Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
NYT SE ALKAA, nimittäin laihdutus. Kuka tulee mukaan?
01.01.2018 |
Laihdutan n.10kg ja aamiaiseni on tänään 2 näkkäriä juustolla ja lasillinen piimää.
Kommentit (221)
Osallistuin siihen viime vuoden ketjuun, ja sain kyllä silloin kymmenisen kiloa pois nopeasti, niistä osa tuli syksyllä takaisin. Olen miettinyt, mikä menee pieleen ja luulen, että hitaampi pudotusvauhti on parempi, niin ehtii tottua uuteen olemukseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.
Ajatuksia muuttamalla.
Rento asenne ei tarkoita sitä, että suhtautuisit vä5linpitämättömästi siihen mitä syöt. Sinun ei kuitenkaan tarvitse "taistella" mitään vastaan. Olet aloittanut tänään, joten teit jo sen mitä piti, mitä vastaan taistelet? Nyt sinulla on loppuelämä aikaa pysyä paremmissa valinnoissasi ja koska laki menee niin, että syöt vähemmän kuin kulutat niin silloinhan se paino putoaa ihan taistelematta. Älä taistele vastaan vaan nauti. Älä odota "milloin?" tai "sitten kun", koska olet jo "maalissa" joka päivä. Paino ja läskit tippuu ajallaan joten niitä ei tarvitse edes seurata. Koska olethan sitoutunut tänä päivänä uusiin valintoihisi ja tämän teet joka aamu uudelleen. On vain tänään ja joka päivä on uusi tänään = Rento asenne ja nauttiminen taistelun sijaan.
Aivot ja ajatukset ovat jänniä, voit luoda assosiaatioita. Kun pupellat jotain terveellistä niin toistat itsellesi: Tätä minä haluan, tästä minä nautin, tämän minä valitsen. Silloin pikkuhiljaa, toistojen myötä, alat haluta sitä terveellistä herkkua epäterveellisen sijaan alitajuisesti. Tähänkin tarvitset rentoutta jotta ajatuksesi menee läpi. Army camp -asenne sulkee tiehyet.
Et pysty koko elämääsi olemaan "taisteluasennossa" ja itsekuri päällä, siksi sinun pitää saada tuo terveellinen valinta normaaliksi arkipäiväksi ja erityisesti yhdistää se rentoutumiseen. Loppuikäsihän sinun on syötävä samalla kaavalla jotta pysyt hoikkana. Silloin on parasta tehdä se sellaisella asenteella joka voi kestää läpi elämän. Silloin et tarvitse enää viiniä rentoutumiseen ja suklaata juhlan tuntuun tms. Korvaat siis herkkuihin muodostuneet assosisaatiot uusilla.
Entä kun ongelmana ei ole ruuan laatu vaan määrä?
Aivan tasan samalla tavalla. Kun valmistat ruokaa niin sanot, että 1 leipäviipale on minulle sopiva leipämäärä juuri nyt ja se tekee minut kylläiseksi leivän osalta. (voit pitää näytelmäkerhoa ja liioitella tuntemuksiasi, hae niitä kuin olisit näyttelijä) Leivän lisäksi syön tomaatin ja mitä ikinä syötkään, ja tämä on juuri oikea määrä tekemään minut kylläiseksi tomaatin osalta. Kun valmistat päivän viimeistä leipää niin sanot itsellesi, että sinun tekee mieli lisää leipää vasta huomenna (ja ajan milloin syöt sitä) . Näin valmistat sekä mieltäsi, että kehoasi siihen, mitä se saa, minkä verran, mitä se pitää hyvänä määränä ja minkä ajan kuluttua sitä on tulossa lisää. Pureskelet ja nautiskelet kaikesta mitä syöt, mutta et anna mielihyvän kilahtaa sille korkeudelle, joka laukaisee hallitsemattoman mielihyväkeskusmätön (jos siitä on vaaraa). Tämä vain esimerkkinä, keksi itsellesi sopivammat lauseet, jotka sopivat omaan suuhusi ja tuntuvat oikeilta. Kun aloitat lausumaan tosiasioita jo ruokaa valmistaessa niin kehosi oppii säätelemään himojaan siihen oikeassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.
Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.
-Sokerihiiri
Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.
Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.
Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.
Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?
Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.
eri
Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?
Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D
Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)
Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!
vielä eri
Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.
Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.
Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.
Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.
Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.
- Sokerihiiri
Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.
Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.
Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.
Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.
Miksi ei karppaus? Oletko oikeasti tutustunut siihen vai uskonut vain näihin "pekonia ja munaa " puheisiin mitä lehdet on täynnä? Mikä siinä pelottaa? Ikinä en ole niin hyvää ruokaa syönyt, kun nyt siirryttyäni vhh:lle. Eikä ole mikään pakko mennä ketoosiin. Paino tippuu ihan mukavasti ilmankin. Toki tämän pitää olla elämäntapa. Jos palaa siihen hiilarimättöön niin takaisin tulee kaikki ihan varmasti.
Rakastan hedelmiä ja kasviksia, en pidä lihasta ja eläinrasvasta. Ymmärtääkseni aika hankala yhtälö karppausta ajatellen.
Mulla sama + kotimaiset marjat. En syö pastaa, risiä enkä perunaa (spelttihelmiä joskus), en leipää tai viljoja muutenkaan (poikkeuksena kaura), en pullaa tai karkkia. Mutta marjoista, hedelmistä ja kasviksista en ole valmis luopumaan, joten...
Marjoista hedelmistä ja kasviksista ei tarvitse karppauksen takia luopua. Edelleen se riippuu siitä, mille tasolle hiilarirajansa asettaa. Karppaus ei ole yhtä kuin ketogeeninen, jossa rajoitetaan äärimmilleen. Hyväkarppina voi syödä jopa hiutalepuuroa, jos tykkää.
Googlaa vaikka ateriamatriisi, löydät karppausinfon sivuilta listan, missä luetellaan selvästi mitä mihinkin karppaustyyliin sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.
Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)
Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)
Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.
Tiedän, että kvg, mutta nopeaa pika-apua laiskana silti kyselen:
Miten paljon karppaus rajoittaa kasvisten, juuresten ja hedelmien syöntiä? Niistä en puolivegenä halauaisi luopua. Entä ovatko puurot täysin pannassa? En pääse liikkelle ilman aamuista kaurapuuroani. Ja vielä lihan syönnistä: se ei oikein ole mun juttu, riittääkö kala ja vaalea liha? Sit vielä, alanko haista, vaikka en pyri/pääse/päädy ketoosiin? :DNopeasti selaamalla joutuisi luopumaan mm. porkkanasta, omenasta, banaanista, ananaksesta, persimoneista, appelsiineista, mandariineista... Joo ei oo mulle tää.
-eri
porkkanoita voi kohtuudella syödä, jos tavoite ei ole ketoosi. Oletko tietoinen miten paljon esim banaanissa on sokeria? 20 g per 100g eli jos yksi banaani on sen 100g, niin sen syömällä saa 8 sokeripalan verran sokeria. Olet väitteidesi mukaan sokeriaddikti, etkä näe ongelmaa tässä?? Ymmärrätkö, että nuo hedelmät ylläpitää sitä sun ongelmaa. Kasviksia taas voi syödä vaikka kuinka ja paljon, joten ei tämä pelkkää luopumista ole. Edelleen ei ole pakko pyrkiä ketoosiin, joten joitain hedelmiä jyllä mahtuu karppaukseenkin, mutra ei niitä määrättömästi voi syödä.
Just joo. Banaani on vähän enemmän kuin se sokeri, jota siinä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.
Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)
Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)
Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.
Mulla ei vhh auttanut lainkaan, koska en makeanhimoltani koskaan edes päässyt siihen. Tai ruokani söin vhhsti, mutta sen lisäksi vedin iloisesti karkkia. Ja kaiken tein ihan ohjeiden mukaan eli riittävästi rasvaa ja ruokaa ylipäänsä. Ja jos minulla olisi sellainen itsekuri, että voisin olla karkkia syömättä, niin olisin sen jo lopettanut.
Mitä tarkoitat "riittävästi rasvaa" kohdalla? Ihan grammoina per päivä. ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.
Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.
-Sokerihiiri
Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.
Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.
Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.
Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?
Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.
eri
Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?
Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D
Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)
Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!
vielä eri
Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.
Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.
Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.
Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.
Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.
- Sokerihiiri
Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.
Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.
Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.
Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.
Miksi ei karppaus? Oletko oikeasti tutustunut siihen vai uskonut vain näihin "pekonia ja munaa " puheisiin mitä lehdet on täynnä? Mikä siinä pelottaa? Ikinä en ole niin hyvää ruokaa syönyt, kun nyt siirryttyäni vhh:lle. Eikä ole mikään pakko mennä ketoosiin. Paino tippuu ihan mukavasti ilmankin. Toki tämän pitää olla elämäntapa. Jos palaa siihen hiilarimättöön niin takaisin tulee kaikki ihan varmasti.
Rakastan hedelmiä ja kasviksia, en pidä lihasta ja eläinrasvasta. Ymmärtääkseni aika hankala yhtälö karppausta ajatellen.
Mulla sama + kotimaiset marjat. En syö pastaa, risiä enkä perunaa (spelttihelmiä joskus), en leipää tai viljoja muutenkaan (poikkeuksena kaura), en pullaa tai karkkia. Mutta marjoista, hedelmistä ja kasviksista en ole valmis luopumaan, joten...
Eikä pidä luopua, koska aivot ja solut tarvitsevat sokereita (ei valkoista sokeria), lisäksi majoissa jne. on valtavasti muita "superaineita", onhan esim. mustikka yksi parhaista superfoodeista.
Vierailija kirjoitti:
Päiväruuaksi ajattelin tehdä sellaista, että laitan vuokaan kinkkua ja juureksia, valkokastike päälle ja sitten vielä juustoraastetta. Uuniin siksi aikaa, että on kaunis väri päällä.
Ap
Olihan taas huono provo. Laita vielä 3 kiloa pekonia sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin laihdutuksen marraskuun lopussa eli hyvä vauhti jo päällä. Syön tavallista ruokaa mutta välttelen herkkuja ja pidän annoskoot kohtuullisina. Lisäksi pyrin liikkumaan päivittäin. Lisäksi kirjaan päivittäin aamu- ja iltapainoni.
Tänään 1h15min reipas lenkki...kävelyä ja juoksua. Syöty ruoka: mandariini, kaksi siivua leipää vähärasvaisella juustolla, kaksi pientä perunaa, naudanlihastroganoffia ja porkkanaraastetta, 3 lasillista rasvatonta maitoa... huomenna uusi päivä ja kauppaan meno, kun hedelmät loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.
Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)
Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)
Oikotietä ei ole. Hienoa, että pääsit irti tupakasta, mahtavaa!!!
Voit korvata sokerihuuruisen ahmimisen vähemmän pahalla vaihtoehdolla. Vähemmän paha vaihtoehto ei ole välttämättä huipputerveellinen eikä täysin sokeriton, mutta parempi kuin valkosokerinen suklaa-jäätelö-karkki-kooma. Eli kun valitset laadukkaamman sokeripommin, niin se auttaa ennen kaikkea makuaisteja ja elimistöä eroon valkosokerikoukusta. Tämä auttaa siihen, että ajan myötä sokerinhimo katoaa.
Keksi erilaisia vähemmän pahoja vaihtoehtoja omien makumieltymyksien mukaan. Minulla oli ennen todella kova imeläntarve ja imelännälkään käy esim: Banaani-raakakaakaosotku hunajalla. Katso, että suklaassa on suuri kaakaopitoisuus ja mahdollisimman vähän sokeria. Yleensä raakakaakaosuklaissa ei ole valkoista sokeria, vaan jos on, niin se on raakaruokosokerimuodossa. Hyvälaatuisissa raakakaakaopatukoissa on vain esim. agave makeutuksena. Minulle tämä ei riitä ja siksi roiskin hunajaa. Olen kuitenkin päässyt näillä eväillä irti valkoisesta sokerista, eikä minun tee enää valkosokeriherkkuja mieli. Silloin kun tekee mieli imelää niin teen vaihtelevan imeläsotkun hedelmistä, marjoista, raakakaaosta, pähkinöistä ja hunajasta tms. Keksi joku oma sotku millä saat herkkumieliteosta valuvan kuolan loppumaan.
Tsemppiä!
Tunnut tietävän sokereista, joten kerro mielipiteesi näistä:
Intiaanisokeri, kookossokeri, fariinisokeri, stevia, erytrioli. Onko mitään hyvää/jotain pahaa näissä?
Haluatko mielipiteeni mausta vai mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukana. 20 kg pitäisi saada pois pysyvästi. Pelkästään noiden numeroiden kirjoittaminen hirvittää. Nyt täytyy kaivaa esiin kaikki mahdolliset itsekurin muruset ja taistella. Palkintona siintää silmissä kroppa, joka jaksaa urheilla ja kauppareissut normaaliosastoilla.
Keinoina vanha kunnon syö vähemmän (etenkin valkoista sokeria ja jauhoja), liiku enemmän.
-Sokerihiiri
Itsekurilla kituuttamisella ei saa pysyviä tuloksia.
Vaikka eihän sitä kukaan usko, näitä yrittäjiä tuntuu riittävän.
Mitä tarkoitat? Tarvitsen itsekuria, että voin tehdä pysyvän muutoksen elintapoihini eli lähinnä karsia ruokavaliosta valkoisen sokerin ja jauhon määrää ja lisätä liikuntaa.
Mikä tuossa oli huono tavoite? Mikä olisi sinusta parempi laihdutuskeino?
Se, että ilman tavoitteita tai aikarajoja JOKA PÄIVÄ vaan valitset ne terveelliset ilman poikkeuksia ja liikut niin kuin hyvältä tuntuu. Silleen sinun on jatkossakin tehtävä.
eri
Miten tuo poikkeaa siitä mitä kirjoitin?
Olenko todella näin huono ilmaisemaan itseäni? :D
Esim. "taistella". Päin vastoin rentoudu ja nauti. Käännä kaikki positiivisiksi ajatuksiksi :)
Ajattele nyt, kysymys on loppuelämästäsi, miksi hukata energiaa "taisteluun" ? Jos elät vielä 60-80 vuotta ja joka päivä on tarkoitus syödä terveellisesti, niin ota lunkisti ja nauti uudesta vapaudestasi ensimmäisestä päivästä lähtien!
vielä eri
Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni 15 jg. Molemmilla kerroilla tarvittiin alussa taistelua ja itsekuria, että homma pääsi kunnolla käyntiin.
Kilot ovat tulleet takaisin silloin, kun olen ottanut ruuan suhteen "rennosti". Toisella kerralla puolison ja toisella äidin kuoleman jälkeisenä sysimustana aikana.
Arvostan yritystäsi auttaa, mutta ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia.
Tunnen itseni ja alussa se on panostamista tunnepuolen sijasta järkeen. Kun sokerikoukusta alkaa päästä, niin homma helpottuu. Minä tarvitsen alkuun itsekuria ja taistelumieltä. Ne eivät tarkoita kitumista ja kurjuutta. Ne ovat minulle positiivisia sanoja.
Toki tiedän, että kirjoitetussa tekstissä ei voi täysin ilmaista itseään toiselle, mutta täytyy sanoa, että olen hämmästynyt, miten väärin mut monet ovat ymmärtäneet. Onko tämä joku murre- tai sukupolvijuttu, että nuo sanat koetaan niin eri tavoin? Jännä juttu.
- Sokerihiiri
Ja kun sulla tulee seuraava elämänkriisi, niin sä taas nykäset sen 15 kiloa takaisin, koska oikeasti sä et ole oppinut mitään tuolla itsekurin varassa rimpuilulla. Et pärjää silloin kun on vaikeaa, ja se on kuitekin se kaikkein olennaisin asia.
Et osaa kuunnella kehoasi ja syödä tuntemustesi mukaan, vaan sulla pitää koko ajan olla kuria, että pärjäät. Ja kun siihen ei voimavarat riitä, lihot.
Kun kerran osaat hienosti laihduttaa, niin totta kai saat tehdä niin nyt, ja jatkossakin. Mutta ei se todellakaan ole se järkevin ratkaisu, ei kehosi eikä hyvinvointisi kannalta.
Mikä on järkevä ratkaisu? Onko sulla jotain muutakin antaa kuin tuo ”ota rennosti, ajattele positiivisesti” -hömppä? Minun käsittääkseni laihtua voi vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ja jos tykkää ruuasta, en keksi miten tuosta voi selvitä muuten kuin itsekurilla. Kerro toki jos sulla on jokin (muu kuin karppaus)dieetti, joka toimii.
Miksi ei karppaus? Oletko oikeasti tutustunut siihen vai uskonut vain näihin "pekonia ja munaa " puheisiin mitä lehdet on täynnä? Mikä siinä pelottaa? Ikinä en ole niin hyvää ruokaa syönyt, kun nyt siirryttyäni vhh:lle. Eikä ole mikään pakko mennä ketoosiin. Paino tippuu ihan mukavasti ilmankin. Toki tämän pitää olla elämäntapa. Jos palaa siihen hiilarimättöön niin takaisin tulee kaikki ihan varmasti.
Rakastan hedelmiä ja kasviksia, en pidä lihasta ja eläinrasvasta. Ymmärtääkseni aika hankala yhtälö karppausta ajatellen.
Mulla sama + kotimaiset marjat. En syö pastaa, risiä enkä perunaa (spelttihelmiä joskus), en leipää tai viljoja muutenkaan (poikkeuksena kaura), en pullaa tai karkkia. Mutta marjoista, hedelmistä ja kasviksista en ole valmis luopumaan, joten...
Tuolla joku puhui median luomasta pekoni ja munaharhasta, johon säkin selvästi uskot. Kasvikset ja kotimaiset marjat menee kevyesti karppaukseen. Hedelmien määrän kanssa täytyy toki vähän miettiä. Jotenkin hämmentäviä nämä kommentit. Jos teillä on todellista ylipainoa, niin eikö silloin tule mieleen pohtia sitä omaa syömistä ja miettiä miten ongelma ratkaistaan (jos ei ole, niin se ja sama mitä syö). Jos jo valmiiksi listaa asioita joista ei kyllä varmasti luovu ja samalla aloittaa ties kuinka monennen dieetin, niin eikö oikeasti tule mieleen kokeilla jotain muuta? Mutta eläkää vain nälässä ja syökää banaania. Mä lähden ottamaan pienen iltapalan (paria kunnon palaa juustoa ja kasa manteleita). Saan mennä vatsa täynnä nukkumaan ja huomenna tod näk vaaka näyttää taas entistä pienempiä lukemia :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.
Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)
Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)
Mä olen ollut toivoton sokerihiiri, mutta vhh on poistanut makeanhimon täysin. Enkä ole edes ketoosissa, mutta syön vain pääasiassa juttuja joissa on alle 5 g hiilaria per 100 g. Pointti on syödä vatsa täyteen (riittävästi rasvaa), jolloin nälkä pysyy poissa ja verensokeri ei nouse missään vaiheessa. Kun se ei nouse, se ei myöskään laske, joten sitä makeanhimoa ei tule. Eikä myöskään sitä kuoleman nälkää. En muista, että olisin kärsinyt mistään erityisistä vieroitusoireista. Tajusin oikeastaan vasta pari viikkoa "karpattuani", että eihän mun tee mieli makeaa lainkaan. Kannattaisi oikeasti kokeilla, niin sittenpä tiedät auttaako sulle. Minä en tarvinnut mitään itsekuria, mutta perehtyä vhh:hon kannattaa, ettei mene sen takia vikaan.
Tiedän, että kvg, mutta nopeaa pika-apua laiskana silti kyselen:
Miten paljon karppaus rajoittaa kasvisten, juuresten ja hedelmien syöntiä? Niistä en puolivegenä halauaisi luopua. Entä ovatko puurot täysin pannassa? En pääse liikkelle ilman aamuista kaurapuuroani. Ja vielä lihan syönnistä: se ei oikein ole mun juttu, riittääkö kala ja vaalea liha? Sit vielä, alanko haista, vaikka en pyri/pääse/päädy ketoosiin? :DNopeasti selaamalla joutuisi luopumaan mm. porkkanasta, omenasta, banaanista, ananaksesta, persimoneista, appelsiineista, mandariineista... Joo ei oo mulle tää.
-eri
porkkanoita voi kohtuudella syödä, jos tavoite ei ole ketoosi. Oletko tietoinen miten paljon esim banaanissa on sokeria? 20 g per 100g eli jos yksi banaani on sen 100g, niin sen syömällä saa 8 sokeripalan verran sokeria. Olet väitteidesi mukaan sokeriaddikti, etkä näe ongelmaa tässä?? Ymmärrätkö, että nuo hedelmät ylläpitää sitä sun ongelmaa. Kasviksia taas voi syödä vaikka kuinka ja paljon, joten ei tämä pelkkää luopumista ole. Edelleen ei ole pakko pyrkiä ketoosiin, joten joitain hedelmiä jyllä mahtuu karppaukseenkin, mutra ei niitä määrättömästi voi syödä.
Just joo. Banaani on vähän enemmän kuin se sokeri, jota siinä on.
Onhan siinä toki muutakin, mutta sen kaiken saa muista kasviksista ilman sitä järjetöntä sokerimäärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitin viime keväänä. En syö nykyään juurikaan enää mitään, kaksi kertaa viikossa paastoa, eli klo 18 jälkeen ei mitään ja seuraavan kerran kevyt lounas n. klo 12:00, eli 18 h päästä. Salilla käyn 5 kertaa viikossa, kertatreeni 1-1,5 h. Aerobista ja lihaskuntoa. Kesän pyöräilin, 100-150 km viikossa.
Alkoholin jätin kokonaan pois, eli 8 kuukautta sitten, sitä ennen join miltei joka päivä, enkä liikkunut kuin autolle.
Painoni on pudonnut 5 kg, vittu, 5 kg. Olen 176 cm pitkä ja painoin 90 kg ja nyt 85 kg. Eli sanoisin, että olen nähnyt nälkää 8 kuukautta ja liikkunut enemmän 8 kk aikana, kuin sitä ennen 10-vuoden aikana.
Yksikin viikonloppu, että syön 2 lämmintä ateriaa päivässä ja lauantai-iltana otetaan vaimon kanssa vähän sipsejä ja karkkia, ei alkoholia, n. 2 kertaa kuukaudessa, niin maanantai-aamuna painoni on tuolla 87-88 kg, eli liki samassa kuin aloittaessani 8 kk sitten. Olen muuten täysin terve ja hyväoloinen, mutta olenhan minä selkeästi ylipainoinen. Oikeastaan vituttaa jo koko touhu, enempää en ainakaan pysty laihduttamisen eteen tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla jo aloitettu -5kg ryhmä eli tulkaahan tekin sinne, niin yhden ketjun keskustelu pysyy vireänä 😊
Eikä tulla.
Kylläpäs tulette, natiainen ♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty.Jos mä laihdutan yhtään kiloa,katoan olemasta.Rasva%:kin varmaan miinuksen puolella vaikka syön ku sika,ja vieläpä kaikkea kermaista,rasvaista ja oluttakin menee melkosia määriä..
Tänääkin näin, kun eräs nuori nainen osti kaupasta kolme litraa rasvatonta maitoa. Rasvattomalla maidolla ainakin ennen lihotettiin possuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt ihmeessä millään kitudieteillä koittako laihduttaa, siinä menee vaan nuppi jumiin ja aineenvaihdunta aivan sekaisin.
Tervettä arkiruokaa, ei sokeria, hiilari- ja rasvapommeja vaan kaikki ruokaympyrän ainekset mahdollisimman puhtaina naamariin. Pienillä miinuskaloreilla ja pikkuhiljaa liikuntaa lisäten.Kroppa tottuu pieniin miinuskaloreihin ja säätää peruskulutusta sen verran pienemmäksi ettei kerätty vararavinto pääse vähenemään.
Kalorivajeen pitää olla tarpeeksi suuri mutta ei tietenkään liian suuri.
Pointti oli se että jos painoa on tullut lisää niin ihminen on plussakaloreilla. Esimerkki voisi olla että tällä hetkellä syö 2500 kaloria/päivä. Jos kulutus on vaikkapa 2000 kaloria/päivä niin kannattaisi tiputtaa kalorit 1800/päivä. Ei olisi liikaa miinuksella ja puhdasta ruokaa saisi syödä ihan reippaan määrään eikä kärsisi hirveästä nälästä. Mahdollisuus onnistua olisi suurempi kuin hurjilla miinuskaloreilla nälän vaivatessa. Pikkuhiljaa liikuntaa lisää niin kulutuskin kasvaisi.
Missä se aamunen 5 kg laihduttajien ketju oikeen on????? Linkkiä, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut olla tarjolla mitään mukavaa ja helppoa keinoa meille sokerikoukussa rimpuileville, vaikka nuo karppaajat muuta uhosivatkin. Kai se vain on siis itsekurin ja kituutuksen avulla taistelvava itsensä koukusta irti, jotta terveellisempi ruokavalio ja sitä myötä terveempi (ja ehkä kevyempikin) elämä tästä urkenee.
Niin, olisihan se jo pitänyt tietää, että oikoteitä ei ole, vaikka markkinapellet ja helppoheikit mitä lupailisivat. :)
Eli taistoon tiemme käy: 7 kiloa pitäis saada pois, sokeri ja pullat suurin ongelma, sokerinhimo pahempi kuin nikotiiniriippuvuus. (Tupakasta pääsin irti jo vuosi sitten, sokerista en vielä.)
Oikotietä ei ole. Hienoa, että pääsit irti tupakasta, mahtavaa!!!
Voit korvata sokerihuuruisen ahmimisen vähemmän pahalla vaihtoehdolla. Vähemmän paha vaihtoehto ei ole välttämättä huipputerveellinen eikä täysin sokeriton, mutta parempi kuin valkosokerinen suklaa-jäätelö-karkki-kooma. Eli kun valitset laadukkaamman sokeripommin, niin se auttaa ennen kaikkea makuaisteja ja elimistöä eroon valkosokerikoukusta. Tämä auttaa siihen, että ajan myötä sokerinhimo katoaa.
Keksi erilaisia vähemmän pahoja vaihtoehtoja omien makumieltymyksien mukaan. Minulla oli ennen todella kova imeläntarve ja imelännälkään käy esim: Banaani-raakakaakaosotku hunajalla. Katso, että suklaassa on suuri kaakaopitoisuus ja mahdollisimman vähän sokeria. Yleensä raakakaakaosuklaissa ei ole valkoista sokeria, vaan jos on, niin se on raakaruokosokerimuodossa. Hyvälaatuisissa raakakaakaopatukoissa on vain esim. agave makeutuksena. Minulle tämä ei riitä ja siksi roiskin hunajaa. Olen kuitenkin päässyt näillä eväillä irti valkoisesta sokerista, eikä minun tee enää valkosokeriherkkuja mieli. Silloin kun tekee mieli imelää niin teen vaihtelevan imeläsotkun hedelmistä, marjoista, raakakaaosta, pähkinöistä ja hunajasta tms. Keksi joku oma sotku millä saat herkkumieliteosta valuvan kuolan loppumaan.
Tsemppiä!
Tunnut tietävän sokereista, joten kerro mielipiteesi näistä:
Intiaanisokeri, kookossokeri, fariinisokeri, stevia, erytrioli. Onko mitään hyvää/jotain pahaa näissä?Haluatko mielipiteeni mausta vai mistä?
Vaikka siitäkin, ja sitten siitä, onko mikään näistä yhtään parempi kuin se valkoinen ruokosokeri. Paljon erilaisia puhdistamattomia, värillisiä sokereita tarjolla, mutta onko niillä mitään käytännön eroa tavalliseen sokeriin?
Stevia: tykkään mausta, mutta voiko olla terveellistä/turvallista, kun on kuitenkin niin paljon vähäkalorisempaa (eli onko liian hyvää ollakseen totta?)
Tuo erytrioli on mulle ihan uusi tuttavuus, siis karppisokeriksikin sitä taidetaan sanoa: kaloriton, aivan stanan kallis, onko terveysvaikutuksista mitään tietoa vielä?
Kuten näkyy, makeasta on tuskallista luopua, joten kaikki kortit on katsottava. ;)
Laihdutan kirjoitti:
Missä se aamunen 5 kg laihduttajien ketju oikeen on????? Linkkiä, kiitos.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3060697/viiden-kilon-laihdutusryhma-tam…
Alue: Aihe vapaa
Mulla sama + kotimaiset marjat. En syö pastaa, risiä enkä perunaa (spelttihelmiä joskus), en leipää tai viljoja muutenkaan (poikkeuksena kaura), en pullaa tai karkkia. Mutta marjoista, hedelmistä ja kasviksista en ole valmis luopumaan, joten...