Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Sitoutumiskammoinen" eksä menossa naimisiin, vituttaa :(
01.01.2018 |
Täytyy myöntää, että olen vähän katkera. Saatiin yhdessä pari lasta, jotka ovat vielä alle kouluikäisiä. Hän ei omien sanojensa mukaan halunnut koskaan naimisiin, ja tämä harmitti minua suuresti koska olisin itse halunnut. Meillä meni suhteessa kuitenkin muuten ihan hyvin.
Vajaa vuosi sitten, kun olimme vielä yhdessä, hän alkoi käyttäytyä omituisesti, oli paljon poissa ja silloinkin kun oli kotona, oli jotenkin poissaoleva. Hän jätti minut pian ilman mitään järkevää selitystä ja nyt oli Facebookiin laittanut olevansa kihloissa jonkun toisen naisen kanssa. Kuulin yhteisiltä kavereilta, että tämä on joku miehen entinen ihastus ja heillä on ollut juttua kauan aikaa sitten. Mua niin vituttaa ja tunnen oloni niin arvottomaksi. Olinko mä vain joku laastarisuhde? Miksi mä en kelvannut vaimoksi? Itkettää vaan ihan helvetisti mutta pakko yrittää pitää itsensä kasassa lasten takia.
Mieheltä olen yrittäny kysellä ja keskustella mut hän ei halua puhua asiasta. Hän käy kyllä paljon kylässä lasten luona ja ottaa heidät välillä viikonlopuksi kylään, että ihan hyvä isä on. Mulla on vaan niin huijattu olo, tuntuu että meidän juttu on ollut vain valhetta ja mies onkin rakastanut eksäänsä koko ajan enemmän :'(
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?
Minusta taas tuollainen kuulostaa todella tunnekylmältä käyttäytymiseltä, eikä lapsillakaan ole välttämättä kovin onnellinen lapsuus kun vanhempien parisuhde on mitä on. "Hienon" mallin saavat kotona ihmissuhteista :(
Ihanan naiivi ajatus, että jokainen maailmassa saisi puolisokseen juuri sen ihmisen, jonka eniten haluaa. Tosiasia on, että aika moni joutuu tyytymään johonkin toiseen.
Niin koska hui kamala jos joutuisi elämään ihan itsenäistä elämää ja tekemään siitä omannäköistä ja mielekästä... Ei ei, parempi vaan ottaa kumppaniksi joku "ihan kiva" johon tyytyä, ja kas, luvassa onkin klassisesti epäharmonista perisuhdetta, av:lle tehtyjä tilityksiä puolison vioista, hieno malli ihmissuhteesta lapsille ja kirsikkana kakussa se pakollinen ero muutaman vuoden kuluttua ;D
Olet siis sitä mieltä, että jos mies jättää naisen, nainen ei koskaa saa hankkia uutta parisuhdetta, koska ei saanut sitä miestä, jota eniten rakasti ja joka hänet hylkäsi? Tai että leskien pitää elää loppuelämänsä yksin?
Miten ihmeessä tuosta kirjoituksesta voi repiä tuollaisen tulkinnan?
Jos ei saa ihmistä, jonka eniten haluaisi, tuon aiemman kirjoittajan mielestä pitäisi elää ihan vaan itsenäistä elämää eikä saa tyyytyä kehenkään muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.
Ei oikeastaan. Lapsenhan voi haluta vaikkei haluaisi parisuhdetta. Naisille on mahdollista hakeutua yksin hedelmöityshoitoihin, mutta mies tarvitsee naisen saadakseen lapsen.
Tämän vuoksi itselläni hälytyskellot kilkattaisi lujaa, jos mies haluaisi lapsen, muttei naimisiin.
Lapsi kun ei ole rakkaudenosoitus toista kohtaan, vaan oma halu tulla vanhemmaksi. Avioliitto sen sijaan on osoitus toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?
Minusta taas tuollainen kuulostaa todella tunnekylmältä käyttäytymiseltä, eikä lapsillakaan ole välttämättä kovin onnellinen lapsuus kun vanhempien parisuhde on mitä on. "Hienon" mallin saavat kotona ihmissuhteista :(
Ihanan naiivi ajatus, että jokainen maailmassa saisi puolisokseen juuri sen ihmisen, jonka eniten haluaa. Tosiasia on, että aika moni joutuu tyytymään johonkin toiseen.
Niin koska hui kamala jos joutuisi elämään ihan itsenäistä elämää ja tekemään siitä omannäköistä ja mielekästä... Ei ei, parempi vaan ottaa kumppaniksi joku "ihan kiva" johon tyytyä, ja kas, luvassa onkin klassisesti epäharmonista perisuhdetta, av:lle tehtyjä tilityksiä puolison vioista, hieno malli ihmissuhteesta lapsille ja kirsikkana kakussa se pakollinen ero muutaman vuoden kuluttua ;D
Olet siis sitä mieltä, että jos mies jättää naisen, nainen ei koskaa saa hankkia uutta parisuhdetta, koska ei saanut sitä miestä, jota eniten rakasti ja joka hänet hylkäsi? Tai että leskien pitää elää loppuelämänsä yksin?
Miten ihmeessä tuosta kirjoituksesta voi repiä tuollaisen tulkinnan?
Jos ei saa ihmistä, jonka eniten haluaisi, tuon aiemman kirjoittajan mielestä pitäisi elää ihan vaan itsenäistä elämää eikä saa tyyytyä kehenkään muuhun.
Itsenäinen elämä ei sulje pois parisuhdetta. Ei kirjoittanut että pitäisi elää sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.
Ei oikeastaan. Lapsenhan voi haluta vaikkei haluaisi parisuhdetta. Naisille on mahdollista hakeutua yksin hedelmöityshoitoihin, mutta mies tarvitsee naisen saadakseen lapsen.
Tämän vuoksi itselläni hälytyskellot kilkattaisi lujaa, jos mies haluaisi lapsen, muttei naimisiin.
Lapsi kun ei ole rakkaudenosoitus toista kohtaan, vaan oma halu tulla vanhemmaksi. Avioliitto sen sijaan on osoitus toista kohtaan.
Avioliitto on juridinen sopimus joka antaa nimenomaan miehelle automaattisesti isyyden ja huoltajuuden suhteessa syntyneeseen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?
Minusta taas tuollainen kuulostaa todella tunnekylmältä käyttäytymiseltä, eikä lapsillakaan ole välttämättä kovin onnellinen lapsuus kun vanhempien parisuhde on mitä on. "Hienon" mallin saavat kotona ihmissuhteista :(
Ihanan naiivi ajatus, että jokainen maailmassa saisi puolisokseen juuri sen ihmisen, jonka eniten haluaa. Tosiasia on, että aika moni joutuu tyytymään johonkin toiseen.
Niin koska hui kamala jos joutuisi elämään ihan itsenäistä elämää ja tekemään siitä omannäköistä ja mielekästä... Ei ei, parempi vaan ottaa kumppaniksi joku "ihan kiva" johon tyytyä, ja kas, luvassa onkin klassisesti epäharmonista perisuhdetta, av:lle tehtyjä tilityksiä puolison vioista, hieno malli ihmissuhteesta lapsille ja kirsikkana kakussa se pakollinen ero muutaman vuoden kuluttua ;D
Olet siis sitä mieltä, että jos mies jättää naisen, nainen ei koskaa saa hankkia uutta parisuhdetta, koska ei saanut sitä miestä, jota eniten rakasti ja joka hänet hylkäsi? Tai että leskien pitää elää loppuelämänsä yksin?
Miten ihmeessä tuosta kirjoituksesta voi repiä tuollaisen tulkinnan?
Jos ei saa ihmistä, jonka eniten haluaisi, tuon aiemman kirjoittajan mielestä pitäisi elää ihan vaan itsenäistä elämää eikä saa tyyytyä kehenkään muuhun.
Itsenäinen elämä ei sulje pois parisuhdetta. Ei kirjoittanut että pitäisi elää sinkkuna.
Mutta ilmeisesti lapset sulkee. Eli lapsia ei pidä hankkia muun kuin sen ihmisen kanssa, jota eniten on elämässään rakastanut. Ja jos tämä henkilö on kuollut tai jättänyt sinut, niin ei pidä hankkia lapsia, koska lapset saavat "hienon mallin parisuhteesta"?
Onnekkaita ovat ne, jotka ovat saaneet kaiksita maailman miehistä tai naisista puolisokseen ja lastensa toiseksi vanhemmaksi juuri sen, jota ovat kaikista eniten halunneet. Aika moni kuitenkin joutuu tyytymään johonkin toiseen, jos mielii parisuhteeseen ja perhettä perustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.
Ei oikeastaan. Lapsenhan voi haluta vaikkei haluaisi parisuhdetta. Naisille on mahdollista hakeutua yksin hedelmöityshoitoihin, mutta mies tarvitsee naisen saadakseen lapsen.
Tämän vuoksi itselläni hälytyskellot kilkattaisi lujaa, jos mies haluaisi lapsen, muttei naimisiin.
Lapsi kun ei ole rakkaudenosoitus toista kohtaan, vaan oma halu tulla vanhemmaksi. Avioliitto sen sijaan on osoitus toista kohtaan.
Avioliitto on juridinen sopimus joka antaa nimenomaan miehelle automaattisesti isyyden ja huoltajuuden suhteessa syntyneeseen lapseen.
Sen saa avoliitossakin isyyden tunnustamisella. Voi tehdä jo raskausaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.
Ei oikeastaan. Lapsenhan voi haluta vaikkei haluaisi parisuhdetta. Naisille on mahdollista hakeutua yksin hedelmöityshoitoihin, mutta mies tarvitsee naisen saadakseen lapsen.
Tämän vuoksi itselläni hälytyskellot kilkattaisi lujaa, jos mies haluaisi lapsen, muttei naimisiin.
Lapsi kun ei ole rakkaudenosoitus toista kohtaan, vaan oma halu tulla vanhemmaksi. Avioliitto sen sijaan on osoitus toista kohtaan.
Avioliitto on juridinen sopimus joka antaa nimenomaan miehelle automaattisesti isyyden ja huoltajuuden suhteessa syntyneeseen lapseen.
Sen saa avoliitossakin isyyden tunnustamisella. Voi tehdä jo raskausaikana.
Kyllä, mutta on enemmän naisesta kiinni. Ja jos suhde kariutuu ennen lapsen syntymää, avoliitto on juuri isäksi haluavan kannalta turvaton vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen saa tunnustuksella avoliitossakin. Ei sen takia mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sen saa tunnustuksella avoliitossakin. Ei sen takia mennä naimisiin.
Ks. aikaisempi vastaus. Naisen ei tarvitse antaa isälle kaikkia oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee vain itselle pahan mielen ajattelemalla että tuo on jotenkin tarkoituksellista, valehtelua tms. Ihmiset kehittyy ja sinä lasten kanssa ehkä kasvatitte hänet avioliittokypsäksi. Kyse ei ole kelpaamisesta. Teidän suhde kehittyi kohti eroa ja ei käynyt käsikädessä miehen henkilökohtaisen kypsymisen kanssa. Tarkoitan, että jos olisitte tavanneet nyt ja joku muu nainen ois ollut sun tilalla, sinä olisit voinut olla se jonka kanssa mies olisi mennyt naimisiin. Sun kohtalo oli saada lapset hänen kanssaan vaikka hän ei ollut vielä silloin ihan kypsä. Juuri näiden lasten piti saada syntyä vaikka isä ei ollut kypsä avioon. Älä syytä siitä itseäsi, mutta käytä tämä katkeruusenergia itsesi kehityksen kriittiseen tarkasteluun. Oletko itse kypsä avioliittoon kun tapaat siihen kypsän miehen?
Älä mieti miehen ja uuden naisen suhdetta. Yleensä erossa kasvaa hurjaa vauhtia joten miestä jonka kanssa olit ei enää ole. Mitä on tapahtunut teidän suhteen jälkeen ei voi suoraan verrata teidän suhteen aikoihin. Jostain syystä nainen jonka kanssa mies nyt on, ei ollut valmis aiemmin olemaan hänen kanssaan ja nyt he kasvavat yhdessä.
Sekin voi ulkoa näyttää autuaalta, vaikka kyse voi olla niinkin epäromanttisesta tilanteesta että sese nainen painosti tai halusi kovasti kihloihin ja mies jolla on nyt kokemusta lasten sitovuudesta ajattelee että sama kai se on. Ehkä hän jopa miettii, että oli vähän törppö kun ei aikanaan suonut sinulle naimisiinmenon iloa mutta ei nää järkevänä puhua asiasta enää.
Mulla on itselläni mies joka on vasta mun kanssa alkanut ajatella ettei naimisiinmeno tukevaisuudessa ois ehkä niin kamala asia. Miehet ei samalla lailla haaveile häistä joten eivät aina täysin tajua miten iso asia se naisille on. He eivät ajattele asiaa nuorina.
Sinun mies ehkä ajattelee, että teitä sitoo lapset ja lastenteko oli suuri rakkauden osoitus. Saakoon nyt uusi nainenkin jotain, vaikka sen avioliiton josta naiset tekevät numeron. Ehkä uudella on teidän lasten takia epävarma olo jota nyt lievitetään. Toisessa tilanteessa mies ei ehkä nytkään menisi naimisiin. Elämä kehittyy suuntiin joista ei etukäteen tiedä. Mieskin on ehkä yllättynyt jos haluaakin itse yhtäkkiä naimisiin.
Ymmärrän pettymyksesi, mutta älä ole kateellinen uudelle naiselle tai vertaa tilanteita keskenään. Jatka elämää.
Minä menen naimisiin vain siinä tapauksessa, jos se tapahtuu maistraatissa ilman sukulaisia ja muita juhlavia juttuja. Avioliitto on vain sopimus jolla saa itselleen taloudellisia hyötyjä, en itse yhdistä siihen mitään romanttista. Onneksi tämä aihe on puhuttu läpi jo suhteen alussa, miehelle on ihan sama mennäänkö naimisiin. Lapsista taas on aika varma että sellaisia haluaa.
Parempaa tilannetta ei voisi olla minun kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos_ei_suostu__ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös samansuuntainen ongelma: meillä on 1 lapsi. Mies (ja minäkin kyllä) haluaisi toisen lapsen, mutta asumme vain avoliitossa. Mies tietää että olen odottanut kosintaa ja haluaisin sitoutua ja naimisiin, ei kuitenkaan sano asiaan juuta eikä jaata, joskus on sanonut tyyliin että mitä se mitään muuttaa, mutta ei suoraan ettei haluaisi ikinä naimisiin. Mutta sitähän se tarkoittaa, ei halua kanssani sitoutua avioliittoon koska ei kosi. Enpä tiedä uskallanko tehdä hänen kanssaan toista lasta, 1 lapsen yyhoolla vielä on vientiä mutta 2 on jo puolet enemmän, mutta miten sanoa tämä miehelle? En ole NYT eroamassa mutta miltä kuulostaa "ei tehdä toista lasta, koska kun eroamme on minun vaikeampaa löytää uutta miestä jonka kanssa mennä naimisiin jos on enemmän lapsia" :D
Mitäs jos ehdotat miehellesi, että piipahdatte kahdestaan maistraatissa, ei vie kauaa aikaa, eikä tarvitse mitään hääjuhlia tms.
Menisin naimisiin miehen kanssa joka selvästi ei halua kanssani naimisiin? No mitäs jos kuitenkaan en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä sitä logiikkaa, että paperinpala sitoo enemmän kuinnlapset.
Itse olen se nainen, jonka kanssa mies halusi naimisiin. Eksänsä kanssa teki lapset, eikä halunnut. Selitys: hän halusi lapset, mutta ei sitä naista.
Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, yhden lapsen äidillä ei ole merkittävästi sen parempaa vientiä kuin viiden.
Höpöhöpö kyllä vaan on. Itsekin voisin ottaa miehen jolla on 1 lapsi, mutta en kyllä viiden äitipuoleksi rupeaisi.
Aina, kun mies sanoo, että ei halua naimisiin...tarkoittaa sitä, että hän ei halua SINUN kanssasi naimisiin. Miksi? Syitähän lienee, mutta minusta se on paras mahdollinen rakkaudenosoitus juridisesti ja taloudellisesti. Lasten tekeminen ei sitä ole. Lasten tekeminen ilman, että mies haluaa tai aikoo naimisiin on vaan sitä, että hän haluaa isäksi.
Jokaikinen tyyppi, joka on selitellyt haluttomuuttaan mennä naimisiin ON mennyt naimisiin jossain vaiheessa elämäänsä...mutta ei todellakaan aina lastensa äidin kanssa.
Näin vanhana kääpänä sanoisin, että jos mies haluaa lapsia mutta ei naimisiin, niin kannattaa lähteä ja äkkiä.
Trine kirjoitti:
Aina, kun mies sanoo, että ei halua naimisiin...tarkoittaa sitä, että hän ei halua SINUN kanssasi naimisiin. Miksi? Syitähän lienee, mutta minusta se on paras mahdollinen rakkaudenosoitus juridisesti ja taloudellisesti. Lasten tekeminen ei sitä ole. Lasten tekeminen ilman, että mies haluaa tai aikoo naimisiin on vaan sitä, että hän haluaa isäksi.
Jokaikinen tyyppi, joka on selitellyt haluttomuuttaan mennä naimisiin ON mennyt naimisiin jossain vaiheessa elämäänsä...mutta ei todellakaan aina lastensa äidin kanssa.
Näin vanhana kääpänä sanoisin, että jos mies haluaa lapsia mutta ei naimisiin, niin kannattaa lähteä ja äkkiä.
Täällä toinen vanha kääpä, joka on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Aina, kun mies sanoo, että ei halua naimisiin...tarkoittaa sitä, että hän ei halua SINUN kanssasi naimisiin. Miksi? Syitähän lienee, mutta minusta se on paras mahdollinen rakkaudenosoitus juridisesti ja taloudellisesti. Lasten tekeminen ei sitä ole. Lasten tekeminen ilman, että mies haluaa tai aikoo naimisiin on vaan sitä, että hän haluaa isäksi.
Jokaikinen tyyppi, joka on selitellyt haluttomuuttaan mennä naimisiin ON mennyt naimisiin jossain vaiheessa elämäänsä...mutta ei todellakaan aina lastensa äidin kanssa.
Näin vanhana kääpänä sanoisin, että jos mies haluaa lapsia mutta ei naimisiin, niin kannattaa lähteä ja äkkiä.
Täällä toinen vanha kääpä, joka on samaa mieltä.
Hei, vanhat käävät. Mitäs sitten jos nainen ei halua naimisiin, eikä lapsia mutta teki niitä, kun mies pyysi muttei siltikään suostu naimisiin?
Minäkin ajattelin ollessani exän kanssa, että en koskaan menisi naimisiin. Mieli muuttui kun tapasin mieheni.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä tuosta kirjoituksesta voi repiä tuollaisen tulkinnan?