Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kommentit (231)
Se on vähän semmonen 50/60 juttu mulle.
Rakastan lapsia, mutta raskaana olo on tosi raskasta kun en osaa ollenkaan rentoutua sen 9kk aikana, vaan pelkään kaikke mikä voi mennä pieleen. Myöskin voisin hyvin kuvitella pyörittäväni useamman lapsen pakettia, mutta tiedostan että kokisin siitä syyllisyyttä. Ei olis aikaa laittaa kaikkiin sitä huomiota tarpeeks ja sylittely yms menis vuoronumerotyyppiseks. Lisäks iso auto, talo ja käytännössä 0% mahikset esim lomamatkoille vaikeuden takia olis liikaa. Haluun tarjota mun lapsille parhaan lapsuuden, enkä koe että voisin sitä antaa oikeesti jos niitä lapsia olis yli 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Koska olen mies, vaikka akkamaiseksi minua joskus haukutaankin. Toistaiseksi tulee siis biologiset ominaisuudet vastaan. Tahtoisin kyllä.
En voisi. Toiveena on yksi lapsi. Mutta jos vaihtoehdot olisi kaksi lasta tai ei yhtään, niin silloin mieluummin kaksi.
En halua edes yhtä lasta, saatika sitten monta. Tykkään hiljaisuudesta ja omien juttujen puuhailusta.
Kasvoin suurperheessä (11 lasta) ja aina joku parkui tai tappeli, huudatti pienempiä, mölysi muuten vaan jne. Kaipasin hiljaisuutta jo lapsena. En ymmärrä, miten äitini pysyi järjissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä voisi olla. Olen ääri-introvertti ja totaalisen meluherkkä ihminen, jonka elinehtona on riittävä määrä rauhaa, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Ahdistuisin suurperheessä kuoliaaksi, kun edes yhtä lasta en ominaisuuksieni vuoksi varmaan uskalla hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele nyt ensin suurperhe.
Voisin hyvinkin olla 6 lapsisen perheen äiti. Nyt on neljä lasta.
Miettikää nyt edes vähän, millaisen kuvan annatte suurperheiden äideistä? Taas yksi nelilapsisen perheen äiti pönkittää mielikuvaa siitä, että suurperheiden äideillä on jäänyt koulutus kesken. Miten kehtaavat?
Kuinka niin? Kerro nyt vähän edes, että ymmärrän mitä tarkoitat.
En voisi, koska olen aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Minulla on 16 vuotias tytär ja tää on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska haluan käydä töissä ja tienata itse omat rahani. Suurperheen äitinä se olisi varmasti melko vaikeaa.
En haluaisi olla kotiäiti koska silloin joutuisin olemaan taloudellisesti riippuvainen miehestä eikä se ole mielestäni tasa-arvoista. Viisi lasta on mulle se maksimi ja nekin mielellään isoilla ikäeroilla ettei olisi montaa pientä lasta samaan aikaan ja jotta keho ehtisi toipua kunkin raskauden jälkeen.
Voisin. Meillä on neljä lasta, lisääkin voisi olla. Nyt en kuitenkaan enää ala lisää lapsia hankkimaan kun on jo ikää yli 40v ja kaikki koulussa. Enää ei viitsi aloittaa alusta. Mutta en siis ole koskaan kokenut raskaaksi tätä meidän perhe-elämää. Ollaan hyvässä taloudellisessa tilanteessa, meillä on varaa matkustaa, lapset harrastaa haluamiaan lajeja jne. Ja itse olen koko ajan ollut töissä äitiyslomia lukuunottamatta. Lasten ollessa alle 3-vuotiaita tein lyhennettyä työaikaa, kolmivuorotyö mahdollisti lasten hoitamisen pitkälti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi olla koska olen mies. Komppanian äiti voisin ollakin mutta koska olen vain kersantti enkä vääpeli niin jää sekin homma muille.
En missään nimessä. Hyvä, kun olen juuri selvinnyt pienituloisena yksinhuoltajana kahden lapsen kanssa. Ilman miestä, vakityötä....ehdottomasti en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska olen mies. 1 tai 2 lasta olisi sopiva määrä. Tykkään olla touhussa mukana ja kovin monen kanssa se voisi mennä vaikeaksi.
Miksi niiden synttäri- ja joululahjojen tarvii olla montasataa euroa maksavia tai miksi niitä pitää olla niin paljon? Ihan mielenkiinnosta.
Suurperheen matkustelu johonkin lomaparatiisiin voi myös tulla kalliiksi, mutta kaikki ei edes sinne halua matkustaa, vaan se lomaparatiisi voi löytyä lähempäänkin :)
Ja ei, en ole suurperheen äiti.. vielä. Mutta luultavasti minusta aikanaan tulee sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden synttäri- ja joululahjojen tarvii olla montasataa euroa maksavia tai miksi niitä pitää olla niin paljon? Ihan mielenkiinnosta.
Suurperheen matkustelu johonkin lomaparatiisiin voi myös tulla kalliiksi, mutta kaikki ei edes sinne halua matkustaa, vaan se lomaparatiisi voi löytyä lähempäänkin :)
Ja ei, en ole suurperheen äiti.. vielä. Mutta luultavasti minusta aikanaan tulee sellainen.
Ei kyse ole vain lomaparatiiseista, myös matkustelun kalleus Suomessa on usein suoraan verrannollinen henkilömäärään. Esimerkiksi huvipuistokäynti tai kylpyläloma on sitä kalliimpi mitä useammasta henkilöstä maksetaan. Ulkona syömisen kalleus kertaantuu aina henkilömäärään mukaan. Risteilytarjoukset ei koskekaan enää isompaa perhehyttiä tai yhden hytin tai hotellihuoneen sijasta joudutaan varaamaan vähintään kaksi (tuplahinta) jne. Tässä ryhmässä on jatkuvasti aloituksia siitä, kuinka perheillä ei ole varaa tehdä useamman (vähän isomman) lapsen kanssa mitään, joka maksaa.
Mulla on kolme lasta, yks on 23v ja kaksi 8v. Mulla vois tuossa välissä ihan hyvin olla vielä yks lapsi jos olisin kahden jälkeen vielä ajatellut tehdä yhden ja tulikin kaksi kerralla. Eipä siinä olis mitään sen kummempaa. Mutta en ole koskaan halunnut yli kolmea lasta, raskaus on kamalaa, synnytys on kauheaa, imetys on kivuliasta... ei mitään hinkua tehdä niitä kovin montaa kertaa, eikä muutenkaan ole hinkua isosta porukasta.
Nykyään jo kolmilapsisen perhe määritellään suurperheen äidiksi. Odotan itse neljättä, joten kai me sitten jo ollaan keskimääräisellä mittapuulla suurperhe. Emme tosin ole harvinaisuus täällä asuinpaikassamme, koska yllättävän monessakin perheessä on se neljä lasta.
Mun puolesta lisääkin saisi vielä tulla, mutta kuusi tuntuu omalta luvulta. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä, annetaanko lapsia enempää ja muuttuuko oma mieli jossain vaiheessa.
Joku kommentoi tasaluvun helppoutta. En näe asiaa niin, kolmen lapsen äitinä olen huomannut että kolmenkin lapsen yhteisleikki voi sujua todella mutkattomasti. Ei näin tietenkään aina tapahdu, mutta ettäkö ne kaksi tai neljä lasta sitten olisivat ihan aina sovussa.. En usko.
Itse olen työssäkäyvä, ja äitiysloman jälkeen (lapsen ollessa noin vuoden) haluan palata takaisin töihin. Suunnitelmia minulla on elämässä monenlaisia, eikä niiden toteuttaminen lapsiperheellisenä ole koskaan ollut mahdotonta tai poissuljettua lasten vuoksi. Uskon, ettei näin ole jatkossakaan.
Itse olen nainen, joka rakastaa olla lastensa kanssa mutta kaipaa arkeensa myös muuta - haluan siis käydä töissä lasten välillä ja toteuttaa itseäni muutenkin.
Meillä on tilava oma talo, jossa on kasvavalle perheelle paljon tilaa. Jouluisin ja synttäreillä lahjoja ostetaan maltillisesti muutenkin, lasten kasvaessa toiveet toki voi olla erit. Mutta silloinkin ajattelen yhden isomman lahjan riittävän, ei siihen tarvita useita hinnakkaita lahjoja rinnalle. Tärkeintä on muistaminen ja se, että jokainen tulee oikeasti huomioiduksi.
Matkustelua harrastamme jonkin verran. Emme ole rantalomailijoita muutenkaan, joten luultavasti kaukomatkojen välistä jättäminen ei niin harmita myöhemminkään..
Jonkun toisen kohdalla voi tietysti olla toisinkin.
Lasten harrastuksista sen verran, että kaksi käy tällä hetkellä ratsastustunneilla. Toinen haluaisi kokeilla toista lajia, ja siihen palataan tämän vuoden kuluessa. Paljon järkevää ja mielekästä vapaa-ajan vietettä tuntuu löytyvän muutenkin onneksi.
En. Ja syy on se että vartuin sellaisessa. Yhdistettynä hulluun isään ja alkkisäitiin. Lopputulos on kuitenki aika hyvä :D kiitos vaan.
Nyt itsellä 1 lapsi ja se riittää.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on nyt seitsemän ja toisesta päästä jo aikuisia ja omillaan. Kyllä voisin kuvitella tähän vielä muutaman, mutta nyt mennään näillä ja tämä on hyvä.