Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?

Psykiatri minulle, et sä masentunut ole. Vedin kunnon pultit, kun olin ihan loppuunpalanut. "Ei masentuneet toimi noin", räjähdin uudestaan. "Sä teit tuon tahallasi.". Mulle vaihdettiin sitten psykiatri.

Toinen "hyvä" on ollut gynekologi kierukan vaihdosta, "ei toi voinut sattua". Mulla lähti melkein taju. Olin valkea kuin lakana.

Varasin ajan ehkäisykapselin poistoon ja sanoin jo puhelimessa etten tiedä miten vaikeaa tulee kun se on hävinnyt. Lääkäri joka otti minut vastaan naureskeli että "vai on kapseli kadonnut,ei se niin kuule niin vain katoa". Vastasin  ärtyneenä "joo mutten tunne sitä enää". Lääkäri sitten tunnusteli kättäni ja joutui myöntämään ettei siellä mitään ollut,alkoi sitten kyseenalaistaa koko kapselin asennuksen. Että olenko nyt täysin varma että minulla edes on ehkäisykapseli!Joutui  myöntymään kun tiedoistani löytyi,että asennettu on.

Sanoi laittavansa lähetteen kirugialle,kaksi vuotta myöhemmin odotan yhä..

Epäilty olevan narsistinen mielialapoliklinikalla (oikeasti estyneen piirteinen) ja skitsofreeninen psykoosipoliklinikalla vaikka mulla on neurologian poliklinikalla todettu määrittelemätön epilepsia jota tulisi tässä kohtaa tutkia tarkemmin kun on alettu skitsofreniaa epäillä. Temproraalilohkon epilepsia kun kerran oireilee samalla tavalla kuin skitsofrenia mutta erona on että TLE:hen eivät skitsofrenialääkkeet auta.

Typeriä kommentteja. Ei lääkäreille ja hoitajille makseta olemaan psykologeja ja terapeutteja.

Jos kaipaatte kuuntelijaa tai jos päässä vikaa niin menkää edellä mainituille ammattilaisille

Vierailija kirjoitti:

Uppelo

Kun sairastuin nelikymppisenä diabetekseen ja menin lääkäriin, tämä sanoi: "diabetesta on kahta tyyppiä, ja sulla on ne molemmat!" ja nauroi päälle hassunhauskalle kommentilleen. Tämä oli ihan erikoislääkäri Meilahdessa.

Kun torjutut traumat joutumisesta seksuaalirikoksen kohteeksi nuorena nousi pintaan, yritin hakea apua. Se mitä terveydenhoidon Ammattilaiset möläytteli oli uskomatonta. Tekijää tuntematta, saatettiin huudahtaa kiivaasti: EI SE MITÄÄN TARKOITTANUT.

Menetin uskon ihmiskuntaan, niin vähän on paljon vartijana. Tekijät on tietysti pohjasakkaa, mutta ne joiden olisi pitänyt auttaa, päästelivät suustaan sammakoita jotka loikkii pitkään.

Eräs nainen kertoi, että kun hän käytti lad5qsn neuvolan tarkastuksessa, kysyi terveydenhoitaja, että "milloin teille tulee kolmas lapsi?"

Minäkin olen törmännyt rintojen kommentointiin terveyskeskuksessa. Yllätyin itsekin sitä kuinka tunteella siihen suhtaudun. 

Vanhempi naishoitaja sanoi rintojani tutkiessaan, että nämä ovat kyllä hyvin kookkaat. Loukkaannuin siitä valtavasti ja murehdin pitkään sitä kommenttia. Se oli täysin tarpeeton siinä tilanteessa. 

Olen kuullut teini-iästä lähtien niin paljon ilkeää kommentointia rinnoistani, että se varmasti sai hoitajan kommentin tuntumaan ikävältä, vaikka tuskin hän sitä ikäväksi oli tarkoittanut.

Potilaiden ulkomuotoa pitäisi malttaa olla kommentoimatta. Sitä ei voi tietää kuinka syviä traumoja joku harmittomaksi tarkoitettu kommentti repii auki.

Pyysin terveyskeskuksen lääkäriltä mahdollisuutta saada uusi arvio keuhkolääkäriltä miehelleni, hän on täysafaatikko, siksi hoidan puhumisen hänen puolestaan. Hänen hengittämisensä vaikeutunut viime aikoina.

Vastasi, että kuollaan tänne kuitenkin, ei saatu lähetettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pappa kirjoitti:

VAIMONI (58v)TYÖVUOROON MENNESSÄ TUNSI RINTAKIPUA ja VASEMMAN KÄDEN VAPINAA HÄN MENI HERVANNAN ARVAUS-KESKUKSEEN HAKEMAAN APUA PUHEEN SAMMALTAESSA - ILMOTTAUTUMIS-LUUKULLA HOITAJA KÄSKI JONON PÄÄHÄN NIIN HOITAJA KATSOO TARVIIKO LÄÄKÄRIÄ (10hengen jono)VAIMONI AJOI TAUSSIN-ENSIAPUUN ja LAITETTIIN HETI LIUOTUS-HOITOON🌹PELASTUI,

 

Vaimosi oli väärässä paikassa. Hervannan terveysasemalla ei ole päivystystä, vain ajanvarausvastaanotto.  Pikkusen uhkarohkeeta kyllä on lähteä aivoinfarktioireissa itse ajelemaan pitkin kaupunkia. 

Tuommoisessa tilanteessa pitäisi hoitohenkilöstön olla hereillä, vaikka potilas olisi väärässä paikassa.

Aivoverenvuodon saanut voi olla sekava eikä välttämättä ymmärrä mihin pitää mennä ja miten toimia. Häntä täytyy auttaa, vaikka olisi väärässä paikassa hakemassa apua. Hänelle voi soittaa vaikka ambulanssin jos ei muuta apua pysty antamaan.

Itse olen toimistotyöläinen, ja meilläkin on sellainen ohjeistus että jos kollega valittaa rintakipua, tai haukkoo henkeä ja sanoo että närästää, niin silloin soitetaan hätänumeroon ja kysytään toimintaohjeita. Muutenkin jos näyttää että jollakin kaikki ei ole kunnossa niin keskeytetään oma työ ja selvitetään tarvitseeko apua. Lähdetään vaikka viemään itse lääkäriin jos näyttää että tarvitse apua mutta ei kuitenkaan ambulanssia. Kovasti painotetaan sitä, että jokaisella on lakiin perustuva auttamisvelvollisuus.

Ohjeistukseen on panostettu sillä,  toimistolle on useita vuosia sitten kuollut yksi työntekijä. Sen jälkeen on jokaiseen toimipisteeseen hankittu defibrillaattori ja koko henkilöstö saa säännöllisesti ensiapukoulutuksia.

Tuntuu todella pahalta, jos terveyskeskuksessa vaan käsketään jonon päähän ja jätetään auttamatta kun potilas ei ymmärtänyt mihin hänen kuuluisi mennä. Kenelle hyvänsä voi käydä niin, ettei sairaskohtauksen aikana ymmärrä mihin pitää mennä, tai ei välttämättä edes osaa pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47kg kirjoitti:

Keuhkojen rtg hoitaja ei tässä mitään röntgeniä tarvita,taskulamppu riittäis. Kun oot noin laiha ei onneksi ollu keuhkokuume....

 

Olin jälkitarkastuksessa keuhkokuumeen jälkeen. Epikriisiin oli kirjoitettu; hoikka nainen. En oikein tiedä miten paino siihen liittyi. Vai liekö nykyään niin harvinaista olla hoikka, että pitää ihan erikseen mainita. Lääkäri tosin oli hyvinkin ylipainoinen...

 

Lääkärit aina merkkaa ylös ulkonäön. Siitä puhuttiin jo ihan alussa.

 

Ei minun ulkonäköäni tai painoani ole ainakaan merkitty ylös papereihin, paitsi silloin, jos se liittyy jotenkin kyseiseen vaivaan.

Kyllä mulla ainakin käynnin muistiinpanot (näkyy Maisassa) alkaa "Asiallisen oloinen 57-vuotias nainen...". Painosta ei ole merkintöjä, ei tosin ole punnittukaan. Miehellä kans " Asiallisen oloinen...". Miehellä myös merkintä "saapuu vastaanotolle vaimon kanssa". 

Olin juuri synnyttänyt lapseni, viittä vaille täysi-ikäisenä. Lapsen isä oli jättänyt minut jo raskaana ollessani toisen naisen takia. Heittänyt ihan kirjaimellisesti ulos asunnostaan jne. En muista miksi olin hoitajien kansliassa, kun sieltä alkoi radiosta kuulua Fleetwood Macin "Tell me lies". Kaikki tunteet ja stressi etenkin lapsen isän petoksesta ja tulevasta yksinhuoltajuudesta jyräsivät yli ja purskahdin itkuun. Hoitaja kommentoi näyttöä tuijottaen ivallisesti:"No, mikäs sille meidän äidille nyt tuli?" 

Sain synnytyslaitoksella muutenkin niin huonoa kohtelua, että se vaikutti osaltaan siihen, etten enää halua lapsia. Olen kyllä jo nelikymppinen, joten raskaus olisi riskialtis, mutta silti. Onneksi sain myös tukea läheisiltäni. 

Odottaessani lastani jouduin joskus neuvolassa todella ilkeän kätilön vastaanotolle. Kätilö kysyi muistaakseni, että onko ollut mitään erityistä, niin vastasin, että:"Joskus tulee todella kuuma, ja..." olin jo lisäämässä, että kuuma tulee lähinnä autossa istuessa (oli sydäntalvi ja autoissa tietysti käytettiin lämmitintä, itsellä päällä tietysti talvivaatteet ja olin lähinnä lyhyillä autokyydeillä mukana). Tähän kätilö tokaisi ilkeästi, että:"NO KANNATTAISKO VÄHENTÄÄ VAATETUSTA SITTEN" ja alkoi nauraa katsoen vastaanotolla mukana ollutta opiskelijaa huvittuneena. Opiskelija katsoi maahan ja naurahti hämmentyneenä. Olin nuorempana todella herkkä ja lähdin itku kurkussa pois. Nykyään varmaan tokaisisin että kappas kun en itse tuota tajunnutkaan 😆😆😆

Lisäys: en katsonut tarpeelliseksi ottaa takkia jne. Pois, kun pakkasta oli reilusti, kyydit lyhyitä ja autossa piti saada lämmitellä. 

Vierailija kirjoitti:

"Olet tavallista kauniimpi", sanoi mieslääkäri.

Ei tuo sinänsä ole rumasti sanottu mutta asiaton kommentti lääkärin suusta potilaalle. Ei pitäisi vaikuttaa hoitopäätöksiin oli sitten kaunis tai vähemmän kaunis lääkärin mielestä. Epäasiallista käytöstä.

Kävin ahdistuksesta lääkärillä. Käynnin lopuksi sanoin että kun ei näistä tiedä että onko kuitenkin joku sydänjuttu. Lääkäri totesi että älä huolestu, kyllä sä huomaat jos kyse infarktista. Kun sitten sain infarktin, niin lääkärin viisaat sanat muistaen soitin ambulanssin vasta 10 tunnin päästä, kun ei se niin maata mullistava ollutkaan. 

Parikymppisenä kun peräaukkoani tutkittiin ensimmäistä kertaa. Jännitti ja tutkimus sattui. Lääkäri sanoi hieman epäselvästi mutta kuitenkin että peräsi on todella kireä.

Olin syvästi traumatisoituneena raiskauksen ja väkivaltaisen parisuhteen jälkeen. Minut lähetettiin erikoissairaanhoidon psykiatrin vastaanotolle. Siellä ollessani itkin kun kertasin lääkärille kaikkea tapahtunutta. Lääkäri nauroi minulle ja kysyi näin: "Aiotko tehdä pommi-iskun jonnekin?" En edes tiennyt mitä olisin vastannut kysymykseen.

Tämä tapahtui Hämeenlinnan keskussairaalan psykiatrian poliklinikalla. Psykiatri oli ulkomaalaisen sukunimen omaava vanhempi mieshenkilö.

Lääkärikäynnin aikoihin uutisissa oli juttua naisesta, joka oli uhkaillut Helsingin yliopistoa pommi-iskulla. En unohda ikinä tätä lääkärikokemusta.

Helsingissä Sturenkadun mt-vastaanotolla hoitaja nimeltä S@lla Tuuv@: "olet kuitenkin onnistunut saamaan poikaystävän?"  

Ei kai minulla olisi kai poikaystävääkään pitänyt olla, kun olin niin mielisairas.