"Sitoutumiskammoinen" eksä menossa naimisiin, vituttaa :(

Aika kummallista että hän halusi lapsia juurikin enemmän kuin sinä. Ja sitten jätti. Niin kuin aiemmin kommentoin että ei mahda mitään, turha katkeroitua. Tosin helpommin sanottu kuin tehty. Pian siitä toisesta naisesta tulee äitipuoli lapsillesi.

Aiemmin kysyin Tunnetko kostonhimoa?

Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?

Kyllä tunnen kostonhimoa, mutta yritän olla näyttämättä sitä enkä todellakaan halua toteuttaa mitään kostoa. Yritin jo uutta naista ärsyttääkseni lämmitellä miestä kun hän kävi erään kerran tyttöjen luona, mutta hän ei reagoinut mitenkään, oli kylmä kuin kivi. Että sellainen nöyryytys. En aio yrittää kostaa koska siitä ei varmasti olisi kenellekään mitään hyötyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Seksi oli jo nähty ap:n kanssa ja ap olo varma nakki lasten takiakin. Uusi nainen oli vieraampana jännempi ja piti sitouttaa kihloilla. Ehkä mues piti ap:ta itsestäänselvyytenä eikä arvostanut ja näki uuden naisen niin upeana, että pelkäsi muiden nappaavan, ellei hän ehdi ensin. Niin klassista, kun kotia kiltisti pyörittävää vaimoa ei arvosteta. Kohta mies vasta tajuaa vaimonsa olleen sittenkin parempi, kun alkuhuuma uuden kanssa haihtuu ja hänestä paljastuu virheitä ja ikäviä puolia ja ex alkaakin taas näyttää tavoittelemisen arvoiselta etäämmältä katsottuna. Mies herää hullaantumispsykoosistaan ja yrittää takaisin ap:n luokse.

Kuka tossa sun tarinassa nyt on se vaimo? Kun ap:n ongelma oli just se ettei kelvannut vaimoksi ja uusi nainen kelpaa. Ja kyllä mä uskon että seksi oli nähnty jo tämän uudenkin kanssa ja tuskinmpa nainen kovinkaan vieraskaan oli kerran heillä oli ollut suhde jo aiemminkin.

Lapset kyläilee isän luona -häh, mitä tällainen tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?

Näin varmaan eksäni ajatteli. Tuntuu vaan niin vitun pahalta olla jonkun kakkonen ja kahden lapsen kanssa on vaikea löytää enää omaa unelmien miestä..

Ap

Ei kannata tehdä lapsia miehen kanssa, joka ei kosi. Koska sellainen mies ei halua joko sinua tai lapsia taikka perhettä perustaa oikeasti.

Tilanne voi muuttua kun hän miehistyy, mutta ei sitä kannata naisen vuosikausia odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen kostonhimoa, mutta yritän olla näyttämättä sitä enkä todellakaan halua toteuttaa mitään kostoa. Yritin jo uutta naista ärsyttääkseni lämmitellä miestä kun hän kävi erään kerran tyttöjen luona, mutta hän ei reagoinut mitenkään, oli kylmä kuin kivi. Että sellainen nöyryytys. En aio yrittää kostaa koska siitä ei varmasti olisi kenellekään mitään hyötyä.

Ap

EI! EI! EEIIII! Nyt asialinja miehen kanssa! Tollasilla lämmittely yrityksillä sä et muutakun nöyryytä itseäs ja pahota mieles entistä pahemmin:( Plus että sitten kun pääset miehestä yli sua v*tuttaa entistä enemmän että olet mennyt tollasta tekemään.

Voi olla, että mies itse haluaa nyt naimisiin uuden naisen kanssa vaikka ennen ap:n kanssa ei. .. mutta esittäisin nyt sellaisenkin vaihtoehdon, että voihan olla ettei nytkään haluaisi naimisiin, mutta suostuu siihen? Voihan olla että nyxänsä hinku naimisiin on suuri ja vaihtoehto on ettei nainen jää suhteeseen ...kun taas ap:lle avioliitto ei ollut suhteen jatkon ratkaiseva kynnyskysymys .

Väsynyt provo taas tutulta tarinankertojalta. Sama sujuva kirjoitustyyli, samat hymiöt, ei yksityiskohtia.

Vierailija kirjoitti:

Mies käy enemmän mun luona kylässä koska asuu pienessä keskusta-asunnossa jossa ei ole paljoa tilaa lapsille. Joskus ottaa heidät viikonlopuksi ja menee heidän kanssaan mummolaan. Nyt mies aikoo muuttaa isompaan asuntoon uuden naisensa kanssa ja haluaa sitten lapset vuoroviikoin.

Meistä mies oli se, joka halusi lapsia enemmän. Itse asiassa melko heti, kun minä taas olisin halunnut odottaa vähän pidempään. Nyt mies sai kaiken minkä halusi, mulle jäi vain haaveet. :(

Ap

Tämä nyt sitten kuulostaa jo siltä että halusikohan mies lähinnä vaan ne lapset ja sinä olit asiallisin äiti vaihtoehto. Kerran noin kiire oli lapsentekoon mutta naimisiin meno oli ehdoton EI!

Hirveä tilanne sinun kannalta:( Voimia!

Ainahan on se vaihtoehto olemassa että annat lapset miehelle ja alat elämään omaa elämääsi. Niin ei tarvitse surkutella sitä ettet voi löytää enää ketään kahden lapsen yh:na. Elämä on valintoja. Yhtälailla mies voisi surkutella sitä että ei kelpaa kenellekään kahden lapsen isänä. Miksi nainen on aina se joka kantaa vastuun lapsista ja jolle jää kaikki paska käteen siinä missä mies ottaa ja lähtee vapaana kuin taivaan lintunen kohti uusia seikkailuja????

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?

Olisitko jättänyt lastesi isän jos olisit päässyt naimisiin rakastamasi miehen kanssa? Tietääkö tämä isä että oli sinulle kakkosvaihtoehto? Oletteko vielä yksissä?

Vierailija kirjoitti:

Uskon ja ymmärrän miten pahalta varmasti tuntuu aloittajan kertoma tilanne. En muitenkaan ymmärrä, että miksi miehet haukutaan mulkuiksi ja tunnevammaisiksi kun he eivät halua mennä naimisiin väärän naisen kanssa. Eikö miehillä ole oikeus mennä avioliittoon rakkaudesta?

Mulkuksi ja tunnevammaiseksi tekee kai enemmän se, jos on kuitenkin valmis elämään yhdessä ja saamaan lapsia "väärän " naisen kanssa. ..

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt provo taas tutulta tarinankertojalta. Sama sujuva kirjoitustyyli, samat hymiöt, ei yksityiskohtia.

Mä epäilen että tämä provoilija on jonkun perheenisän sivusuhde joka haaveilee että on miehelle se suurirakkaus. Toivoo että vielä se äippä joutuu myöntämään että häntä se mies rakastaa ja osat vaihtuvat. Nyt hän joutuu katkerana kaipaamaan miestä mutta josko jo kohta oliskin osat toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt provo taas tutulta tarinankertojalta. Sama sujuva kirjoitustyyli, samat hymiöt, ei yksityiskohtia.

Mä epäilen että tämä provoilija on jonkun perheenisän sivusuhde joka haaveilee että on miehelle se suurirakkaus. Toivoo että vielä se äippä joutuu myöntämään että häntä se mies rakastaa ja osat vaihtuvat. Nyt hän joutuu katkerana kaipaamaan miestä mutta josko jo kohta oliskin osat toisinpäin.

Ihan sama vaikka epäilet, mulle tää on kuitenkin ihan oikeeta elämää eikä mikään satu. Mä lähden tästä nyt pois kun tulee vaan paha mieli näistä kommenteista. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapset kyläilee isän luona -häh, mitä tällainen tarkoittaa?

Miten se pitäisi sanoa? Lasten koti on kuitenkin ap:n luona eikä mies vie lapsia pieneen asuntoonsa vaan jos ottaa lapset, niin lähtee niiden kanssa mummolaan, eikö se jotenkin näin mennyt?

t. lapseton

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole mitenkään kummallista haluta lapsia, vaikka ei olekaan saanut puolisokseen juuri sitä ihmistä, jota on kaikista eniten rakastanut. Mulla on ollut elämässäni vain yksi mies, jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin. Lapset jouduin tekemään toisen miehen kanssa. Ehkä ap:n kohdalla tuo nainen on ollut exän suuri rakkaus ja sen vuoksi ei ole halunnut naimisiin kenenkään muun kanssa? Ja nyt, kun suhde onkin alkanut uudelleen, on valmis myös avioliittoon?

Minusta taas tuollainen kuulostaa todella tunnekylmältä käyttäytymiseltä, eikä lapsillakaan ole välttämättä kovin onnellinen lapsuus kun vanhempien parisuhde on mitä on. "Hienon" mallin saavat kotona ihmissuhteista :(

Ei sinussa vikaa ole sen enempää kuin muissakaan ihmisissä, ette vain olleet oikeat kumppanit toisillenne. Mies varmasti rakasti sinua, mutta tapasi jonkun jota rakastaa vielä enemmän. Älä syytä itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on löytänyt oikean.

Miehet jostain syystä ajattelevat usein kovin nurinkurisesti sitoutumisen asteesta (lapset vs. avioliitto). Ja jos haluaa naimisiin, ei kannata tehdä lapsia avoliittoon.

Nimenomaan näin. Tuttavapiirissä tapaus jossa mies ja nainen oli avoliitossa käsittääkseni jotain 25 vuotta, oli yhteinen asunto jne. Sanoivat aina ettei tarvii rakkauteen paperinpalaa eli avioliittoa. Sit mies löysi uuden itseään reilusti nuoremman puolison ja jätti avopuolisonsa, muutti yhteen uuden naisen kanssa, kihlautui ja on nyt menossa parin kk päästä naimisiin. Ex-avovaimo on ihan rikki eikä ymmärrä koko jutusta mitään kun mies ei sen kummemmin selitelly, vaan oli vaan häipynyt ja ilmoittanut että aikoo elää oikeasti aitoa elämää loppuelämänsä. Tässä siis kyse yli viiskymppisistä ihmisistä joilla kaks lasta, toinen kylläkin jo täysikäinen. Toki tässäkin käynyt myöhemmin ilmi että miehellä oli ollut toi suhde jo monta vuotta.

en ymmärrä teitä

tällaista tapausta peukutetaan eli teistä on hyvä kun mies pettää ja häipyy????