"Sitoutumiskammoinen" eksä menossa naimisiin, vituttaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?

Olisitko jättänyt lastesi isän jos olisit päässyt naimisiin rakastamasi miehen kanssa? Tietääkö tämä isä että oli sinulle kakkosvaihtoehto? Oletteko vielä yksissä?

Vaikea sanoa, koska elämäni suuri rakkaus kuoli ennenkuin tapasin lasteni isän. Mutta jos leikitellään ajatuksella, että hän olisikin vain kadonnut ja palannut vuosia myöhemmin takaisin, melko varmasti olisin jättänyt lasteni isän. Lasteni isä ei tiennyt, että oli kakkosvaihtohto. Ja ei, ei olla enää yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on se vaihtoehto olemassa että annat lapset miehelle ja alat elämään omaa elämääsi. Niin ei tarvitse surkutella sitä ettet voi löytää enää ketään kahden lapsen yh:na. Elämä on valintoja. Yhtälailla mies voisi surkutella sitä että ei kelpaa kenellekään kahden lapsen isänä. Miksi nainen on aina se joka kantaa vastuun lapsista ja jolle jää kaikki paska käteen siinä missä mies ottaa ja lähtee vapaana kuin taivaan lintunen kohti uusia seikkailuja????

Mun sisko suostui suosiolla siihen että lapset meni miehen luokse asumaan. Ihmeeteltiin sitä mutta se olikin vaan katkeruuden (mitä en kyllä yhtään ihmettele) tuottamaa taktiikkaa: kun 9- ja 12-vuotiaat sekä äärimmäisen hankala teini 16-v muuttivat isälleen, isän uusi "vaimo" kesti huushollissa kolmisen kuukautta. Ei tullu onnea eikä uutta avioliittoa, vaan mies joutui kuseen lasten kanssa. lapset pyöritti sekaisin kaikki,, sekä miehen että tämän uuden tyttöystävän. Nyt ei ole miehellä enää tyttöystävää eli onni meni ja mies valittaa ja kitisee ja raivoaa. Sinänsä katalaa toimintaa sisareltani mutta täytyy myöntää,, että oon itsekin vahingoniloinen.

Kenen idea ne lapset oli? Et kai yrittänyt nalkittaa miestä niillä?

Vierailija kirjoitti:

Seksi oli jo nähty ap:n kanssa ja ap olo varma nakki lasten takiakin. Uusi nainen oli vieraampana jännempi ja piti sitouttaa kihloilla. Ehkä mues piti ap:ta itsestäänselvyytenä eikä arvostanut ja näki uuden naisen niin upeana, että pelkäsi muiden nappaavan, ellei hän ehdi ensin. Niin klassista, kun kotia kiltisti pyörittävää vaimoa ei arvosteta. Kohta mies vasta tajuaa vaimonsa olleen sittenkin parempi, kun alkuhuuma uuden kanssa haihtuu ja hänestä paljastuu virheitä ja ikäviä puolia ja ex alkaakin taas näyttää tavoittelemisen arvoiselta etäämmältä katsottuna. Mies herää hullaantumispsykoosistaan ja yrittää takaisin ap:n luokse.

Just näin tää menee. Miehistä ei ota selvää ja ne tekee monesti huonoja päätöksiä ja katuu sitten hiljaa itsekseen lihoen masennuspillereistä. Voi olla niin ylpeä ettei kehtaa paljastaa tyhmyyttään ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi oli jo nähty ap:n kanssa ja ap olo varma nakki lasten takiakin. Uusi nainen oli vieraampana jännempi ja piti sitouttaa kihloilla. Ehkä mues piti ap:ta itsestäänselvyytenä eikä arvostanut ja näki uuden naisen niin upeana, että pelkäsi muiden nappaavan, ellei hän ehdi ensin. Niin klassista, kun kotia kiltisti pyörittävää vaimoa ei arvosteta. Kohta mies vasta tajuaa vaimonsa olleen sittenkin parempi, kun alkuhuuma uuden kanssa haihtuu ja hänestä paljastuu virheitä ja ikäviä puolia ja ex alkaakin taas näyttää tavoittelemisen arvoiselta etäämmältä katsottuna. Mies herää hullaantumispsykoosistaan ja yrittää takaisin ap:n luokse.

Kuka tossa sun tarinassa nyt on se vaimo? Kun ap:n ongelma oli just se ettei kelvannut vaimoksi ja uusi nainen kelpaa. Ja kyllä mä uskon että seksi oli nähnty jo tämän uudenkin kanssa ja tuskinmpa nainen kovinkaan vieraskaan oli kerran heillä oli ollut suhde jo aiemminkin.

Kirjoitinkohan epäselvästi...

Eli mies åiti avovaimoa eli ap:ta itsestäänselvyytenä eikä tajunnut arvostaa. Oli kaikki kunnossa, koti ja perhe ja itse vapaaehtoisesti valittu puoliso. Mies hullaantui uuteen, tottakai seksi on aina jännempää uuden kanssa kuin jos on jo vuosia oltu yhdessä. Uusi nainen ihaili silmät ymmyrkäisenä ja kehui, kotona avovaimon kanssa oli tavaalista arkea, mikä ei aina voi olla juhlaa, ja avokki tietää, että miehessä on virheitäkin. Uusi vaikutti paremmalta, mies päätteli, että elämä hänen kanssaan on täydellistä ja että lapsiperheen ongelmat ja arki johtuivatkin itseasiassa avokista eli ap:sta. Mies luulee, että uusi tulee olemaan myös hyvä äiti lapsilleen ja että uusperheen tuleva arki on kivaa, koska pitää uutta naistaan vielä harhaisesti parempana. Silmät tulevat aukeamaan rajusti, kun totuus paljastuu. Että uusi nainen ei muutakaan hänen elämäänsä paremmaksi ja samat ongelmat luultavasti tulevat eteen kuin vanhassa suhteessakin & monia uusia lisäksi ja uudessa naisessakin alkaa paljastua vikoja.

Ap älä nöyryytä itseäsi vikittelemällä miestä vaan ala keskittyä itseesi ja ala vaikka uusi harrastus ja kuumaa seksiä laastarimiehiltä. Se on paras kosto, että sä kukoistat. Ja tue miehen ja lasten välejä & samalla kosta lievästi uusperhekuviolla niin, että otat viikko viikko systeemin. Lopuksi löydä parempi mies. Sulla on ihan hyvät mahikset tavata uusi, vaika on lapsia. Nykyään moni on tokalla kierroksella. mäkin löysin ihanan miehen yh:na.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on löytänyt oikean.

Miehet jostain syystä ajattelevat usein kovin nurinkurisesti sitoutumisen asteesta (lapset vs. avioliitto). Ja jos haluaa naimisiin, ei kannata tehdä lapsia avoliittoon.

Nimenomaan näin. Tuttavapiirissä tapaus jossa mies ja nainen oli avoliitossa käsittääkseni jotain 25 vuotta, oli yhteinen asunto jne. Sanoivat aina ettei tarvii rakkauteen paperinpalaa eli avioliittoa. Sit mies löysi uuden itseään reilusti nuoremman puolison ja jätti avopuolisonsa, muutti yhteen uuden naisen kanssa, kihlautui ja on nyt menossa parin kk päästä naimisiin. Ex-avovaimo on ihan rikki eikä ymmärrä koko jutusta mitään kun mies ei sen kummemmin selitelly, vaan oli vaan häipynyt ja ilmoittanut että aikoo elää oikeasti aitoa elämää loppuelämänsä. Tässä siis kyse yli viiskymppisistä ihmisistä joilla kaks lasta, toinen kylläkin jo täysikäinen. Toki tässäkin käynyt myöhemmin ilmi että miehellä oli ollut toi suhde jo monta vuotta.

en ymmärrä teitä

tällaista tapausta peukutetaan eli teistä on hyvä kun mies pettää ja häipyy????

Ei, vaan em. kommentin yläpeukutus on sympatian osoitus kirjoittajalle, ts. "Minunkin mielestäni törkeästi tehty". Yläpeukutus ei tarkoita sitä, että peukuttajat hyväksyisivät kuvatun toimintatavan.

Googlaa kirja tai ainakin nettiartikkeleita kirjasta the Script. Se kertoo tuon prosessin, miten mies alkaa pettää, jättää, aloittaa uuden elämän uuden kanssa ja sitten katuu. Miehellä on menossa psykoosin kaltainen harhainen kausi, kun hän luulee, että hän voi saada kaiken ja elämä tulee olemaan upeaa.

Outoa haukkua miestä. Ei ole hänen vikansa, että hän rakastaa toista enemmän. Olisiko hänen pitänyt jäädä suhteeseen ja salaa haikailla toista? Eikö se olisi ap:lle vielä nöyryyttävämpää?

Miehelle kävi kuten minulle vannoutuneille veloille: kun se oikea löytyy, tulee se vauvakuumekin yllättäen. Miehet ehkä useammin uskovat, että eivät halua avioitua, mutta kun löytävän sen oikean, huomaavat haluavansakin. Ei mies välttämättä valehdellut vaan uskoi itsekin tuolloin, ettei halua koskaan naimisiin.

Hyvähän se oli, ettette menneet naimisiin, koska nyt ero oli käytännön asioiden puolesta helpompi. Koska ero olisi joka tapauksessa tullut.

Joskus elämässä käy noin eikä se ole kenenkään vika, vaikka sattuukin. Aika parantaa haavat.

Vierailija kirjoitti:

Kenen idea ne lapset oli? Et kai yrittänyt nalkittaa miestä niillä?

lue ketju. Ap on jo kertonut, että mies oli lasten hankinnassa aktiivisempi osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on se vaihtoehto olemassa että annat lapset miehelle ja alat elämään omaa elämääsi. Niin ei tarvitse surkutella sitä ettet voi löytää enää ketään kahden lapsen yh:na. Elämä on valintoja. Yhtälailla mies voisi surkutella sitä että ei kelpaa kenellekään kahden lapsen isänä. Miksi nainen on aina se joka kantaa vastuun lapsista ja jolle jää kaikki paska käteen siinä missä mies ottaa ja lähtee vapaana kuin taivaan lintunen kohti uusia seikkailuja????

Mun sisko suostui suosiolla siihen että lapset meni miehen luokse asumaan. Ihmeeteltiin sitä mutta se olikin vaan katkeruuden (mitä en kyllä yhtään ihmettele) tuottamaa taktiikkaa: kun 9- ja 12-vuotiaat sekä äärimmäisen hankala teini 16-v muuttivat isälleen, isän uusi "vaimo" kesti huushollissa kolmisen kuukautta. Ei tullu onnea eikä uutta avioliittoa, vaan mies joutui kuseen lasten kanssa. lapset pyöritti sekaisin kaikki,, sekä miehen että tämän uuden tyttöystävän. Nyt ei ole miehellä enää tyttöystävää eli onni meni ja mies valittaa ja kitisee ja raivoaa. Sinänsä katalaa toimintaa sisareltani mutta täytyy myöntää,, että oon itsekin vahingoniloinen.

Lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on se vaihtoehto olemassa että annat lapset miehelle ja alat elämään omaa elämääsi. Niin ei tarvitse surkutella sitä ettet voi löytää enää ketään kahden lapsen yh:na. Elämä on valintoja. Yhtälailla mies voisi surkutella sitä että ei kelpaa kenellekään kahden lapsen isänä. Miksi nainen on aina se joka kantaa vastuun lapsista ja jolle jää kaikki paska käteen siinä missä mies ottaa ja lähtee vapaana kuin taivaan lintunen kohti uusia seikkailuja????

Mun sisko suostui suosiolla siihen että lapset meni miehen luokse asumaan. Ihmeeteltiin sitä mutta se olikin vaan katkeruuden (mitä en kyllä yhtään ihmettele) tuottamaa taktiikkaa: kun 9- ja 12-vuotiaat sekä äärimmäisen hankala teini 16-v muuttivat isälleen, isän uusi "vaimo" kesti huushollissa kolmisen kuukautta. Ei tullu onnea eikä uutta avioliittoa, vaan mies joutui kuseen lasten kanssa. lapset pyöritti sekaisin kaikki,, sekä miehen että tämän uuden tyttöystävän. Nyt ei ole miehellä enää tyttöystävää eli onni meni ja mies valittaa ja kitisee ja raivoaa. Sinänsä katalaa toimintaa sisareltani mutta täytyy myöntää,, että oon itsekin vahingoniloinen.

Nonni!! Siinäpä sen näkee miten käy! Aivan oikein sille.miehelle! Eipä moni nainen jätä lapsiaan miehelle, miehethän aina eroissa sitä itkevät. Naiset turhaan hankaloittavat elämäänsä.ja katkeroitua kun on olemassa toinenkin vaihtoehto! Kaikkien naisten pitäisi tehdä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi oli jo nähty ap:n kanssa ja ap olo varma nakki lasten takiakin. Uusi nainen oli vieraampana jännempi ja piti sitouttaa kihloilla. Ehkä mues piti ap:ta itsestäänselvyytenä eikä arvostanut ja näki uuden naisen niin upeana, että pelkäsi muiden nappaavan, ellei hän ehdi ensin. Niin klassista, kun kotia kiltisti pyörittävää vaimoa ei arvosteta. Kohta mies vasta tajuaa vaimonsa olleen sittenkin parempi, kun alkuhuuma uuden kanssa haihtuu ja hänestä paljastuu virheitä ja ikäviä puolia ja ex alkaakin taas näyttää tavoittelemisen arvoiselta etäämmältä katsottuna. Mies herää hullaantumispsykoosistaan ja yrittää takaisin ap:n luokse.

Kuka tossa sun tarinassa nyt on se vaimo? Kun ap:n ongelma oli just se ettei kelvannut vaimoksi ja uusi nainen kelpaa. Ja kyllä mä uskon että seksi oli nähnty jo tämän uudenkin kanssa ja tuskinmpa nainen kovinkaan vieraskaan oli kerran heillä oli ollut suhde jo aiemminkin.

Kirjoitinkohan epäselvästi...

Eli mies åiti avovaimoa eli ap:ta itsestäänselvyytenä eikä tajunnut arvostaa. Oli kaikki kunnossa, koti ja perhe ja itse vapaaehtoisesti valittu puoliso. Mies hullaantui uuteen, tottakai seksi on aina jännempää uuden kanssa kuin jos on jo vuosia oltu yhdessä. Uusi nainen ihaili silmät ymmyrkäisenä ja kehui, kotona avovaimon kanssa oli tavaalista arkea, mikä ei aina voi olla juhlaa, ja avokki tietää, että miehessä on virheitäkin. Uusi vaikutti paremmalta, mies päätteli, että elämä hänen kanssaan on täydellistä ja että lapsiperheen ongelmat ja arki johtuivatkin itseasiassa avokista eli ap:sta. Mies luulee, että uusi tulee olemaan myös hyvä äiti lapsilleen ja että uusperheen tuleva arki on kivaa, koska pitää uutta naistaan vielä harhaisesti parempana. Silmät tulevat aukeamaan rajusti, kun totuus paljastuu. Että uusi nainen ei muutakaan hänen elämäänsä paremmaksi ja samat ongelmat luultavasti tulevat eteen kuin vanhassa suhteessakin & monia uusia lisäksi ja uudessa naisessakin alkaa paljastua vikoja.

Ap älä nöyryytä itseäsi vikittelemällä miestä vaan ala keskittyä itseesi ja ala vaikka uusi harrastus ja kuumaa seksiä laastarimiehiltä. Se on paras kosto, että sä kukoistat. Ja tue miehen ja lasten välejä & samalla kosta lievästi uusperhekuviolla niin, että otat viikko viikko systeemin. Lopuksi löydä parempi mies. Sulla on ihan hyvät mahikset tavata uusi, vaika on lapsia. Nykyään moni on tokalla kierroksella. mäkin löysin ihanan miehen yh:na.

Valitettavasti usein se uusi suhde on onnellisempi ja nainen rakkaampi eikä mies tule katumaan. Jos maailma olis oikeudenmukan niin silloinhan se tietysti menisi noin kun kuvailit mutta elämä on. Turha ap:n tehdä sitä silmälläpitäen mitään että "kostaa" miehelle. Kuulostaa että miehen tunteet ap:tä kohtaan (jos niitä on koskaan ollutkaan) ovat niin kuolleet että varmasti toivoo jo ihan lastensakkin takia että ap kukoistaa ja voi mahdollisimman hyvin. Minä ainakin toivon exilleni jotka ole jättänyt pelkkää hyvää elämässään ja että löytävät sen rakkauden mitä minulta eivät saaneet.

Vierailija kirjoitti:

Outoa haukkua miestä. Ei ole hänen vikansa, että hän rakastaa toista enemmän. Olisiko hänen pitänyt jäädä suhteeseen ja salaa haikailla toista? Eikö se olisi ap:lle vielä nöyryyttävämpää?

Miehelle kävi kuten minulle vannoutuneille veloille: kun se oikea löytyy, tulee se vauvakuumekin yllättäen. Miehet ehkä useammin uskovat, että eivät halua avioitua, mutta kun löytävän sen oikean, huomaavat haluavansakin. Ei mies välttämättä valehdellut vaan uskoi itsekin tuolloin, ettei halua koskaan naimisiin.

Hyvähän se oli, ettette menneet naimisiin, koska nyt ero oli käytännön asioiden puolesta helpompi. Koska ero olisi joka tapauksessa tullut.

Joskus elämässä käy noin eikä se ole kenenkään vika, vaikka sattuukin. Aika parantaa haavat.

Minusta taas on outoa ja sinisilmäistä olettaa, että mies vilpittömästi uskoi, ettei halua koskaan naimisiin. Sitä paitsi ap on jo kertonut, että tämä uusi, "suuri tosirakkaus" alkoi selän takan pettämisenä, eli mies eli pitkään kaksoiselämää. Ei anna minusta kovin mairittelevaa kuvaa ko. henkilön moraalista, soro vaan, vaan enemmän indikoi siitä, että kyseessä aika itsekeskeinen mulkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi oli jo nähty ap:n kanssa ja ap olo varma nakki lasten takiakin. Uusi nainen oli vieraampana jännempi ja piti sitouttaa kihloilla. Ehkä mues piti ap:ta itsestäänselvyytenä eikä arvostanut ja näki uuden naisen niin upeana, että pelkäsi muiden nappaavan, ellei hän ehdi ensin. Niin klassista, kun kotia kiltisti pyörittävää vaimoa ei arvosteta. Kohta mies vasta tajuaa vaimonsa olleen sittenkin parempi, kun alkuhuuma uuden kanssa haihtuu ja hänestä paljastuu virheitä ja ikäviä puolia ja ex alkaakin taas näyttää tavoittelemisen arvoiselta etäämmältä katsottuna. Mies herää hullaantumispsykoosistaan ja yrittää takaisin ap:n luokse.

Just näin tää menee. Miehistä ei ota selvää ja ne tekee monesti huonoja päätöksiä ja katuu sitten hiljaa itsekseen lihoen masennuspillereistä. Voi olla niin ylpeä ettei kehtaa paljastaa tyhmyyttään ap:lle.

Toivossa on hyvä elää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on löytänyt oikean.

Miehet jostain syystä ajattelevat usein kovin nurinkurisesti sitoutumisen asteesta (lapset vs. avioliitto). Ja jos haluaa naimisiin, ei kannata tehdä lapsia avoliittoon.

Nimenomaan näin. Tuttavapiirissä tapaus jossa mies ja nainen oli avoliitossa käsittääkseni jotain 25 vuotta, oli yhteinen asunto jne. Sanoivat aina ettei tarvii rakkauteen paperinpalaa eli avioliittoa. Sit mies löysi uuden itseään reilusti nuoremman puolison ja jätti avopuolisonsa, muutti yhteen uuden naisen kanssa, kihlautui ja on nyt menossa parin kk päästä naimisiin. Ex-avovaimo on ihan rikki eikä ymmärrä koko jutusta mitään kun mies ei sen kummemmin selitelly, vaan oli vaan häipynyt ja ilmoittanut että aikoo elää oikeasti aitoa elämää loppuelämänsä. Tässä siis kyse yli viiskymppisistä ihmisistä joilla kaks lasta, toinen kylläkin jo täysikäinen. Toki tässäkin käynyt myöhemmin ilmi että miehellä oli ollut toi suhde jo monta vuotta.

en ymmärrä teitä

tällaista tapausta peukutetaan eli teistä on hyvä kun mies pettää ja häipyy????

Oletko ihan ekaa kertaa keskustelupalstalla? Yläpeukku on kannustusta ja kannatusta kirjoittajalle. Eihän peukuissa muuten mitään järkeä olisikaan.

Minulla myös samansuuntainen ongelma: meillä on 1 lapsi. Mies (ja minäkin kyllä) haluaisi toisen lapsen, mutta asumme vain avoliitossa. Mies tietää että olen odottanut kosintaa ja haluaisin sitoutua ja naimisiin, ei kuitenkaan sano asiaan juuta eikä jaata, joskus on sanonut tyyliin että mitä se mitään muuttaa, mutta ei suoraan ettei haluaisi ikinä naimisiin. Mutta sitähän se tarkoittaa, ei halua kanssani sitoutua avioliittoon koska ei kosi. Enpä tiedä uskallanko tehdä hänen kanssaan toista lasta, 1 lapsen yyhoolla vielä on vientiä mutta 2 on jo puolet enemmän, mutta miten sanoa tämä miehelle? En ole NYT eroamassa mutta miltä kuulostaa "ei tehdä toista lasta, koska kun eroamme on minun vaikeampaa löytää uutta miestä jonka kanssa mennä naimisiin jos on enemmän lapsia" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa haukkua miestä. Ei ole hänen vikansa, että hän rakastaa toista enemmän. Olisiko hänen pitänyt jäädä suhteeseen ja salaa haikailla toista? Eikö se olisi ap:lle vielä nöyryyttävämpää?

Miehelle kävi kuten minulle vannoutuneille veloille: kun se oikea löytyy, tulee se vauvakuumekin yllättäen. Miehet ehkä useammin uskovat, että eivät halua avioitua, mutta kun löytävän sen oikean, huomaavat haluavansakin. Ei mies välttämättä valehdellut vaan uskoi itsekin tuolloin, ettei halua koskaan naimisiin.

Hyvähän se oli, ettette menneet naimisiin, koska nyt ero oli käytännön asioiden puolesta helpompi. Koska ero olisi joka tapauksessa tullut.

Joskus elämässä käy noin eikä se ole kenenkään vika, vaikka sattuukin. Aika parantaa haavat.

Minusta taas on outoa ja sinisilmäistä olettaa, että mies vilpittömästi uskoi, ettei halua koskaan naimisiin. Sitä paitsi ap on jo kertonut, että tämä uusi, "suuri tosirakkaus" alkoi selän takan pettämisenä, eli mies eli pitkään kaksoiselämää. Ei anna minusta kovin mairittelevaa kuvaa ko. henkilön moraalista, soro vaan, vaan enemmän indikoi siitä, että kyseessä aika itsekeskeinen mulkku.

Itse olet sinisilmäinen ja naiivi, kun et ymmärrä, etteivät suhteet aina synny niin, että kaksi sinkkua tapaa. Elämä on monimutkaista. Eikä se, että suhde päättyy, tarkoita, että toisella olisi alunperin ollut jokin paha tarkoitus. Valitettavasti joskus yhden suhteen alku ja toisen loppu limittyvät.

Elämä ei ole täydellistä eivätkä ihmiset myöskään. Ap:n mies on luultavasti ihan tavallinen kaveri, joka on elänyt parhaansa mukaan ja ansaitsee olla liitossa elämänsä rakkauden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?

Minusta taas tuollainen kuulostaa todella tunnekylmältä käyttäytymiseltä, eikä lapsillakaan ole välttämättä kovin onnellinen lapsuus kun vanhempien parisuhde on mitä on. "Hienon" mallin saavat kotona ihmissuhteista :(

Ihanan naiivi ajatus, että jokainen maailmassa saisi puolisokseen juuri sen ihmisen, jonka eniten haluaa. Tosiasia on, että aika moni joutuu tyytymään johonkin toiseen. 

Miksi mies ei mennyt naimisiin kanssasi? Siksi, koska suostuit itse suhteeseen ilman avioliittoa. Jos avioliitto oli sinulle tärkeä, miksi et vaatinut sitä alusta asti? Näin siinä käy, kun aloittaa seurustelu- ja parisuhteen ilman mitään selkeää sopimusta siitä, mikä on homman nimi ja elättelee romanttisia toiveita ja kuvittelee asioiden etevän omalla painollaan. Suurin osa maailman naisista on niin epävarmoja itsestään, että antavat seksiä ilman avioliittoa ja suostuvat sitoutumattomiin suhteisiin, koska pelkäävät jäävänsä muuten kokonaan ilman. Eipä sillä, etteikö avioliittokin voisi päätyä eroon, mutta mieti nyt vähän, muutama vuosi roikkumista suhteessa joka ei etene ikinä avioliittoon verrattuna siihen, että olisitte alunperinkin menneet heti naimisiin. Olisihan se silti voinut päätyä eroon, mutta olisit sen avioliittosi saanut. Ensi kerralla sitten muista vaatia alusta asti sitä avioliittoa äläkä anna seksiä ja ala hempeillä ennen sitä. Jostain harjoittavasta muslimimiehestä ainakin voisit saada ihan kelpo miehen edellyttäen, että olet itse kelpo nainen, joka haluaa oikeasti naimisiin. Olen ihan varma, että jos sinä haluaisit oikeasti naimisiin, niin olisit jo muutaman viikon tai kuukauden sisällä naimisissa, jos se olisi sinun todellinen tavoitteesi. Mutta älä itke sitten, jos itsekin haluat ensin ihan vaan katsella rauhassa ja koeajella miestä, jos et itsekään ole valmis avioliittoon esim. 1-2 kuukauden platonisen tutustumisen jälkeen.

Voithan sinä kuitenkin lohduttautua sillä ajatuksella, että joka liitossa on omat vaikeutensa ja mikään liitto ei ole täysin ongelmaton.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös samansuuntainen ongelma: meillä on 1 lapsi. Mies (ja minäkin kyllä) haluaisi toisen lapsen, mutta asumme vain avoliitossa. Mies tietää että olen odottanut kosintaa ja haluaisin sitoutua ja naimisiin, ei kuitenkaan sano asiaan juuta eikä jaata, joskus on sanonut tyyliin että mitä se mitään muuttaa, mutta ei suoraan ettei haluaisi ikinä naimisiin. Mutta sitähän se tarkoittaa, ei halua kanssani sitoutua avioliittoon koska ei kosi. Enpä tiedä uskallanko tehdä hänen kanssaan toista lasta, 1 lapsen yyhoolla vielä on vientiä mutta 2 on jo puolet enemmän, mutta miten sanoa tämä miehelle? En ole NYT eroamassa mutta miltä kuulostaa "ei tehdä toista lasta, koska kun eroamme on minun vaikeampaa löytää uutta miestä jonka kanssa mennä naimisiin jos on enemmän lapsia" :D

Niinkuin aiemmin Tässä kirjoitinkin, niin Voithan aina erossa jättää lapset miehelle. Kas! Ongelma ratkaistu! Voit löytää hyvin uuden miehen ja tapaat lapsiasi aina silloin Tällöin, sovittuna aikoina. Eli win win situation.