Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö masennuksesta parantumaan itsehoidolla?
01.01.2018 |
Olen tunnistanut itsessäni jo vuosien ajan vakavan uupumuksen merkkejä. Tein nettitestin, jonka perusteella olisin vakavasti masentunut. Lääkäriin en aio asian takia mennä useamman eri syyn takia, mm. rahatilanne, lapset ja työllistyminen.
Onko mitään mahdollisuutta toipua tästä omin konstein? Monesti lääkäritkin suosittelevat lepoa, liikuntaa ja iloa tuottavia asioita. Riittääkö se? Jatkossa minulla on aikaa levätä, liikuntaa harrastan paljon ja ulkoilen joka päivä.
Työpaikan menettämisen takia en voi tehdä maksullisia asioita ja talousasiat onkin yksi iso syy, mikä lisää ahdistustani, mutta siihen en pysty nyt mitenkään vaikuttamaan, vaikka kaikkeni teenkin, että asia muuttuisi.
Kommentit (99)
Täysin omin voimin? Ihmisestä riippuen voi, mutta se on paljon rankempi ja kivisempi tie. Ja onhan se niin, että masennuslääkkeitä ja/tai terapiaa käyttäen suurin vastuu on silti itsellä. Mitään ihmelääkettähän ei ole, joka masennuksen kokonaan poistaisi, vaan niiden on tarkoitus tukea parantumista ja jaksamista. Terapia sen sijaan voi helpottaa, kun saa uusia näkökulmia asioihin. Kuitenkin juuri niistä positiivisista asioista kiinnipitäminen ja positiivisempi ajattelutapa on kaikista tärkein. Myös se, että tekee itselle tärkeitä asioita.
Mutta kaikki on kiinni ihmisen elämäntilanteesta, masennuksen syistä, itse ihmisestä.... Kokeilin aluksi hoitaa itseäni itse, ja se auttoi jonkin aikaa. Sitten tuli taas vastoinkäymisiä ja romahdin uudestaan. Itselläni pelkkä puhuminen ei auttanut, ja kovin lääkekriittisenä ihmisenä suostuin lopulta kokeilemaan. Lääke (Sepram) on vienyt monia negatiivisia tuntemuksia pois ja olen saanut takaisin menetettyjä, positiivisia tuntemuksia. Nyt on lääkkeiden kanssa noin 4. viikko menossa. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne ei ole vielä liian paha, voit vaikuttaa siihen itsekin. Jos puhutaan vakavasta masennuksesta, tarvitset lääkäriä. Jos kuitenkin vielä suoriudu arjesta ja käyt töissä ja se ei ole ylivoimaista, kokeile mainitsemiasi asioita. Ota itsellesi rauhallista aikaa, jos se lasten kanssa on mahdollista, lisää liikuntaa ja kiinnitä erityistä huomiota riittävään uneen.
Itse olen erittäin stressaantunut tällä hetkellä ja olen huolestunut siitä, että saan burn outin. Vielä en varmasti sen merkkejä täytä. Liikunta ja ulkoilu auttaa ihan käsittämättömän hyvin. Joka päivä pitäisi lähteä ulos ainakin tunniksi tai harrastaa jotain liikuntaa. Yritän nyt tosissaan pitää siitä kiinni oman mielenterveyteni takia.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Stressaantunut on eri asia kuin vakavasti masentunut.
Ei tämä ole tavallista stressiä. Tilanne on päässyt vuosien varrella paljon pahemmaksi. Pienikin ponnistelu väsyttää aivan äärimmäisen paljon, esim. tiskikoneen täyttö. Ennen tuollaiset asiat hoituivat siinä sivussa muiden kotitöiden kanssa suitsait. t.ap
Masennusta on monentyyppistä. Se voi olla toistuvaa, jolloin spontaanin parantumisen mahdollisuus yksittäisestä jaksosta on suuri, mutta niin myös uusimisen riski. Toistuessaan jaksot usein vaikeutuvat, muuttuvat pidemmiksi ja syvemmiksi. Kannustan sinua ap lääkäriin. Tk:n yleislääkärikin voi arvioida tilanteesi ja ohjata eteenpäin. Julkisella puolella hoito ei ole kallista.
Vierailija kirjoitti:
Täysin omin voimin? Ihmisestä riippuen voi, mutta se on paljon rankempi ja kivisempi tie. Ja onhan se niin, että masennuslääkkeitä ja/tai terapiaa käyttäen suurin vastuu on silti itsellä. Mitään ihmelääkettähän ei ole, joka masennuksen kokonaan poistaisi, vaan niiden on tarkoitus tukea parantumista ja jaksamista. Terapia sen sijaan voi helpottaa, kun saa uusia näkökulmia asioihin. Kuitenkin juuri niistä positiivisista asioista kiinnipitäminen ja positiivisempi ajattelutapa on kaikista tärkein. Myös se, että tekee itselle tärkeitä asioita.
Mutta kaikki on kiinni ihmisen elämäntilanteesta, masennuksen syistä, itse ihmisestä.... Kokeilin aluksi hoitaa itseäni itse, ja se auttoi jonkin aikaa. Sitten tuli taas vastoinkäymisiä ja romahdin uudestaan. Itselläni pelkkä puhuminen ei auttanut, ja kovin lääkekriittisenä ihmisenä suostuin lopulta kokeilemaan. Lääke (Sepram) on vienyt monia negatiivisia tuntemuksia pois ja olen saanut takaisin menetettyjä, positiivisia tuntemuksia. Nyt on lääkkeiden kanssa noin 4. viikko menossa. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Mitä käytännössä tapahtuu sen jälkeen, kun saa virallisen masennusdiagnoosin? Pystyykö jatkamaan töissäkäyntiä? Tai jos on työttömänä, niin voiko jatkaa työnhakua vai pitääkö siirtyä sairauspäivärahalle? Minulle tämä on myös taloudellinen kysymys, ei ole varaa jäädä kituuttamaan millekään olemattomalle sairauspäivärahalle. t.ap
Tuo kuulostaa hyvältä, että lääkkeet ovat tuoneet mukanaan positiivisia tuntemuksia. t.ap
En mieti itsetuhoisia ajatuksia, joten tilanne ei ole kohdallani vielä niin paha. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo ajatus, että ei ole varaa sairastaa, ei kanna pitkälle. Kun tilanne pahenee, voi olla, että kerta kaikkiaan et pääse sängystä ylös ja parhaasta tahdostasikaan huolimatta et pysty jatkamaan työtä tai opintoja. Parempi hakea apua ennemmin kuin myöhemmin.
Kannattaa muuten tarkistaa, onko sinulla kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivia oireita. Joskushan sitä erehdytään luulemaan masennukseksi. Jos oireita on, niin mene ehdottomasti lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit aloittaa säännöllisen rytmin rakentamisesta:lepo,liikunta,ruoka,uni. Aloita pienin askelin jos nuo retuperällä.
Sinä et luultavasti tiedä masennuksesya mitään. Masentuneella ei mene ollenkaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin omin voimin? Ihmisestä riippuen voi, mutta se on paljon rankempi ja kivisempi tie. Ja onhan se niin, että masennuslääkkeitä ja/tai terapiaa käyttäen suurin vastuu on silti itsellä. Mitään ihmelääkettähän ei ole, joka masennuksen kokonaan poistaisi, vaan niiden on tarkoitus tukea parantumista ja jaksamista. Terapia sen sijaan voi helpottaa, kun saa uusia näkökulmia asioihin. Kuitenkin juuri niistä positiivisista asioista kiinnipitäminen ja positiivisempi ajattelutapa on kaikista tärkein. Myös se, että tekee itselle tärkeitä asioita.
Mutta kaikki on kiinni ihmisen elämäntilanteesta, masennuksen syistä, itse ihmisestä.... Kokeilin aluksi hoitaa itseäni itse, ja se auttoi jonkin aikaa. Sitten tuli taas vastoinkäymisiä ja romahdin uudestaan. Itselläni pelkkä puhuminen ei auttanut, ja kovin lääkekriittisenä ihmisenä suostuin lopulta kokeilemaan. Lääke (Sepram) on vienyt monia negatiivisia tuntemuksia pois ja olen saanut takaisin menetettyjä, positiivisia tuntemuksia. Nyt on lääkkeiden kanssa noin 4. viikko menossa. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Mitä käytännössä tapahtuu sen jälkeen, kun saa virallisen masennusdiagnoosin? Pystyykö jatkamaan töissäkäyntiä? Tai jos on työttömänä, niin voiko jatkaa työnhakua vai pitääkö siirtyä sairauspäivärahalle? Minulle tämä on myös taloudellinen kysymys, ei ole varaa jäädä kituuttamaan millekään olemattomalle sairauspäivärahalle. t.ap
Tuo kuulostaa hyvältä, että lääkkeet ovat tuoneet mukanaan positiivisia tuntemuksia. t.ap
En osaa sanoa, olen itse opiskelija ja lukiossa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeiden varaan ei kannata laskea.
Jos et mieti ja selvitä mikä sua masentaa, ei pilleri voi neuvoa.
Ne sekoittaa pään, tylsistyttää ja niissä on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Niistä eroon pääseminenkin on sitten oma lukunsa.
Lääkkeiden suosio perustuu sekä potilaan että yhteiskunnan laiskuuteen.
Itselläni auttaa kirjoittaminen, negatiivisten sekä positiivisten asioiden. Niin tyhmältä kuin kuulostaakin niin sellainen "Salaisuus-tyyppinen" unelmointi on myös toiminut.
Lisäksi luonnossa oleskelu, erityisesti yö metsässä voimaannuttaa aivan erityisen paljon. Metsässä kannattaa tehdä myös mindfullness-tyyppisiä harjoituksia.
Monipuolisen ruoan lisäksi kalaöljy ja b-vitamiinit.
Ihmisten kanssa pitää olla tarkkana millainen fiilis heistä jää. Olen joutunut rajoittamaan sosiaalisia suhteitani, tapaan vain niitä ihmisiä joista jää hyvä fiilis. Tämä ollut erityisen tärkeää paranemisen kannalta.
Myös se, että vaikka ei jaksa ja huvita niin kun tekee asioita hokee itselleen, että "tämä on hyväksi mulle". Musiikki saattaa auttaa asioiden tekemisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vakavasta masennuksesta voi parantua ilman lääkkeitä ja itsehoidolla.
Olen vakavan masennuksen vuoksi sairaseläkkeellä jo kahdeksatta vuotta ja alussa sainkin jonkinlaista psykiatrista apua, mutta koin sen hyödyttömäksi, sillä mitä hyötyä on kertoa itsestäänselvyyksiä psykiatrille, kun häneltä ei kuitenkaan mitään konkreettista neuvoa elämääni saanut.
Olen melko varma, että oma masennukseni puhkesi elämäntilanteessani tapahtuneiden muutosten seurauksena, enkä enää vuosikausia tilanteen "sisällä" ollesani ymmärtänyt kuinka juuri se aiheutti masennukseni.
Ensimmäisenä tehtävän antaisin masennuksen itsehoito-ohjeeksi miettiä mikä nykytilanteessasi eniten masentaa ja tehdä muutoksia tähän tilanteeseen.
Omalla kohdallani jouduin katkomaan ihmissuhteita, aviopuolisosta lähtien, jatkuen elämääni negatiivisuutta tuoneeseen sisareeni.
Aloin arvostamaan itseäni, enkä ollutkaan enää se tuki ja turva johon ihmiset siviilissä ja työelämässä olivat tottuneet luottamaan.
Jäin sairaslomalle ja aloin miettimään asioita rehellisyyden kautta, pelaamatta minkäänlaisia sosiaalisia pelejä.
Riisuin tavallaan naamion kasvoiltani ja aloin olemaan rehellinen itselleni ja muille.
Aloin etsiä tapahtumista niiden positiivisia puolia, enkä enää alkanut murehtia mitä pahaa tulevaisuus voisi tuoda mukanaan, vaan mitähän positiivista tämä vastoinkäyminen voikaan mukanaan tuoda.
Kun yksi ovi sulkeutuu, sadat ovet tulevat näkyviin ja voi uteliaana valita seuraavan oven minkä avaa ja katsoa mitä sen takaa löytyy :-)
Sairastuin vakavasti masennukseni alkumetreillä, mutta jotenkin kummalla tavalla siitäkin sain lisää voimaa sisimpääni.
Päästyäni hetkeksi sairaalasta, katselin kadun vilinää ja tunsin jonkinlaista ylemmyydentunnetta kaiken sen vuoksi mitä olin sairauteni aikana joutunut kokemaan.
Pitkä monisyinen prosessi jossa kävin läpi myös lapsuudenkokemuksiani ja kaikkea sitä mikä oli tehnyt minut sellaiseksi kuin olin.
Nyt elämä on aika hyvällä mallilla. Vietän pienimuotoista elämää ja teen juuri niitä asioita joista pidän ja seurustelen ainoastaan henkilöiden kanssa joiden haluan.
Pitkä kivinenkin tie itsetuntemukseen, oman arvoni ymmärtämiseen ja tasapainoiseen elämään.
Olen lääkevastainen ja tein ymmärtääkseni oikean päätöksen kun kieltäydyin ottamatta lääkkeitä, vaikka niitä jokainen lääkäri tuputti, kunnes törmäsin psykiatriin joka ymmärsi vastenmielisyyteni lääkehoitoa kohtaan ja sanoi. "olet oman elämäsi paras asiantuntija, ole syömättä lääkkeitä jos siltä tuntuu".
Pure hammasta ja odota 10 vuotta. Jos ei auttanut, odota toiset 10. Toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden varaan ei kannata laskea.
Jos et mieti ja selvitä mikä sua masentaa, ei pilleri voi neuvoa.
Ne sekoittaa pään, tylsistyttää ja niissä on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Niistä eroon pääseminenkin on sitten oma lukunsa.Lääkkeiden suosio perustuu sekä potilaan että yhteiskunnan laiskuuteen.
Uupumukseni kasaantui viimeisen 10 vuoden aikana. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen alkoi rasittamaan liikaa. Lisäksi töissä oli kiusaamista muutaman vuoden ajan. Lopulta menetin työpaikkani, mikä saattaa olla onni onnettomuudessa, mutta tällä hetkellä se asia tuntuu pahimmalta mielessäni. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Pure hammasta ja odota 10 vuotta. Jos ei auttanut, odota toiset 10. Toimii.
Huonoin mahdollinen vaihtoehto.
Jos elämäntilanteesi masentaa nyt, niin 10 vuoden päästä olet samassa tilanteessa, ellei joillekin muille tapahtuneet asiat ole korjanneet sinun tilannettasi.
Siinäkin tapauksessa olet muille tapahtuneiden asioiden passiivinen odottaja ja masennuksesi tod.näk. jatkuu siitä huolimatta.
Muuta itse asioita jotka masentavat ja huomaat elämäntilanteesi parannuttua ja tartuttuasi muutokseen, masennuksesi vähentyneen.
Vierailija kirjoitti:
Aloin etsiä tapahtumista niiden positiivisia puolia, enkä enää alkanut murehtia mitä pahaa tulevaisuus voisi tuoda mukanaan, vaan mitähän positiivista tämä vastoinkäyminen voikaan mukanaan tuoda.
Kun yksi ovi sulkeutuu, sadat ovet tulevat näkyviin ja voi uteliaana valita seuraavan oven minkä avaa ja katsoa mitä sen takaa löytyy :-)
Kiitos. Tätä yritän tolkuttaa itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden varaan ei kannata laskea.
Jos et mieti ja selvitä mikä sua masentaa, ei pilleri voi neuvoa.
Ne sekoittaa pään, tylsistyttää ja niissä on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Niistä eroon pääseminenkin on sitten oma lukunsa.Lääkkeiden suosio perustuu sekä potilaan että yhteiskunnan laiskuuteen.
Uupumukseni kasaantui viimeisen 10 vuoden aikana. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen alkoi rasittamaan liikaa. Lisäksi töissä oli kiusaamista muutaman vuoden ajan. Lopulta menetin työpaikkani, mikä saattaa olla onni onnettomuudessa, mutta tällä hetkellä se asia tuntuu pahimmalta mielessäni. t.ap
Älä ajattele asioista negaation kautta.
Sinä pääsit kivuttomasti eroon työstä joka rasitti sinua henkisesti.
Sait tilaisuuden lepoon ja paranemiseen. Jos jokin muua asia sinua masentaa, älä odota muiden tekevän päätöksiä puolestasi. Tee ne itse ja huomaat kuinka olosi paranee jokaisen itsetehdyn päätöksen myötä.
Sinä olet tärkein ja arvokkain ihminen sinulle. Kukaan muu ei hyvinvoinnistasi loppupeleissä ole kiinnostunut kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden varaan ei kannata laskea.
Jos et mieti ja selvitä mikä sua masentaa, ei pilleri voi neuvoa.
Ne sekoittaa pään, tylsistyttää ja niissä on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Niistä eroon pääseminenkin on sitten oma lukunsa.Lääkkeiden suosio perustuu sekä potilaan että yhteiskunnan laiskuuteen.
Uupumukseni kasaantui viimeisen 10 vuoden aikana. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen alkoi rasittamaan liikaa. Lisäksi töissä oli kiusaamista muutaman vuoden ajan. Lopulta menetin työpaikkani, mikä saattaa olla onni onnettomuudessa, mutta tällä hetkellä se asia tuntuu pahimmalta mielessäni. t.ap
Älä ajattele asioista negaation kautta.
Sinä pääsit kivuttomasti eroon työstä joka rasitti sinua henkisesti.
Sait tilaisuuden lepoon ja paranemiseen. Jos jokin muua asia sinua masentaa, älä odota muiden tekevän päätöksiä puolestasi. Tee ne itse ja huomaat kuinka olosi paranee jokaisen itsetehdyn päätöksen myötä.
Sinä olet tärkein ja arvokkain ihminen sinulle. Kukaan muu ei hyvinvoinnistasi loppupeleissä ole kiinnostunut kuin sinä itse.
Totta puhut, mutta nyt päällismmäisenä huolenani on tuleva taloudellinen ahdinko. Se vasta saakin olon ahdistuneeksi. Vaikea olla murehtimatta sitä, mistä löydän uuden työn ja miten pärjätään perheen kanssa. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viiti oikeesti hei, etsä mitään ole vakavasti masentunut jos liikut joka päivä.
Voi vittu, jotkut on oikeasti sairaita ja sä tulet trollaaman tällasella asialla, vitun kusipää. 0/5
Älä ole inhottava. Masennus on yksilöllistä ja kukaan ei päältäpäin voi arvioida toisen kärsimystä. Esimerkiksi itsemurhan jälkeen läheiset voivat olla ymmällään. Vakava masennus voi olla ilman psykoottisia oireita ja myös niin että toimintakyky melko pitkälle säilyy. T. Mielenterveystyöntekijänä 25 vuotta
Miksi sitten arvioitte potilasta niin paljon toimintakyvyn perusteella? En saa hoitoa, vaikka mulla on vakavia itsetuhosia ajatuksia, koska mun toimintakyky on ok
ohis
Sulla on ollut huono psykiatri. Olisit vaihtanut.
Tuo on vaarallista hokea vakavasti masentuneelle, että omasta tahdosta se parantuminen vain on kiinni. Pitäisi ihmisten jo vähän paremmin ymmärtää masennusta...
Ap, hae apua. Jos olet vakavasti masentunut, niin ihan ehdottomasti käänny ammattiavun pariin. Nettiterapia ei ole riittävä hoitokeino. Vaikka nyt et halua myöntää apua tarvitsevasti, niin kyllä sitä tarvitset aivan samalla tavalla kuin muutkin vakavista sairauksista kärsivät.