Miehen menettäminen omien vaikeuksien kohdatessa

Lopeta olettaminen ja pyydä apua. Puhu sille miehelle. Näkisin että tässä on ongelmana  enemmän sinä kuin se mies. 

Tottakai läheisiltään odottaa jotakin tukea, myötäelämisen taitoa. Varsinkin kun jos itse on myötäelänyt toisen vaikeuksissa. Mutta se miten itse toimimme, ei välttämättä ole miten muut toimivat. Itse vaikeuksien keskellä huomannut että valitettavasti omaa elämää ei voi hallita ja ohjata kuin minä itse. Muu on oletusta että joku voi 'pelastaa' elämämme, mutta näinhän ei tapahdu. Voimme vain itse olla elämämme ohjaksissa.

Vierailija kirjoitti:

Mies tuntee itsensä varmaan avuttomaksi ja aika moni haluaa paeta surua ja vaikeuksia.Sit voi tietysti lopettaa suhteen ja aloittaa uuden kans.Ongelma on vaan siinä että uusia suruja ja vaikeuksia tulee siinäkin, niitä ei vaan pääse pakoon.Sitten voi tietysti taas erota.Jne.

Olen käsitellyt elämässäni paljon surua ja tiedän pääseväni tästäkin lopulta. En ole niin melankolinen kuin minkä kuvan tästä saa (koska tässä raavitaan vain tätä ongelmatilannetta).

Mutta ehkä suruni vaan nosti esille tämän ihmissuhteeni viat, joilta olen sulkenut silmäni? Että juuri tämä ihmissuhde kestää vain, kun jaksan kannatella sitä ja olla vaivaton?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lopeta olettaminen ja pyydä apua. Puhu sille miehelle. Näkisin että tässä on ongelmana  enemmän sinä kuin se mies. 

Tiedän, että minussa on nyt ongelma. Olen puhunut, hän ei ymmärrä tai ei jaksa kiinnostua riittävästi. Eli ongelma myös suhteessa. Sanoo haluavansa auttaa ja pyytää ohjeita ja ei kuitenkaan sitten jaksa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta olettaminen ja pyydä apua. Puhu sille miehelle. Näkisin että tässä on ongelmana  enemmän sinä kuin se mies. 

Tiedän, että minussa on nyt ongelma. Olen puhunut, hän ei ymmärrä tai ei jaksa kiinnostua riittävästi. Eli ongelma myös suhteessa. Sanoo haluavansa auttaa ja pyytää ohjeita ja ei kuitenkaan sitten jaksa.

Ap

Minusta kuulostaa siltä, että mies yrittää kaikkensa. Olet kohtuuton.

Ongelma lienee siinä, että mies ei osaa tajuta suruni syvyyttä ja laajuutta. En minäkään osaa tajuta, miltä tuntuu kun amputoidaan raaja tai sairastuu syöpään. Ongelma on siinä, jos on tuollaisen ihmisen kanssa läheinen ja hänelle syntyy tunne siitä, etten osaa suhtautua häneen riittävän empaattisesti ja hän sitten kasvaa erilleen tai pettyy yrityksiinsä saada minut ymmärtämään itseään.

P.s. En aio jäädä vellomaan suruuni vaan minulla on tarve päästä asiasta yli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta olettaminen ja pyydä apua. Puhu sille miehelle. Näkisin että tässä on ongelmana  enemmän sinä kuin se mies. 

Tiedän, että minussa on nyt ongelma. Olen puhunut, hän ei ymmärrä tai ei jaksa kiinnostua riittävästi. Eli ongelma myös suhteessa. Sanoo haluavansa auttaa ja pyytää ohjeita ja ei kuitenkaan sitten jaksa.

Ap

Minusta kuulostaa siltä, että mies yrittää kaikkensa. Olet kohtuuton.

Mutta siinäkin tapauksessa jää jäljelle vain jättäminen, koska minulla ei ole voimavaroja tällä hetkellä tähän ihmissuhteeseen? Minä olen ammentanut itseni tyhjäksi burn outin partaalle asti. Minä nuolen haavani yksin ja mies jatkaa elämäänsä.

Ap

Ymmärrän hyvin sinua ap. Käyn melkein samanlaista asiaa itsekin läpi parhaillaan. En myöskään tiedä mitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin sinua ap. Käyn melkein samanlaista asiaa itsekin läpi parhaillaan. En myöskään tiedä mitä tehdä.

Kiitos!

Tämä on ihan hirveää, koska tästä asiasta on noussut minulle oikeastaan alkuperäistä asiaa isompi ongelma ja se estää/hidastaa paluuni normaaliin elämään. Tai siis minun tapauksessani aiempi normaali elämä on mennyttä eikä palaa, mutta pitäisi etsiä uudet uomat.

Ap

Kai minä olisin toivonut, että joku (=hän) olisi ottanut minusta kopin hoitourakkani päätyttyä ja vuorostaan minua olisi hoidettu hetki, oltu tukena. Jäin ihan yksin.

Ap

Sama juttu ap jäin ihan yksin kaiken kanssa. Vielä olisi paljon hoidettavia asioita, mutta en enää jaksa. Antaa kaiken olla.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu ap jäin ihan yksin kaiken kanssa. Vielä olisi paljon hoidettavia asioita, mutta en enää jaksa. Antaa kaiken olla.

Minullakin on kaikki hoitamatta. Kaikki aina kysyvät, joko olet tehnyt jotain sille ja tuolle. EN OLE, lakatkaa kysymästä. Voimat ja aika menivät siihen, että selvisin ja selviän kuluvasta päivästä tehtävineen.

Haluaisin saada elämänsyrjästä kiinni alkaneen vuoden aikana. En käytä alkoholia tai muita turrukkeita, joten olen haudannut itseni työhön - pakopaikka sekin.

Ap

Mies jätti minut kun sairastuin. Hetkellisesti asiat pahenivat entisestään (muutamaksi vuodeksi), mutta nyt olen selvinnyt kaikesta tuosta ja asiat ovat paremmin kuin koskaan. Se, että mies hylkäsi minut hädän keskellä ja jätti selviämään yksin, oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, sillä nyt olen vahvempi ja selviän lähes mistä vain enkä ole riippuvainen kenestäkään yksittäisestä ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti minut kun sairastuin. Hetkellisesti asiat pahenivat entisestään (muutamaksi vuodeksi), mutta nyt olen selvinnyt kaikesta tuosta ja asiat ovat paremmin kuin koskaan. Se, että mies hylkäsi minut hädän keskellä ja jätti selviämään yksin, oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, sillä nyt olen vahvempi ja selviän lähes mistä vain enkä ole riippuvainen kenestäkään yksittäisestä ihmisestä.

Minulla on se ongelma, että olen jo vahva ja tiedän nousevani tuhkasta. Olen käsitellyt jo lapsesta asti monta vaikeaa mentystä yksin. Toivoin, että tämä kerta olisi toisin. Saisin kerrankin olla heikompi, saada lohdutusta. Pelkään, että tämän jälkeen olen niin vahva ja kova, ettei minusta ole enää kenenkään rinnalle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti minut kun sairastuin. Hetkellisesti asiat pahenivat entisestään (muutamaksi vuodeksi), mutta nyt olen selvinnyt kaikesta tuosta ja asiat ovat paremmin kuin koskaan. Se, että mies hylkäsi minut hädän keskellä ja jätti selviämään yksin, oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, sillä nyt olen vahvempi ja selviän lähes mistä vain enkä ole riippuvainen kenestäkään yksittäisestä ihmisestä.

Onko se sitten hyvä asia???? Mieluummin myöntäisin riippuvuuteni muista ihmisistä ja pitäisin empaattisuuden ja herkkyyden sekä toimisin osana yhteisöäni (joka n myös riippuvainen minusta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti minut kun sairastuin. Hetkellisesti asiat pahenivat entisestään (muutamaksi vuodeksi), mutta nyt olen selvinnyt kaikesta tuosta ja asiat ovat paremmin kuin koskaan. Se, että mies hylkäsi minut hädän keskellä ja jätti selviämään yksin, oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, sillä nyt olen vahvempi ja selviän lähes mistä vain enkä ole riippuvainen kenestäkään yksittäisestä ihmisestä.

Onko se sitten hyvä asia???? Mieluummin myöntäisin riippuvuuteni muista ihmisistä ja pitäisin empaattisuuden ja herkkyyden sekä toimisin osana yhteisöäni (joka n myös riippuvainen minusta).

Kyllä empaattisuuden voi säilyttää vaikka ei roikukaan kenessäkään tietyssä ihmisessä. Se mahdollisuus on aina olemassa, että ihminen kääntääkin sinulle selkänsä. Vahvuus ei välttämättä tarkoita kovuutta.

Olet joutunut hoivaamaan vanhempaasi, ja kaipaat nyt itse kovasti hoivaa. Oletko ajatelut omaan terapiaan hakeutumista? Nyt ajattelet, että ero on ratkaisu henkilökohtaiseen kärsimykseen. Osaltaan se voi olla hetkellinen helpotus, mutta jäljelle jää suru, yksin jäämisen kokemus ja tarve saada hoivaa. Ne ovat sinun kysymyksiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olet joutunut hoivaamaan vanhempaasi, ja kaipaat nyt itse kovasti hoivaa. Oletko ajatelut omaan terapiaan hakeutumista? Nyt ajattelet, että ero on ratkaisu henkilökohtaiseen kärsimykseen. Osaltaan se voi olla hetkellinen helpotus, mutta jäljelle jää suru, yksin jäämisen kokemus ja tarve saada hoivaa. Ne ovat sinun kysymyksiäsi.

En ole löytänyt sopivaa terapeuttia ja -muotoa. Muutamaa olen kokeillut. Sen pitäisi olla kai joku osaava traumaterapeutti, jotta siitä olisi hyötyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Emme asu yhdessä, eri paikkakunnilla. Kohtuullinen välimatka.

Olin vanhempani omaishoitajana, hän kuoli ihan liian nuorena. Jäin samalla 'orvoksi'. Olen hoitanut hoitamisen yksin, hautajaiset yksin, suremisen yksin. Olen ihan poikki. Fyysisesti ja etenkin henkisesti.

Ap

Tuttua...minäkin hoidin kaiken yksin. Paitsi perimään ahnaat sukulaiset tottakai saapuivat.

Tuo on raskas tilanne. Vertaistukea hakisin, parhaiten ymmärtää toinen omaishoitajana toiminut. (Täällä palstalla sellaiset vähissä). Jos mies ei tue sairaudessa, kysy kuulumisia, anna kuskausapua ym, niin kuulostaa itsekkäältä. Voi olla että ero paras. Mutta hae muuta tukea.

Ymmärrän täysin sinun tarpeesi ja toiveesi, sinulla on täysi oikeus olla surullinen ja tuntea itsesi loukatuksi ja petetyksi. Mutta.

Ilmeisesti koko suhteenne ajan sinä olet hoitanut, huolehtinut ja pitänyt lankoja käsissäsi. Tähän miehesi on tottunut, tämä on ainoa puoli sinusta, jonka hän tuntee. Olet elänyt selviytyjäroolia jo lapsesta asti, niin kuin sanoit, joten olet varmasti myös valinnut miehesi niin, että voit hänen kanssaan toteuttaa tätä roolia. Eivät tällaiset pinttyneet roolit yhdessä yössä vaihdu päikseen. Et ole menettänyt miestäsi, hän on se sama tyyppi, joka on ollut alusta asti. Hän ei ole muuttunut miksikään - sen sijaan sinä olet muuttunut. Ilmeisesti hän ei myöskään ole täysin huomannut muutosta, koska osittain pidät vielä kiinni vanhasta roolistasi (hymyilet, vaikka tunnet syvää surua, etkä väännä rautalangasta, että hoida sinä nyt asiat x ja y, koska minä en pysty).

Voi olla, että tämän prosessin edetessä joudut eroamaan miehestäsi. Prosessi on kuitenkin sinun omasi eikä tilanne muutu miksikään pelkästään miestä vaihtamalla.