Miehen menettäminen omien vaikeuksien kohdatessa

Eikö ketään toista, jonka mies olisi kaikonnut henkisesti, kun sinulla on vaikeaa?

Ap

Mitä mies on sanonut kun olet puhunut asiasta ja pyytänyt tukea?

No sitten sinä päätät sellaisen suhteen. Raskastahan se tulee olemaan, mutta jos mieheltä ei löydy empaattisuutta, ei kannata jatkaa. Voisi sanoa, että elämä on... eikä ainakaan reilua.

Ole hieman konkreettisempi.

Millaisia vaikeuksia olet kohdannut?

Kuinka ne ovat vaikuttaneet elämääsi?

Kuinka olisit toivonut miehen auttavan sinua tässä tilanteessa?

Kuinka mies on todellisuudessa toiminut?

Mies sanoo rakastavansa ja paljon muuta läpinäkyvää siirappia. Tosi asiassa ei kuitenkaan tee mitään sanojensa tueksi. Jos oikeasti olisin hänen elämänsä valo, luulisi hänen vaivautuvan sen asian eteen. Minusta tuntuu, että hän ei halua menettää saavutettuja etuja, mutta ei jaksa itse kuitenkaan tehdä mitään niiden eteen, kun ne kerran on kerran jo saatu.

En olisi kaivannut tähän kaikkeen vielä tätäkin. Olin kuvitellut, idiootti, että meidän suhde on erityisen hyvä. No, kai se on ollut, kun minä olen tehnyt hartiavoimin töitä sen eteen. Toinen ei sitten ota vetovastuuta, kun sen aika on. Jättäminen on vaikeaa, koska mies heittäytyy marttyyriksi tai ei, pikemmin alkaa hämmentää pakkaa ja keskustelu vääntyy ihan muuksi. Olen jo aiemminkin yrittänyt.

Ap

Minulle kävi niin, että kun sairastuin masennukseen niin mies jätti. Sen jälkeen masennus pahenikin entisestään.

Emme asu yhdessä, eri paikkakunnilla. Kohtuullinen välimatka.

Olin vanhempani omaishoitajana, hän kuoli ihan liian nuorena. Jäin samalla 'orvoksi'. Olen hoitanut hoitamisen yksin, hautajaiset yksin, suremisen yksin. Olen ihan poikki. Fyysisesti ja etenkin henkisesti.

Ap

Vuodatuksesi perusteella epäilen, että miehelle on helpotus, että päätät tämän "pitkän ja tärkeän ihmissuhteen". Ryhdy siis toimeen, niin saat saman helpotuksen itsekin.

Olen aiemmin menettänyt toisen vanhempani traumaattisesti, jo lapsena. Nyt sekin puskee pintaan. Miehen käytös pahentaa tilannetta. Olen yrittänyt puhua, että tarvitsen tukea. Hän lupaa, mutta unohtaa taas seuraavien parin päivän kuluessa. On päiviä, jolloin vajoan kuin koomaan tai olen raivon vallassa pettymyksestä mieheen. Tähän asti olen ollut yhteistyökykyinen ja ongelmaton.

Minun pitää päästä hänestä eroon, koska hänen ymmärtämättömyytensä pahentaa tilaani. Pelkään romahtavani lopullisesti ja sitten olen täysin yksin toimintakyvyttömänä.

Ap

Mitä ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo rakastavansa ja paljon muuta läpinäkyvää siirappia. Tosi asiassa ei kuitenkaan tee mitään sanojensa tueksi. Jos oikeasti olisin hänen elämänsä valo, luulisi hänen vaivautuvan sen asian eteen. Minusta tuntuu, että hän ei halua menettää saavutettuja etuja, mutta ei jaksa itse kuitenkaan tehdä mitään niiden eteen, kun ne kerran on kerran jo saatu.

En olisi kaivannut tähän kaikkeen vielä tätäkin. Olin kuvitellut, idiootti, että meidän suhde on erityisen hyvä. No, kai se on ollut, kun minä olen tehnyt hartiavoimin töitä sen eteen. Toinen ei sitten ota vetovastuuta, kun sen aika on. Jättäminen on vaikeaa, koska mies heittäytyy marttyyriksi tai ei, pikemmin alkaa hämmentää pakkaa ja keskustelu vääntyy ihan muuksi. Olen jo aiemminkin yrittänyt.

Ap

Voisitko todellakin konkrtetisoida, mitä mies ei tee tai jättää tekemättä? Ja voisitko kertoa samat asiat miehelle? Ei kukaan pysty lukemaan ajatuksiasi siitä, mitä tarkoittaa vaivautuminen tai saavutettu etu tässä tapauksessa.

Vaikutat ihmiseltä, jonka kanssa on äärettömän hankala elää, koska sinulla on vahvoja kuvitelmia siitä, miten muiden tulee toimia. Suosittelen kääntymistä mielenterveyspalvelujen puoleen. Ihan ensin voit mennä vaikka seurakunnan sururyhmään, jossa huomaat, että jokainen suree oman surunsa yksin, jaettu suru ei puolitu.

Vierailija kirjoitti:

Vuodatuksesi perusteella epäilen, että miehelle on helpotus, että päätät tämän "pitkän ja tärkeän ihmissuhteen". Ryhdy siis toimeen, niin saat saman helpotuksen itsekin.

Kiitos, näin olen itsekin ajatellut. Mies vastustelee, mutta pitää pysyä itse fokusoituneena eikä pitkittää asiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen aiemmin menettänyt toisen vanhempani traumaattisesti, jo lapsena. Nyt sekin puskee pintaan. Miehen käytös pahentaa tilannetta. Olen yrittänyt puhua, että tarvitsen tukea. Hän lupaa, mutta unohtaa taas seuraavien parin päivän kuluessa. On päiviä, jolloin vajoan kuin koomaan tai olen raivon vallassa pettymyksestä mieheen. Tähän asti olen ollut yhteistyökykyinen ja ongelmaton.

Minun pitää päästä hänestä eroon, koska hänen ymmärtämättömyytensä pahentaa tilaani. Pelkään romahtavani lopullisesti ja sitten olen täysin yksin toimintakyvyttömänä.

Ap

Miksi projisoit oman vihasi mieheen? Hän ei ole syyllinen sinun kokemuksiisi eikä hänellä ole velvollisuutta olla sätkynukkesi.

Sinulle parasta olisi totaalinen romahdus, koska tällä hetkellä ei ole ketään, joka olisi riippuvainen sinusta ja voisit romahdella ihan rauhassa vailla huonoa omaatuntoa.

Luettele viisi konkreettista asiaa, jotka miehen olisi sinun mielestäsi pitänyt tehdä mutta jotka hän on jättänyt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo rakastavansa ja paljon muuta läpinäkyvää siirappia. Tosi asiassa ei kuitenkaan tee mitään sanojensa tueksi. Jos oikeasti olisin hänen elämänsä valo, luulisi hänen vaivautuvan sen asian eteen. Minusta tuntuu, että hän ei halua menettää saavutettuja etuja, mutta ei jaksa itse kuitenkaan tehdä mitään niiden eteen, kun ne kerran on kerran jo saatu.

En olisi kaivannut tähän kaikkeen vielä tätäkin. Olin kuvitellut, idiootti, että meidän suhde on erityisen hyvä. No, kai se on ollut, kun minä olen tehnyt hartiavoimin töitä sen eteen. Toinen ei sitten ota vetovastuuta, kun sen aika on. Jättäminen on vaikeaa, koska mies heittäytyy marttyyriksi tai ei, pikemmin alkaa hämmentää pakkaa ja keskustelu vääntyy ihan muuksi. Olen jo aiemminkin yrittänyt.

Ap

Voisitko todellakin konkrtetisoida, mitä mies ei tee tai jättää tekemättä? Ja voisitko kertoa samat asiat miehelle? Ei kukaan pysty lukemaan ajatuksiasi siitä, mitä tarkoittaa vaivautuminen tai saavutettu etu tässä tapauksessa.

Vaikutat ihmiseltä, jonka kanssa on äärettömän hankala elää, koska sinulla on vahvoja kuvitelmia siitä, miten muiden tulee toimia. Suosittelen kääntymistä mielenterveyspalvelujen puoleen. Ihan ensin voit mennä vaikka seurakunnan sururyhmään, jossa huomaat, että jokainen suree oman surunsa yksin, jaettu suru ei puolitu.

Kävin jo sururyhmän. Kyllä siellä tuli selväksi, että suru oli vaikein meille kahdelle, jotka olimme täysin yksin. Muilla oli muitakin tukenaan tai suremassa samaa ihmistä.

Ap

Mies tuntee itsensä varmaan avuttomaksi ja aika moni haluaa paeta surua ja vaikeuksia.Sit voi tietysti lopettaa suhteen ja aloittaa uuden kans.Ongelma on vaan siinä että uusia suruja ja vaikeuksia tulee siinäkin, niitä ei vaan pääse pakoon.Sitten voi tietysti taas erota.Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aiemmin menettänyt toisen vanhempani traumaattisesti, jo lapsena. Nyt sekin puskee pintaan. Miehen käytös pahentaa tilannetta. Olen yrittänyt puhua, että tarvitsen tukea. Hän lupaa, mutta unohtaa taas seuraavien parin päivän kuluessa. On päiviä, jolloin vajoan kuin koomaan tai olen raivon vallassa pettymyksestä mieheen. Tähän asti olen ollut yhteistyökykyinen ja ongelmaton.

Minun pitää päästä hänestä eroon, koska hänen ymmärtämättömyytensä pahentaa tilaani. Pelkään romahtavani lopullisesti ja sitten olen täysin yksin toimintakyvyttömänä.

Ap

Miksi projisoit oman vihasi mieheen? Hän ei ole syyllinen sinun kokemuksiisi eikä hänellä ole velvollisuutta olla sätkynukkesi.

Sinulle parasta olisi totaalinen romahdus, koska tällä hetkellä ei ole ketään, joka olisi riippuvainen sinusta ja voisit romahdella ihan rauhassa vailla huonoa omaatuntoa.

Muuten kyllä, mutta työ ja eläimet.

Olen samaa mieltä siitä, että miehellä ei ole velvollisuutta olla tukenani. Olin vain KUVITELLUT hänen olevan. Olen itsekin tukenut häntä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo rakastavansa ja paljon muuta läpinäkyvää siirappia. Tosi asiassa ei kuitenkaan tee mitään sanojensa tueksi. 

Ap

Sano nyt, mitä sen miehen olisi pitänyt tehdä.

1. Auttaisi joskus jossain arkisessa asiassa. On tehnyt pari kertaa, pari kertaa ei sitten tehnytkään ja pari kertaa sanoo, ettei voi auttaa, kun asuu kaukana (selitykseksi miksi auttaa lähellä asuvaa avuntarvitsijaa, muttei minua).

2. Kun hän näkee, että elämänhallintani alkaa luisua, toteaisi vaikka, että huomaa minulla olevan vaikeaa, jo se empaattinen ele auttaisi vähän. Ei kuulemma ole tajunnut, kun hymyilen hänelle tavatessamme.

3. Kun hän alkoi tajuta, että suren edelleen, hän sanoi pari kk sitten, että haluaisi että puhutaan asiasta joskus. Ei olla puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Mies tuntee itsensä varmaan avuttomaksi ja aika moni haluaa paeta surua ja vaikeuksia.Sit voi tietysti lopettaa suhteen ja aloittaa uuden kans.Ongelma on vaan siinä että uusia suruja ja vaikeuksia tulee siinäkin, niitä ei vaan pääse pakoon.Sitten voi tietysti taas erota.Jne.

Ongelma minulle on suhtautumisessa. Kun hoidin vanhempaani, meillä meni hyvin, vaikka äärimmäisen raskasta aikaa periaatteessa olikin. Hänellä oli turvallinen olo. Hän tiesi minun vievän sairaalaan, käyvän kaupassa, olevani läsnä ja mikä tärkeintä hän tiesi, etten ala valittaa, miten raskasta hänen hoitamisensa on ja miten odotan pääseväni siitä eroon. Kai hänkin olisi alkanut suhtautua minuun vihamielisesti, jos olisin tehnyt niin.

Ap