NYT SE ALKAA, nimittäin laihdutus. Kuka tulee mukaan?

Hei,

lasketko kalorit päivittäin,vai miten aloitat laihduttamisen?

Vierailija kirjoitti:

Laihdutan kirjoitti:

Missä se aamunen 5 kg laihduttajien ketju oikeen on????? Linkkiä, kiitos.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3060697/viiden-kilon-laihdutusryhma-tam…

Kiitos! Rakastan Sinua!

Olen elämäni varrella laatinut lukemattomia kalentereita, että vaikka 20 viikkoa ja tietysti optimistisesti 1,3 kilon pudotus per viikko. Ja se on aina epämotivoivaa kun jossain vaiheessa kuitenkin tahti hidastuu ja katsoo niitä suunnitelmia, että on vaikka viikolla 20 laittanut itsensä 26 kiloa kevyemmäksi, ja onkin vain 10 kiloa kevyempi.

Nyt en aio ajatella pudoettuja kiloja ollenkaan, vaan enemmän verensokerin tasaisuutta ja oikeiden ruoka-aineiden syömistä ja riittävän veden juomista. Menen päivä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin viime keväänä. En syö nykyään juurikaan enää mitään, kaksi kertaa viikossa paastoa, eli klo 18 jälkeen ei mitään ja seuraavan kerran kevyt lounas n. klo 12:00, eli 18 h päästä. Salilla käyn 5 kertaa viikossa, kertatreeni 1-1,5 h. Aerobista ja lihaskuntoa. Kesän pyöräilin, 100-150 km viikossa.

Alkoholin jätin kokonaan pois, eli 8 kuukautta sitten, sitä ennen join miltei joka päivä, enkä liikkunut kuin autolle.

Painoni on pudonnut 5 kg, vittu, 5 kg. Olen 176 cm pitkä ja painoin 90 kg ja nyt 85 kg. Eli sanoisin, että olen nähnyt nälkää 8 kuukautta ja liikkunut enemmän 8 kk aikana, kuin sitä ennen 10-vuoden aikana.

Yksikin viikonloppu, että syön 2 lämmintä ateriaa päivässä ja lauantai-iltana otetaan vaimon kanssa vähän sipsejä ja karkkia, ei alkoholia, n. 2 kertaa kuukaudessa, niin maanantai-aamuna painoni on tuolla 87-88 kg, eli liki samassa kuin aloittaessani 8 kk sitten. Olen muuten täysin terve ja hyväoloinen, mutta olenhan minä selkeästi ylipainoinen. Oikeastaan vituttaa jo koko touhu, enempää en ainakaan pysty laihduttamisen eteen tekemään.

Kuulostaisi siltä, että syöt liian vähän. Aineenvaihdunta hidastuu ja elimistö kuluttaa vähemmän kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.

Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)

Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)

Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.

Mulla ei vhh auttanut lainkaan, koska en makeanhimoltani koskaan edes päässyt siihen. Tai ruokani söin vhhsti, mutta sen lisäksi vedin iloisesti karkkia. Ja kaiken tein ihan ohjeiden mukaan eli riittävästi rasvaa ja ruokaa ylipäänsä. Ja jos minulla olisi sellainen itsekuri, että voisin olla karkkia syömättä, niin olisin sen jo lopettanut.

Mitä tarkoitat "riittävästi rasvaa" kohdalla? Ihan grammoina per päivä. ohis.

En ole koskaan laskenut grammoja, mutta ostin aina rasvaisimpia lihoja ja kokatessani laitoin runsaasti rasvaa pannulle (n. 10 g). Lempiruokani oli pekonipastakastike parsakaalin kanssa ja paistoin pekonitkin öljyssä. Mottoni oli, ettei rasvaa voi olla liikaa. Välillä söin jälkkäriksi 1dl kermavaahtoa. En usko, että rasvan vähyys olisi ollut ongelma, koska minulla ei ollut nälkä. Makeanhimoani se ei vain viennyt.

Nyt kun syön melko vähärasvaista kasvisruokaa, on herkkujen syönti vähentynyt huomattavasti. Kun saa tarpeeksi hiilareita terveellisistä lähteistä, ei kroppa huuda herkkuja.

Lähden mukaan :) Viime vuonna laihdutin 13 kiloa eli sadasta 87 kiloon. Aikaa siihen meni vähän yli viisi kuukautta. Eli maltillisella vauhdilla lähti. Nyt melkein kolme kuukautta olen pitänyt painonpudotuksesta ”lomaa” eli olen vaan pyrkinyt pitämään painon samassa. Hyvin on onnistunut, sillä tämän aamun paino oli 87,3 kg. Jo silloin lokakuun alkupuolella päätin, että uusi rykäisy alkaa 1.1.2018. Nyt tavoite on 75 kg eli 12 kg pitää saada pois ainakin tämän vuoden aikana. Ja vielä myöhemmin 10 kg eli lopullinen tavoite on 65 kiloa. Mutta pyrin nyt ensin siihen 75 kiloon.

Lasken kaloreita ja päivätavoite on 1500-1700 kaloria. Sillä pysyy nälkä pois kun syö terveellisesti ja vähän herkkujakin sopii matkaan. Ei siis ryppyotsaista laihdutusta. Tämä tyyli sopii minulle, sillä nuo 13 kiloa lähtivät helposti (oli toki paljon painoakin, ja edelleenkin on). Tämä tyyli hyvä minulle, ei välttämättä monelle muulle.

Minua tsemppaa kovasti se, että moni ihminen on kommentoinut laihtumistani. Siis ihan positiivisesti. Tuo kannustaa niinä joinakin vaikeina hetkinä kun hirveästi tekisi jotain lihottavaa mieli. Ja vaikka en peiliin katsoessa muutosta huomaa, niin entisistä kuvista sen kyllä hoksaa, että posket ja hartiat ovat vähän kaventuneet. Ja vaatteista toki myös :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin viime keväänä. En syö nykyään juurikaan enää mitään, kaksi kertaa viikossa paastoa, eli klo 18 jälkeen ei mitään ja seuraavan kerran kevyt lounas n. klo 12:00, eli 18 h päästä. Salilla käyn 5 kertaa viikossa, kertatreeni 1-1,5 h. Aerobista ja lihaskuntoa. Kesän pyöräilin, 100-150 km viikossa.

Alkoholin jätin kokonaan pois, eli 8 kuukautta sitten, sitä ennen join miltei joka päivä, enkä liikkunut kuin autolle.

Painoni on pudonnut 5 kg, vittu, 5 kg. Olen 176 cm pitkä ja painoin 90 kg ja nyt 85 kg. Eli sanoisin, että olen nähnyt nälkää 8 kuukautta ja liikkunut enemmän 8 kk aikana, kuin sitä ennen 10-vuoden aikana.

Yksikin viikonloppu, että syön 2 lämmintä ateriaa päivässä ja lauantai-iltana otetaan vaimon kanssa vähän sipsejä ja karkkia, ei alkoholia, n. 2 kertaa kuukaudessa, niin maanantai-aamuna painoni on tuolla 87-88 kg, eli liki samassa kuin aloittaessani 8 kk sitten. Olen muuten täysin terve ja hyväoloinen, mutta olenhan minä selkeästi ylipainoinen. Oikeastaan vituttaa jo koko touhu, enempää en ainakaan pysty laihduttamisen eteen tekemään.

Kuulostaisi siltä, että syöt liian vähän. Aineenvaihdunta hidastuu ja elimistö kuluttaa vähemmän kaloreita.

Älä nyt viitsi höpöttää. Mitä vähemmän syöt, sitä enemmän laihdut.

Minäkin mukana. Tässä muutaman vuoden aikana sattunut ja tapahtunut kaikkea, mikä on jyrännyt normaalin arjen alleen ja monen asian summana terveellinen syöminen ja itsestään huolen pitäminen ei ole ollut se ykkösasia (vaikka olisi ollut tarpeen). Nyt pahin selitetty ja puhtia normaaliin palaamiseen olisi.

Oikeaan ruokailuun paluun lisäksi starttasin tänään Porin juoksukoulun. Hyvä fiilis ainakin tässä startissa, sillä nyt on se oli, että olen ansainnut paremman voinnin. Itseensä tuntuu hyvältä panostaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.

Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.

-Sokerihiiri

Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.

Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.

Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.

Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?

Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.

eri

Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?

Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D

Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)

Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!

vielä eri

Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.

Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.

Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.

Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.

Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.

- Sokerihiiri

Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.

Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.

Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.

Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.

Miksi ei karppaus? Oletko oikeasti tutustunut siihen vai uskonut vain näihin "pekonia ja munaa " puheisiin mitä lehdet on täynnä? Mikä siinä pelottaa? Ikinä en ole niin hyvää ruokaa syönyt, kun nyt siirryttyäni vhh:lle. Eikä ole mikään pakko mennä ketoosiin. Paino tippuu ihan mukavasti ilmankin. Toki tämän pitää olla elämäntapa. Jos palaa siihen hiilarimättöön niin takaisin tulee kaikki ihan varmasti.

Rakastan hedelmiä ja kasviksia, en pidä lihasta ja eläinrasvasta. Ymmärtääkseni aika hankala yhtälö karppausta ajatellen.

Mä syön 90% kasvisruokaa, en juurikaan eläinrasvaa enkä punaista lihaa lainkaan. Karppaan ongelmitta ja tulokset mahtavia.

Aamupaino 69.3kg. Kymppi pois kesään mennessä. Tikis-valmennus alkaa ensi viikolla, siihen asti mennään mutulla.

Aamupala kaurapuuroa ja raejuustoa. Pääasia että pysyn erossa herkuista ja lisään liikuntaa. Ens viikolla sitten kunnolla käyntiin.

Tänään aamiaisena  kasvismunakas,  päivällä lindströminpihviä ja kasviksia, illaksi on vielä eilistä siskonmakkarakeittoa.

Nyt lähden lenkille.  Ap

Olen liikunnallinen mutta pulleahko ja huomaan että paino alkaa haittaamaan esim juoksemista. Jalat/pohkeet rasittuu liikaa ja ne on jatkuvasti kipeänä. Myös eteentaivutukset ym ahdistaa. Hoikempana ei ollut tätä ongelmaa. 5 kg jos saisi karistettua niin hyvä.

Kun mä en lähde mukaan, niin laihduttajien ryhmästä tippui heti 80kg. Onnittelut ja jatkakaa samallalailla !

Vierailija kirjoitti:

Mukana. Olen 35-vuotias enkä ole koskaan harrastanut liikuntaa ja syön mitä sattuu, milloin sattuu. Haluaisin saada timmimmän, kauniimman vartalon. Ja isohkon pömppövatsan pois. Kiloja haluaisin pois 5-7.

Jos aloitat liikunnan melko nollasta, tuloksia tulee nopeasti. Uskon että pömppis pienenee huomattavasti kun saat keskivartalon lihaksia kuntoon, ilman edes sen kummempaa laihtumista.

Tsemppiä kaikille! Itse pudotin viime vuonna (huhti-lokakuu) 20 kg. Ei homma siihen loppunut, oikeastaan vaikeampaa pitää paino kurissa, ettei laihdu/liho. 

Itse aloitin syyskuussa ja projekti jatkuu. Olen jo normaalipainoinen, ja nyt tämä laihdutus on vasta vaikeaa. Laihdutettavaa vielä on sillä jenkkakahvat löytyy ja vielä on rasvaa poltettavana. Normaalipainon sisällä laihduttaessa tarvitaan jotain muutosta vai miten tämän nyt saisi onnistumaan?

Olen normaalipainossa, mutta sellaiset 3-5kg aion karistaa pois. Liikun jo nyt säännöllisesti, mutta jätin ruokavaliosta joulun jälkeen suklaan ja juuston pois. Ruokavalio on muilta osin monipuolista kasvispainoitteista kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.

Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.

-Sokerihiiri

Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.

Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.

No mitenkäs niitä pysyviä tuloksia sitten saa aikaan? Vihjeitä kehiin!

Mulla tavoitteena -14kg.

Ihan typerää hommaa koko laihduttaminen. Itse syön vaan terveellisesti 80 prosenttia ajasta ja vahdin vähän annoskokoa ja käyn koiran kanssa kävelylenkillä. Syön tavallista terveellistä kotiruokaa. Välillä herkuttelenkin. En tissuttele alkoholilla. Paino on jopa laskenut, luonnostaan. Siinä se painoindeksi pysyy noin 20:ssa. Ei tullut joulunakaan kiloja kun vähän tavallista enemmän söin, kun heti palasin tavalliseen rytmiin ja söin normaali ruokarytmissä kohtuudella enkä vetänyt mitään överejä mitään.

Ja olen ollut kymmenen vuotta sitten 30 kg painavampi. Painon jojoilu loppui kun lopetin laihduttamisen ja opettelin suht terveelliset mutta mukavat elintavat joissa pysyä joka päivä. Niillä paino laski luonnostaan, näkemättä oikeastaan kummempaa vaivaa paitsi elintapojrn opettelun. En koe tarvetta enää laihduttaa tai kiinteytyä. Uskon että jokaisella on oma hyvän olon paino missä se pysyy luonnostaan.

Ihmettelen kaveria joka kokoajan puhuu laihduttamisesta mutta samaan aikaan ahtaa herkkuja naamaan yli tarpeen. Ja lykkäilee loputtomiin tätä laihduttamista ja laihdutus alkaa milloin maanantaina ja milloin 1.1 Puhuu jostain hedelmistä kuinka sokeria ne sisältävät ja ihan ihme juttuja terveysasioista mutta kumminkin vetää kaikkea scheissea suusta alas kokoajan jotka on moninverroin epäterveellisempiä kuin hedelmät. Terveyskin meinaa rapistua liikakilojen takia, mutta silti ei nää vaivaa opetella uusia eikä edes yrittää, kun herkut houkuttaa.

Avain kevyeen elämään on kun opettelee syömään suht terveellisesti ja kohtuuden niin että ne elintavat pystyy pitämään eli että ne ovat riittävän mieluisat itselle. Jos syö herkkuja niin syö sitten, syö vaan vähemmän. Siihen liikuntaa mistä jotenkin edes pitää ja yrittää opetella pitämään siitä. Liian kovat muutokset kerralla on usein tuomittu epäonnistumaan. Parhaat muutokset on sellaisia mitä otetaan pienin askelin ja niistä tulee osa arkea. Aloittaa voi vaikka vain lisäämällä vihannesten ja marjojen ja hedelmien syöntiä vähän. Jokainen positiivinen muutos on "kotiin päin".

Mukana.

Tavoite ei ole ihan selvä. Joku 30-40 kiloa tänä vuonna katsotaan matkan varrella.

Ootko

-Tyyris

P.s. Ootko ”Pirjo Porvoost” vielä mukana, vai oliko se leikkiä vaan. ?

Mua kiinnostaisi etenkin toverit, joilla on BMI vaikka 40-60 jne.