Onko teillä elämässä sellaisia tuntemattomia miehiä, joista vaistoaa jotain värinää vaikkette edes tunne ja tämä jatkuu ja jatkuu vaikka vuosienkin ajan?
Mietin tuossa kun mulla on kolme tällaista ihmistä, ekan näin eka kertaa jo teininä muttei oltu samassa koulussa tai samaa kaveriporukkaa tai muutakaan - hän tuli itse asiassa mun TET-paikalle asiakkaaksi. No, silloin jo jäi sellainen ihme kutina ja silloin alle parikymppisenä törmättiin muutamaan otteeseen niin että tuo sama kutina jäi. Mitään ei siis tapahtunut! Sitten aikuisena olen melkein 100 % varma että tämä sama poika, tai silloin siis jo mies muutti mun naapurikerrostaloon jo perheellistyneenä niinkuin minäkin (kun yhtäkkiä joku ns. vieras mies alkoi tervehtiä). No, tiet erkanivat taas kun he muuttivat pois. Mutta se joku tunne jäi ja näkyi/tuntui kun hän osui yhtäkkiä taas asiakkaakseni kerran. Eikä olla nähty nyt siis ainakaan 5 vuoteen. Täytän itse kohta 40.
Sitten yhteen työpaikkaan kulkiessa melkein 10 vuotta sitten yhdestä tietystä bussikuskista jäi tällainen sama tunne, eikä nuo kuskit nyt yleensä edes mitenkään mieleen jää - ihan kasvottomia kun niitä on satoja ja kuljin/kuljen 4 eri bussilla päivittäin - paitsi tämä yksi jonka kyytiin sattumalta eksyin monen vuoden jälkeen tuossa jokunen viikko sitten ja se sama tunne oli taas läsnä. Yleensä mulle on siis tuon taivaallista kuka bussiani ajaa mutta tästä tietystä miehestä vaistoaa läsnäolon koko matkan ajan vaikka itse istuisin takapenkillä! Merkillinen juttu.
Tuolla samassa työpaikassa, eli 10 vuotta sitten tämäkin alkoi, kävi aika ajoin yksi vartija josta tuli nämä samat oudot tuntemukset ja hänen kanssaan kävi myöskin niin että kerran näimme ihan sattumalta toisiamme kauppakeskuksen käytävällä varmaan 5 vuotta viimeisimmästä näkemisestä (siellä yhteisessä työpaikassa) ja se sama tunne oli taas läsnä vaikka kulijimme vain toistemme ohi, uskoisin että molemmilla sama hämmästynyt ilme.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Voisin väittää jopa ns. ihonalaiskokemukseksi vaikkei meillä ole koskaan näiden kanssa ollut mitään läheisempää kanssakäymistä, tuon vartijan kanssa nyt ollaan keskusteltu niitä näitä jonkun verran enemmänkin silloin töissä 10 vuotta sitten, kun taas nämä kaksi ekaa on käytännössä ihan vieraita ihmisiä... Kuitenkaan tätä tunnetta ei todellakaan tule kaikista ihmisistä, ei mullakaan tosiaan nyt 40 vuoden ikään mennessä ole kuin nämä 3 miestä, joista siis vaikka tuon TET-tapaamisen muistan kuin eilisen päivän, niin kirkkaana se on mieleen jäänyt :)
Naisista en ole saanut yhtä voimakasta tunnetta vaikka jotkut esim. kanssamatkustajat ovat mieleen jääneetkin jostain työmatkan varrelta...
Kommentit (31)
On yksi poika johon ihastuin yläasteella. En tiennyt nimeä tai tuntenut, mutta aina oli katsekontaktia puolin ja toisin. Aikuisiällä ollaan satunnaisesti nähty vuosien saatossa siellä sun täällä ja aina katsekontaktit, eli huomaamme toisemme vaikka emme ole koskaan edes vaihtanut sanaakaan. :D
On 1 mies, jonka salilla näin, ei olla koskaan juteltu. Yli vuosi sitten viimeksi, mutta en varmaan koskaan unohda.. olen nyt 25.
Se läsnäolon tunne on niin vahva. ilmassa väreilee vaan jotain ja tuntee kerrankin olevansa niin elossa, niin elossa. Huhhuh
On noita välillä. Peruskoulussa yksi poika ja joskus on ihan tyyliin kirjastossa tai kaupassa törmännyt sellaiseen mieheen. Lisäksi pari naista eli taidan olla bi.
Jep. Muutama ollut. Kaikki miehiä. Naisista en saa samaa tunnetta aikaan.
Onko toi siis jotain tavallista voimakkaampaa seksuuaalista vetovoimaa vai mistä te oikein puhutte?
Vierailija kirjoitti:
Onko toi siis jotain tavallista voimakkaampaa seksuuaalista vetovoimaa vai mistä te oikein puhutte?
Ei se välttämättä ole mitenkään seksuaalista edes eikä nämä miehet ainaakaan edusta perinteistä omaa ihannettani ulkonäöllisesti ainakaan.
Ne on teidän niitä potentiaalisia tosirakkauksia, joita jokaisella on vain muutamia. Harmi, että olette vain kävellyt onnenne ohi.
On mulla. Kolme vuotta on tunnettu ja viimeisen vuoden aikana pantu jotain 200 kertaa. Hups.
Mä näin erään miehen parikymppisenä opiskelijana yliopistolla. Katseet kohtasi pitkään. Tuntui kuin jotain energiaa olisi virrannut välillämme, mutta kumpikin jatkoi siitä omaan suuntaansa sanomatta mitään. Tiesin, että hänelle antaisin. Puoli vuotta myöhemmin jouduimme samaan työharjoittelupaikkaan ja loppu onkin historiaa. Hän vei neitsyyteni ja päädyimme naimisiin. Reilu 20v ollaan oltu nyt yhdessä.
Kerran. Pakkasin meidän perheen ruokaostoksia kassan päädyssä, ja oma mieheni oli maksamassa. Satuin katsomaan toiseen jonoon, josta minuun katsoi suurin piirtein ikäiseni mies. Tuli tunne, että hän on tuttu, vaikka en voinut sanoa varmaksi olinko koskaan häntä nähnyt. Ja sitten tuli lämmin tunne, sellainen jota en osaa selittää. Mies hymyili minulle, ja hymyili vielä kun poistuin perheeni kanssa kaupasta. Se tunne ja katseiden kohtaaminen oli hyvin outoa.
Toisella kertaa jo tiesin kuka mies on, ja välillä oli jotakin mutta mitään ei koskaan tapahtunut, koska oma mies ja lapset. Tämä mies meni myöhemmin naimisiin todella kauniin ulkomaalaisen naisen kanssa ja olin hetken mustasukkainen.
Riippuu ihmisestä, miten voimakkaasti sekoittaa fantasian ja todellisuuden. Olet samaa sarjaa kuin ne, joita kaikki tuijottavat.
On tapahtunut. Todella hämmentävää kun kaksi keski-ikäistä perheellistä ihmistä tuntee toisiaan kohtaan käsittämätöntä vetovoimaa. Keskellä päivää, selvinpäin ja työaikana. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut ja jäi ihana muisto joka vieläkin nostattaa punan poskiin.
Olen mies, mutta tämä on tuttu ilmiö myös minulle. Tiettyjen naisten kanssa on erikoinen yhteys. Pelkästään kohtaaminen tai näkeminen riittää ja ilmassa on sähköä. Olen ajatellut, että tämä on juurikin sitä ”kemiaa” tai ihmisten välistä magnetismia josta aina välillä puhutaan. Voisin kuvitella, että näissä on molemminpuolista vähintäänkin alitajuista kiinnostusta ilmassa ja se liittyy vahvasti olemukseen ja ulkonäköön, ei niinkään ihmisen luonteeseen sillä siitähän ei mitään tiedä.
Neljäviisiyksi kirjoitti:
Olen mies, mutta tämä on tuttu ilmiö myös minulle. Tiettyjen naisten kanssa on erikoinen yhteys. Pelkästään kohtaaminen tai näkeminen riittää ja ilmassa on sähköä. Olen ajatellut, että tämä on juurikin sitä ”kemiaa” tai ihmisten välistä magnetismia josta aina välillä puhutaan. Voisin kuvitella, että näissä on molemminpuolista vähintäänkin alitajuista kiinnostusta ilmassa ja se liittyy vahvasti olemukseen ja ulkonäköön, ei niinkään ihmisen luonteeseen sillä siitähän ei mitään tiedä.
Juurikin sitä kemiaa. Tosin itse en ymmärrä miksi joidenkin miesten kanssa tunnen vahvaa yhteyttä , joiden ulkonäkö ei ole mitenkään minun makuuni?? Esim olen 23v ja yhden miehen kanssa järkky vetovoima joka lähemmäs 55v eikä edes kovin komea. Jotain todella outoa sähköä ja katseita vaihtuu tiuhaan tahtiin.
Sama yhden n.35v kaljuuntuneen miehen kanssa.. Kemia on outo juttu!
Olen ihmetellyt ihan samaa, että mikä siinä on Kun pidän hoikista, pitkätukkaisista, tummista ja pienipovisista, mutta yksi näistä sähköisistä naisista on vaalea, polkkatukkainen ja pyöreähkö. Vaikeaa ymmärtää mikä siinä on se vaikuttava tekijä, kun ei muuten välttämättä tulisi edes ajatelleeksi kyseistä naistyyppiä kiinnostavana.
Hui kun keskustelut karkaavat nopeasti! Kai teillä muillakin on vastaavia kokemuksia? ap