NYT SE ALKAA, nimittäin laihdutus. Kuka tulee mukaan?
Laihdutan n.10kg ja aamiaiseni on tänään 2 näkkäriä juustolla ja lasillinen piimää.
Kommentit (221)
Mukana. 8 kg olis kiva saada pois. Muu perhe syö nyt popcorneja. Minä en. Hyvä minä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.
Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.
-Sokerihiiri
Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.
Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.
Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.
Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?
Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.
eri
Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?
Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D
Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)
Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!
vielä eri
Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.
Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.
Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.
Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.
Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.
- Sokerihiiri
Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.
Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.
Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.
Lounas kello 11, kohon kuului paljon salaattia, lihapullia, kastiketta ja höyrytettyjä kasviksisia. Välipalana pari mandariinia. Nyt keittopäivällinen, jonka jälkeen salille. Iltapalaksi banaani ja proteiinipatukka.
Jos jokainen päivä menee näin helposti, niin viisi kiloa on jo parin kuukauden sisällä pois!
t. 48
Vierailija kirjoitti:
Mä meinaan laihduttaa -40kg/4kk. Tämän jälkeen pidän pienen tauon ehkä ja sitten tiputan vielä 10kg lisää, jolloin painan 60kg. Oon ennenkin laihduttanut näin nopeasti. Tosin osa kiloista on mulla nestettä. Raskaudessa paino nousi raskaudenaikaisen kilpirauhasen vajaatoiminnan ansioista.
Miten tuo 10kg per kuukausi onnistuu?
Vierailija kirjoitti:
Päiväruuaksi ajattelin tehdä sellaista, että laitan vuokaan kinkkua ja juureksia, valkokastike päälle ja sitten vielä juustoraastetta. Uuniin siksi aikaa, että on kaunis väri päällä.
Ap
Et oo tosissas? Juustoraastetta? Miten on mahdollista, että olet koskaan lihonutkaan?
En laihduta, kun pitäisi saada lisäkiloja. Haaste on suuri.
Älkää nyt ihmeessä millään kitudieteillä koittako laihduttaa, siinä menee vaan nuppi jumiin ja aineenvaihdunta aivan sekaisin.
Tervettä arkiruokaa, ei sokeria, hiilari- ja rasvapommeja vaan kaikki ruokaympyrän ainekset mahdollisimman puhtaina naamariin. Pienillä miinuskaloreilla ja pikkuhiljaa liikuntaa lisäten.
Jou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväruuaksi ajattelin tehdä sellaista, että laitan vuokaan kinkkua ja juureksia, valkokastike päälle ja sitten vielä juustoraastetta. Uuniin siksi aikaa, että on kaunis väri päällä.
Ap
Et oo tosissas? Juustoraastetta? Miten on mahdollista, että olet koskaan lihonutkaan?
Mitä vikaa juustoraasteessa?
Jou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväruuaksi ajattelin tehdä sellaista, että laitan vuokaan kinkkua ja juureksia, valkokastike päälle ja sitten vielä juustoraastetta. Uuniin siksi aikaa, että on kaunis väri päällä.
Ap
Et oo tosissas? Juustoraastetta? Miten on mahdollista, että olet koskaan lihonutkaan?
Muuten hyvä mutta juusto ei oikein syötynä lihota. Esim. vihannesten kanssa syötynä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hengessä mukana, mutta vielä en voi aloittaa. Menen nimittäin loppuviikolla laivalle ja niitä notkuvia buffet-pöytiä en todellakaan aio vastustaa..
Älä edes aloita. Sokeakin näkee kepilään, että tuolla itsekurilla et tule onnistumaan. "Heti huomenna", heh, nämä on niin nähty!
Jatka vaan entisellä ruokavaliolla, mutta syömvaan puolet totutusta. Hyvin lähtee kilot sillä tavalla eikä tartte kieltäytyä mistään!
Vierailija kirjoitti:
Jatka vaan entisellä ruokavaliolla, mutta syömvaan puolet totutusta. Hyvin lähtee kilot sillä tavalla eikä tartte kieltäytyä mistään!
Kieltäytymisen asenteella laihtuminen on hankalaa. Kannattaa ajatella mieluummin niin, että mitä kaikkea SAA syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatka vaan entisellä ruokavaliolla, mutta syömvaan puolet totutusta. Hyvin lähtee kilot sillä tavalla eikä tartte kieltäytyä mistään!
Kieltäytymisen asenteella laihtuminen on hankalaa. Kannattaa ajatella mieluummin niin, että mitä kaikkea SAA syödä.
Mutta kun tällä ohjeella saa syödä kaikkea mitä ennenkin, mutta vähemmän. Siis kaikki makunautinnot edelleen mukana.
Mukana. Kiloja pitäisi pudottaa ainakin se 10 kg.
Mukana! Pudotettavaa on 10 kiloa. Tällä hetkellä olen 167/67. Ei ole kuin vähän yli vuosi kun painoin vielä 58 kiloa. On ollut stressavaa vaihe elämässä ja sen seurauksena on kertynyt kiloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.
Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.
-Sokerihiiri
Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.
Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.
Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.
Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?
Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.
eri
Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?
Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D
Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)
Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!
vielä eri
Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.
Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.
Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.
Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.
Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.
- Sokerihiiri
Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.
Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.
Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.
Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähde mukaan!
Olin viimeinen osallistuja viime vuoden " 2017 laihduttajat" ketjussa.
Kaikki lähtivät innolla keventämään, mutta maaliskuussa oli jo suurin osa kadonneet ketjusta. Viimeiset kaksi kuukautta, toukokuun loppuun asti kirjoittelin lähes yksinään ketjussa.
Niin, pudotin painoa 9kg, 66kg:sta n. 57kg:aan. Enää ei ole tarvetta pudottaa :)
Joten tsemppiä vaan teille.
N 49, nyt N50
Nämä keskustelut ovat hauskoja. Minulla ei ole pudotettavaa, mutta pidän painonhallintakeskusteluista, ja aina niissä lähdetään niin innolla mukaan eikä parin viikon kuluttua ketään enää näy siinä keskustelussa.
No just näin. Ja syynä on just tuo, että hirveällä puhinalla lähdetään touhuamaan, tehdään hirveän isoja muutoksia kerralla " siis eiks tää oo vaan järkevää, että mä alan elää terveellisesti enkä syö enää sokeria ja liikun joka päivä???"
Ja sitten kun tulee eka pieni töyssy matkassa, niin kaikki on taas pilalla, ja heitetään hanskat tiskiin.
Sellaista se itsekurin varassa räpeltäminen on.
Niinpä. Mutta eihän se ole niin seksikästä tehdä pieniä muutoksia kuin isoja. Muutama täälläkin sanoi, että tänään vielä syö suklaat pois, mutta huomenna aloittaa. Miksi niitä terveitä elämäntapoja voisi aloittaa jo tänään? Söisi vaikka muutaman palan sitä suklaata ja piilottaa sen lopun kaappiin. Sitten voisi syödä vähän joskus myöhemminkin. Tai keskittyisi vaan terveellisemmän ruoan määrän lisäämiseen ja unohtaisi tiukat karkkilakot aluksi. Sitten kun perusateriat ovat lähtökohtaisesti terveellisempiä, voi alkaa miettimään herkkujen vähentämistä ja liikunnan lisäämistä. Harvalla riittää energia terveellisen ruoan syömiseen, herkkulakkoiluun ja kuntoilun aloittamiseen samaan aikaan, jos aiemmin on vaan syönyt valmismoskaa ja ainoa liikunta on ollut käden liikkuminen suun ja sipsikulhon välillä.
Sokerikoukusta pääsee pois yllättävän nopeasti. Itse aloitin ruokavaliomuutoksen 2 kk sitten. Tavoite laihduttaa normaalipainon ylärajalta sinne alarajoille/ hoikaksi. Harrastan liikuntaa, joten ruokavalio on oikeastaan ainut, mutta se on tärkein. Itselläni ongelma suklaariippuvuus ja sokeririippuvuus. Esim. 200g levy menee ihan vaivatta + kakut yms siihen lisäksi. Mutta ei kestänyt kuin pari päivää marraskuussa, kun se himo katoaa. Ja mulla se suklaahimo oli siis ihan järkyttävä, aina teki mieli. Eli mitä harvemmin syö suklaata, niin sen vähempi määrä ja harvemmin riittää. Jouluna sorruin sitten syömään vähän enemmän tauon jälkeen ja heti meinas se addiktio nostaa päätään. Eli mun on helpompi olla syömättä suklaata ollenkaan kuin esim 2 konvehtia. Sillä tavalla olen kyllä holisti.
Helppo tapa laihtua on, kun sinnittelee viikon ilman makeaa, sellaista ylimääräistä, karkkia, leivoksia, mehuja jne. Viikossa makean himo on kadonnut, ei tee enää mieli, joten paino lähtee putoamaan ihan itsestään. Itse laihduin tällä keinolla noin 15 kg puolessa vuodessa, ja olen nyt todella hoikka, ja nautin suunnattomasti, miten kauniilta vaatteet näyttää yllä ja on hyvä olo kokonaisvaltaisesti.
No just näin. Ja syynä on just tuo, että hirveällä puhinalla lähdetään touhuamaan, tehdään hirveän isoja muutoksia kerralla " siis eiks tää oo vaan järkevää, että mä alan elää terveellisesti enkä syö enää sokeria ja liikun joka päivä???"
Ja sitten kun tulee eka pieni töyssy matkassa, niin kaikki on taas pilalla, ja heitetään hanskat tiskiin.
Sellaista se itsekurin varassa räpeltäminen on.