Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla suurperheen äiti? Miksi tai miksi et?
Kommentit (231)
Ei. Mielenterveys rakoilee jo nyt, en jaksaisi enää lisää lapsia, valvomista ja vaippoja. Lisäksi talous kestää juuri sopivasti nämä kaksi, mitkä jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele nyt ensin suurperhe.
Voisin hyvinkin olla 6 lapsisen perheen äiti. Nyt on neljä lasta.
Voisin ollakin. Nykymäärityksen mukaan noin neljä lasta tekee perheestä suurperheen. Tavoitteenani on kuitenkin kouluttaa itseni ensin ja käydä töissä ainakin 5 vuotta. Tällähetkellä haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa vain 1-2 lasta. Neljä lasta voisi olla vähän liian kallista elättää.
En missää nimessä voisi. Meillä on kaksi lasta ja tuntuu välillä, että se meteli, loputon tarpeiden täyttäminen ja omien askareitten keskeyttäminen ynnä muu ottaa sen verran koville, etten kestäisi tätä kaikkea kovin montaa vuotta.
En. Pieni perhe sopii minulle. Tarvitsen paljon tilaa ja arvostan rauhaa. Luen paljon, haluan matkustaa perheenä, oma työkin on tärkeä.
Meillä on kaksi lasta, ja vaikka ajoittain kuumeilen uutta vauvaa, ymmärrän ettei se elämäntyyli sopisi meille. Oikeastaan omaan luonteeseen olisi 1 lapsi sopinut paremmin, mutta näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin ollakin. Nykymäärityksen mukaan noin neljä lasta tekee perheestä suurperheen. Tavoitteenani on kuitenkin kouluttaa itseni ensin ja käydä töissä ainakin 5 vuotta. Tällähetkellä haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa vain 1-2 lasta. Neljä lasta voisi olla vähän liian kallista elättää.
*Tällä hetkellä
Vierailija kirjoitti:
En. Pieni perhe sopii minulle. Tarvitsen paljon tilaa ja arvostan rauhaa. Luen paljon, haluan matkustaa perheenä, oma työkin on tärkeä.
Meillä on kaksi lasta, ja vaikka ajoittain kuumeilen uutta vauvaa, ymmärrän ettei se elämäntyyli sopisi meille. Oikeastaan omaan luonteeseen olisi 1 lapsi sopinut paremmin, mutta näillä mennään.
Siis matkustelu jo kahden lapsen kanssa on tuntuvasti kalliimpaa kuin yhden lapsen kanssa. Harvoinpa isot perheet reissaa, sehän tulee älyttömän kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä lasta, mutta nuorimmat on kaksoset. Aika todennäköisesti lapsiluku olisi muuten jäänyt kolmeen. Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen, enkä enää haikaile lisää lapsia. Lapset on syntyneet aika tiheään tahtiin, mikä myös tuntuu nyt hyvältä, kun kaikki ovat jo koulussa. En kaipaa enää mitään taaperoita, sillä tavallaan olen aina pitänyt enemmän vähän isommista lapsista. Ja rahaa menee jo nytkin tarpeeksi. Lisäksi kaikki harrastavat aktiivisesti urheilua, johon tuntuu menevän kaikki aika. Ynnä kaikki kouluasiat ym setvimiset lasten kanssa.
En haluaisi. Haluan kehittää itseäni. Hoidin lapsia monta vuotta kotona ja tänä aikana tunsin "tyhmeneväni", sillä elämä rajoittui niin pieniin kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Haluan olla äiti, mutta äitiys on vain yksi osa identiteettiäni. Suurperheessä ne muut puolet itseä saisi paljon vähemmän mahdollisuuksia toteutua.
Vierailija kirjoitti:
Määrittele nyt ensin suurperhe.
Voisin hyvinkin olla 6 lapsisen perheen äiti. Nyt on neljä lasta.
Miettikää nyt edes vähän, millaisen kuvan annatte suurperheiden äideistä? Taas yksi nelilapsisen perheen äiti pönkittää mielikuvaa siitä, että suurperheiden äideillä on jäänyt koulutus kesken. Miten kehtaavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen.
Selitäs vähän millä tapaa käytännöllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen.
Selitäs vähän millä tapaa käytännöllinen.
No aika usein kaksi tekee jotain ja toiset kaksi taas jotain muuta. Ei jää sitä kolmatta pyörää. Myös matkoilla jos ei saada tarpeeksi isoa huoneistoa, voidaan jakautua niin että mies on kahden kanssa yhdessä huoneessa ja minä toisen kahden kanssa toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen.
Selitäs vähän millä tapaa käytännöllinen.
No aika usein kaksi tekee jotain ja toiset kaksi taas jotain muuta. Ei jää sitä kolmatta pyörää. Myös matkoilla jos ei saada tarpeeksi isoa huoneistoa, voidaan jakautua niin että mies on kahden kanssa yhdessä huoneessa ja minä toisen kahden kanssa toisessa.
Kuulostaa kyllä hurjalta. Miten voi elää noin?
Voisin, ja haluaisinkin. Olen puhelimella niin en jaksa perustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tasaluku on ihan hyvä ja tietyllä tapaa käytännöllinen.
Selitäs vähän millä tapaa käytännöllinen.
No aika usein kaksi tekee jotain ja toiset kaksi taas jotain muuta. Ei jää sitä kolmatta pyörää. Myös matkoilla jos ei saada tarpeeksi isoa huoneistoa, voidaan jakautua niin että mies on kahden kanssa yhdessä huoneessa ja minä toisen kahden kanssa toisessa.
Kuulostaa kyllä hurjalta. Miten voi elää noin?
Oikein hyvin ja tyytyväisenä, kiitos vain. Viihdytään hyvin myös koko perheenä, mutta kuten sanottu, tämä lapsiluku on sopiva.
En. Nyt kun kaikki kolme pienellä ikäerolla saatua lasta alkavat olla kouluiässä, tajuaa vasta mitä rahanmenoa lapsista oikeasti koituu. Vaatetta kenkää luistinta suksea monoa pyörää reppua harrastusvälinettä lelua puhelinta tablettia synttärilahjoja joululahjoja. Tarpeiden lista on loputon. Lisäksi jo nyt on aika paljon hälinää, sotkua, tarpeiden tyydyttämistä ja koulun puitteissa jos jonkinlaista keskustelua, muistamista, vaatimuksia. Kolmen kanssa mahdutaan vielä normaaliin autoon. Naapurustossa on pari todella suurta perhettä (enemmän kuin viisi lasta) enkä suoraan sanottuna tiedä miten he säilyvät järjissään ja mistä repivät rahat.
Luonteeni olisi varmaan parhaiten sopinut yhden äidiksi, mutta olen ottanut nämä kolme positiivisena haasteena, sillä vanhempana joutuu kehittymään ihmisenä ja oppimaan, että persoonia on erilaisia samasta kasvatuksesta huolimatta. Olen varmasti myös työntekijänä sata kertaa parempi kuin ennen lapsia. Nyt onkin luksusta, kun alkaa taas oikeasti olla hetkiä ihan vain itselleen, sitä osaa todella arvostaa.
No kuulen usein että me ollaan suurperhe. Neljä lasta. 14v, 11v, 6v ja 5v.
Enempää ei tule. Vaihdoimme toisen automme seitsenpaikkaiseen jo odottaessani toiseksi nuorinta, sattui hyvä eteen.
Samassa talossa olemme asuneet siitä asti kun esikoinen oli 1,5-vuotias. Tosin silloin talossa oli vain kolme mh, nykyään tuplamäärä.
Talo on myös velaton 6-7 vuoden päästä.
Kaikki lapset harrastavat jotain enemmän tai vähemmän maksullista.
Meillä on myös kaksi koiraa, isohkoja.
Kaupassa käymme 1-2 kertaa viikossa, tämä yritetään pitää. Viikossa kauppaan, ruokaan ja päivittäistavaroihin, menee joku 130-160 euroa.
Ollaan matkusteltu yleensä noin 1,5 vuoden välein. Lapset saavat olla mukana vaikuttamassa minne mennään, mitä haluavat tehdä/nähdä ja kauanko haluavat olla. Viimeksi keväällä oltiin kymmenen päivää Italiassa. Nyt koko perheen haaveena on lähteä Etelä-Amerikkaan, se olisi ensimmäinen sinne suuntautuva matka. Mutta ensi talvena siis.
En voisi olla suurperheen äiti koska olen ihan liian laiska, mukavuudenhaluinen, itsekäs ja synnyttäminen on kamalaa. Meillä on kaksi lasta...tyttö ja poika. Tämä on erittäin ok niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Ei ikinä. Se olisi kamalaa.