Lue keskustelun säännöt.
Ero edessä, vinkkejä sujuvaan arkeen lasten kanssa?
01.01.2018 |
Asumme siis vielä yhdessä kunnes saamme asiat selviksi. Meillä on kolme ala-asteikäistä lasta.
Eronneet vanhemmat, miten teidän arki sujuu? Miten lapset asuvat? Miten te? Miten lapset voivat?
Kommentit (8)
Meillä on ero sujunut todella "hyvin" (jos erosta voi nyt niin sanoa)
Lapset asuvat jatkuvasti samassa talossa, miehen kanssa vaihdetaan kotia aina sunnuntaisin. Sunnuntait vietämme myös usein yhdessä porukalla. Tai ainakin syömme yhdessä päivällistä vaihdon yhteydessä.
Tulevaisuudessa kuvio varmasti muuttuu, mutta tällä hetkellä elämä sujuu hyvin juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erottiin vähän yli kaksi vuotta sitten. Alussa auttoi se että pidettiin välit hyvinä. Juteltiin paljon lasten asioista, niinkuin ennenkin. Laitettiin siinä tilanteessa lapset etusijalle. Molemmat tiesivät lapsien arjen ja asiat. Ja se että vaikka lapset asuvat virallisesti minun luonani ja olen lähivanhempi niin isä tapasi joustavasti lapsia pitkin viikkoa, auttoi harrastuskuljetuksissa ym.
Ja alkuun jo puhuimme kaikesta, alustavasti tietenkin koska asiat saattavat muuttua koska vain esim uudet kumppanit ym. Mutta puhuimme ja sovimme raha-asioista, lasten elatuksesta, uusista kumppaneista, yhteisestä talosta ym
On niin erilaisia eroja ja eroperheitä että vaikea antaa neuvoja, jos et kerro omasta tilanteestasi tarkemmin. Jos eroatte sovussa ilman kolmansia osapuolia on tilanne hyvin erilainen kuin silloin kun toinen puolisoista on ollut väkivaltainen ja uusi onni odottaa jo yhteistä lasta. Jos erotaan sovussa on helppo sopia lasten tapaamisista, elatuksesta ja asumisesta. Useimmiten ero on kuitenkin rumaa ja epäreilua. Tärkeintä on kaikissa tilanteissa muistaa lasten hyvinvointi ja laittaa oma etu taka-alalle. Ei ole useinkaan lasten etu tuoda kuvioihin uusia puolisoita ja uusperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Me erottiin vähän yli kaksi vuotta sitten. Alussa auttoi se että pidettiin välit hyvinä. Juteltiin paljon lasten asioista, niinkuin ennenkin. Laitettiin siinä tilanteessa lapset etusijalle. Molemmat tiesivät lapsien arjen ja asiat. Ja se että vaikka lapset asuvat virallisesti minun luonani ja olen lähivanhempi niin isä tapasi joustavasti lapsia pitkin viikkoa, auttoi harrastuskuljetuksissa ym.
Ja alkuun jo puhuimme kaikesta, alustavasti tietenkin koska asiat saattavat muuttua koska vain esim uudet kumppanit ym. Mutta puhuimme ja sovimme raha-asioista, lasten elatuksesta, uusista kumppaneista, yhteisestä talosta ym
Mä ihailen teitä tosi paljon. Miten te olettekin pystyneet tuohon? Täytyy ihan kysyä, että miksi te olette eronneet, jos olette noin sopuisia?
Meillä ero ja pari vuotta sitä ennen on ollut todella riitaisaa ja sama jatkuu eron jälkeen. Koin jääväni huonommalle osituksessa sekä lasten elatusmaksuissa, joten sekin hiertää todella paljon. Mies hoiti omasta puolestaan eron ja sen jälkeisen ajan todella huonosti ja sen vuoksi halveksin edelleen koko ihmistä. Mustamaalasi, vittuili, valehteli, ei suostunut mihinkään sopimuksiin. Kaikki meni oikeuden kautta ja viimeisetkin rahat meni sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me erottiin vähän yli kaksi vuotta sitten. Alussa auttoi se että pidettiin välit hyvinä. Juteltiin paljon lasten asioista, niinkuin ennenkin. Laitettiin siinä tilanteessa lapset etusijalle. Molemmat tiesivät lapsien arjen ja asiat. Ja se että vaikka lapset asuvat virallisesti minun luonani ja olen lähivanhempi niin isä tapasi joustavasti lapsia pitkin viikkoa, auttoi harrastuskuljetuksissa ym.
Ja alkuun jo puhuimme kaikesta, alustavasti tietenkin koska asiat saattavat muuttua koska vain esim uudet kumppanit ym. Mutta puhuimme ja sovimme raha-asioista, lasten elatuksesta, uusista kumppaneista, yhteisestä talosta ymMä ihailen teitä tosi paljon. Miten te olettekin pystyneet tuohon? Täytyy ihan kysyä, että miksi te olette eronneet, jos olette noin sopuisia?
Meillä ero ja pari vuotta sitä ennen on ollut todella riitaisaa ja sama jatkuu eron jälkeen. Koin jääväni huonommalle osituksessa sekä lasten elatusmaksuissa, joten sekin hiertää todella paljon. Mies hoiti omasta puolestaan eron ja sen jälkeisen ajan todella huonosti ja sen vuoksi halveksin edelleen koko ihmistä. Mustamaalasi, vittuili, valehteli, ei suostunut mihinkään sopimuksiin. Kaikki meni oikeuden kautta ja viimeisetkin rahat meni sinne.
Me riideltiin paljon ennen eropäätöstä. Kai molemmat vain tiesivät että 11 vuoden suhde oli tullut päätökseen jo joku aika sitten. Kumpikaan ei vain uskaltanut tehdä päätöstä. Ja yhteiselämä oli hankalaa, mikä vain väärä äänenpaino tai tapa sanoa asia räjäytti kuvion. Kun sitten eropäätös oli tehty, molemmat oli lähinnä helpottuneita. Eroon ei tosiaan liittynyt kolmansia osapuolia, pettämistä, alkoholia tai väkivaltaa.
En tosiaan vaihtaisi tuota suhdetta mihinkään, tai en tietenkään, koska ihanat lapset siitä suhteesta, mutta varsinkin vika vuosi oli todella hankala, sitä en eläisi mielelläni uudestaan.
Nyt meillä molemmilla on jo uudet kumppanit, kaikki on tavanneet kaikki, lasten harrastuksissa, juhlissa ym semmoisissa. Mutta en voisi kuvitella puolisoa jolle on liikaa se että lasten kuskauksen yhteydessä esim exä keittää kahvit ja puhutaan lasten asiat läpi, mitä ensiviikolla, koulussa semmoista ja semmoista, Mikon kummitädillä on synttärit parin viikon päästä, voisin hakea lapset silloin ja silloin ym. Meidän mielestä nää on ollut helpompi hoitaa näin kuin esim viesteillä tai puhelimitse.
Mutta tosiaan, ollaan lasten isän kanssa oltu kokoajan samoilla linjoilla asioista eron jälkeen,e i muuten onnistuisikaan. Itseasiassa ei olla kertaakaan riidelty eropäätöksen jälkeen, kun sitä ennen sentään sodittiin melkein vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me erottiin vähän yli kaksi vuotta sitten. Alussa auttoi se että pidettiin välit hyvinä. Juteltiin paljon lasten asioista, niinkuin ennenkin. Laitettiin siinä tilanteessa lapset etusijalle. Molemmat tiesivät lapsien arjen ja asiat. Ja se että vaikka lapset asuvat virallisesti minun luonani ja olen lähivanhempi niin isä tapasi joustavasti lapsia pitkin viikkoa, auttoi harrastuskuljetuksissa ym.
Ja alkuun jo puhuimme kaikesta, alustavasti tietenkin koska asiat saattavat muuttua koska vain esim uudet kumppanit ym. Mutta puhuimme ja sovimme raha-asioista, lasten elatuksesta, uusista kumppaneista, yhteisestä talosta ymMä ihailen teitä tosi paljon. Miten te olettekin pystyneet tuohon? Täytyy ihan kysyä, että miksi te olette eronneet, jos olette noin sopuisia?
Meillä ero ja pari vuotta sitä ennen on ollut todella riitaisaa ja sama jatkuu eron jälkeen. Koin jääväni huonommalle osituksessa sekä lasten elatusmaksuissa, joten sekin hiertää todella paljon. Mies hoiti omasta puolestaan eron ja sen jälkeisen ajan todella huonosti ja sen vuoksi halveksin edelleen koko ihmistä. Mustamaalasi, vittuili, valehteli, ei suostunut mihinkään sopimuksiin. Kaikki meni oikeuden kautta ja viimeisetkin rahat meni sinne.
Me riideltiin paljon ennen eropäätöstä. Kai molemmat vain tiesivät että 11 vuoden suhde oli tullut päätökseen jo joku aika sitten. Kumpikaan ei vain uskaltanut tehdä päätöstä. Ja yhteiselämä oli hankalaa, mikä vain väärä äänenpaino tai tapa sanoa asia räjäytti kuvion. Kun sitten eropäätös oli tehty, molemmat oli lähinnä helpottuneita. Eroon ei tosiaan liittynyt kolmansia osapuolia, pettämistä, alkoholia tai väkivaltaa.
En tosiaan vaihtaisi tuota suhdetta mihinkään, tai en tietenkään, koska ihanat lapset siitä suhteesta, mutta varsinkin vika vuosi oli todella hankala, sitä en eläisi mielelläni uudestaan.Nyt meillä molemmilla on jo uudet kumppanit, kaikki on tavanneet kaikki, lasten harrastuksissa, juhlissa ym semmoisissa. Mutta en voisi kuvitella puolisoa jolle on liikaa se että lasten kuskauksen yhteydessä esim exä keittää kahvit ja puhutaan lasten asiat läpi, mitä ensiviikolla, koulussa semmoista ja semmoista, Mikon kummitädillä on synttärit parin viikon päästä, voisin hakea lapset silloin ja silloin ym. Meidän mielestä nää on ollut helpompi hoitaa näin kuin esim viesteillä tai puhelimitse.
Mutta tosiaan, ollaan lasten isän kanssa oltu kokoajan samoilla linjoilla asioista eron jälkeen,e i muuten onnistuisikaan. Itseasiassa ei olla kertaakaan riidelty eropäätöksen jälkeen, kun sitä ennen sentään sodittiin melkein vuosi.
Kuulostaa tosi hyvältä. En usko, että meillä tulee olemaan koskaan mahdollista. Meillä onkin taustalla miehen "piilo"juoppous ja lasten kuritusväkivalta, jotka mies kiisti/kiistää viimeiseen saakka. En vaan voi kunnioittaa sellaista ihmistä. Tuo on kyllä ideaalisinta lapsille, lapset näkee teidän sopuisasti yhdessä. Meillä lapset kärsii siitä juuri paljon, että mies lapset tuodessaan lymyilee ulko-oven takana, ettei tarvitse kohdata mua. Tekstiviesteissä tulee paljon väärinymmärryksiä ja riidat jatkuu. Lasten juhlissa ei katsota toisiamme päinkään. Kun tätä on kestänyt tarpeeksi kauan, välien normalisointi tuntuu mahdottomalta.
Erosin 3.5 v sitten. Sain silloin elämäni parhaan neuvon ja se oli että luonapitosopimus ja elatussopimus pitää tehdä lastenavalvojalla jolloin on oikeudellisesti sitova. Ja sopimukseen pitää kirjata kaikki juhlapyhät yms ja myös tarkat kellonajat. Toki niistä voidaan joustavasti sopia myös toisin mutta jos ei muuta sovita niin katsotaan siitä sopimuksesta koska lapsi on jouluna isän ja koska äidin luona, kumpi vie tai hakee yms.
Itse sanoisin vielä että kun ero tulee niin pitää olla rahaa säästössä ja pitää ottaa yksityinen juristi. Itse olisin säästynyt paljolta jos olisin palkannut juristin heti eikä vasta sitten kun olin jo tehnyt itselleni epäedullisia päätöksiä ja sopimuksia.
Tärkein ja samaan aikaan vaikein vinkki on se että PYSYKÄÄ SOVUSSA MIEHEN KANSSA. Aivan sama jos taustalla on kaunoja, nyt teidän pitää huolehtia lapsistanne yhdessä.