Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Sitoutumiskammoinen" eksä menossa naimisiin, vituttaa :(
01.01.2018 |
Täytyy myöntää, että olen vähän katkera. Saatiin yhdessä pari lasta, jotka ovat vielä alle kouluikäisiä. Hän ei omien sanojensa mukaan halunnut koskaan naimisiin, ja tämä harmitti minua suuresti koska olisin itse halunnut. Meillä meni suhteessa kuitenkin muuten ihan hyvin.
Vajaa vuosi sitten, kun olimme vielä yhdessä, hän alkoi käyttäytyä omituisesti, oli paljon poissa ja silloinkin kun oli kotona, oli jotenkin poissaoleva. Hän jätti minut pian ilman mitään järkevää selitystä ja nyt oli Facebookiin laittanut olevansa kihloissa jonkun toisen naisen kanssa. Kuulin yhteisiltä kavereilta, että tämä on joku miehen entinen ihastus ja heillä on ollut juttua kauan aikaa sitten. Mua niin vituttaa ja tunnen oloni niin arvottomaksi. Olinko mä vain joku laastarisuhde? Miksi mä en kelvannut vaimoksi? Itkettää vaan ihan helvetisti mutta pakko yrittää pitää itsensä kasassa lasten takia.
Mieheltä olen yrittäny kysellä ja keskustella mut hän ei halua puhua asiasta. Hän käy kyllä paljon kylässä lasten luona ja ottaa heidät välillä viikonlopuksi kylään, että ihan hyvä isä on. Mulla on vaan niin huijattu olo, tuntuu että meidän juttu on ollut vain valhetta ja mies onkin rakastanut eksäänsä koko ajan enemmän :'(
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Onko lähellä 30 v? Ihan perinteinen kunnon kolmenkympinkriisi vaikuttaisi olevan.
Jos yhtään lohduttaa, niin siinä vaiheessa kun sinä menet elämässäsi eteenpäin, sinulla on ehkä uusi hyvä parisuhde tai olet oman elämäsi herra - siinä vaiheessa tämä pyrstötähti kaipaa takaisin SINUN luoksesi.
On miehiä joiden mielestä ruoho on aina vihreämpää jossain muualla.
Mitä tämä nyt on että hirveän monet vakuuttelee ap:lle että mies tulee vielä kaipaamaan takasin hänen luokseen:O Eihän tässä nyt mitkään merkit viittaa siihen suuntaan eikä tollanen vale auta yhtään ap:ta eteenpäin. Ap:tä pitää nyt kannustaa eteenpäin ja unohtamaan tunteensa miestä kohtaan eikä povailla hänelle että mies tulee häntä vielä kaipaamaan. Exät on exiä kyllä se on todellinen poikkeus eikä sääntö että heitä enää ruvetaan kaipaamaan kun heidät kerran jätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei itsessäsi ole vikaa eikä varmaan siinä toisessakaan, mutta kahden ihmisen välinen suhde on aina enemmän kuin osiensa summa. Lapsista on nyt huolehdittava ja pidettävä huolta siitä, että et suuremmin näytä heille vitutustasi. Sinänsä tuo vitutus on ihan hyvä ja se kannattaa suunnata itsestä ulospäin, ei sisäänpäin. Sisäänpäin käännetty viha tuottaa helposti masennusta. Suuntaa vihasi kohteisiin, joissa se ei aikaansaa vääränlaista responssia. Huuda vaikka metsän puille, potki
vaikka kinoksia hajalle.Kuuntele (muistaakseni ) Juha Tapion kappaletta jossa mainitaan "Sä kelpaat kelle vaan" .
Juha Tapiota v-tutukseen? Oletko sadisti?
Vierailija kirjoitti:
mistä näitä hulluja riittää? Miksi ex edes herättää tunteita?
Sen takia kun ap on ihminen tunteineen kaikkineen. Mikä sinä olet? Trolli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei itsessäsi ole vikaa eikä varmaan siinä toisessakaan, mutta kahden ihmisen välinen suhde on aina enemmän kuin osiensa summa. Lapsista on nyt huolehdittava ja pidettävä huolta siitä, että et suuremmin näytä heille vitutustasi. Sinänsä tuo vitutus on ihan hyvä ja se kannattaa suunnata itsestä ulospäin, ei sisäänpäin. Sisäänpäin käännetty viha tuottaa helposti masennusta. Suuntaa vihasi kohteisiin, joissa se ei aikaansaa vääränlaista responssia. Huuda vaikka metsän puille, potki
vaikka kinoksia hajalle.Kuuntele (muistaakseni ) Juha Tapion kappaletta jossa mainitaan "Sä kelpaat kelle vaan" .
Juha Tapiota v-tutukseen? Oletko sadisti?
Mun ehdotus ois ollut Ismo Alankoa ja Vittu kun vituttaa:
"Työnnä positiivinen ajattelu hanuuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan..."
tangon sävelin.
Ap, voi ei. Anna vaan nyt pahan olon purkautua, mutta älä ota asukkaaksi. Ymmärrän hyvin pettymyksesi.
Minäkin taisin jotenkin traumatisoida eksän, hän puhui kanssani naimisiinmenosta, mutta lastensa äidin kanssa ei suostunut naimisiin. Joskus elämä vaan menee paskasti =(
Mutta. Sinulla on vielä aikaa löytää se ihan oma ihminen, jolle juuri sinä olet se neula heinäsuovassa, jota hän on etsinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Tästä syystä minä en suostunut tekemään miehelle lapsia ennen kuin oltiin naimisissa. Muuten olisin saanut odottaa loppuikäni.
Nyt on oltu naimisissa reilu 14 vuotta. Lapset on 12 v ja 10 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Sinä siis kuvittelit, että saat lapsilla sidottua miehen pysyvästi itseesi ja nyt sinua sitten v*tuttaa kun mies löysikin sen keneen haluaa sitoutua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut jätti kans eksä hyvin kylmästi ja vielä sääli minua että kyllllä sinä jonkun löydät.
3v myöhemmin minulla hyvä suhde ex muistelee vielä meidän hyviä aikoja, joihin vastasin että menneet ovat.. Eli jotenkin tuon eron kylmyys kyllä saattaa tehdä noita pyrstötähti haluaakin takaisin kotiin kierrettyään telluksen ja se oli yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Avioliitto on siis sinulle pelkkä paperinpala? Normaalille ihmiselle se on osoitus rakkaudesta ja halusta sitoutua toiseen ihmiseen. Pelkät lapset sen sijaan ei kerro rakkaudesta ja sitoutumishalusta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.
Mies ei halunnut olla yksin.
Harmi vain että ex tuhlasi omaa aikaansa mieheen joka ei rakastanut häntä. Mies saattoi jopa pettää exäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meninkin naimisiin ja lapset vasta alulle aamenen jälkeen.
Todella kummallinen uskomusta, että yksi paperinpala sitoo muka "paremmin" kuin yhteinen lapsi? Avioliitosta pääsee helpostikin eroon, lapsen/lasten äiti on ikuisesti mukana elämässä.
Aloittajalle runsaasti tsemppiä. Tärkein asia mitä sinun nyt kuuluu tehdä on katsoa eteenpäin. "paras" kosto exälle on se, että jatkat elämääsi ja voit hyvin. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Sinulla on rakkaat lapsesi, he ovat siinä kuitenkin exäsi ansiosta ja heidän takia sinun on voitava hyvin. Elämä jatkuu.
Ja usko pois, ei sen miehen elämästä tule helppoa. Hän kuvittelee nyt elävänsä parasta elämänvaihettaan, mutta takaan ja alleviivaan, että suhde tulee kokemaan
runsaasti vaikeuksia. Uusperhekuviot eivät ole koskaan helppoja... ja varsinkaan kun mies on todistetusti tunne-elämältään melkoinen tuuliviiri. Uudella naisella on niskoillaan lapset ja se tieto, että mies on kykenevä vaihtamaan naista lennossa. Eikä häntä estä perhe ja lapset.... Ei tuosta kannata olla kateellinen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Onneksi meillä ei sentään ole lapsia. Suunnittelimme häitä mutta mies jättikin mut sanoen että ei pysty sitoutumaan kehenkään. Alle vuoden kuluttua meni naimisiiin toisen naisen kanssa. Silloin olin tosi rikki. Nyt olen todella onnellinen että se mulkku katosi mun elämästäni. Suruun ei auta mikään muu kuin ajan kuluminen. Olen 100% varma että huomaat lopulta itsekin että parempi näin.
Kauanko sulla kesti toipua?
Erosin 10v suhteesta, koska mies ei halunnut sitoutua. Vuoden päästä oli jo naimisissa toisen kanssa. Olin pitkään sitä mieltä, että onneksi pääsin roskaläjästä eroon... mutta 3v jo erosta ja jollain tasolla pahalta tuntuu edelleen 😐
Luin erotessa jostain että erosta toipumiseen menee puolet parisuhteen kestosta. Olin silloin että ei helvetti, oltiin yhdessä seitsemän vuotta. Mutta kyllä siinä vain meni useampi vuosi että pystyin oikeasti vilpittömästi olemaan onnellinen itseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sit ollu vaimoainesta.
Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...
Ap
Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.
Eikö tuo miehesi tapa toimia exänsä kanssa oo vaikuttanut sun tapaan nähdä miehesi? Siksi kysyn kun itse seurustelen miehen kanssa josta selvisi että ennen mua ollut vain säätösuhteissa. ..ja osa niistä naisten kanssa jotka jotka ois halunnut seurustella mutta mies ei. Itse en nyt tiedä pystynkö enää seurustelemaan miehen kanssa kun on ollut tuollsinen. ..vaikeaa arvostaa häntä enää. Silleen vaan harmittaa kun mua kohtaan on aina ollut hyvä. :(
Joo, tää on miehissä omituista. On varmaan aika harvinaista, että nainen haluaa tehdä jonkun miehen kanssa lapset, muttei tämän kanssa naimisiin, ja sitten pätkäyttää jonkun toisen miehen kanssa avioon. Miehillä kun on koko ajan se tausta-ajatus, että lapsista ei tarvitse huolehtia itse, äiti hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tää on miehissä omituista. On varmaan aika harvinaista, että nainen haluaa tehdä jonkun miehen kanssa lapset, muttei tämän kanssa naimisiin, ja sitten pätkäyttää jonkun toisen miehen kanssa avioon. Miehillä kun on koko ajan se tausta-ajatus, että lapsista ei tarvitse huolehtia itse, äiti hoitaa.
Tottakai nainen haluaa naimisiin jotta voi vielä kyniä miehen sen päälle että vie lapset mukanaan.
Alue: Aihe vapaa
Annapa kun kerron. Ap "vinkuu" siksi, että on rakastanut ja varmaan edelleenkin jollain tapaa välittää miehestä. Miehestä, jonka kanssa ap olisi halunnut avioitua ja elää lopun elämäänsä. Mies kuitenkin piti ap:tä sen verran vähäpätöisenä, että lapsia hänen kanssaan teki mutta ei toisaalta halunnut solmia avioliittoa (joka on laillinen sitoutuminen toiseen, sisältäen esimerkiksi perintökaaren). Mies on sitten heti eron jälkeen valmis avioitumaan jonkun toisen kanssa. Ap:n mielessä käy, että kuinka tosissaan se mies siinä ylipäänsä oli. Selvisikö syy "vinkumisille"?
Minua loukkaa ap:n puolesta ja tekisi mieli "vinkua" täälläkin.