"Sitoutumiskammoinen" eksä menossa naimisiin, vituttaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sit ollu vaimoainesta.

Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...

Ap

Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.

Eikö tuo miehesi tapa toimia exänsä kanssa oo vaikuttanut sun tapaan nähdä miehesi? Siksi kysyn kun itse seurustelen miehen kanssa josta selvisi että ennen mua ollut vain säätösuhteissa. ..ja osa niistä naisten kanssa jotka jotka ois halunnut seurustella mutta mies ei. Itse en nyt tiedä pystynkö enää seurustelemaan miehen kanssa kun on ollut tuollsinen. ..vaikeaa arvostaa häntä enää. Silleen vaan harmittaa kun mua kohtaan on aina ollut hyvä. :(

No mina olen sitä mieltä, että kaikki parisuhteet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Mieheni tapauksessa elämä nyt meni näin, että lapsi tuli hankittua koska ikää oli ja parisuhde silloin syystä tai toisesta olemassa. En toki voi olla hiukan ihmettelemättä tällaista toimintaa, koska itse en olisi (enkä ole) tehnyt lasta sellaiseen suhteeseen, jossa "en halua olla" ja jossa en näe jatkuvuutta. Ajan kanssa olen kuitenkin sopeutunut ajatukseen, enkä ajattele että mieheni tekisi minulle samoin vain siksi, että joskus menneisyydessä jossain toisessa suhteessa on toiminut toisella tavalla. Eivät minunkaan entiset parisuhteeni ole samanlaisia kuin tämä nykyinen. Tiedoksi vielä, että mieheni ja hänen exänsä ovat erinomaisia vanhempia lapselleen ja meillä tämä uusperhekuvio toimii hyvin ja sopuisasti. Meillä on nykyään myös yhteinen lapsi ja avioliittomme kukoistaa edelleen.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sit ollu vaimoainesta.

Niin että lapsia teki mut ei halunnu naimisiin? En tajua tätä logiikkaa. Enemmänhän ne lapset sitoo kuin joku paperinpala...

Ap

Totta tuokin. Itse menin mieheni kanssa naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. En tullut hänen ja exänsä parisuhteen väliin, mutta heillä on yhteinen lapsi. Ihmettelin joskus miehelleni tätä samaa asiaa, että miksi hän ei ollut koskaan kosinut lapsensa äitiä. Vastaus oli, että mies halusi lapsen, mutta ei koskaan mennä naimisiin lapsen äidin kanssa. Ei ollut kuulemma koskaan rakastanut häntä siinä määrin. Jotenkin ristiriitaista.

Eikö tuo miehesi tapa toimia exänsä kanssa oo vaikuttanut sun tapaan nähdä miehesi? Siksi kysyn kun itse seurustelen miehen kanssa josta selvisi että ennen mua ollut vain säätösuhteissa. ..ja osa niistä naisten kanssa jotka jotka ois halunnut seurustella mutta mies ei. Itse en nyt tiedä pystynkö enää seurustelemaan miehen kanssa kun on ollut tuollsinen. ..vaikeaa arvostaa häntä enää. Silleen vaan harmittaa kun mua kohtaan on aina ollut hyvä. :(

No mina olen sitä mieltä, että kaikki parisuhteet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Mieheni tapauksessa elämä nyt meni näin, että lapsi tuli hankittua koska ikää oli ja parisuhde silloin syystä tai toisesta olemassa. En toki voi olla hiukan ihmettelemättä tällaista toimintaa, koska itse en olisi (enkä ole) tehnyt lasta sellaiseen suhteeseen, jossa "en halua olla" ja jossa en näe jatkuvuutta. Ajan kanssa olen kuitenkin sopeutunut ajatukseen, enkä ajattele että mieheni tekisi minulle samoin vain siksi, että joskus menneisyydessä jossain toisessa suhteessa on toiminut toisella tavalla. Eivät minunkaan entiset parisuhteeni ole samanlaisia kuin tämä nykyinen. Tiedoksi vielä, että mieheni ja hänen exänsä ovat erinomaisia vanhempia lapselleen ja meillä tämä uusperhekuvio toimii hyvin ja sopuisasti. Meillä on nykyään myös yhteinen lapsi ja avioliittomme kukoistaa edelleen.    

Joo mäkään en epäile miehen toimivan mua kohtaan samoin. ..itsen vaan vaikea enää arvostaa miestä. :(

Trine kirjoitti:

Todella kummallinen uskomusta, että yksi paperinpala sitoo muka "paremmin" kuin yhteinen lapsi?    Avioliitosta pääsee helpostikin eroon, lapsen/lasten äiti on ikuisesti mukana elämässä.

Aloittajalle runsaasti tsemppiä. Tärkein asia mitä sinun nyt kuuluu tehdä on katsoa eteenpäin. "paras" kosto exälle on se, että jatkat elämääsi ja voit hyvin. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Sinulla on rakkaat lapsesi, he ovat siinä kuitenkin exäsi ansiosta ja heidän takia sinun on voitava hyvin. Elämä jatkuu. 

Ja usko pois, ei sen miehen elämästä tule helppoa. Hän kuvittelee nyt elävänsä parasta elämänvaihettaan, mutta takaan ja alleviivaan, että suhde tulee kokemaan

runsaasti vaikeuksia.  Uusperhekuviot eivät ole koskaan helppoja... ja varsinkaan kun mies on todistetusti tunne-elämältään melkoinen tuuliviiri. Uudella naisella on niskoillaan lapset ja se tieto, että mies on kykenevä vaihtamaan naista lennossa. Eikä häntä estä perhe ja lapset.... Ei tuosta kannata olla kateellinen. :D

Vai että ihan kosto... :D Lienee jopa toivottavaa, että näin käy, että entinen jatkaa elämäänsä ja antaa sen toisenkin jatkaa.

Ihmiset muuttavat mieltään, ei siinä ole mitään kummallista. Itsekin ajattelin, että en koskaan halua lapsia, mutta lopulta kuitenkin halusin. 

Hei, otan osaa. Sinun pitää saada puhua asiasta jonkun ystäväsi kanssa. Itse olen mennyt naimisiin 90- luvulla ja suht nuorena, kaksi lasta. Suhteessa oli ongelmia, mutta ei tuollaista pintaliitoa.

Ihmettelen, anteeksi kanssasisaret, että miksi aina sanotaan, tai jotkut täällä toteavat julmasti, että et ole sitä tai tätä (vaimoainesta) tai jatka eteenpäin, älä kysele. Kyllä ihminen joka on tehnyt lapset toisen kanssa, YLEENSÄ, keskustelee ensin asiasta, siis jos arvelee suhteen kestävyyttä. Jotkut lähtevät terapiaan, jotkut puhuvat keskenään, mikä ongelma on. Kyllä pitää saada tietää syy. Narsistilta sitä ei tosin saa.

Nykyisin näköjään miehet vaan katoaa, ghostaa siis. Kyllä lasten teko on paljon suurempi sitoutumisen aste kuin avioliitto! Lapset kasvavat siinä perheessä, ja nyt tämä idiootti pakeni, kun olikin vähän rankkaa. Ei siinä uudessa liitossa oikeasti ole kyse rakkaudesta, vaan mukavuudenhalusta.

Ei voi sanoa toiselle, että älä ajattele asiaa, tuo on suuri pettymys ja luottamuksen rikkomus, mistä ei pääse yli vain noin vaan, että hupsista.

Toivon, että etsit itsellesi ihanan, luotettavan, reilun ja suoraselkäisen miehen. Sitten saa onneton exäxi katsoa, kun lapsesi kiintyvät häneen...

Toivon kaikkea hyvää, muista kysyä apua kaikkeen ja yritä jaksaa, lastenkin takia. Älä unohda huolehtia itsestäsi.

Ehkä se sitoutumiskammo meni ohi kun se huomasi, että kaikki eivät nalkuta yhtä paljon kuin sinä

Leia67 kirjoitti:

Hei, otan osaa. Sinun pitää saada puhua asiasta jonkun ystäväsi kanssa. Itse olen mennyt naimisiin 90- luvulla ja suht nuorena, kaksi lasta. Suhteessa oli ongelmia, mutta ei tuollaista pintaliitoa.

Ihmettelen, anteeksi kanssasisaret, että miksi aina sanotaan, tai jotkut täällä toteavat julmasti, että et ole sitä tai tätä (vaimoainesta) tai jatka eteenpäin, älä kysele. Kyllä ihminen joka on tehnyt lapset toisen kanssa, YLEENSÄ, keskustelee ensin asiasta, siis jos arvelee suhteen kestävyyttä. Jotkut lähtevät terapiaan, jotkut puhuvat keskenään, mikä ongelma on. Kyllä pitää saada tietää syy. Narsistilta sitä ei tosin saa.

Nykyisin näköjään miehet vaan katoaa, ghostaa siis. Kyllä lasten teko on paljon suurempi sitoutumisen aste kuin avioliitto! Lapset kasvavat siinä perheessä, ja nyt tämä idiootti pakeni, kun olikin vähän rankkaa. Ei siinä uudessa liitossa oikeasti ole kyse rakkaudesta, vaan mukavuudenhalusta.

Ei voi sanoa toiselle, että älä ajattele asiaa, tuo on suuri pettymys ja luottamuksen rikkomus, mistä ei pääse yli vain noin vaan, että hupsista.

Toivon, että etsit itsellesi ihanan, luotettavan, reilun ja suoraselkäisen miehen. Sitten saa onneton exäxi katsoa, kun lapsesi kiintyvät häneen...

Toivon kaikkea hyvää, muista kysyä apua kaikkeen ja yritä jaksaa, lastenkin takia. Älä unohda huolehtia itsestäsi.

Ap:hän ei ollut loukkaantunut erosta vaan siitä, että ei kelvannut miehelle vaimoksi. Ts mies ei halunnut hänen kanssaan naimisiin vaan jonkun toisen kanssa. 

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että lapsia voidaan tehdä mutta ollaan niin sitoutumiskammoisia ettei voida mennä naimisiin. Siinä ei ole mitään järkeä kun ne lapset kuitenkin sitoo enemmän kuin avioliitto.

Ystävälleni kävi aivan samalla tavalla, 20-vuoden suhde, pari lasta, mies ei halunnut naimisiin. Ystäväni oli sitten se, joka lopulta lähti mutta mies paukkasi mennä naimisiin alle vuoden päästä erosta. Ystävälläni on hyvä uusi suhde (ja menossa ensi kesänä naimisiin) mutta päähän otti häntäkin kun sitoutumiskammo olikin vain häntä kohtaan.

Muitakin vastaavia tapauksia löytyy kaveripiiristä, joten itselleni oli tärkeää mennä naimisiin ennen lapsia, onneksi mies ajatteli samalla tavalla. Vielä ollaan yhdessä ja kolme lasta.

Ap:lle toivon kaikkea hyvää ja et ole ainoa joka on vastaavaa kokenut ja jota tilanne ärsyttää.

Ystävättäreni muutti pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa yhteen. Hankkivat yhteisen lapsen ja asunnon.

Olivat yhdessä yli 15 vuotta ja sitten heille tuli ero. 

Muistan jutelleeni ystävättäreni kanssa tästä eroprosessista, että miten pitkä prosessi siitä tulee jne. Ystävättäreni kuittasi: Miten niin, eihän me oltu edes naimisissa vaan avoliitossa?

Niinpä niin. Mutta omaisuuden jako, huoltajuussopimus alaikäisen lapsen kanssa jne.

sinulla on nyt eroprosessi kesken. Ero laskee itsetuntoa väliaikaisesti ja siihen liittyy huonommuuden tunnetta. Kannattaa antaa tunteille aikaa, yrittää hyväksyä tapahtunut ja käsitellä asia mahdollisimman hyvin. Apua saa myös eroryhmistä tai esim. psykologilta jos tuntuu ettei millään pääse yli erosta.

Myöhemmin varmasti näet ettei ex ollut täydellinen ja hyväksyt tapahtumat osaksi elettyä elämääsi. Ei sinussa ole mitään vikaa eikä uusi nainen hänkään mikään täydellinen ole. 

Eihän sitä tiedä mitä kaikkea upeaa sinullakin on vielä elämässä edessä kenties vielä parempi suhde tulee eteesi tulevaisuudessa vaikka nyt tuntuukin pahalta ,älä luovuta, äläkä jää katkeruuteen ja itsesääliin. ikäviä juttuja tulee elämässä mutta kaikesta selviää.

Mitähän, jos miehelle sanoisi, ettet ole aviomiesmatskua ja älä kysele. Monet miehet menisivät suunniltaan ja saattaisivat tirvaistakin naista, jos nainen ylimielisenä sanoisi eron tullessa "älä kysele".

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olen vähän katkera. Saatiin yhdessä pari lasta, jotka ovat vielä alle kouluikäisiä. Hän ei omien sanojensa mukaan halunnut koskaan naimisiin, ja tämä harmitti minua suuresti koska olisin itse halunnut. Meillä meni suhteessa kuitenkin muuten ihan hyvin.

Vajaa vuosi sitten, kun olimme vielä yhdessä, hän alkoi käyttäytyä omituisesti, oli paljon poissa ja silloinkin kun oli kotona, oli jotenkin poissaoleva. Hän jätti minut pian ilman mitään järkevää selitystä ja nyt oli Facebookiin laittanut olevansa kihloissa jonkun toisen naisen kanssa. Kuulin yhteisiltä kavereilta, että tämä on joku miehen entinen ihastus ja heillä on ollut juttua kauan aikaa sitten. Mua niin vituttaa ja tunnen oloni niin arvottomaksi. Olinko mä vain joku laastarisuhde? Miksi mä en kelvannut vaimoksi? Itkettää vaan ihan helvetisti mutta pakko yrittää pitää itsensä kasassa lasten takia.

Mieheltä olen yrittäny kysellä ja keskustella mut hän ei halua puhua asiasta. Hän käy kyllä paljon kylässä lasten luona ja ottaa heidät välillä viikonlopuksi kylään, että ihan hyvä isä on. Mulla on vaan niin huijattu olo, tuntuu että meidän juttu on ollut vain valhetta ja mies onkin rakastanut eksäänsä koko ajan enemmän :'(

et ollut se oikea. Heh heh. Sitä sattuu.

Minä sanoin monta kertaa miehelleni että minulle olisi tärkeää sitoutua edes kihloilla ennen lapsemme syntymää, jotenkin se kertoisi että mies "lupaa" olla tässä perheenä enkä minä ole yksin. Arvatkaa kosiko mies ikinä? Ei. Ja lapsi on jo 2v. Ei se kuulemma ole tärkeää.

Vuodesta toiseen katson kun muut menevät kihloihin ja naimisiin, minua ei ikinä mies rakasta niin paljon että haluaisi minusta vaimon. Joo tiedän olen säälittävä.

Minusta on erikoista se, että juuri mies joka haluaa enemmän lapsia kuin sitä parisuhdetta EI mene naimisiin. Juuri avioliittohan tuo miehelle vahvemman oikeuden lapsiin ja tekee tasa-arvoiseksi suhteessa äitiin. Aviomies on automaattisesti lasten isä ja huoltaja, kun taas ilman avioliittoa on enemmän naisesta kiinni mitä oikeuksia mies saa. Itse jos saisin lapsia miehen kanssa joka ei olisi aviomies, pitäisin nitä enemmän omina kuin yhteisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa haukkua miestä. Ei ole hänen vikansa, että hän rakastaa toista enemmän. Olisiko hänen pitänyt jäädä suhteeseen ja salaa haikailla toista? Eikö se olisi ap:lle vielä nöyryyttävämpää?

Miehelle kävi kuten minulle vannoutuneille veloille: kun se oikea löytyy, tulee se vauvakuumekin yllättäen. Miehet ehkä useammin uskovat, että eivät halua avioitua, mutta kun löytävän sen oikean, huomaavat haluavansakin. Ei mies välttämättä valehdellut vaan uskoi itsekin tuolloin, ettei halua koskaan naimisiin.

Hyvähän se oli, ettette menneet naimisiin, koska nyt ero oli käytännön asioiden puolesta helpompi. Koska ero olisi joka tapauksessa tullut.

Joskus elämässä käy noin eikä se ole kenenkään vika, vaikka sattuukin. Aika parantaa haavat.

Minusta taas on outoa ja sinisilmäistä olettaa, että mies vilpittömästi uskoi, ettei halua koskaan naimisiin. Sitä paitsi ap on jo kertonut, että tämä uusi, "suuri tosirakkaus" alkoi selän takan pettämisenä, eli mies eli pitkään kaksoiselämää. Ei anna minusta kovin mairittelevaa kuvaa ko. henkilön moraalista, soro vaan, vaan enemmän indikoi siitä, että kyseessä aika itsekeskeinen mulkku.

Itse olet sinisilmäinen ja naiivi, kun et ymmärrä, etteivät suhteet aina synny niin, että kaksi sinkkua tapaa. Elämä on monimutkaista. Eikä se, että suhde päättyy, tarkoita, että toisella olisi alunperin ollut jokin paha tarkoitus. Valitettavasti joskus yhden suhteen alku ja toisen loppu limittyvät.

Elämä ei ole täydellistä eivätkä ihmiset myöskään. Ap:n mies on luultavasti ihan tavallinen kaveri, joka on elänyt parhaansa mukaan ja ansaitsee olla liitossa elämänsä rakkauden kanssa.

Mutta onhan se ihan selvä, ettei sitä uutta suhdetta pidä aloittaa olamassaolevan kumppanin selän takana. Suoraselkäinen ihminen lähtee ensin siitä huonosta parisuhteestaan ennen kuin pettämällä alkaa petailla itselleen seuraavaa. Mutta niin kuin sinun kommenttisikin todistaa, niin kaikilla ei näinkään alkeellista perusmoraalia ole, koska "minä itse, minun onni, oma napa, minä minä minä"...

Been there, done that. Olin exän kanssa yhdessä yli 10 vuotta. Tänä aikana puhuin moneen kertaan muun muassa naimisiin menemisestä, lasten hankkimisesta sekä muutosta paikkakunnalle X. Ex teki hyvin selväksi sekä minulle että koko tuttavapiirille, ettei koskaan aio mennä naimisiin (vanhanaikainen instituutio, ei usko siihen jne), eikä missään tapauksessa mistään hinnasta koskaan muuta paikkakunnalle X. Etenkin tästä muuttamisesta keskusteltiin vuosien varrella monta kertaa. 

No, sitten kävi ilmi, että hänellä oli ollut jo usean kuukauden ajan suhde yhteisen tuttavamme kanssa. Tuli ero. Puolen vuoden kuluttua siitä, kun hän oli muuttanut pois, kuulin että ex ja tämä suhde olivat menneet naimisiin ja muuttaneet asumaan paikkakunnalle X. 

Kyllä, voin sanoa, että vieläkin näin parin vuoden jälkeen kirpaisee aika tavalla. Harvoinpa sitä ihmiselle yhtä karulla tavalla osoitetaan, että ei kelvannut, joku toinen oli parempi, en todellakaan tainnut olla ns. puolisomatskua. Ex olisi halunnut pitää yhteyttä, minä en.  Emme ole missään tekemisissä nykyään.

Itse olen naimisissa miehen kanssa, jota oli edellisessä suhteessa kosittu, mutta kieltäytyi juurikin verukkeella, ettei tahdo ikinä naimisiin.

Minua mies kosi, koska tunsi, että rakastaa minua täydestä sydämestään ja haluaa viettää loppuelämän kanssani.

Exänsä kanssa suhteessa ollessaan ajatteli todella, ettei vaan tahdo naimisiin ikinä, jälkeenpäin on miettinyt, että kai se alitajunta on vaan sanonut, ettei tässä ole sitä todellista rakkautta ja että ei näe tulevaisuutta kyseisen naisen kanssa. Kertoi kyllä mielestään tunteneensa rakkauttaa sillä hetkellä kumppaniaan kohtaan, mutta avioliitto ajatuksenakin tuntui epämiellyttävältä.

En kyllä itsekään olisi monenkaan exäni kosintaan vastannut myöntävästi. Usein ihmiset ovat tietämättään tai tietoisesti suhteissa jotka eivät kuitenkaan tunnu aivan juuri siltä oikealta.

Harmittaahan moinen, tottakai, mutta ajattele asiaa niin, että sinä et vaan sattunut olemaan tälle miehelle juuri se oikea, ja eikös olisikin ollut harmillista mennä naimisiin vain naimisiin menon ilosta, ilman että miehesi sitä 100% haluaa?

Meillä myös exä heräili kun tuttavilta kuuli kihlauksestamme, ensin sai mies kuulemma paljon viestejä, missä tivattiin "Miksi minä en kelvannut? Eikö meillä ollut ihan hyvä suhde? Mikä minussa oli vikana? Mikä siinä uudessa on parempaa? Voidaanko nähdä? Minulla on ikävä? Muistatko hyvät aikamme?"jne.

Kun kuuli avioliittomme astuneen voimaan, koki tarpeelliseksi vielä haistattaa viestin voimalla miehelle pitkät. Tämän jälkeen yhteydenpito rauhottui ja yhteydenottoja on enää pari kertaa vuodessa, joihin mies ei vastaa ja sisältö on aina saman tyylistä "Ikävä, olisi kiva kuulla miten sinulla menee?"

Kyllä se vain niin on, että jos vuosia ollaan yhdessä ja toinen ei kuitenkaan halua mennä naimisiin milloin minkäkinlaisia verukkeita keksien, niin suhteessa on jotakin vialla ja osapuolet sen tietävät, joko tiedostamatta tai tiedostaen. Jos aidosti rakastat ja kaikki on suhteessa kunnossa, niin haluat myös sitoutua, kaikella tavalla. 

Itse olin yhdessä lapseni isän kanssa 13 vuotta. Muutaman kerran puhuttiin naimisiin menosta, kosittiinkin jo, mutta jotenkin se lopullinen virallistaminen sitten vain jäi, milloin minkäkin syyn varjolla. Minäkin puhuin ystävilleni siitä, etten oikeastaan tiedä haluanko mennä naimisiin ollenkaan ja ikinä ja muita selityksiä. 

Niinhän siinä kävi, että ero tuli. Suhteessa oli monta ongelmaa, eikä vähäisin niistä ollut miehen alati paheneva päihdeongelma. Erosta kuultuaan hyvä ystäväni sanoi mulle, että hän oli jo naimisiinmenopuheitani kuunnellessaan ajatellut, että "herää nyt hyvä nainen, jos sä olet lapsesi isän kanssa yhdessä yli 10 vuotta, mutta edelleen peruuttelet naimisiin menemisen kanssa, niin kai sä nyt tajuat, että jossakin on jotakin vialla..." Niin kuin olikin. Ei menty naimisiin ja hyvä niin, ero huomattavasti helpompi ilman paperisotaa.

mies siis petti sinua tuon naisen kanssa? vaikka nyt tuntuukin pahalle niin myöhemmin tulet olemaan varmasti tyytyväinen ettet sitoutunut mieheen joka ei sinua arvostanut. Ero prosessi on raskas ja vaatii asian käsittelemistä. Yritä hyväksyä tapahtunut ja käsitellä eroa ja pettymyksen tunnetta. et voi tietää miksi mies ei halunnut mennä kanssasi naimisiin ja mitä suhteestanne puuttui mutta se ei tarkoita että olet jotenkin huono ja uusi nainen parempi. suhteessa on aina kaksi ihmistä jotka yhdessä muodostavat suhteen.

petetyksi ja jätetyksi tuleminen on kamalaa mutta sinä selviät kyllä kaikesta.

-eve- kirjoitti:

Itse olen naimisissa miehen kanssa, jota oli edellisessä suhteessa kosittu, mutta kieltäytyi juurikin verukkeella, ettei tahdo ikinä naimisiin.

Minua mies kosi, koska tunsi, että rakastaa minua täydestä sydämestään ja haluaa viettää loppuelämän kanssani.

Exänsä kanssa suhteessa ollessaan ajatteli todella, ettei vaan tahdo naimisiin ikinä, jälkeenpäin on miettinyt, että kai se alitajunta on vaan sanonut, ettei tässä ole sitä todellista rakkautta ja että ei näe tulevaisuutta kyseisen naisen kanssa. Kertoi kyllä mielestään tunteneensa rakkauttaa sillä hetkellä kumppaniaan kohtaan, mutta avioliitto ajatuksenakin tuntui epämiellyttävältä.

En kyllä itsekään olisi monenkaan exäni kosintaan vastannut myöntävästi. Usein ihmiset ovat tietämättään tai tietoisesti suhteissa jotka eivät kuitenkaan tunnu aivan juuri siltä oikealta.

Harmittaahan moinen, tottakai, mutta ajattele asiaa niin, että sinä et vaan sattunut olemaan tälle miehelle juuri se oikea, ja eikös olisikin ollut harmillista mennä naimisiin vain naimisiin menon ilosta, ilman että miehesi sitä 100% haluaa?

Meillä myös exä heräili kun tuttavilta kuuli kihlauksestamme, ensin sai mies kuulemma paljon viestejä, missä tivattiin "Miksi minä en kelvannut? Eikö meillä ollut ihan hyvä suhde? Mikä minussa oli vikana? Mikä siinä uudessa on parempaa? Voidaanko nähdä? Minulla on ikävä? Muistatko hyvät aikamme?"jne.

Kun kuuli avioliittomme astuneen voimaan, koki tarpeelliseksi vielä haistattaa viestin voimalla miehelle pitkät. Tämän jälkeen yhteydenpito rauhottui ja yhteydenottoja on enää pari kertaa vuodessa, joihin mies ei vastaa ja sisältö on aina saman tyylistä "Ikävä, olisi kiva kuulla miten sinulla menee?"

Vastenmielinen hyväksikäyttäjä miehesi onkin ollut.