Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö masennuksesta parantumaan itsehoidolla?
01.01.2018 |
Olen tunnistanut itsessäni jo vuosien ajan vakavan uupumuksen merkkejä. Tein nettitestin, jonka perusteella olisin vakavasti masentunut. Lääkäriin en aio asian takia mennä useamman eri syyn takia, mm. rahatilanne, lapset ja työllistyminen.
Onko mitään mahdollisuutta toipua tästä omin konstein? Monesti lääkäritkin suosittelevat lepoa, liikuntaa ja iloa tuottavia asioita. Riittääkö se? Jatkossa minulla on aikaa levätä, liikuntaa harrastan paljon ja ulkoilen joka päivä.
Työpaikan menettämisen takia en voi tehdä maksullisia asioita ja talousasiat onkin yksi iso syy, mikä lisää ahdistustani, mutta siihen en pysty nyt mitenkään vaikuttamaan, vaikka kaikkeni teenkin, että asia muuttuisi.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
En usko, että masennus koskaan voi parantua mikäli se on ihmisessä oleva ominaisuus. Ehkä jonkin trauman aiheuttamasta masennuksesta voikin toipua täysin.
Itse olen ollut masentunut lapsesta asti. Ensimmäisen kerran huomasin asian joskus 4. luokalla. Mitään varsinaista syytä ei asialle ole. Koti ollut hyvä eikä mitään suurta traumaa elämässä ole ollut. Jaksoittain tulee vain vaiheita, jolloin alakuloisuus on aivan järjetöntä. Mitään ei saa tehtyä eikä mikään tuota onnellisuutta tai iloa. Pahimmillaan tämä itselläni on ollut 17 ja 20 ikävuoden välillä. Nyt ikää 32 vuotta. Sain keväällä ylennyksen ja sitä myötä palkankorotuksen. Luulisi, että ihminen on silloin onnensa huipulla. Itse en ollut, päinvastoin. Muutamaan kuukauteen ei oikeastaan mikään huvittanut tai tuntunut miltään. Pahimmillaan se oli kesäloman loppuessa. Maksasin vain sängyssä enkä halunnut tehdä mitään. Oli melko lähellä, että en irtisanonut itseäni viimeisenä lomapäivänä. Tätä on jatkunut huhtikuusta lähtien. Toivottavasti san taas jostain kiinni lähikuukausina niin ei tarvitse tätä taas sen pidempään potea...
Jotenkin olen oppinut elämään tämän kanssa. Tuskin tämä on mihinkään koskaan menossa. Monesti olen miettinyt, että lääkkeillä voisi parantaa oloa. En vain halua mennä lääkärille puhumaan asiasta. Olen luonteeltani sellainen, että en pysty puhumaan ihmisille asioistani. Ainoa paikka missä pystyn puhumaan ja käymään asiaa läpi on anonyymisti internetissä.
Vaimoni tai kukaan muukaan ihminen ei tästä tiedä. Menee vain laiskuuden ja saamattomuuden piikkiin.
Tyypillisesti pedantin ja perfektionistisen ihmisen ongelma. He myös menestyvät töissä kunnes stressi rikkoo pään tai kehon, tai molemmat.
Stressiä ei edes tunnista kun siitä tulee arkipäiväistä. Vähän sama miten vammainen ei pidä vammaansa ongelmana kun hän vammaansa tottuu.
Lääkäri ei voi auttaa muuta kuin antamalla lääkitystä ja lomaa.
Tilanteessasi voisi olla fiksua ottaa etäisyyttä arkeen ja katsoa asioita lintuperspektiivistä.
Itse pidän parhaana jutella asioista saunassa pienessä nousuhumalassa. Jääkylmä minttulikööripullo mukaan saunaan saa estot kaikilta katoamaan. Saunoessasi ja alasti lumienkeleitä tähtitaivaan alla tehdessäsi voit myös pohtia ongelmiesi suhdetta maailmankaikkeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa hakea ammattilaiselta apua, mutta sen ohella suosittelen tätä kirjaa. Sitä ei tietääkseni ole suomeksi.
https://www.amazon.com/Depression-Cure-6-Step-Program-without/dp/073821…
Itse olen saanut siitä paljon apua ja masennus ei ole päässyt uusiutumaan.
Voitko kiteyttää, mitä nuo askeleet ovat? Mietin vain, että onko kyse jostakin tiukasta ruokavaliosta vai mistä on kyse?
Joo, askeleet ovat:
1. Omega-3 (tää on pääpointti mitä se painottaa eniten)
2. Mielenkintoiset aktiviteetit
3. Liikunta
4. Auringonvalo (tai valolamppu)
5. Tukiverkosto
6. Uni
Eli ei ole mikään pikakeino, mutta on tehokas pitkällä tähtäimellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä syön mäkikuismaa.
Miten ihmiset syövät näitä rohtoja, joiden vaikutuksia ei ole tutkittu? Ovat tässä mielessä vaarallisempia kuin lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Käy sivuilla Mielenterveystalo.fi. Voit myös pyytää lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan, jos päätät mennä lääkäriin.
Auttaako nettiterapia? Miksi en voi käydä ihan itsenäisesti erilaisilla hyvänmielen ja positiivisuuden kursseilla, eikö se aja saman asian, jotta saisin ajatukseni kääntymään pois tästä negatiivisuuden kehästä?
Jos olet oikeasti vakavasti masentunut, niin tuskin auttaa nettiterapiat. Ne on tarkoitettu lievän ja keskivaikean masennuksen itsehoitoon.
En tiedä sitä, koska en ole lääkäriltä saanut mitään diagnoosia. Siksi ajattelinkin ensin yrittää selvitä tästä omatoimisesti. En halua saada merkintään papereihini, enkä leimaa otsaani. t.ap
Mitä jos vain ”luovuttaisit” ja antaisit toisten ihmisten auttaa itseäsi. Ketä loppujen lopuksi kiinnostavat jotkut merkinnät papereissa. Se on vain elämää.
Olen kuullut paljon juttuja siitä, ettei lääkärit enää tulevaisuudessa ota mitään vaivoja todesta, jos papereissa näkyy jotain mielenterveysdiagnooseja. Vielä en ole sairastellut, mutta kun ikää tulee koko ajan lisää, niin varmasti sekin vaihe kohta alkaa, enkä halua, että lääkärit pitävät minua luulotautisena ja vähättelevät sairauksiani tulevaisuudessa. t.ap
voi rakas ystävä, ei sellaisia „papereita“ole olemassakaan, minne tulisi joku „merkintä“ diagnooseista sun muista. sinä itse päätät, kuka sinun potilastietosi näkee ja kuka ei. Olen lukenut koko ketjun ja monen vuoden masennuskokemuksen perusteella on sanottava, että juuri perheesi, lastesi ja tulevan työllistymisesi takia olisi todella tärkeää, että haet kunnollista apua masennukseesi. niitä kaikkia itsehoidon konsteja voit aina kokeilla ja kyllä se auttaakin pitämään olon hyvänä, kun syö terveellisesti, lepää riittävästi ja harrastaa mukavia asioita. mutta ensin pitäisi saada se aivojen serotoniitasapaino kuntoon ja se onnistuu parhaiten ammattiavun kanssa.
Jossain vaihessa kysyit mitä tapahtuu jos/kun ihminen saa masennusdiagnoosin. Ei se välttämättä tarkoita sairaslomalle joutumista. Itselläni on tuo diagnoosi ollut kymmenisen vuotta, sekaan mahtuu muutamia sairaslomajaksoja, korkeintaan 2 viikon mittaisia, ja olen työelämässä. Pärjään lääkkeiden kanssa oikein hyvin ja pysyn toimintakykyisenä. Ja yritän itse huolehtia riittävästä levosta, ravinnosta ja niistä mukavista ja hyvää oloa tuottavista harrastuksista. ne kohottavat mielialaa ja rentouttavat.
Mutta hae nyt hyvä ihminen apua, onneksi sitä on saatavilla ja kenenkään ei tarvitse kärsiä turhaan, jos vaan rohkenee sitä apua vaataanottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden varaan ei kannata laskea.
Jos et mieti ja selvitä mikä sua masentaa, ei pilleri voi neuvoa.
Ne sekoittaa pään, tylsistyttää ja niissä on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Niistä eroon pääseminenkin on sitten oma lukunsa.Lääkkeiden suosio perustuu sekä potilaan että yhteiskunnan laiskuuteen.
Tsemppiä. Tiedän miltä tuntuu, itselläni vähän sama kuvio. Tosin vasta pelkään potkuja, mutta tuo kiusaaminen, uupumus, työn ja perheen sovittaminen ja raha-asioista ahdistuminen - kovin tuttua! Melkein petyin kun en ennen joulua saanut potkuja. Olisi saanut levätä, vaikka toki toimeentulo ja uuden työn löytäminen olisi aiheuttanut kovaa ahdistusta.
Minä menen ilman apuja myös. Terapiaan ei ole varaa, lääkkeet eivät kohdallani ole toimineet (ja toimivat muutenkin vain osalla) ja tukea ei saa läheisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Käy sivuilla Mielenterveystalo.fi. Voit myös pyytää lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan, jos päätät mennä lääkäriin.
Auttaako nettiterapia? Miksi en voi käydä ihan itsenäisesti erilaisilla hyvänmielen ja positiivisuuden kursseilla, eikö se aja saman asian, jotta saisin ajatukseni kääntymään pois tästä negatiivisuuden kehästä?
jos aivojesi serotoniinitaso on päin seiniä, ei ole kyse ajatusten kääntämisestä positiivisiksi tahdonvoimalla vaan sairaudesta, jonka nimi on masennus. Alakulosta, väsymyksestä ja stressistä voi palautua monilla itsehoidon keinoilla ja kevyt masennuskin voi helpottaa kun itse itseään hoitaa. mutta keskivaikea ja vaikea masennus pitää hoitaa kuntoon ihan kunnolla, hyvässä terapiassa ja lääkkeillä.
Väärää tietoa. Masennuksen etiologia on tuntematon. Stressi siihen liittyy, mutta serotoniinitaso ei ole syy. Se oli lääkefirmojen mainoslause.
Anna kun arvaan: olet myös rokotekielteinen 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Käy sivuilla Mielenterveystalo.fi. Voit myös pyytää lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan, jos päätät mennä lääkäriin.
Auttaako nettiterapia? Miksi en voi käydä ihan itsenäisesti erilaisilla hyvänmielen ja positiivisuuden kursseilla, eikö se aja saman asian, jotta saisin ajatukseni kääntymään pois tästä negatiivisuuden kehästä?
jos aivojesi serotoniinitaso on päin seiniä, ei ole kyse ajatusten kääntämisestä positiivisiksi tahdonvoimalla vaan sairaudesta, jonka nimi on masennus. Alakulosta, väsymyksestä ja stressistä voi palautua monilla itsehoidon keinoilla ja kevyt masennuskin voi helpottaa kun itse itseään hoitaa. mutta keskivaikea ja vaikea masennus pitää hoitaa kuntoon ihan kunnolla, hyvässä terapiassa ja lääkkeillä.
Väärää tietoa. Masennuksen etiologia on tuntematon. Stressi siihen liittyy, mutta serotoniinitaso ei ole syy. Se oli lääkefirmojen mainoslause.
Anna kun arvaan: olet myös rokotekielteinen 😂
Noup
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Käy sivuilla Mielenterveystalo.fi. Voit myös pyytää lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan, jos päätät mennä lääkäriin.
Auttaako nettiterapia? Miksi en voi käydä ihan itsenäisesti erilaisilla hyvänmielen ja positiivisuuden kursseilla, eikö se aja saman asian, jotta saisin ajatukseni kääntymään pois tästä negatiivisuuden kehästä?
jos aivojesi serotoniinitaso on päin seiniä, ei ole kyse ajatusten kääntämisestä positiivisiksi tahdonvoimalla vaan sairaudesta, jonka nimi on masennus. Alakulosta, väsymyksestä ja stressistä voi palautua monilla itsehoidon keinoilla ja kevyt masennuskin voi helpottaa kun itse itseään hoitaa. mutta keskivaikea ja vaikea masennus pitää hoitaa kuntoon ihan kunnolla, hyvässä terapiassa ja lääkkeillä.
Väärää tietoa. Masennuksen etiologia on tuntematon. Stressi siihen liittyy, mutta serotoniinitaso ei ole syy. Se oli lääkefirmojen mainoslause.
Anna kun arvaan: olet myös rokotekielteinen 😂
Kannattaa lukea tutkimuksia masennuslääkkeiden tehosta. Oliko se vain noin puolet, jotka lääkkeistä avun saa. Niistäkin osa lumevaikutusta. Ei ole yksiselitteistä, että masennusta voisi korjata serotoniinin kautta. En ole lääke- tai rokotevastainen, mutta omalla kohdallani lääkkeet eivät ole tehonneet. Lääkäritkin ovat myöntäneet, että osa masennuksesta voi olla lääkeresistenttiä. Kokeilla kannattaa, mutta haitat ovat hyötyjä suuremmat, pitää tehdä päätöksiä omalla päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Käy sivuilla Mielenterveystalo.fi. Voit myös pyytää lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan, jos päätät mennä lääkäriin.
Auttaako nettiterapia? Miksi en voi käydä ihan itsenäisesti erilaisilla hyvänmielen ja positiivisuuden kursseilla, eikö se aja saman asian, jotta saisin ajatukseni kääntymään pois tästä negatiivisuuden kehästä?
Minä olen senverran vanhempaa polvea, että tämä negatiivisuuden pelko nostaa kulmakarvoja. Nuoruudessani keskityttiin siihen negatiivisuuteen ja mentiin sitä kohti etsimään asiat, jotka aiheuttivat hädäntunteen ja pakokauhun.
En jaksa uskoa nykymuodin järkevyyteen. Mitä tapahtuu, jos menet positiivisuuskurssille ja koet olosi falskiksi - päätteletkö siitä, että ehkä kurssissa oli vikaa, vai todistaako se, että sinussa on vikaa?
Miksi teillä on viimeiset kupit käytössä, jos sulla on mieskin? Miksi olet uupunut /masentunut? Mikä dynamiikka teillä vallitsee kotona? En nimittäin heti usko, että ihminen menee tuohon jamaan ihan heti pelkästään yhden elämänalueen ongelmista, jos muut asiat ovat kunnossa. Harvoinhan ne täysin kunnossa kai kuitenkaan ovatkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Käy sivuilla Mielenterveystalo.fi. Voit myös pyytää lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan, jos päätät mennä lääkäriin.
Auttaako nettiterapia? Miksi en voi käydä ihan itsenäisesti erilaisilla hyvänmielen ja positiivisuuden kursseilla, eikö se aja saman asian, jotta saisin ajatukseni kääntymään pois tästä negatiivisuuden kehästä?
jos aivojesi serotoniinitaso on päin seiniä, ei ole kyse ajatusten kääntämisestä positiivisiksi tahdonvoimalla vaan sairaudesta, jonka nimi on masennus. Alakulosta, väsymyksestä ja stressistä voi palautua monilla itsehoidon keinoilla ja kevyt masennuskin voi helpottaa kun itse itseään hoitaa. mutta keskivaikea ja vaikea masennus pitää hoitaa kuntoon ihan kunnolla, hyvässä terapiassa ja lääkkeillä.
Väärää tietoa. Masennuksen etiologia on tuntematon. Stressi siihen liittyy, mutta serotoniinitaso ei ole syy. Se oli lääkefirmojen mainoslause.
Anna kun arvaan: olet myös rokotekielteinen 😂
Noin miljoona lasta olisi onnellisia Filippiineillä jos olisivat olleet rokote kielteisiä. Katso miksi heidän presidenttiä syytetään massamurhasta? Hakusana Reuters dengue vaccine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi parantua ihan omin avuin, se riippuu vaan omasta tahdosta parantua ja päästä pahasta olosta eroon.
Itse kävin pitkän aikaa masennuksen takia psykiatrilla, ei apua. Se oli aina sitä samaa että menin ja kerroin mitä kuuluu ja että ahdistaa ja haluan kuolla.
Psykiatri jankutti aina sitä että olet ihana olet kaunis kaikki on hyvin monet rakastavat sinua..
Joo, en mä nyt niin typerä ole etten tajuais että se sanoo ne asiat vaan koska se on sen työtä ja se kuitenkin sanoo samat asiat kaikille muillekin.
Ei se muutenkaan mitään ymmärtänyt.
Ei huvittanut enää kuunnella sitä niin lopetettiin käynnit.
Yhtenä yönä sitten vaan päätin että en mä tällein halua elää.
Etsin elämääni asioita joista pitää kiinni ja jotka piristää ja päästin kaiken vanhan menemään.
Kyllähän siihen aikaa meni ja voimaa, mutta mulla on asiat nyt tosi hyvin, ja jos joku vielä ahistaa niin se miten olin voinut päästää itteni sellaseen kuntoon.
Huonoja hetkiä varten mulla vihko johon oon kirjoitellut voimalauseita ja muuta sellaista niin sitten lueskelen niitä.En oikein osaa pukea tota tarinaa sanoihin, mutta yritin kuitenkin :o
Tsemppiä<3
Kuulostaa rohkaisevalta. Nykyään ajattelen kaikesta negatiivisesti ja olen katkera työpaikan menettämisestä. Tuntuu, että olen menettänyt kaiken energisyyteni, en jaksa innostua enää mistään asioista, joita ennen rakastin. Lukeminen tuntuu nykyään pakkopullalta, vaikka ennen se oli mitä parhain rentoutumiskeinoni, en ole jaksanut käydä muutamaan vuoteen kunnolla rakkaassa harrastuksessanikaan. Olen täysin toimintakyvytön ja jaksamaton, muistikin on mennyt. Kävin jopa muistitesteissä muutama vuosi sitten, mutta siitä ei ollut mitään apua, koska ei tutkittu tarkemmin, eikä tehty neurologisia testejä.
Yritän suuntautua positiivisia asioita kohti. Selasin jo positiivisuuskurssien tarjontaa, mutta hirvittää kaikki, joissa vieraiden ihmisten edessä pitäisi puhua tai esiintyä. Mieluiten jotain toisentyyppistä, jossa ei itse tarvitse olla esillä. t. ap
Tuli tuosta muistijutusta mieleen, että kannattaisi tutkia B12-vitamiinivarastot. Sen puutoksessa on oireina masennus, väsymys ja muistiongelmat. Lihansyöjälläkin voi olla puutosta. B12- ja D-vitamiinilisien ottaminen saattaa auttaa. Ja magnesiuminkin eduista masennuksen hoidossa muistan kuulleeni. Nämä lisäravinteet eivät ole kovin kalliita, mutta saattavat auttaa, joten ehkä voisit kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin aika masentunut joitain vuosia sitten. Tilanne lipsui siihen, että olin työtön enkä edes hakenut töitä saati jaksanut edes hakea työttömyystukea, velkakierteessä, en siivonnut ollenkaan, en peseytynyt säännöllisesti, valvoin yöt ja usein ainoa viikon kotoa poistumiseni oli se, että vedin viikonloppuna kännit. Saatoin helposti siis olla 6pv putkeen kotona hiukset paskaisena tiskivuoren keskellä makaamassa. Itkin usein ja minulle kerääntyi yli 10000€ velat, laskut keräsin kaikki yhteen säkkiin ja heitin ne roskiin. En todellakaan ollut työkuntoinen tuolloin, usein päivän ainoa urotekoni oli tyyliin voileivät.
Selätin masennukseni sillä, että aloin siivoamaan. Oikeasti, se että jaksoin siivota ja pitää kodin siistinä toimi alkusysäyksenä toipumiselle. Hiljalleen jaksoin taas pestä hiuksiani, poistua kotoa, hakea töitä jne. Hitaasti se kävi, mutta pääsin ns elämään kiinni takaisin noin yksinkertaisella asialla.
Eli oman kokemukseni mukaan masennuksen voi selättää ilman lääkäriä, mutta tämä on toki tapauskohtaista.
Muista unelmoida ja tavoitella jotain, se auttaa jaksamaan ja uskomaan tulevaisuuteen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin että kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon jo lastenkin takia. Itse en ole käyttänyt lääkkeitä masennuksen hoidossa mutta ei sitä voi verrata tilanteeseesi koska olemme kaksi eri ihmistä. Minulla meni toista vuotta.
Olen kuullut että lääkkeet ovat nykyään hyviä ja ehkä joku muu osaisi niistä paremmin kertoa.
Kannattaa ottaa tuista selvää jos pelottaa. Jos kävisi niin että työpaikka menee ja joudut valtion elätettäväksi niin ne laskee että sinulle on jäätävä jotain elämiseenkin vuokran maksun jälkeen. Lapset otetaan myös huomioon. Joten et missään tilanteessa jää ihan puille paljaille vaikkakin päätöksien tekoon voi mennä aikaa ja silloin kannattaa kääntyä sossun(vai onkohan se kela nykyään?) puoleen jotta saat elämiseen tarvittavia rahoja lainaksi kunnes juttu alkaa pyörimään.Työpaikka meni jo, mutta se saattaa olla hyväkin asia, koska jatkossa saan levätä ja nukkua riittävästi. Tosin herään aamulla aina väsyneenä, enkä jaksaisi nousta, vaikka olen nyt saanutkin nukkua parin viikon ajan täysiä yöunia. Toisaalta nyt pitäisi jaksaa etsiä työpaikkaa tai peräti hankkia uusia ammatti, mutta en koe millään jaksavani aloittaa uuden tutkinnon suorittamista. Ahdistus vain kasvaa kun tajuan, että aika menee hukkaan, enkä kohta enää löydä töitä, jos minut luokitellaan pitkäaikaistyöttömäksi tai jopa masennuspotilaaksi.
Kohta varmaan mieskin potkaisee minut pihalle, kun en saa aikaiseksi kotonakaan mitään. En kertakaikkiaan jaksa tehdä kotitöitä. Ihan pakolliset menee siinä vaiheessa, kun ei ole enää puhtaita astioita tai vaatteita, kaikki muu jää. t.ap
Sun täytyy nyt katkaista tuo negatiivisten ajatusten ketju.
Aamulla ei tarvitse olla pirteä, minuakin väsyttää joka aamu vaikka nukun aina 10 h. Makoilen sängyssä yleensä 5-20 min. joskus nukahdan uudestaan. Uskon ettet ole vielä kertaakaan jäänyt sinne sänkyyn koko päiväksi makoilemaan.
Laitan tiskit koneeseen aina vasta sitten kun tiskipöydällä on vuori ja puhtaista astioista on pulaa. Pesen pyykit kun pyykkikori on täynnä ja pikkareista on pulaa. Imuroin asunnon kun roskat tuntuu sukkien läpi (n.3 viikon välein) tai jos on joku tulossa käymään. Vaihdan lakanat 2-3 kk välein.
Puhu yksityiskohtaisesti miehellesi jaksamisestasi jotta hän voi ymmärtää tilanteesi ja tukea.
Yritä eritellä itsellesi minkälaisista asioista pidät ja missä olet taitava. Tutki eri aloja ja työmahdollisuuksia. Kuvittele millaisella alalla voisit kuvitella tekeväsi töitä. Sinulla ilmeisesti on varaa olla työttömänä kun opiskeluakin harkitset. Anna ajan kulua mieti rauhassa mikä kiinnostaa. Se on ihan ok.
Kiitos, kiva saada vertaistukea, vaikka ei paljon lohduta kuulla, että moni muukin rämpii samassa suossa. Minulla on tosiaan mahdollisuus harkita opiskeluja taloudellisesti, sillä alan saamaan ansiosidonnaista ja se aika kannattaa käyttää jotenkin hyödyksi. Eri asia on, riittääkö jaksamiseni opiskeluun, kun en saa itsestäni mitään irti.
Valitettavasti miehestä ei ole paljoakaan minua tukemaan. Hän on itsekin väsynyt, eikä pysty taloudellisestikaan minua auttamaan, paitsi kantaa oman kortensa kekoon yhteisissä menoissa, mikä tietenkin on parempi kuin ei mitään. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi parantua ihan omin avuin, se riippuu vaan omasta tahdosta parantua ja päästä pahasta olosta eroon.
Itse kävin pitkän aikaa masennuksen takia psykiatrilla, ei apua. Se oli aina sitä samaa että menin ja kerroin mitä kuuluu ja että ahdistaa ja haluan kuolla.
Psykiatri jankutti aina sitä että olet ihana olet kaunis kaikki on hyvin monet rakastavat sinua..
Joo, en mä nyt niin typerä ole etten tajuais että se sanoo ne asiat vaan koska se on sen työtä ja se kuitenkin sanoo samat asiat kaikille muillekin.
Ei se muutenkaan mitään ymmärtänyt.
Ei huvittanut enää kuunnella sitä niin lopetettiin käynnit.
Yhtenä yönä sitten vaan päätin että en mä tällein halua elää.
Etsin elämääni asioita joista pitää kiinni ja jotka piristää ja päästin kaiken vanhan menemään.
Kyllähän siihen aikaa meni ja voimaa, mutta mulla on asiat nyt tosi hyvin, ja jos joku vielä ahistaa niin se miten olin voinut päästää itteni sellaseen kuntoon.
Huonoja hetkiä varten mulla vihko johon oon kirjoitellut voimalauseita ja muuta sellaista niin sitten lueskelen niitä.En oikein osaa pukea tota tarinaa sanoihin, mutta yritin kuitenkin :o
Tsemppiä<3
Kuulostaa rohkaisevalta. Nykyään ajattelen kaikesta negatiivisesti ja olen katkera työpaikan menettämisestä. Tuntuu, että olen menettänyt kaiken energisyyteni, en jaksa innostua enää mistään asioista, joita ennen rakastin. Lukeminen tuntuu nykyään pakkopullalta, vaikka ennen se oli mitä parhain rentoutumiskeinoni, en ole jaksanut käydä muutamaan vuoteen kunnolla rakkaassa harrastuksessanikaan. Olen täysin toimintakyvytön ja jaksamaton, muistikin on mennyt. Kävin jopa muistitesteissä muutama vuosi sitten, mutta siitä ei ollut mitään apua, koska ei tutkittu tarkemmin, eikä tehty neurologisia testejä.
Yritän suuntautua positiivisia asioita kohti. Selasin jo positiivisuuskurssien tarjontaa, mutta hirvittää kaikki, joissa vieraiden ihmisten edessä pitäisi puhua tai esiintyä. Mieluiten jotain toisentyyppistä, jossa ei itse tarvitse olla esillä. t. ap
Tuli tuosta muistijutusta mieleen, että kannattaisi tutkia B12-vitamiinivarastot. Sen puutoksessa on oireina masennus, väsymys ja muistiongelmat. Lihansyöjälläkin voi olla puutosta. B12- ja D-vitamiinilisien ottaminen saattaa auttaa. Ja magnesiuminkin eduista masennuksen hoidossa muistan kuulleeni. Nämä lisäravinteet eivät ole kovin kalliita, mutta saattavat auttaa, joten ehkä voisit kokeilla.
Olen syönyt jo pitkään monivitamiinitabletteja, D-vitaiinia, sinkkitabletteja ja kala- ja tyrniöljykapseleita. Luulisin kaikkien arvojen olevan kunnossa. Ainakin veriarvot olivat, kun ne lääkärissä testattiin, samassa yhteydessä otettiin D-vitamiiniarvo ja se oli hyvä. t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toi psykoterapia ny niiii kallista oo että sen takia kannattais jättää väliin.
Oon 30v, käyn 2xvko ja maksan 12,40e/kerta eli n 111e kk.Täytyy vaan löytää itselle sopiva terapeutti.
Tuo rahamäärä on valtavan iso työttömälle. Tuolla summalla ostaa kuukauden ruoat. Minä en ainakaan halua kärsiä nälästä.
Ja vielä,
Rahaa jää tuohon jos ei polta/juo/sisusta/harrasta sellasta mihin tarvitsee rahaa/syö ulkona/käy elokuvissa ymymy.
Valintoja.
Ja elämän voi 'laittaa jäähylle' ja käyttää ilmaisia palveluita terapiavuosien ajan.
En harrasta mitään noista, vaan pihistelen kaikessa mahdollisessa. Lasten elämää en halua kuitenkaan laittaa jäähylle oman uupumukseni takia. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa hakea ammattilaiselta apua, mutta sen ohella suosittelen tätä kirjaa. Sitä ei tietääkseni ole suomeksi.
https://www.amazon.com/Depression-Cure-6-Step-Program-without/dp/073821…
Itse olen saanut siitä paljon apua ja masennus ei ole päässyt uusiutumaan.
Voitko kiteyttää, mitä nuo askeleet ovat? Mietin vain, että onko kyse jostakin tiukasta ruokavaliosta vai mistä on kyse?
Joo, askeleet ovat:
1. Omega-3 (tää on pääpointti mitä se painottaa eniten)
2. Mielenkintoiset aktiviteetit
3. Liikunta
4. Auringonvalo (tai valolamppu)
5. Tukiverkosto
6. UniEli ei ole mikään pikakeino, mutta on tehokas pitkällä tähtäimellä.
Kiitos listauksesta. Nämä kaikki asiat ovat minulla jo elämässäni, paitsi kirkasvalolamppu, sillä nautin suuresti tunnelmavalon hämyssä fiilistelystä. Saunoessakin mielelläni sammutan kaikki valot ja rentoudun tulen loimua katsellen. Kylpyhuoneen puolella parasta on, kun sytyttää ainoastaan kynttilöitä tai tunnelmllisen valolyhdyn. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Käy sivuilla Mielenterveystalo.fi. Voit myös pyytää lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan, jos päätät mennä lääkäriin.
Auttaako nettiterapia? Miksi en voi käydä ihan itsenäisesti erilaisilla hyvänmielen ja positiivisuuden kursseilla, eikö se aja saman asian, jotta saisin ajatukseni kääntymään pois tästä negatiivisuuden kehästä?
Minä olen senverran vanhempaa polvea, että tämä negatiivisuuden pelko nostaa kulmakarvoja. Nuoruudessani keskityttiin siihen negatiivisuuteen ja mentiin sitä kohti etsimään asiat, jotka aiheuttivat hädäntunteen ja pakokauhun.
En jaksa uskoa nykymuodin järkevyyteen. Mitä tapahtuu, jos menet positiivisuuskurssille ja koet olosi falskiksi - päätteletkö siitä, että ehkä kurssissa oli vikaa, vai todistaako se, että sinussa on vikaa?
Miksi teillä on viimeiset kupit käytössä, jos sulla on mieskin? Miksi olet uupunut /masentunut? Mikä dynamiikka teillä vallitsee kotona? En nimittäin heti usko, että ihminen menee tuohon jamaan ihan heti pelkästään yhden elämänalueen ongelmista, jos muut asiat ovat kunnossa. Harvoinhan ne täysin kunnossa kai kuitenkaan ovatkaan...
Tämä tilanne on pitkän ajanjakson tulos. Ensimmäiset merkit tunnistan siitä jo yli kymmenen vuoden takaa. Tuollon työyhteisössä oli ilmapiiriongelmia, joita ei ratkaistu. Ensimmäisen lapsen synnyttyä olin vielä täynnä energiaa ja jaksoin innostua kaikesta. Toisen lapsen syntymän jälkeen aloin väsymään. Minä tarvitsen paljon unta. En saanut sitä riittävästi. Pikkulapsiaikana kävin myös töissä, mikä oli erityisen rankkaa, kun työpäivän jälkeen kotona odotti vielä toinen työpäivä. Nyt lapseni ovat jo sen verran isoja, etteivät tarvitse jatkuvia palveluksia ja olen saanut reilusti omaa aikaa iltaisin, mutta voimani eivät enää palaudu. En jaksa enää tehdä edes niitä vähiä pakollisia kotitöitä, vaikka kuvittelin, että sitten kun minulla on vapaata, niin teen kaikki mahdolliset rästityötkin, joitä aina siirsin odottamaan loma-aikaa tms. Ei tule kuuloonkaan, että jaksaisin alkaa tekemään nyt niitä rästitöitä, vaikka jäinkin juuri työttömäksi.
Mies osallistuu sen verran kuin jaksaa. En ala enää riitelemään siitä asiasta, vaikka koenkin, että olen joutunut käyttämään aikaani huomattavasti enemmän arjen pyörittämiseen ja lasten juttuihin. En jaksa yhtään riitelyä, vaatimuksia, vinkumista, kitinöitä tms, vaan haluan olla vain rauhassa. Jos minun ei anneta olla rauhassa, niin menetän helposti hermoni. Miehellä vaikuttaa olevan samantyyppisiä oireita. Harrastakoot mitä haluaa, ettei hänkin pala loppuun. Hän sentään vielä jaksaa harrastaa, minä en enää juurikaan. Ellei päivittäisiä ulkoilulenkkejäni lasketa harrastamiseksi. Parisuhde ei ole parhaassa mahdollisessa tilassa, mutta se on nyt pienin murheeni. Ei kuitenkaan eroamassakaan olla. t.ap
En usko, että masennus koskaan voi parantua mikäli se on ihmisessä oleva ominaisuus. Ehkä jonkin trauman aiheuttamasta masennuksesta voikin toipua täysin.
Itse olen ollut masentunut lapsesta asti. Ensimmäisen kerran huomasin asian joskus 4. luokalla. Mitään varsinaista syytä ei asialle ole. Koti ollut hyvä eikä mitään suurta traumaa elämässä ole ollut. Jaksoittain tulee vain vaiheita, jolloin alakuloisuus on aivan järjetöntä. Mitään ei saa tehtyä eikä mikään tuota onnellisuutta tai iloa. Pahimmillaan tämä itselläni on ollut 17 ja 20 ikävuoden välillä. Nyt ikää 32 vuotta. Sain keväällä ylennyksen ja sitä myötä palkankorotuksen. Luulisi, että ihminen on silloin onnensa huipulla. Itse en ollut, päinvastoin. Muutamaan kuukauteen ei oikeastaan mikään huvittanut tai tuntunut miltään. Pahimmillaan se oli kesäloman loppuessa. Maksasin vain sängyssä enkä halunnut tehdä mitään. Oli melko lähellä, että en irtisanonut itseäni viimeisenä lomapäivänä. Tätä on jatkunut huhtikuusta lähtien. Toivottavasti san taas jostain kiinni lähikuukausina niin ei tarvitse tätä taas sen pidempään potea...
Jotenkin olen oppinut elämään tämän kanssa. Tuskin tämä on mihinkään koskaan menossa. Monesti olen miettinyt, että lääkkeillä voisi parantaa oloa. En vain halua mennä lääkärille puhumaan asiasta. Olen luonteeltani sellainen, että en pysty puhumaan ihmisille asioistani. Ainoa paikka missä pystyn puhumaan ja käymään asiaa läpi on anonyymisti internetissä.
Vaimoni tai kukaan muukaan ihminen ei tästä tiedä. Menee vain laiskuuden ja saamattomuuden piikkiin.