NYT SE ALKAA, nimittäin laihdutus. Kuka tulee mukaan?

Ja sitten kun se kauhea makeanhimo katoaa, niin ei ole yhtään vaikeaa syödä terveellisesti vaan se on ns. normaalitila. Ne alkupäivät vaan on kauheita, kun se sokerihimo iskee, sitäkin voi vähentää sillä että syö vaikka porkkanan kerran tunnissa, jolloin verensokeri ei äkillisesti laske. Se himokaan ei tuu niin vahvana sitten

Vierailija kirjoitti:

En laihduta, kun pitäisi saada lisäkiloja. Haaste on suuri.

Mitäpä jos te liian laihat perustaisitte oman lihotusketjun? Et ole ainoa laatuasi, tuolla aiemmin jotu muukin haikaili lisäkilojen perään. Ymmärrät varmaan, että meiltä ei niitä kiloja voi teille suoraan siirtää, vaan ne on itse kunkin isolla työllä itselleen hankittava. Tsemppiä!

34 kirjoitti:

Helppo tapa laihtua on, kun sinnittelee viikon ilman makeaa, sellaista ylimääräistä, karkkia, leivoksia, mehuja jne. Viikossa makean himo on kadonnut, ei tee enää mieli, joten paino lähtee putoamaan ihan itsestään. Itse laihduin tällä keinolla noin 15 kg puolessa vuodessa, ja olen nyt todella hoikka, ja nautin suunnattomasti, miten kauniilta vaatteet näyttää yllä ja on hyvä olo kokonaisvaltaisesti.

Tuo ehkä toimii, jos ne liikakilot on hankittu makealla. Itse en tykkää makeasta, vaan kaikki kilot on hakittu ihan ruokaa syömällä. Ilman ruokaa ei voi kovin kauan sinnitellä, joten pakko on opetella kohtuusyöminen.

Kuten huomaamme, ei ole olemmassa mitään yhtä oikeaa keinoa laihtua, koska ne kilot ovat tulleetkin meille eri tavoin.

Tosi on, että on erilaisia tapoja laihtua ja lihoa. Makeanhimo on kuitenkin aika yleinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.

Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)

Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)

Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt ihmeessä millään kitudieteillä koittako laihduttaa, siinä menee vaan nuppi jumiin ja aineenvaihdunta aivan sekaisin.

Tervettä arkiruokaa, ei sokeria, hiilari- ja rasvapommeja vaan kaikki ruokaympyrän ainekset mahdollisimman puhtaina naamariin. Pienillä miinuskaloreilla ja pikkuhiljaa liikuntaa lisäten.

Kroppa tottuu pieniin miinuskaloreihin ja säätää peruskulutusta sen verran pienemmäksi ettei kerätty vararavinto pääse vähenemään.

Kalorivajeen pitää olla tarpeeksi suuri mutta ei tietenkään liian suuri.

Alkoholijuomat lihottavat ja pöhöttävät, ja ottaessa tulee mussutettuakin. Siispä ajattelin kokeilla, jos nyt ei ihan tipatonta tammikuuta, niin ainakin mahdollisimman niukkaa nauttimista. Olen lukenut, että näin olisivat ihmiset jo muutaman kilon ainakin saaneet vähenemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.

Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)

Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)

Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.

Tiedän, että kvg, mutta nopeaa pika-apua laiskana silti kyselen:

Miten paljon karppaus rajoittaa kasvisten, juuresten ja hedelmien syöntiä? Niistä en puolivegenä halauaisi luopua. Entä ovatko puurot täysin pannassa? En pääse liikkelle ilman aamuista kaurapuuroani. Ja vielä lihan syönnistä: se ei oikein ole mun juttu, riittääkö kala ja vaalea liha? Sit vielä, alanko haista, vaikka en pyri/pääse/päädy ketoosiin? :D

Vierailija kirjoitti:

Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.

Ajatuksia muuttamalla.

Rento asenne ei tarkoita sitä, että suhtautuisit välinpitämättömästi siihen mitä syöt. Sinun ei kuitenkaan tarvitse "taistella" mitään vastaan. Olet aloittanut tänään, joten teit jo sen mitä piti, mitä vastaan taistelet? Nyt sinulla on loppuelämä aikaa pysyä paremmissa valinnoissasi ja koska laki menee niin, että syöt vähemmän kuin kulutat niin silloinhan se paino putoaa ihan taistelematta. Älä taistele vastaan vaan nauti. Älä odota "milloin?" tai "sitten kun", koska olet jo "maalissa" joka päivä. Paino ja läskit tippuu ajallaan joten niitä ei tarvitse edes seurata. Koska olethan sitoutunut tänä päivänä uusiin valintoihisi ja tämän teet joka aamu uudelleen. On vain tänään ja joka päivä on uusi tänään = Rento asenne ja nauttiminen  taistelun sijaan.

Aivot ja ajatukset ovat jänniä, voit luoda assosiaatioita. Kun pupellat jotain terveellistä niin toistat itsellesi: Tätä minä haluan, tästä minä nautin, tämän minä valitsen. Silloin pikkuhiljaa, toistojen myötä, alat haluta sitä terveellistä herkkua epäterveellisen sijaan alitajuisesti. Tähänkin tarvitset rentoutta jotta ajatuksesi menee läpi. Army camp -asenne sulkee tiehyet.

Et pysty koko elämääsi olemaan "taisteluasennossa" ja itsekuri päällä, siksi sinun pitää saada tuo terveellinen valinta normaaliksi arkipäiväksi ja erityisesti yhdistää se rentoutumiseen. Loppuikäsihän sinun on syötävä samalla kaavalla jotta pysyt hoikkana. Silloin on parasta tehdä se sellaisella asenteella joka voi kestää läpi elämän. Silloin et tarvitse enää viiniä rentoutumiseen ja suklaata juhlan tuntuun tms. Korvaat siis herkkuihin muodostuneet assosisaatiot uusilla.

Mukana!

Näistä kuvista saapi motivaatiota! https://gekkonen.com/18-ennen-ja-jalkeen-kuvaa-ihmisista-jotka-pitivat-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.

Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)

Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)

Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.

Tiedän, että kvg, mutta nopeaa pika-apua laiskana silti kyselen:

Miten paljon karppaus rajoittaa kasvisten, juuresten ja hedelmien syöntiä? Niistä en puolivegenä halauaisi luopua. Entä ovatko puurot täysin pannassa? En pääse liikkelle ilman aamuista kaurapuuroani. Ja vielä lihan syönnistä: se ei oikein ole mun juttu, riittääkö kala ja vaalea liha? Sit vielä, alanko haista, vaikka en pyri/pääse/päädy ketoosiin? :D

Nopeasti selaamalla joutuisi luopumaan mm. porkkanasta, omenasta, banaanista, ananaksesta, persimoneista, appelsiineista, mandariineista... Joo ei oo mulle tää.

-eri

Tänä aamuna 165cm ja 180kg. :( :( :( Nyt kyllä riitti. Raskauskilot pois, ainakin -20kg vuoden loppuun mennessä. Elämäntaparemontti käyntiin, kävelen töihin ajamisen sijasta (noin tunti molempiin suuntiin) ja kaloreita max 1500/päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.

Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.

-Sokerihiiri

Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.

Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.

Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.

Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?

Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.

eri

Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?

Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D

Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)

Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!

vielä eri

Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.

Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.

Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.

Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.

Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.

- Sokerihiiri

Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.

Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.

Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.

Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.

Miksi ei karppaus? Oletko oikeasti tutustunut siihen vai uskonut vain näihin "pekonia ja munaa " puheisiin mitä lehdet on täynnä? Mikä siinä pelottaa? Ikinä en ole niin hyvää ruokaa syönyt, kun nyt siirryttyäni vhh:lle. Eikä ole mikään pakko mennä ketoosiin. Paino tippuu ihan mukavasti ilmankin. Toki tämän pitää olla elämäntapa. Jos palaa siihen hiilarimättöön niin takaisin tulee kaikki ihan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Mukana!

Näistä kuvista saapi motivaatiota! https://gekkonen.com/18-ennen-ja-jalkeen-kuvaa-ihmisista-jotka-pitivat-…

Hurjia muutoksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.

Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)

Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)

Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.

Tiedän, että kvg, mutta nopeaa pika-apua laiskana silti kyselen:

Miten paljon karppaus rajoittaa kasvisten, juuresten ja hedelmien syöntiä? Niistä en puolivegenä halauaisi luopua. Entä ovatko puurot täysin pannassa? En pääse liikkelle ilman aamuista kaurapuuroani. Ja vielä lihan syönnistä: se ei oikein ole mun juttu, riittääkö kala ja vaalea liha? Sit vielä, alanko haista, vaikka en pyri/pääse/päädy ketoosiin? :D

Nopeasti selaamalla joutuisi luopumaan mm. porkkanasta, omenasta, banaanista, ananaksesta, persimoneista, appelsiineista, mandariineista... Joo ei oo mulle tää.

-eri

porkkanoita voi kohtuudella syödä, jos tavoite ei ole ketoosi. Oletko tietoinen miten paljon esim banaanissa on sokeria? 20 g per 100g eli jos yksi banaani on sen 100g, niin sen syömällä saa 8 sokeripalan verran sokeria. Olet väitteidesi mukaan sokeriaddikti, etkä näe ongelmaa tässä?? Ymmärrätkö, että nuo hedelmät ylläpitää sitä sun ongelmaa. Kasviksia taas voi syödä vaikka kuinka ja paljon, joten ei tämä pelkkää luopumista ole. Edelleen ei ole pakko pyrkiä ketoosiin, joten joitain hedelmiä jyllä mahtuu karppaukseenkin, mutra ei niitä määrättömästi voi syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.

Ajatuksia muuttamalla.

Rento asenne ei tarkoita sitä, että suhtautuisit vä5linpitämättömästi siihen mitä syöt. Sinun ei kuitenkaan tarvitse "taistella" mitään vastaan. Olet aloittanut tänään, joten teit jo sen mitä piti, mitä vastaan taistelet? Nyt sinulla on loppuelämä aikaa pysyä paremmissa valinnoissasi ja koska laki menee niin, että syöt vähemmän kuin kulutat niin silloinhan se paino putoaa ihan taistelematta. Älä taistele vastaan vaan nauti. Älä odota "milloin?" tai "sitten kun", koska olet jo "maalissa" joka päivä. Paino ja läskit tippuu ajallaan joten niitä ei tarvitse edes seurata. Koska olethan sitoutunut tänä päivänä uusiin valintoihisi ja tämän teet joka aamu uudelleen. On vain tänään ja joka päivä on uusi tänään = Rento asenne ja nauttiminen  taistelun sijaan.

Aivot ja ajatukset ovat jänniä, voit luoda assosiaatioita. Kun pupellat jotain terveellistä niin toistat itsellesi: Tätä minä haluan, tästä minä nautin, tämän minä valitsen. Silloin pikkuhiljaa, toistojen myötä, alat haluta sitä terveellistä herkkua epäterveellisen sijaan alitajuisesti. Tähänkin tarvitset rentoutta jotta ajatuksesi menee läpi. Army camp -asenne sulkee tiehyet.

Et pysty koko elämääsi olemaan "taisteluasennossa" ja itsekuri päällä, siksi sinun pitää saada tuo terveellinen valinta normaaliksi arkipäiväksi ja erityisesti yhdistää se rentoutumiseen. Loppuikäsihän sinun on syötävä samalla kaavalla jotta pysyt hoikkana. Silloin on parasta tehdä se sellaisella asenteella joka voi kestää läpi elämän. Silloin et tarvitse enää viiniä rentoutumiseen ja suklaata juhlan tuntuun tms. Korvaat siis herkkuihin muodostuneet assosisaatiot uusilla.

Entä kun ongelmana ei ole ruuan laatu vaan määrä?

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän sinut täysin,kyllä se on taistelua elämäntapa, joka laihduttaa... tai omalla kohdallani paremminkin tuloksen ylläpitäminen.

Vai että nauttia? Joo salaatti on hyvää, mutta vielä parempaa se on, kun siihen lisää aitoa fetajuustoa (rasvaista --> lihottaa). Suklaa on hyvää ja sen nauttiminen nautinollista.

Ainut nautittava mikä nautinnoista kieltäytymisestä ja laihtumisesta seuraa on parempi olo.

-torttu

Itse asiassa... Jos et voi laihduttaessasi syödä fetaa (järkevästi) niin et voi syödä sitä laihdutettuasikaan ilman, että saisit lisäkiloja takaisin. Ellet sitten aio luopua fetajuustosta koko loppuiäksesi.

Makunystyrät tottuvat ja ottavat terveellisistä herkuista uusia lempimakuja suklaiden sijaan. Kun sinulla on hedelmä- tai marjasmoothie nautittava, tai mistä ikinä voisit pitää.. Kuivatut hedelmät, pähkinät tms. niin nautit yhtä lailla. Nauttia voi erityisesti kiireettömyydestä ja siitä, ettei ole kiire "maaliin". On vain yksi hetki ja se on tämä hetki, tämä hetki, jolloin valittuasi terveellisen, olet jo maalissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.

Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.

-Sokerihiiri

Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.

Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.

Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.

Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?

Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.

eri

Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?

Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D

Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)

Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!

vielä eri

Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.

Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.

Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.

Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.

Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.

- Sokerihiiri

Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.

Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.

Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.

Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.

Miksi ei karppaus? Oletko oikeasti tutustunut siihen vai uskonut vain näihin "pekonia ja munaa " puheisiin mitä lehdet on täynnä? Mikä siinä pelottaa? Ikinä en ole niin hyvää ruokaa syönyt, kun nyt siirryttyäni vhh:lle. Eikä ole mikään pakko mennä ketoosiin. Paino tippuu ihan mukavasti ilmankin. Toki tämän pitää olla elämäntapa. Jos palaa siihen hiilarimättöön niin takaisin tulee kaikki ihan varmasti.

Rakastan hedelmiä ja kasviksia, en pidä lihasta ja eläinrasvasta. Ymmärtääkseni aika hankala yhtälö karppausta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.

Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)

Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)

Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.

Tiedän, että kvg, mutta nopeaa pika-apua laiskana silti kyselen:

Miten paljon karppaus rajoittaa kasvisten, juuresten ja hedelmien syöntiä? Niistä en puolivegenä halauaisi luopua. Entä ovatko puurot täysin pannassa? En pääse liikkelle ilman aamuista kaurapuuroani. Ja vielä lihan syönnistä: se ei oikein ole mun juttu, riittääkö kala ja vaalea liha? Sit vielä, alanko haista, vaikka en pyri/pääse/päädy ketoosiin? :D

Nopeasti selaamalla joutuisi luopumaan mm. porkkanasta, omenasta, banaanista, ananaksesta, persimoneista, appelsiineista, mandariineista... Joo ei oo mulle tää.

-eri

https://www.dietdoctor.com/low-carb/20-50-how-much

Kyllä minä karppina saan aika paljon kasvista mättää napaani ennen kuin hiilarimäärät paukkuu yli. Sehän riippuu ihan siitä minkä määrän itselleen tavoitteeksi asettaa. Ketogeenisella vähempi, alakarppina vähän enempi, hyväkarppi on sallivin (siihen sopii jopa puuro). Tuosta listaamastasi voin syödä noita kaikkia, määrän huomioiden tietysti. Ja karppausta mulla takana vähän yli 8 vuotta ja hyvin pyyhkii. Mulla hiilarit hyppii tossa alakarpin (max 60g/vrk) ja hyväkarpin (max 100g/vrk) välimaastossa, mutta ei haittaa tee vaikka joskus lipsahtaa ketogeenisenkin (20g/vrk) puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.

Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)

Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)

Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.

Mulla ei vhh auttanut lainkaan, koska en makeanhimoltani koskaan edes päässyt siihen. Tai ruokani söin vhhsti, mutta sen lisäksi vedin iloisesti karkkia. Ja kaiken tein ihan ohjeiden mukaan eli riittävästi rasvaa ja ruokaa ylipäänsä. Ja jos minulla olisi sellainen itsekuri, että voisin olla karkkia syömättä, niin olisin sen jo lopettanut.