Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Olin keuhkojen hapenottokykytestissä vajaa kolmekymppisenä ja poljin kuntopyörää piuhat kiinni rinnassa ja ranteessa. Mieslääkäri kyseli kaikkea asiaankuulumatonta ja sanoi yhtäkkiä, että silmäni karsastavat. Tiedän sen itse ja ikävät ihmiset ovat jaksaneet muistuttaa siitä minulle koko elämäni ajan. Itkua pidättelin ja meinasin keskeyttää koko testin, kun harmitti niin paljon tökerön lääkärin käytös. Onneksi vieressä oli ymmärtäväinen sairaanhoitaja, joka tsemppasi minua. Oli varmaan kuullut ennenkin saman lääkärin möläytyksiä.

Miksi sinulle ei ole tehty korjausleikkausta, katsastuksen voi yleensä hoitaa leikkaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin keuhkojen hapenottokykytestissä vajaa kolmekymppisenä ja poljin kuntopyörää piuhat kiinni rinnassa ja ranteessa. Mieslääkäri kyseli kaikkea asiaankuulumatonta ja sanoi yhtäkkiä, että silmäni karsastavat. Tiedän sen itse ja ikävät ihmiset ovat jaksaneet muistuttaa siitä minulle koko elämäni ajan. Itkua pidättelin ja meinasin keskeyttää koko testin, kun harmitti niin paljon tökerön lääkärin käytös. Onneksi vieressä oli ymmärtäväinen sairaanhoitaja, joka tsemppasi minua. Oli varmaan kuullut ennenkin saman lääkärin möläytyksiä.

Miksi sinulle ei ole tehty korjausleikkausta, katsastuksen voi yleensä hoitaa leikkaamalla.

Ei voi, mikäli toisessa silmässä ei ole näköä. Riskinä on, että karsastus kallistuu ajan myötä toiseen suuntaan, kun silmät eivät keskenään yritä 'korjata' tilannetta.

Ei sinusta tule koskaan hyvää äitiä. Olin juuri synnyttänyt ja päässyt osastolle esikoiseni kanssa. En tiedä mikä sitä hoitajaa vaivasi, mutta helvetin ylimielinen ja aina ilkeän oloinen.

VAIMONI (58v)TYÖVUOROON MENNESSÄ TUNSI RINTAKIPUA ja VASEMMAN KÄDEN VAPINAA HÄN MENI HERVANNAN ARVAUS-KESKUKSEEN HAKEMAAN APUA PUHEEN SAMMALTAESSA - ILMOTTAUTUMIS-LUUKULLA HOITAJA KÄSKI JONON PÄÄHÄN NIIN HOITAJA KATSOO TARVIIKO LÄÄKÄRIÄ (10hengen jono)VAIMONI AJOI TAUSSIN-ENSIAPUUN ja LAITETTIIN HETI LIUOTUS-HOITOON🌹PELASTUI,

"Turha niistä supistuksista on ruveta nautiskelemaan. " Tämän sanoi kätilö synnytyksessä, kun laitoin silmät kiinni supistuksen aikana. Moniko nainen ei laittaisi silmiä kiinni?

Yritin saada aikaa kaupungin hammashoitoon. "Ei ole yhtään vapaata kolmeen kuukauteen", narisi varaushenkilö. Äkkiä se huudahti: "Nyt tuli peruutus! Se on vartin päästä, sä ehdit, jos lähdet juoksemaan nyt heti!"

"Kyllä näitä karvoja täällä alapäässä onkin paljon" ..mieslekuri synnytyksen jälkeisessä tarkastuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lääkäri nauroi vähätellen, kun sanoin, että kortisonikuurin jälkeen atooppinen ihoni pahenee hetkessä kauheaksi. Ei uskonut, vaikka oli ihotautilääkäriksi opiskellut.

Olen tullut siihen tulokseen, että allergia- ja ihotautilääkärit ovat suoraan Saatanasta seuraavia. On mennyt täysin kyllä luotto.

Esimerkiksi allergialääkäri sanoi minua haastateltuaan, että: "on aika epätodennäköistä että sulla muka turpoaisi paprikasta suun limakalvot. Edes rajussa pähkinä-/kala-allergiassa ei yleensä käy niin."

Kärsin myös vuosia ihottumasta, jota käski vain rasvata ja rasvata eri perus-

ja muilla voiteilla. Lopulta keksin tulla ajatelleeksi, että onkohan ne nämä rasvat, jotka pahentavat ihon kuntoa. Lääkäri sanoi ylimielisesti: "se ei ole mahdollista, päin vastoin, rasvaat liian vähän"

Seuraavalle vastaanotolle mennessä minulla ei ollut enää ihottumaa, ja tällä kertaa tuli ylimielinen hymy, "noniin, minähän sanoin että olit rasvannut liian vähän, nyt olet rasvannut tarpeeksi ja eipä näy ihottumaa"

Meni aika myrtsiksi ilmoitettuani, että itse asiassa iho parani kun lopetin kaikki rasvaukset. Edelleen jäi kyllä tunne, että ei hän vaan uskonut, "aika epätodennäköistä, että muka mikään rasva ei auttaisi. Määrään tähän reseptille vielä nämä kokeiltavaksi". En saanut vastausta, kun kysyin miksi minun pitäisi rasvata, kun tosiaan ihoni parani täydelliseen kuntoon lopetettuani kaiken rasvauksen. Haluaisin oikeasti vastauksen tähän kysymykseen.

Hoitohenkilökunta tietää parhaiten.

Soitin diabeteskynäneuloja tilatakseni jakelupisteeseen. Sain asiani esitettyä, hoitaja pamautti luuriin:

ja laitetaan nämä sitten osoitteseen xxxxx.

Sanoin ettei nyt laiteta, olen muuttanut koska asuintalossamme on peruskorjaus. Hoitaja ihmetteli ja sanoi koneella kyllä olevan entisen osoiteeni, johon hän niitä tarvikkeitakin olisi lähettänyt. En ollut muuttoni jälkeen ollut yhtydessä terveyspalveluihin.

No hoitaja sitten lausumaan: anna nyt sitten se uusi osoite, jos tuntuu siltä että muuttoa on ollut.

WTF, annoin tietysti uuden osoitteeni ja sanoin, kyllä se muutto on ihan konkreettisestikin tuntunut ja tapahtunut. Ei mikään helppo homma! Koko asunto täysin tyhjäksi, on aika työ.

Kun pakkaa koko asunnon kaikki tavarat ja toisessa paikassa ne purkaa, tietää todella muuttaneensa.

Mutta just tuo asenne. Potilas höperehtii ja he kyllä tietävät.

"Ei sulla voi olla rintasyöpää kun oot alle 40-vuotias"

Näin mehiläisessä, arvatkaa vaan löytyikö syöpä sittenkin kun menin julkiselle...

Mulle terveyskeskus lääkäri sanoi, ettei anna saikkua, koska ongelmani kuuluvat normaaliin elämään. Koira oli kuollut pari viikkoa edeltävästi ja töissä tappo tahtista ja pää meinasi räjähtää. Kun sanoin, että haluan saikkua masennuksen vuoksi, sanoi lääkäri, että häntä masentaa välillä itseäkin, eikä kotiin voi jäädä aina, kun "vähän hammasta kivistää". Menin yksityiselle ja sain 2kk saikun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.

Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.

Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.

Ei se ollut mikään möläytys vaan toteamus. Masentuneelta vaikuttaminen voi osin olla sitä huolittelematonta ulkonäköä, mutta myös paljon muuta. Masentunut potilas on vastaanotolla usein tuskainen, itkuinen, ahdistunut tai vaikkapa motorisesti hidas. Lääkärin kuuluu arvioida näitäkin asioita, ja lääkärin mielestä et vaikuttanut olevan mitään näistä. Eikä niiden puuttuminen tietenkään poissulje masennusta, vaan on pikemminkin hyvä asia. Masennuksesta huolimatta pystyit kertomaan asioistasi loogisesti ja ymmärrettävästi jne.

Mutta ymmärrettävästi siinä tulee potilaalle huono fiilis, jos lääkäri tuollaisen pintapuolisen, ulkonäköön keskittyvän arvion perusteella ikään kuin mitätöi potilaan hädän ja avuntarpeen.

t. eri

Jos potilas kertoo psykiatrille pelkäävänsä päänsä olevan sekoamassa kokonaan ja lääkäri toteaa, ettei potilas vaikuta masentuneelta, siinä kai lähinnä tunnustellaan potilaan näkökantaa asiaan ja mahdolliseen muuhun diagnoosiin. Masentumattomalta vaikuttanut potilas joka pelkää sekoamista voi olla sairastumassa psykoosiin, ja lääkäri haluaa vähän lähestyä tätä mahdollisuutta.

Sinällään kylläkin on hyvin masentuneelle tyypillistä tulkita asiat negatiivisten linssien läpi, kuten tässä neutraaliksi tarkoitettu toteamus vääntyy möläytykseksi, jollaisten johdosta saatetaan jopa päätyä itsemurhiin. (Ja ei, nämä tulkinnat eivät sinällään ole vakavia ja hävettäviä asioita - psykiatrit ovat hyvin tottuneita sellaisiin.)

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin se, kun yritin selittää Venäläiselle psykiatrille aamuisin itselleni suomaa ahdistushetkeä ja tupakoinnin lopettamista, joka kääntyikin Omakannassa kahvista riippuvaisuudeksi, joka johtuu tupakoinnin lopettamisesta aiheutuvaan, kolmen kuukauden periodilla muuttuilevasta solutoiminnasta.

.

.

Kärsin vaikeasta ahdistuksesta, jota yritettiin hoitaa psykoosilääkityksellä (Levomepromatsiinia 200+ mg/vrk ja Mirtazapiiniä "piristykseen"), jonka lopetin omatoimisesti heti alkuunsa, samoin kuin hoitosuhteen.

Ihan noin selvyyden vuoksi kannattaisi tarkistaa lääkityksesi.

Hoitaja sanoi palvelukodissa huoneessaan kaatuneella isälleni, että taas paskat housuissa. Isäni oli kyllä lähtenyt kävelemään vessaan, mutta sillä kerralla oli vaan jalat pettäneet ja ei hän nyt tahallaan sitä tee.Tämä ei ole ainoa huono asia. En halua arvostella, mutta kun maksetaan hoidosta niin pitäisi saada rahoilleen vastinetta ja voi olla, että isäni muuttaa piakkoin muualle jos hyvin käy. Itse olen samalla alalla ja tuollainen käytös ei tulisi mieleenkään.

Hoitsu oli sitä mieltä että voisin pestä alapääni vähä useemmin. Käyn kumminki suihkussa ja saunassa vähintään kaks kertaa viikossa. No ei kuitenkaa ollu klamydia vaan joku muu tulehus homma

Joidenkin (harvojen) lääkäreiden ylimielisyys lääkäriydestä on jotain sellaista, mitä ei vain voi käsittää. Lääkärin tehtävä on selittää potilaalle, jos tämä ei jotain ymmärrä. Lääkärin tehtävä ei ole tuomita toista alemmaksi eikä itseään ylemmäksi esim. ammatin tai tietopohjan perusteella. Lääkärin tehtävä ei ole halveksia tietämätöntä potilasta eikä pantata tietoa. Jos lääkäri niin menettelee, on hän silloin itse hyvin epäpätevä.

Minut vietiin suljetulle osastolle itsemurhayrityksen jälkeen. Osaston lääkäri sanoi minulle suoraan, että ei ymmärrä mitä minä siellä osastoilla teen. Että kotiin vaan. Lääkäri oli muutenkin todella epäasiallinen. Änkytin hermostuksissani, ja lääkäri suuttui siitä ja sanoi ettei tästä tule yhtään mitään jos en lakkaa sössöttämästä.

Olin nuori tuolloin ja todella heikossa jamassa. En pystynyt pitämään puoliani. Nykyään osaisin jo puolustaa itseäni epäasiallista kohtelua kohdatessa.

Hengitättekö itse?

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen poikaystävä kärähti pettämisestä, annoin anteeksi ja jatkoimme. Kärysi uudestaan ja halusin sitten erota. Pettämiskumppaneita oli huhujen mukaan ollut useampia. Kävin sukupuolitautitesteissä ja kauhukseni sain kuulla että olen saanut klamydian "tuliaisena". Lääkäri sanoi, että satunnaissuhteissa tulisi aina käyttää kondomia. Olin hyvännäköinen nuori nainen, eli oletti että olen hankkinut sen ihan itse. Räjähdin vastaanotolla ja sanoin että mulla ei ole satunnaissuhteita ollut, tämä on ihan pitkäaikaiselta kumppanilta saatu. Lääkäri ei pyytänyt edes anteeksi, oli vaan nolo ja mumisi jotain  "aahah.

Tuo oli kyllä minusta lääkäriltä täysin ymmärrettävä kommentti ja sinulta erittäin lapsellista käytöstä. Varmaan lääkärikin miettinyt, että mikä sekopää tuo akka on, parempi vaan olla hiljaa.

Mistä ihmeestä näitä ihmisiä sikiää, jotka luulevat että virallisen asioinnin yhteydessä räyhääminen ja raivoaminen on normaalin ihmisen käytöstä. Ei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.

Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.

Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.

Ei se ollut mikään möläytys vaan toteamus. Masentuneelta vaikuttaminen voi osin olla sitä huolittelematonta ulkonäköä, mutta myös paljon muuta. Masentunut potilas on vastaanotolla usein tuskainen, itkuinen, ahdistunut tai vaikkapa motorisesti hidas. Lääkärin kuuluu arvioida näitäkin asioita, ja lääkärin mielestä et vaikuttanut olevan mitään näistä. Eikä niiden puuttuminen tietenkään poissulje masennusta, vaan on pikemminkin hyvä asia. Masennuksesta huolimatta pystyit kertomaan asioistasi loogisesti ja ymmärrettävästi jne.

Mutta ymmärrettävästi siinä tulee potilaalle huono fiilis, jos lääkäri tuollaisen pintapuolisen, ulkonäköön keskittyvän arvion perusteella ikään kuin mitätöi potilaan hädän ja avuntarpeen.

t. eri

Jos potilas kertoo psykiatrille pelkäävänsä päänsä olevan sekoamassa kokonaan ja lääkäri toteaa, ettei potilas vaikuta masentuneelta, siinä kai lähinnä tunnustellaan potilaan näkökantaa asiaan ja mahdolliseen muuhun diagnoosiin. Masentumattomalta vaikuttanut potilas joka pelkää sekoamista voi olla sairastumassa psykoosiin, ja lääkäri haluaa vähän lähestyä tätä mahdollisuutta.

Sinällään kylläkin on hyvin masentuneelle tyypillistä tulkita asiat negatiivisten linssien läpi, kuten tässä neutraaliksi tarkoitettu toteamus vääntyy möläytykseksi, jollaisten johdosta saatetaan jopa päätyä itsemurhiin. (Ja ei, nämä tulkinnat eivät sinällään ole vakavia ja hävettäviä asioita - psykiatrit ovat hyvin tottuneita sellaisiin.)

Ymmärrän kyllä tämän, mutta valitettavasti usein on tullut vastaan terveydenhuollon ammattilaisia, joilla ei ole kuvatun kaltaiseen vuorovaikutustilanteeseen tarvittavaa sosiaalista pelisilmää. On eri asia tunnustella, että mitäköhän mieltä potilas itse on tilanteesta, jos hoitava taho tuo esiin toisenlaisen näkökulman, kuin että täräyttää päin potilaan naamaa kommentin, jonka voi tulkita diagnoosiksi ja joka tyrmää jatkokeskustelun potilaan ongelmasta. Ihminen ei ole henkisesti herkässä tilassa vain masentuneena ja mielenterveysongelmien takia, vaan usein fyysisiin sairauksiin liittyy huolen, kipujen ja epävarmuuden takia myös psykologinen ulottuvuus, jota ainakaan oman kokemukseni mukaan ei aina osata ammattilaisten taholta ottaa hoitotilanteessa huomioon. Toki hyviäkin lääkäreitä, hoitajia ym. on, ja arvostan itse sitä asennetta, jolla he ovat minua asiakkaana/potilaana kokonaisvaltaisesti auttaneet hoitotilanteessa.

t. kommentoimasi