Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla suurperheen äiti? Miksi tai miksi et?
Kommentit (231)
En. Olen hiukan perfektionisti ja haluan hoitaa lapsenikin hyvin ja huolella. En hemmotella niitä pilalle, mutta olla paljon läsnä ja läheinen. Lisäksi olen hyvin ääniherkkä, mikä tekee lapsiperhe-elämästä välillä haasteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, jos suurperhe on 4 lasta, ja ne kaikki olisivat minimiitä :D Olin maailman helpoin lapsi, ja muutenki olen mutkaton, sekä tykkään tehdä kaikenlaista laidasta laitaan. Lähden aina mukaan kun pyydetään ja tykkään auttaa muita. Lisäksi olen rauhallinen. Mikäs tällaisten mukuloiden kanssao lisi ollessa, vaikak niitä olisi useampikin.
Sain lapsekseni vaikean tapauksen, ja oli melko äkkiä selvää että hän jää ainokaiseksi, vaikka maailman ihanin onkin <3 Nyt jo aikuinen ja tarvitsee edellä todella paljon tukea.
Pelkkänä äitinä olo ei ole koskaan ollut ainoa tavoitteeni (paitsi oli kaksivuotiaana),
joten enpä usko, että mitenkään pystyisin. Kahdessakin oli ihan riittävästi, siinä pystyi just ja just uran ja perheen yhdistämään. En siis voisi.
Voisin ja olisin aina halunnut olla, mutta Suomen maa ei mahdollista ja tue siihen. Olen siitä katkera. Se olisi niin ihanaa. Mutta maa pullolla todellisista asioista vieraantuneita.
Ne jotka ei jaksa tai halua, eivät vaan osaa oikeastaan. Pitäisi olla perhekeskeisempää ja myönteisempää. Kunpa olisi. Itkettää kun ei ole.
En luultavasti. Väsyn sosiaalisesta kanssakäymisestä. Omaa perhettä jaksan tietysti paljon paremmin kuin puolituttuja tai vieraita ihmisiä, mutta silti tarvitsen palautumisaikaa yksinäni. Kahden lapsen ja yhden miehen kanssa tämä on jo aika vaikeaa välillä. Tietysti jos ei tarvitsisi käydä töissä tapaamassa asiakkaita, vaan voisi lymyillä kotona päivät pitkät, niin ehkä sitä hyvinkin sen voimalla jaksaisi vielä pari mukulaa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen suurperheen äiti, meillä on 6 lasta. Jokaista kerkeämme päivän aikana huomioimaan ja osoittamaan rakkautta. Töissä olen ollut jokaisen lapsen vauvavaiheen jälkeen, joko hetken tai vähän pidempään. Mies jäänyt välillä kotiin ja molempien vanhempien ollessa töissä hoitaja on kotona, että pienet saavat aamulla jäädä nukkumaan ja isompien ei tarvitse olla keskenään koulupäivän jälkeen. Yhdessä hoidamme kotityöt ja lasten asiat. Käymme useamman kerran vuodessa viikonlopun parisuhdelomalla ja myös koko perheen kanssa esim. kylpylässä tai risteilyllä. Myös ulkomaanmatkoja on tullut tehtyä jokunen koko perheellä. Rahaa riittää näihinkin, kun aloitamme säästämisen ajoissa. Omaa aikaa saamme, kun sitä tarvitsemme, yleensä kerran viikossa kumpikin. Parisuhteelle jää joka ilta hetki aikaa lasten käytyä nukkumaan. Meille sopivaa, hyvää elämää elämme.
Kuka hoitaa lapsia noiden teidän parisuhdelomien aikana? Me emme ole miehen kanssa käyneet missään kahdestaan tämän 10 vuoden aikana, jolloin meillä on ollut lapsia. Ei ole ketään sukulaisia tai ystäviä hoitoavuksi, eikä minnekään hotellilomalle voi lähteä ostolapsenvahdin turvin. Ellei ole sattumalta löytänyt kultakimpaletta.
Käytännössä olisin suurperheen yksinhuoltaja.
Sitten voisi onnistua, jos jokainen lapsi olisi eri miehen siittämä. Ja nämä kaikki miehet olisivat apuna arjessa. Ja toisivat hyvän toimeentulon, maksaisivat minun oman vapaaehtoisen eläkkeen, tekisivät mitä pyydetään. Hoitaisivat kilvan lapsiaan, veisivät harkkoihin, opettaisivat fysiikkaa ja pianon soittoa, ompelua, laulamista, balettia, autolla ajoa jne. Renkaiden vaihtoa, remonttihommia, kuvataiteita. Lukisivat iltaisin kirjoja lapsille. Ehkä siis voisin harkita asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla edes yhden lapsen äiti.Haluan elää omien ehtojeni mukaan.Rakastan vapautta,hiljaisuutta ja siisteyttä kodissani.
Kaksi lasta ja lemmikki on meille hyvä määrä. Yhtään enempää en jaksaisi. Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta, omasta ajasta jne. Silti kaksi lasta on kivaa seuraa eikä ole liikaa työtä, varsinkaan, kun jo helppoja teini-ikäisiä. Rahaa on myös kaikkeen kivaan. Eli ehdoton ei suurperheelle, vaikka ne muilla minusta ihania onkin, jos lapsista huolehditaan hyvin ja on riittävä elitaso, ettei kukaan kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Oon hirmu huono jaksamaan arkea, päivästä toiseen toistuvaa hoivan ja huomion antamista, siivousta, ruuanlaittoa, hälyä, sitä ettei saa olla riittävästi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen.
Selitäs vähän millä tapaa käytännöllinen.
No aika usein kaksi tekee jotain ja toiset kaksi taas jotain muuta. Ei jää sitä kolmatta pyörää. Myös matkoilla jos ei saada tarpeeksi isoa huoneistoa, voidaan jakautua niin että mies on kahden kanssa yhdessä huoneessa ja minä toisen kahden kanssa toisessa.
Kuulostaa kyllä hurjalta. Miten voi elää noin?
Ihan kivasti. Mulla myös neljä nyt jo nuorta aikuista. Ihanaa oli, töitäkin tein siinä sivussa. He ovat toisilleenkin tärkeitä, kavereitakin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan.
Yksin ja hiljaa on ihan parasta elämää.
haluaisin olla suurperheen äiti.muutin juuri sukupuoleni naiseksi ja olen innoissani asian suhteen :) odotan jo ensiraskautta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lasta, joidenkin mielestä se on jo iso perhe. Enempää lapsia en olisi toivonutkin, tämä on sopiva määrä. Useamman kanssa olisi taloudellisesti ja ajankäytön kannalta vielä hankalampaa, harrastukset, kyydit, oma aika, isompi koti ja auto, matkustelu jne.
Suurperheiden äidit ovat yleensä kouluttamattomia eikä erityisen fiksuja.
Kuka viitsii sitten myöhemmin ravata lastenlasten synttäreillä jatkuvasti.
Ostan mielummin itselle kaikkea kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tenavia tarvitse peräkanaa tehdä. Siis että olisi joku huutava kakaralauma. Olen miettinyt asiaa, kun lapset on nyt jo 11 ja 13 että vieläkö sitä lisää tehtäisiin.
Kun mun lapset on 11 ja 13, minä oon 50. Sen takia toisten on vaan pakko tehdä peräkanaa :D
En, hermot ei kestäisi, olen itse suurperheen lapsi. En suosittele kenellekään. Pitkään olin sitä mieltä etten halua lapsia ollenkaan, lopulta sain yhden ja rakastan olla hänen äitinsä, lisää lapsia en ole silti ikinä kaivannut.
Kolme on ollut ihan riittävästi. Jatkuvaa pyykinpesua, kaupassa käyntiä ja ruuan laittoa. Lomareissut harvinaista luksusta. Kuitenkin olen kaikesta kiitollinen lapsistani.
Rehellisyyden nimissä : en voisi. Onko mitään työläämpää kuin suurperheen äitinä oleminen? Joku jo mainitsikin itsekriittisyyden, niin komppaan tätä. Otan niin kauheita suorituspaineita jo kahden kanssa, että sekoaisin varmasti.
En voisi tehdä lapsia sillä ajatuksella, että ne kasvatetaan jotenkuten ja asiat on mitenkuten. Täytyy olla säällinen elämä ja mahdollisuudet.