyttävä lihominen EI ole ok, ja nyt olenkin tiputtamassa 6kg pois.
Laihtuminen lähtee korvien välistä, ja toista ei saa väkisin hoikaksi jos hän ei ole siihen itse sitoutunut. Asia voi olla arka, ja vaikeitahan asioita on aina helpompi kieltää ja sivuuttaa kuin kohdata. Voit kannustaa miestäsi ja mahdollistaa laihtumista, mutta enempää et voi valitettavasti asian eteen tehdä.
Jos mies on 25v:nä tuollainen ei se vanhemmiten ainakaan parane. Mies parhaassa iässä ja pelkkää pullaa.
Saat ap varmasti paremman miehen itsellesi, kyse ei tuossa ole pelkästään läskistä vaan myös arvostuksen ja elämänilon karkottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis mennyt sanomaan / vihjailemaan painosta? VIRHE! Mies vihjaili kun oli ylipainoa 20kg, (2016) tuli angsti ja vitutitus päälle. Kukaan ei minun syömisiin puutu jne ja lihoin 16 kg lisää :'D Nyt on ukko hiljaa.
Jokaisen pitää itse oivaltaa laihdutus, se lähtee omasta halusta.
Miksi alapeukut??
Eli lihotit itseäsi vielä lisää kun jo olit pahasti ylipainoinen ja se vaivasi miestäsi? Toki hiljeni, murehtii itsekseen miten kaltaisestasi tollosta pääsee eroon. Et ainakaan tehnyt häntä yhtään onnellisemmaksi ja kannustavammaksi.
Jokaisen pitää itse oivaltaa myös vastuunsa parisuhteessa.
Muistakaa te nuoret, että elämä on loppujen lopuksi aivan saakelin lyhyt! En näe yhtään syytä jäädä suhteeseen ylipainoisen, piereskelevän mäntin kanssa ellet ole taloudellisesti alisteisessa asemassa.
Elämä on tässä ja nyt. Kevätkin on täällä ihan just :)
Oho, olipa tänne tullut vastauksia! Kiitos niistä.
En usko miehellä olevan mt-ongelmia, lähinnä impulssikontrollin puutetta ja yleistä mukavuudenhalua, ts. on kivempi ja helpompi mässätä jotain hyvää ja löhötä kuin oikeasti tehdä asialle jotain.
Ja ei se auta vaikka itse tekisinkin terveellistä ruokaa meille, kun niitä herkkuja saa haettua kaupasta kuitenkin.
Eikä kyse ole siitä ettenkö hänestä välitä, on vaan tosi vaikeaa näyttää kiinnostusta ja välittää kunnolla ihmisestä joka puhuu ilkeästi, käyttäytyy huonosti ja mässäilee. Olen varmasti itsekin sanonut hänelle viimeaikoina pari kertaa pahasti, mutta esim. nyt aamulla kysyin mitä ruokaa antoi lemmikille niin kauhea huuto että mikä vttu mulla on kun pitää tollastakin kysellä yms. Turhaa ilkeilyä tyhjästä. Tosiaan viime vuoden puolella yritin tsempata ja käytiin yhdessä lenkillä, nyt olen pari kertaa näitä tekosyitä kuunnellessani sanonut totuudet suoraan.
Vaatekaupoilla väitti tuohtuneena että koot ovat pienentyneet kun L-koko ei millään mene päälle, totesin ettei hän vaan enää mahdu siihen kokoon. Pari päivää sitten sanoi että on nyt taas joulun aikaan vähän pyöristynyt, vastasin että lihominen alkoi jo paljon aiemmin.
Päivittäin kestän tuota oksettavaa pierurumbaa kun tulee esim. vessasta vartavasten viereeni pieremään ja nauramaan. Kysyin eilen että mikä naurattaa ja onko tossa jotain hauskaa, miksi ihmeessä tekee noin, niin vastasi että suhteessa pitää olla avoin. Olen monesti pyytänyt lopettamaan, tuloksetta. Nauraa vaan ja muutenkin kun kerron että jokin asia harmittaa niin nauraa päin naamaa. Sanoin myös etten jaksaisi suhdetta jossa käyttäytyy noin ja että lihominen jo häiritsee kun muuttunut aika epäviehättävän näköiseksi, niin räkänaurut päin naamaa vain.
T. Ap
Ap sun miehesi on idiootti, pakkaa kamasi ja lähde. Todella sikamaista käytöstä sun ukoltasi, sokeakin näkee jo otsallaan että pitää sinua itsestäänselvyytenä. M44
Vierailija kirjoitti:
Oho, olipa tänne tullut vastauksia! Kiitos niistä.
En usko miehellä olevan mt-ongelmia, lähinnä impulssikontrollin puutetta ja yleistä mukavuudenhalua, ts. on kivempi ja helpompi mässätä jotain hyvää ja löhötä kuin oikeasti tehdä asialle jotain.
Ja ei se auta vaikka itse tekisinkin terveellistä ruokaa meille, kun niitä herkkuja saa haettua kaupasta kuitenkin.Eikä kyse ole siitä ettenkö hänestä välitä, on vaan tosi vaikeaa näyttää kiinnostusta ja välittää kunnolla ihmisestä joka puhuu ilkeästi, käyttäytyy huonosti ja mässäilee. Olen varmasti itsekin sanonut hänelle viimeaikoina pari kertaa pahasti, mutta esim. nyt aamulla kysyin mitä ruokaa antoi lemmikille niin kauhea huuto että mikä vttu mulla on kun pitää tollastakin kysellä yms. Turhaa ilkeilyä tyhjästä. Tosiaan viime vuoden puolella yritin tsempata ja käytiin yhdessä lenkillä, nyt olen pari kertaa näitä tekosyitä kuunnellessani sanonut totuudet suoraan.
Vaatekaupoilla väitti tuohtuneena että koot ovat pienentyneet kun L-koko ei millään mene päälle, totesin ettei hän vaan enää mahdu siihen kokoon. Pari päivää sitten sanoi että on nyt taas joulun aikaan vähän pyöristynyt, vastasin että lihominen alkoi jo paljon aiemmin.Päivittäin kestän tuota oksettavaa pierurumbaa kun tulee esim. vessasta vartavasten viereeni pieremään ja nauramaan. Kysyin eilen että mikä naurattaa ja onko tossa jotain hauskaa, miksi ihmeessä tekee noin, niin vastasi että suhteessa pitää olla avoin. Olen monesti pyytänyt lopettamaan, tuloksetta. Nauraa vaan ja muutenkin kun kerron että jokin asia harmittaa niin nauraa päin naamaa. Sanoin myös etten jaksaisi suhdetta jossa käyttäytyy noin ja että lihominen jo häiritsee kun muuttunut aika epäviehättävän näköiseksi, niin räkänaurut päin naamaa vain.
T. Ap
Sun kannattaa erota jobihan siksi, ettei mies kunnioita sinua lainkaan. Se on erittäin painava syy eroon, vaikka mies olisi maailman komein ammattimalli.
Tuohon vaateongelmaan auttaa sopivan kokoiset vaatteet.