Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka asuu vuokralla?
30.12.2017 |
Olen 20-vuotias, vanhempani omistavat omakotitalon ja ovat aina opettaneet, että vuokralla asuvat ovat yhteiskunnan alinta luokkaa. Nykyäänhän on mahdollista laatia pankin kanssa erinomainen asuntolainasuunnitelma (niin jos tekee kunnon töitä) ja saada sellainen asunto kuin itse haluaa, eikä mitään kaupungin massana rakennettuja vuokrattavia pikkuhökkelyksiä.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka asuu vuokralla?
?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Helsingissä asuu lakimiehiä, lääkäreitä ja ekonomeja vuokralla. Muista pääkaupingeista puhumattakaan.
Itse asun perityssä kaksiossa, kun ei vaan kannata vielä myydä. Vuokraan tutuille kun olen pois maasta.
Mutta eihän siinä ole mitään järkeä asua vuokralla, jos voi laatia hyvän asuntolainasuunnitelman. Jos ne vuokrarahat käyttää asuntolainan maksamiseen plus hieman ekstraa siihen päälle, voi mahdollisesti periä rahat vuosien päästä takaisin myymällä asunnon. Järkevämpi vaihtoehto.
Ap
Olen vuokraemäntä. Vuokralaisiani on ollut lääkäri ja yliopistoproffa. Molemmille yhteistä on, että elämäntilanne ei ole vielä vakiintunut ja omistusasuntoon sitoutuminen olisi täyttä typeryyttä. Ei vasta yhteen muuttanut nuoripari vielä osta. Ne ostavat sitten kun saavat lapsia. Tai juuri kaupunkiin muuttanut ostaa kun saa käsityksen kaupungista, että missä haluaa asua pysyvämmin.
Oma alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun elämä vakiintuu ja putoaa pois tukijärjestelmistä. Ei ole mitään järkeä, eikä mahdollisuuttakaan ostaa omaa jos saa asumistukea. Mutta sitten kun maksaa joka kulun omasta kukkarosta, niin alkaa kiinnostaa että mitä se maksaa pidemmällä aikavälillä.
Niin se lääkärivuokralaisenikin tienasi reilusti päälle 6000 euroa kuussa, että eipä tainnut enää saada asumistukea. Ettekö te todellakaan ymmärrä, että on olemassa paljon maksukykyisiä ihmisiä, jotka eivät ajattele asioita yhteiskunnan tukien kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokralla asuminenhan on aivan hukkaanheitettyä rahaa. Eli jos siis ihan rehellisen mielipiteeni sanon (eikä kyseessä ole asujan tietoinen tilapäisvalinta), niin ajattelen heillä olevan jonkinlaisia elämänhallinnallisia ongelmia. Ajatteluni juontuu varmaan ihan perus kotikasvatuksesta, jossa on kannustettu huolelliseen taloudenpitoon ja säästämiseen ja esim. lapsuuden asuinseudullani suurin osa vakituisesti vuokralla asuneista oli ns. huono-osaisia.
No näin varmaan on siellä näivettyvällä syrjäseudulla, josta olet kotoisin. Täällä Helsingissä kuitenkin monet vuokralaiset ovat ihan normaaleja asiantuntija-ammateissa toimivia henkilöitä.
Hyvä ammatti ei ikävä kyllä ole mikään osoitus siitä, etteikö ihmisellä voisi olla ongelmia elämänhallinnassa tai taloudenpidossa.
Päin vastoin. Omien havaintojeni mukaan amisammattilaisilla usein on paljon enemmän järkikädessä rahankäytössä kuin jollain maistereilla. Korkeakoulutetut ovat usein olevinaan hienompia kuin mihin heillä on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Helsingissä asuu lakimiehiä, lääkäreitä ja ekonomeja vuokralla. Muista pääkaupingeista puhumattakaan.
Itse asun perityssä kaksiossa, kun ei vaan kannata vielä myydä. Vuokraan tutuille kun olen pois maasta.
Mutta eihän siinä ole mitään järkeä asua vuokralla, jos voi laatia hyvän asuntolainasuunnitelman. Jos ne vuokrarahat käyttää asuntolainan maksamiseen plus hieman ekstraa siihen päälle, voi mahdollisesti periä rahat vuosien päästä takaisin myymällä asunnon. Järkevämpi vaihtoehto.
Ap
Olen vuokraemäntä. Vuokralaisiani on ollut lääkäri ja yliopistoproffa. Molemmille yhteistä on, että elämäntilanne ei ole vielä vakiintunut ja omistusasuntoon sitoutuminen olisi täyttä typeryyttä. Ei vasta yhteen muuttanut nuoripari vielä osta. Ne ostavat sitten kun saavat lapsia. Tai juuri kaupunkiin muuttanut ostaa kun saa käsityksen kaupungista, että missä haluaa asua pysyvämmin.
Oma alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun elämä vakiintuu ja putoaa pois tukijärjestelmistä. Ei ole mitään järkeä, eikä mahdollisuuttakaan ostaa omaa jos saa asumistukea. Mutta sitten kun maksaa joka kulun omasta kukkarosta, niin alkaa kiinnostaa että mitä se maksaa pidemmällä aikavälillä.
Niin se lääkärivuokralaisenikin tienasi reilusti päälle 6000 euroa kuussa, että eipä tainnut enää saada asumistukea. Ettekö te todellakaan ymmärrä, että on olemassa paljon maksukykyisiä ihmisiä, jotka eivät ajattele asioita yhteiskunnan tukien kautta?
Rivien välistä luettuna näytäisi siltä että lääkäri ei enää asu sinulla vuokralla? Olisiko ostanut asunnon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti pk-seudulla on sellainen tilanne, että vuokra-asumisen kuukausikustannukset voivat olla selkeästi pienemmät kuin omistusasunnon. Katso vaikka tätä kohdetta Punavuoressa: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/13865720 . Kyseinen asunto on 32 m2 ja maksaa 239 000 €. Samasta kerroksesta löytyy myös samankokoinen vuokra-asunto (ehkä jopa sama asunto?): https://asunnot.oikotie.fi/vuokrattavat-asunnot/helsinki/14074128 , jonka vuokra on 880 e/kk. Lainan kuukausierä 1 % korolla ja 20 vuoden laina-ajalla on 1 099 euroa. Tuohon vielä lisätään hoitovastike, jolloin omistusasujan asumismenot ovat 1 099 + 141 = 1 240 e/kk.
Toisin sanoen vuokralaiselle jää äskeisessä esimerkissä käteen 1240-880 = 360 e/kk omistusasujaa enemmän, jonka hän voi sijoittaa kohteeseen, joka omasta asunnosta poiketen tuottaa kassavirtaa. Toki vuokrat nousevat ajan myötä, mutta niin nousee hoitovastike sekä korot. Korkojen pienikin nousu voi lisätä huomattavasti omistusasujan asumiskustannuksia, mikäli se tapahtuu laina-ajan alkupuolella.
Jos tarkistelisit kuluja keskenään. Eli 1% korolla menot ovat (200€ korot ja vastike 141) 341€ versus vuokra 880€. Eli vuokralla asuja menettää 539€/kk. Pääoman lyhennys ei ole kulu.
Kun tarkastellaan asumisen kustannuksia, niin tottakai oman kodin pääoman lyhentäminen lasketaan kuluksi. Oman kodin seiniin laitettu pääoma ei sitä paitsi tuota lainkaan kassavirtaa, vaikka velattoman asunnon tapauksessa tuokin lopulta säästöä suhteessa vuokra-asumiseen.
Suurin osa ei laita asuntoon omaa pääomaa, vaan ostaa sen vieraalla pääomalla eli pankista lainatulla rahalla. Lainaa maksetaan takaisin asumistulolla, eli sillä rahalla mikä omassa asunnossa asuessa säästyy vuokramenoista.
Vuokraluuserilla ei jää mitään säästöön, kunkaikki rahat menee asumispalveluun. Sen sijaan oman ostaneella laina loppuu aikanaan ja rahaa jää sijoitettavaksi, halutessaan saa myös edullista lainaa sijoituksiin, koska voi käyttää austoa lainojen realivakuutena.
Sijoitustoiminta kannattaa aina aloittaa omasta asunnosta, sen on erittäin kannattavaa.
Justhan tuossa laskuesimerkissä osoitettiin, että "vuokraluuserilla" jää heti kättelyssä 360 e/kk säästöön enemmän kuin omistusasujalla. Ja huomattavasti järkevämpäähän on aloittaa sijoittaminen heti tänään kuin vasta vuosien päästä, kun asunto on velaton. Laskuesimerkin vuokraluuseri voi saman tien sijoittaa omistusasujaa enemmän kuukaudessa, jolloin korkoa korolle -ilmiön ansiosta hänellä on melko muhkea sijoitusvarallisuus, kun omistusasuja vasta pääsee kunnolla aloittelemaan sijoitustoimintaansa.
Kai sitä väi pyöritellä vaikka minkälaisia lukuja, eri asia sitten että kuinka realistisia ne ovat. Tuo on lähtötilanne ja jokaisen vuokrankorotuksen yhteydessä tilanne muuttuu omistusasujan eduksi.
Jostain käsittämättömästä syystä vuokrapetterit osaavat aina laskea asuntolainaan koron, mutta koskaan he eivät osaa laskea omaan vuokraansa indeksikorotuksia. Edellä esimerkki tästä. Tavanomaisilla vuokrankorotuksilla vuokra nousee 20 vuoden aikana noin kaksinkertaisesksi, eli vuokralla asuminen on todelisuudessa 20 vuoden jaksolla noin 50% kalliimpaa mitä lähtöhinnalla laskettuna. Ja eihän se asuminen siihen 20 vuoden jaksoon lopu, vaan niitä tulee vielä toinen ja kolmaskin ja joka jaksolla vuokra tuplaantuu.
Hoitovastikekin kyllä nousee ajan myötä, itse asiassa Helsingissä vastikkeet ovat viime vuosina kasvaneet jopa vuokria nopeammin. Ja korkotaso ei enää laske, vaan suunta on pelkästään ylöspäin. Euroopan talousnäkymät ovat hyvät ja inflaatio pyörii 1,5 % nurkilla. EKP nostaa ohjauskorkoa viimeistään siinä vaiheessa nostamaan, kun inflaatio jää 2-3 % välille. Tämä voi hyvinkin mahdollisesti tapahtua 2018. Pelkästään 1 % koron nousu laina-ajan alkupuolella tietää n. 100 e/kk lisäkustannuksia esimerkin tapauksen omistusasujalle.
Mutta toki omistusasuminen on vuokraamista järkevämpi vaihtoehto suurimmassa osassa maata. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä tilanne voi vain olla vähän eri.
Sehän nyt on ihan selvä että vastikekulujen nousu valuu aina vuokriin, eki voi olla niin että vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen vastikepaine kasvaisi eri tahtiin. Otetaan esimerkiksi ketjussa aiemmin olevat luvut.
Asuntolainan kulu 20 vuotta 1099€/kk. Vastike 141€/kk ja vastaavan vuokra 880€/kk.
Oletetaan että sekä vastike että vuokra nousee 3% vuodessa.
Noilla luvuilla 20 vuoden vuokrat tekee 283 751€
Vastaavasti 20 vuoden vastikkeet tekee 45 465€ ja asuntolaina korkoineen 263 760€
Tällä ensimmäisellä 20 vuoden pätkällä vuokralaisella kului asumiseen 25 474€ vähemmän. Mutta mikä on lopputulos? Omistusasuja sai 25 tonninin panostuksella velattoman asunnon, jonka markkinahinta on oletettavasti selvästi enemmän mitä oli 20 vuoden takainen ostohinta.Ja tämä esimerkki oli vuokralaismyönteisesti mitoitettu juuri laina-ajan pituiseksi ajaksi. Jos asumisaika onkin 40 vuotta, niin omistusasujan kulut ovat yli 400 tonnia vähemmän mitä vuokralla asuvalla. Omistusasuja saa siis hankittua edullisemmilla asumiskuluilla vaikka sijoitusasuntoja jotka vuorkalaiset maksavat.
Noilla oletuksilla (vuokra + vastike kasvaa 3% p.a) asumiskustannukset kääntyvät omistusasujan hyväksi 14 vuoden päästä, jolloin vuokralainen "häviää" reilu 19 e/kk. Mutta on kyllä todella epärealistinen odotus, että korkotaso ei nouse lainkaan 20 vuoden aikana. Muistutuksena: vuonna 2008 euribor 12kk oli parhaimmillaan yli 5 % ja vielä vuosina 2011-2012 korko pyöri 2 % hujakoilla.
Mutta mikäli nyt kuitenkin oletetaan, että korkotaso ei nouse ikinä, niin parhaimmillaan vuokralainen on säästänyt 32 750 euroa siinä vaiheessa, kun omistusasumisesta tulee kannattavampaa 14 vuoden kuluttua. Koska elämme matalien korkojen maailmassa, voidaan tuolle säästetylle ja sijoitetulle summalle olettaa 8 % reaalituoton. Vuokralaisella on 14 vuoden kuluttua 56 000 euron sijoitussalkku, joka on kertynyt säästyneillä asumismenoilla. Vaikka salkkuun ei enää tehtäisi uusia sijoituksia, niin laina-ajan päätyttyä 20 vuoden kuluttua salkun arvo on jo 89 000 euroa. Sijoitusten tuotot osaltaan tasoittavat suurempia asumismenoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta toki omistusasuminen on vuokraamista järkevämpi vaihtoehto suurimmassa osassa maata. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä tilanne voi vain olla vähän eri.
Ei se tilanne ole Helsingissä mitenkään muuten eri, kuin siten että että sekä hinnat että vuokrat ovat korkeampia ja tarvii olla muuta maata paremmat tulot, jotta pystyy ostamaan oman. En tiedä kuinka paljon paremmin Dresmannin myyjä tienaa Helsingissä vaikka Turkuun verrattuna. Epäilempä että palkkaero ei ole niin suuri että paikkaisi asumiskustannusten eroja.
On se sikäli eri, että vuokrat suhteessa myyntihintoihin ovat Helsingissä paljon kohtuullisemmat kuin muualla Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Helsingissä asuu lakimiehiä, lääkäreitä ja ekonomeja vuokralla. Muista pääkaupingeista puhumattakaan.
Itse asun perityssä kaksiossa, kun ei vaan kannata vielä myydä. Vuokraan tutuille kun olen pois maasta.
Mutta eihän siinä ole mitään järkeä asua vuokralla, jos voi laatia hyvän asuntolainasuunnitelman. Jos ne vuokrarahat käyttää asuntolainan maksamiseen plus hieman ekstraa siihen päälle, voi mahdollisesti periä rahat vuosien päästä takaisin myymällä asunnon. Järkevämpi vaihtoehto.
Ap
Sitten yhtäkkiä jäätkin työttömäksi ja et enää ahkerasta hakemisestasi huolimatta saa uutta työpaikkaa. Säästöjä ei ole, sillä asunto oli "säästökohteesi". Jos Suomessakin laina kuittautuisi antamalla avaimet pankille, ei kai suurta hätää olisi. Mutta kun ei.
Suohon meni päättelyketjusi tällaisen hyvin suhdanneherkän syyn vuoksi.
En mitään erityistä. Itselläni on omistusasunto, mutta jos siitä pitäisi luopua, kaunis vuokrakoti olisi ihan yhtä hyvä ratkaisu. Oma asunto hankittiin perheen kasvaessa sen takia, koska se on taloudellisesti kannattavampaa kuin vuokralla asuminen. Ostimme asunnon vasta kun tiesimme, että muutto toiseen kaupunkiin on epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus kerrostalohuoneistosta omistusasuntona on jotenkin perverssi.
Jos joskus ostan, nin ostan kokonaisen talon jostain syrjempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti pk-seudulla on sellainen tilanne, että vuokra-asumisen kuukausikustannukset voivat olla selkeästi pienemmät kuin omistusasunnon. Katso vaikka tätä kohdetta Punavuoressa: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/13865720 . Kyseinen asunto on 32 m2 ja maksaa 239 000 €. Samasta kerroksesta löytyy myös samankokoinen vuokra-asunto (ehkä jopa sama asunto?): https://asunnot.oikotie.fi/vuokrattavat-asunnot/helsinki/14074128 , jonka vuokra on 880 e/kk. Lainan kuukausierä 1 % korolla ja 20 vuoden laina-ajalla on 1 099 euroa. Tuohon vielä lisätään hoitovastike, jolloin omistusasujan asumismenot ovat 1 099 + 141 = 1 240 e/kk.
Toisin sanoen vuokralaiselle jää äskeisessä esimerkissä käteen 1240-880 = 360 e/kk omistusasujaa enemmän, jonka hän voi sijoittaa kohteeseen, joka omasta asunnosta poiketen tuottaa kassavirtaa. Toki vuokrat nousevat ajan myötä, mutta niin nousee hoitovastike sekä korot. Korkojen pienikin nousu voi lisätä huomattavasti omistusasujan asumiskustannuksia, mikäli se tapahtuu laina-ajan alkupuolella.
Jos tarkistelisit kuluja keskenään. Eli 1% korolla menot ovat (200€ korot ja vastike 141) 341€ versus vuokra 880€. Eli vuokralla asuja menettää 539€/kk. Pääoman lyhennys ei ole kulu.
Kun tarkastellaan asumisen kustannuksia, niin tottakai oman kodin pääoman lyhentäminen lasketaan kuluksi. Oman kodin seiniin laitettu pääoma ei sitä paitsi tuota lainkaan kassavirtaa, vaikka velattoman asunnon tapauksessa tuokin lopulta säästöä suhteessa vuokra-asumiseen.
Suurin osa ei laita asuntoon omaa pääomaa, vaan ostaa sen vieraalla pääomalla eli pankista lainatulla rahalla. Lainaa maksetaan takaisin asumistulolla, eli sillä rahalla mikä omassa asunnossa asuessa säästyy vuokramenoista.
Vuokraluuserilla ei jää mitään säästöön, kunkaikki rahat menee asumispalveluun. Sen sijaan oman ostaneella laina loppuu aikanaan ja rahaa jää sijoitettavaksi, halutessaan saa myös edullista lainaa sijoituksiin, koska voi käyttää austoa lainojen realivakuutena.
Sijoitustoiminta kannattaa aina aloittaa omasta asunnosta, sen on erittäin kannattavaa.
Justhan tuossa laskuesimerkissä osoitettiin, että "vuokraluuserilla" jää heti kättelyssä 360 e/kk säästöön enemmän kuin omistusasujalla. Ja huomattavasti järkevämpäähän on aloittaa sijoittaminen heti tänään kuin vasta vuosien päästä, kun asunto on velaton. Laskuesimerkin vuokraluuseri voi saman tien sijoittaa omistusasujaa enemmän kuukaudessa, jolloin korkoa korolle -ilmiön ansiosta hänellä on melko muhkea sijoitusvarallisuus, kun omistusasuja vasta pääsee kunnolla aloittelemaan sijoitustoimintaansa.
Kai sitä väi pyöritellä vaikka minkälaisia lukuja, eri asia sitten että kuinka realistisia ne ovat. Tuo on lähtötilanne ja jokaisen vuokrankorotuksen yhteydessä tilanne muuttuu omistusasujan eduksi.
Jostain käsittämättömästä syystä vuokrapetterit osaavat aina laskea asuntolainaan koron, mutta koskaan he eivät osaa laskea omaan vuokraansa indeksikorotuksia. Edellä esimerkki tästä. Tavanomaisilla vuokrankorotuksilla vuokra nousee 20 vuoden aikana noin kaksinkertaisesksi, eli vuokralla asuminen on todelisuudessa 20 vuoden jaksolla noin 50% kalliimpaa mitä lähtöhinnalla laskettuna. Ja eihän se asuminen siihen 20 vuoden jaksoon lopu, vaan niitä tulee vielä toinen ja kolmaskin ja joka jaksolla vuokra tuplaantuu.
Hoitovastikekin kyllä nousee ajan myötä, itse asiassa Helsingissä vastikkeet ovat viime vuosina kasvaneet jopa vuokria nopeammin. Ja korkotaso ei enää laske, vaan suunta on pelkästään ylöspäin. Euroopan talousnäkymät ovat hyvät ja inflaatio pyörii 1,5 % nurkilla. EKP nostaa ohjauskorkoa viimeistään siinä vaiheessa nostamaan, kun inflaatio jää 2-3 % välille. Tämä voi hyvinkin mahdollisesti tapahtua 2018. Pelkästään 1 % koron nousu laina-ajan alkupuolella tietää n. 100 e/kk lisäkustannuksia esimerkin tapauksen omistusasujalle.
Mutta toki omistusasuminen on vuokraamista järkevämpi vaihtoehto suurimmassa osassa maata. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä tilanne voi vain olla vähän eri.
Sehän nyt on ihan selvä että vastikekulujen nousu valuu aina vuokriin, eki voi olla niin että vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen vastikepaine kasvaisi eri tahtiin. Otetaan esimerkiksi ketjussa aiemmin olevat luvut.
Asuntolainan kulu 20 vuotta 1099€/kk. Vastike 141€/kk ja vastaavan vuokra 880€/kk.
Oletetaan että sekä vastike että vuokra nousee 3% vuodessa.
Noilla luvuilla 20 vuoden vuokrat tekee 283 751€
Vastaavasti 20 vuoden vastikkeet tekee 45 465€ ja asuntolaina korkoineen 263 760€
Tällä ensimmäisellä 20 vuoden pätkällä vuokralaisella kului asumiseen 25 474€ vähemmän. Mutta mikä on lopputulos? Omistusasuja sai 25 tonninin panostuksella velattoman asunnon, jonka markkinahinta on oletettavasti selvästi enemmän mitä oli 20 vuoden takainen ostohinta.Ja tämä esimerkki oli vuokralaismyönteisesti mitoitettu juuri laina-ajan pituiseksi ajaksi. Jos asumisaika onkin 40 vuotta, niin omistusasujan kulut ovat yli 400 tonnia vähemmän mitä vuokralla asuvalla. Omistusasuja saa siis hankittua edullisemmilla asumiskuluilla vaikka sijoitusasuntoja jotka vuorkalaiset maksavat.
Noilla oletuksilla (vuokra + vastike kasvaa 3% p.a) asumiskustannukset kääntyvät omistusasujan hyväksi 14 vuoden päästä, jolloin vuokralainen "häviää" reilu 19 e/kk. Mutta on kyllä todella epärealistinen odotus, että korkotaso ei nouse lainkaan 20 vuoden aikana. Muistutuksena: vuonna 2008 euribor 12kk oli parhaimmillaan yli 5 % ja vielä vuosina 2011-2012 korko pyöri 2 % hujakoilla.
Mutta mikäli nyt kuitenkin oletetaan, että korkotaso ei nouse ikinä, niin parhaimmillaan vuokralainen on säästänyt 32 750 euroa siinä vaiheessa, kun omistusasumisesta tulee kannattavampaa 14 vuoden kuluttua. Koska elämme matalien korkojen maailmassa, voidaan tuolle säästetylle ja sijoitetulle summalle olettaa 8 % reaalituoton. Vuokralaisella on 14 vuoden kuluttua 56 000 euron sijoitussalkku, joka on kertynyt säästyneillä asumismenoilla. Vaikka salkkuun ei enää tehtäisi uusia sijoituksia, niin laina-ajan päätyttyä 20 vuoden kuluttua salkun arvo on jo 89 000 euroa. Sijoitusten tuotot osaltaan tasoittavat suurempia asumismenoja.
Aika epärealistinen nettotuotto-odotus tuollaiselle pikkusijoitukselle. Merittävä osa menee hoitokuluihin ja tuotosta pitää maksaa myös veroa.
Joka tapauksessa 89 tonnia on paljon vähemmän mitä omistusasujan asunnon arvo. Mites seuraavat 20 vuotta? Sitten omistusasujalla on pistää pätäkkää sijoituksiin paljon enemmän mitä vuokralaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun vuokralla perheeni kanssa ulkomailla tälläkin hetkellä. Emme ole koskaan halunneet istoutua yhteen paikkaan/maahan. Miksi siis pitäisimme asuntoa Suomessa, kun koko ajan asumme mieluummin muualla jos siihen mahdollisuus. Elämä on valintoja. Meistä ei tulisi ikinä omakotitalo, kaksi autoa, kaksi lasta ja koira elämää viettäjiä ankeaan Suomeen, jossa ei oikeesti voi elää. Mutta onnea vaan teille kaikille, jotka valitsette sen elämäntavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Helsingissä asuu lakimiehiä, lääkäreitä ja ekonomeja vuokralla. Muista pääkaupingeista puhumattakaan.
Itse asun perityssä kaksiossa, kun ei vaan kannata vielä myydä. Vuokraan tutuille kun olen pois maasta.
Mutta eihän siinä ole mitään järkeä asua vuokralla, jos voi laatia hyvän asuntolainasuunnitelman. Jos ne vuokrarahat käyttää asuntolainan maksamiseen plus hieman ekstraa siihen päälle, voi mahdollisesti periä rahat vuosien päästä takaisin myymällä asunnon. Järkevämpi vaihtoehto.
Ap
Sitten yhtäkkiä jäätkin työttömäksi ja et enää ahkerasta hakemisestasi huolimatta saa uutta työpaikkaa. Säästöjä ei ole, sillä asunto oli "säästökohteesi". Jos Suomessakin laina kuittautuisi antamalla avaimet pankille, ei kai suurta hätää olisi. Mutta kun ei.
Suohon meni päättelyketjusi tällaisen hyvin suhdanneherkän syyn vuoksi.
Tähän astisessa elämässäni eniten omistusasumista oli hyötyä silloin kun jouduin lomautetuksi. Puoliso oli kuitenkin töissä ja itsekkin sain ansionsidonnaista, mutta perheen tulot putosi tonnilla. Vuokraalla asuessa tuo tonni olisi pitänyt nipistää pois muusta kulutuksesta, mutta koska meillä oli asuntolainaa, niin sovittiin siihen lyhennysvapaa, jolloin perheen käytettävissä olevat rahat pysyi lomautusta edeltäneellä tasolla.
Pankki ja ulosotto ovat melko kärsivällisiä siinäkin tilanteessa että lainaa ei pysty enää maksamaan. Ulosmittaamiseen menee aika ja ennen kaikkea asuntoja ei myydä pilkkahinnalla pakkomyyntitilanteessakaan, vaan voidaan odotella että suhdanteet paranee ja kauppa alkaa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin vuokralla 20-30 vuotiaana. Oli koko ajan edullinen kämppä ja laitoin rahat asuntoa paremmin tuottaviin sijoituksiin. Lähinnä pörssiosakkeisiin sijoittamiseen.
Sen jälkeen ostin omakotitalon pääkaupunkiseudulla. Olisin voinut ostaa sen käteisellä ilman pennin jeniä asuntolainaa.
Nämä on hyvin tapauskohtaisia juttuja. Ei voi sanoa vuoralla asumisen aina olevan huonompi vaihtoehto vaikka se useimmissa tapauksissa näin on. Kannattaa ihan itse tehdä laskelmat ja vähät välittää muiden mielipiteistä.
Itsekin elän kuten sinä nuorempana ja mitä suuremmaksi osakesalkkuni paisuu kiitos edullisemman vuokra-asumisen, sitä vähemmän houkuttelevana vaihtoehtona näen omistusasunnon. Omistusasunnossa on kyllä toisaalta se puoli, että se toimii pakkosäästämisenä sellaisille henkilöille, jotka eivät kykene omatoimisesti noudattamaan kurinalaista säästö- ja sijoitussuunnitelmaa. Tästä voi toisaalta syntyä sellainen illuusio, että oma koti olisi taloudellisesti ylivertaisin säästökohde, kun todellisuudessa mikä tahansa sijoituskohde paisuu suureksi kurinalaisen säästämisen + korkoa korolle -ilmiön johdosta.
Kyllä, ja tämä ilman stressiä asunnon mahdollisista remonteista tai myydykdi saamisesta, jolloin asuntoon sijoitettu omaisuus vasta realisoituu.
Juu, näin on. Ja asunnon hinnan noususta hyötyy oikeastaan vain, mikäli muuttaa pienempään asuntoon tai halvemmalle seudulle. Jos esimerkiksi asuu 200 000 euron asunnossa ja haluaa muuttaa 300 000 euron asuntoon, välirahaa tulee maksettavaksi 100 000 euroa. Mutta jos asuntojen hinnat nousevat 20 %, niin välirahaa tulee maksettavaksi 240 000 - 360 000 = 120 000 euroa. Tällaisessa tapauksessa asuntojen hintojen lasku olisi toivottavampi tilanne.
Niin, omistusasuntoa ajatellaan pääomana, mutta jotta saisi rahaa oikeasti irti elämiseen, olisi asunto sitten myytävä ja hups - muutettava vuokralle. Oikeastihan ihmiset eivät myy, joten varallisuus jää sitten perinnöksi seuraaville ja omakotitaloista puhuttaessa perikunnalle jää usein kulunut mörskä, jota ei saa kaupaksi. Eli lisääkö omistusasuminen siten elämänlaatua? Mitä varten "säästetään"? Sijoitusasunnot erikseen.
Oletko koskaan kuullut pankkilainasta?
Jos menet pankkiin hakemaan lainaa, niin kummassa tilanteessa pankki arvostaa vakuuttasi enemmän A) tarjoat vakuudeksi hatullista vuokrakuitteja B) tarjoat vakuudeksi kolmensadan tonnin asunto-osaketta?
Eli säästetään, jotta voidaan ottaa lisää lainaa, jolla voidaan ottaa lisää lainaa? Entä jos säästää eka ja käyttää vasta sitten? Ei tartte maksella kaikesta korkoa välistä, vaan voi jopa saada korkoa itse.
Asunnoilla voit laskella etukäteen säästämisen mielekkyyttä. 2000 luvulla asuntojen hinnat nousi noin 5% vuodessa. Jos oli tarkoitus ostaa 300 tonnin asunto, niin sellaisen hinta nousi joka kuukausi 1250€, eli mitä pidempään säästit, sitä kauemmaksi haave karkasi.
Tässä on ongelman ydin.
Vaikka vuokralla asuva voisi käyttää vuokran ja vastikkeen erotuksen lainan lyhentämiseen (asumiskustannukset samat) hänen pitäisi kuitenkin ensin saada pankista se laina, jota voisi lyhentää.
Ilman muita vakuuksia tai takaajia tämä ei kuitenkaan onnistu ennen kuin on säästetty oma osuus asunnon hinnasta (esim 10%) joka voi siis olisi tuossa esimerkissä 30000.
Jos pystyy säästämään esim 500 euroa kuukaudessa täyttyy säästötavoite viidessä vuodessa.
Paitsi, että asunnon hinta on noussut samassa ajassa melkein 83000 euroa eli omia säästöjä pitää olla 8300 euroa lisää.
Vähän yli seitsemän vuoden säästämisen jälkeen 10% oma osuus on kasassa (asunnon hinta tässä vaiheessa jo 422000)
Mutta asunnon reaalivakuus onkin pankin mielestä 70%.
Eli jostain pitäisi saada vakuus tai takaus 20% asunnon hinnasta.
Ensiasunnon ostaja voi saada valtion takauksen, mutta siinäkin on rajoitteita.
Pahimmassa tapauksessa joutuu säästämään vielä 20% lisää asunnon hinnasta, joka karkaa koko ajan ylemmäksi.
17 vuoden säästämisen jälkeen kasassa on 102000 euroa, joka olisi riittänyt sen alkuperäisen hintaisen asunnon (300000) asuntolainan käsirahaksi.
Valitettavasti sen asunnon hinta on tässä vaiheessa jo melkein 688000.
Tässä vaiheessa voidaan todeta, että kyseiseen asuntoon ei päästä käytännössä ikinä kiinni itse säästämällä ilman ulkopuolista apua.
Tätä voi kultalusikka suussa syntyneen olla vaikea hahmottaa, kun isukki tai äityliini antaa asunnon käsirahan ja takaa lainan. Tai jopa maksaa koko asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta toki omistusasuminen on vuokraamista järkevämpi vaihtoehto suurimmassa osassa maata. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä tilanne voi vain olla vähän eri.
Ei se tilanne ole Helsingissä mitenkään muuten eri, kuin siten että että sekä hinnat että vuokrat ovat korkeampia ja tarvii olla muuta maata paremmat tulot, jotta pystyy ostamaan oman. En tiedä kuinka paljon paremmin Dresmannin myyjä tienaa Helsingissä vaikka Turkuun verrattuna. Epäilempä että palkkaero ei ole niin suuri että paikkaisi asumiskustannusten eroja.
On se sikäli eri, että vuokrat suhteessa myyntihintoihin ovat Helsingissä paljon kohtuullisemmat kuin muualla Suomessa.
Mutta vuokratkin ovat helvetin paljon kovempia kuin muualla Suomessa.
Minulla on Turussa 200 neliön omakotitalon käyttö ja ylläpitokulut keskimäärin noin 400€/kk. Minkälaisen asunnon sillä saisi Helsingistä? Turusta saisi huonokuntoisen yksiön vähemmän suositulta alueelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti pk-seudulla on sellainen tilanne, että vuokra-asumisen kuukausikustannukset voivat olla selkeästi pienemmät kuin omistusasunnon. Katso vaikka tätä kohdetta Punavuoressa: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/13865720 . Kyseinen asunto on 32 m2 ja maksaa 239 000 €. Samasta kerroksesta löytyy myös samankokoinen vuokra-asunto (ehkä jopa sama asunto?): https://asunnot.oikotie.fi/vuokrattavat-asunnot/helsinki/14074128 , jonka vuokra on 880 e/kk. Lainan kuukausierä 1 % korolla ja 20 vuoden laina-ajalla on 1 099 euroa. Tuohon vielä lisätään hoitovastike, jolloin omistusasujan asumismenot ovat 1 099 + 141 = 1 240 e/kk.
Toisin sanoen vuokralaiselle jää äskeisessä esimerkissä käteen 1240-880 = 360 e/kk omistusasujaa enemmän, jonka hän voi sijoittaa kohteeseen, joka omasta asunnosta poiketen tuottaa kassavirtaa. Toki vuokrat nousevat ajan myötä, mutta niin nousee hoitovastike sekä korot. Korkojen pienikin nousu voi lisätä huomattavasti omistusasujan asumiskustannuksia, mikäli se tapahtuu laina-ajan alkupuolella.
Jos tarkistelisit kuluja keskenään. Eli 1% korolla menot ovat (200€ korot ja vastike 141) 341€ versus vuokra 880€. Eli vuokralla asuja menettää 539€/kk. Pääoman lyhennys ei ole kulu.
Kun tarkastellaan asumisen kustannuksia, niin tottakai oman kodin pääoman lyhentäminen lasketaan kuluksi. Oman kodin seiniin laitettu pääoma ei sitä paitsi tuota lainkaan kassavirtaa, vaikka velattoman asunnon tapauksessa tuokin lopulta säästöä suhteessa vuokra-asumiseen.
Suurin osa ei laita asuntoon omaa pääomaa, vaan ostaa sen vieraalla pääomalla eli pankista lainatulla rahalla. Lainaa maksetaan takaisin asumistulolla, eli sillä rahalla mikä omassa asunnossa asuessa säästyy vuokramenoista.
Vuokraluuserilla ei jää mitään säästöön, kunkaikki rahat menee asumispalveluun. Sen sijaan oman ostaneella laina loppuu aikanaan ja rahaa jää sijoitettavaksi, halutessaan saa myös edullista lainaa sijoituksiin, koska voi käyttää austoa lainojen realivakuutena.
Sijoitustoiminta kannattaa aina aloittaa omasta asunnosta, sen on erittäin kannattavaa.
Justhan tuossa laskuesimerkissä osoitettiin, että "vuokraluuserilla" jää heti kättelyssä 360 e/kk säästöön enemmän kuin omistusasujalla. Ja huomattavasti järkevämpäähän on aloittaa sijoittaminen heti tänään kuin vasta vuosien päästä, kun asunto on velaton. Laskuesimerkin vuokraluuseri voi saman tien sijoittaa omistusasujaa enemmän kuukaudessa, jolloin korkoa korolle -ilmiön ansiosta hänellä on melko muhkea sijoitusvarallisuus, kun omistusasuja vasta pääsee kunnolla aloittelemaan sijoitustoimintaansa.
Kai sitä väi pyöritellä vaikka minkälaisia lukuja, eri asia sitten että kuinka realistisia ne ovat. Tuo on lähtötilanne ja jokaisen vuokrankorotuksen yhteydessä tilanne muuttuu omistusasujan eduksi.
Jostain käsittämättömästä syystä vuokrapetterit osaavat aina laskea asuntolainaan koron, mutta koskaan he eivät osaa laskea omaan vuokraansa indeksikorotuksia. Edellä esimerkki tästä. Tavanomaisilla vuokrankorotuksilla vuokra nousee 20 vuoden aikana noin kaksinkertaisesksi, eli vuokralla asuminen on todelisuudessa 20 vuoden jaksolla noin 50% kalliimpaa mitä lähtöhinnalla laskettuna. Ja eihän se asuminen siihen 20 vuoden jaksoon lopu, vaan niitä tulee vielä toinen ja kolmaskin ja joka jaksolla vuokra tuplaantuu.
Hoitovastikekin kyllä nousee ajan myötä, itse asiassa Helsingissä vastikkeet ovat viime vuosina kasvaneet jopa vuokria nopeammin. Ja korkotaso ei enää laske, vaan suunta on pelkästään ylöspäin. Euroopan talousnäkymät ovat hyvät ja inflaatio pyörii 1,5 % nurkilla. EKP nostaa ohjauskorkoa viimeistään siinä vaiheessa nostamaan, kun inflaatio jää 2-3 % välille. Tämä voi hyvinkin mahdollisesti tapahtua 2018. Pelkästään 1 % koron nousu laina-ajan alkupuolella tietää n. 100 e/kk lisäkustannuksia esimerkin tapauksen omistusasujalle.
Mutta toki omistusasuminen on vuokraamista järkevämpi vaihtoehto suurimmassa osassa maata. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä tilanne voi vain olla vähän eri.
Sehän nyt on ihan selvä että vastikekulujen nousu valuu aina vuokriin, eki voi olla niin että vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen vastikepaine kasvaisi eri tahtiin. Otetaan esimerkiksi ketjussa aiemmin olevat luvut.
Asuntolainan kulu 20 vuotta 1099€/kk. Vastike 141€/kk ja vastaavan vuokra 880€/kk.
Oletetaan että sekä vastike että vuokra nousee 3% vuodessa.
Noilla luvuilla 20 vuoden vuokrat tekee 283 751€
Vastaavasti 20 vuoden vastikkeet tekee 45 465€ ja asuntolaina korkoineen 263 760€
Tällä ensimmäisellä 20 vuoden pätkällä vuokralaisella kului asumiseen 25 474€ vähemmän. Mutta mikä on lopputulos? Omistusasuja sai 25 tonninin panostuksella velattoman asunnon, jonka markkinahinta on oletettavasti selvästi enemmän mitä oli 20 vuoden takainen ostohinta.Ja tämä esimerkki oli vuokralaismyönteisesti mitoitettu juuri laina-ajan pituiseksi ajaksi. Jos asumisaika onkin 40 vuotta, niin omistusasujan kulut ovat yli 400 tonnia vähemmän mitä vuokralla asuvalla. Omistusasuja saa siis hankittua edullisemmilla asumiskuluilla vaikka sijoitusasuntoja jotka vuorkalaiset maksavat.
Noilla oletuksilla (vuokra + vastike kasvaa 3% p.a) asumiskustannukset kääntyvät omistusasujan hyväksi 14 vuoden päästä, jolloin vuokralainen "häviää" reilu 19 e/kk. Mutta on kyllä todella epärealistinen odotus, että korkotaso ei nouse lainkaan 20 vuoden aikana. Muistutuksena: vuonna 2008 euribor 12kk oli parhaimmillaan yli 5 % ja vielä vuosina 2011-2012 korko pyöri 2 % hujakoilla.
Mutta mikäli nyt kuitenkin oletetaan, että korkotaso ei nouse ikinä, niin parhaimmillaan vuokralainen on säästänyt 32 750 euroa siinä vaiheessa, kun omistusasumisesta tulee kannattavampaa 14 vuoden kuluttua. Koska elämme matalien korkojen maailmassa, voidaan tuolle säästetylle ja sijoitetulle summalle olettaa 8 % reaalituoton. Vuokralaisella on 14 vuoden kuluttua 56 000 euron sijoitussalkku, joka on kertynyt säästyneillä asumismenoilla. Vaikka salkkuun ei enää tehtäisi uusia sijoituksia, niin laina-ajan päätyttyä 20 vuoden kuluttua salkun arvo on jo 89 000 euroa. Sijoitusten tuotot osaltaan tasoittavat suurempia asumismenoja.
Aika epärealistinen nettotuotto-odotus tuollaiselle pikkusijoitukselle. Merittävä osa menee hoitokuluihin ja tuotosta pitää maksaa myös veroa.
Joka tapauksessa 89 tonnia on paljon vähemmän mitä omistusasujan asunnon arvo. Mites seuraavat 20 vuotta? Sitten omistusasujalla on pistää pätäkkää sijoituksiin paljon enemmän mitä vuokralaisella.
8 % nettotuotto-odotus on huomattavasti realistisempi odotus, kuin koko laina-ajan kestävä 1 % korko. Todennäköisesti korko nousee pariinkiin otteeseen, eikä omistusasumisen menot ole vuokraa pienemmät vielä 14 vuoden kuluttua. Hoitokuluja saati verojakaan ei pahemmin maksella, mikäli säästetään indeksirahastoihin, jotka ei jaa osinkoja.
Ja 89 tonnia on toki pienempi kuin asunnon arvo, mutta tuosta salkusta voi realisoida itselleen kassavirtaa toisin kuin omasta kodistaan. Oman velattoman kodin "tuotto" on ainoastaan asumismenojen säästö suhteessa vuokraamiseen. Tietty jos tietää, että aikoo asua samassa kämpässä 40 vuotta, niin omistusasuminen on luultavasti fiksumpi vaihtoehto. Laskuharjoitus kenties osoittaa kuitenkin sen, että erityisesti Helsingissä asumismuodon valinnalla ole loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta omaan talouteen pitkälläkään aikavälillä. Ja lyhyellä sekä keskipitkällä aikavälillä vuokralainen voi säästää huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin vuokralla 20-30 vuotiaana. Oli koko ajan edullinen kämppä ja laitoin rahat asuntoa paremmin tuottaviin sijoituksiin. Lähinnä pörssiosakkeisiin sijoittamiseen.
Sen jälkeen ostin omakotitalon pääkaupunkiseudulla. Olisin voinut ostaa sen käteisellä ilman pennin jeniä asuntolainaa.
Nämä on hyvin tapauskohtaisia juttuja. Ei voi sanoa vuoralla asumisen aina olevan huonompi vaihtoehto vaikka se useimmissa tapauksissa näin on. Kannattaa ihan itse tehdä laskelmat ja vähät välittää muiden mielipiteistä.
Itsekin elän kuten sinä nuorempana ja mitä suuremmaksi osakesalkkuni paisuu kiitos edullisemman vuokra-asumisen, sitä vähemmän houkuttelevana vaihtoehtona näen omistusasunnon. Omistusasunnossa on kyllä toisaalta se puoli, että se toimii pakkosäästämisenä sellaisille henkilöille, jotka eivät kykene omatoimisesti noudattamaan kurinalaista säästö- ja sijoitussuunnitelmaa. Tästä voi toisaalta syntyä sellainen illuusio, että oma koti olisi taloudellisesti ylivertaisin säästökohde, kun todellisuudessa mikä tahansa sijoituskohde paisuu suureksi kurinalaisen säästämisen + korkoa korolle -ilmiön johdosta.
Kyllä, ja tämä ilman stressiä asunnon mahdollisista remonteista tai myydykdi saamisesta, jolloin asuntoon sijoitettu omaisuus vasta realisoituu.
Juu, näin on. Ja asunnon hinnan noususta hyötyy oikeastaan vain, mikäli muuttaa pienempään asuntoon tai halvemmalle seudulle. Jos esimerkiksi asuu 200 000 euron asunnossa ja haluaa muuttaa 300 000 euron asuntoon, välirahaa tulee maksettavaksi 100 000 euroa. Mutta jos asuntojen hinnat nousevat 20 %, niin välirahaa tulee maksettavaksi 240 000 - 360 000 = 120 000 euroa. Tällaisessa tapauksessa asuntojen hintojen lasku olisi toivottavampi tilanne.
Niin, omistusasuntoa ajatellaan pääomana, mutta jotta saisi rahaa oikeasti irti elämiseen, olisi asunto sitten myytävä ja hups - muutettava vuokralle. Oikeastihan ihmiset eivät myy, joten varallisuus jää sitten perinnöksi seuraaville ja omakotitaloista puhuttaessa perikunnalle jää usein kulunut mörskä, jota ei saa kaupaksi. Eli lisääkö omistusasuminen siten elämänlaatua? Mitä varten "säästetään"? Sijoitusasunnot erikseen.
Oletko koskaan kuullut pankkilainasta?
Jos menet pankkiin hakemaan lainaa, niin kummassa tilanteessa pankki arvostaa vakuuttasi enemmän A) tarjoat vakuudeksi hatullista vuokrakuitteja B) tarjoat vakuudeksi kolmensadan tonnin asunto-osaketta?
Eli säästetään, jotta voidaan ottaa lisää lainaa, jolla voidaan ottaa lisää lainaa? Entä jos säästää eka ja käyttää vasta sitten? Ei tartte maksella kaikesta korkoa välistä, vaan voi jopa saada korkoa itse.
Asunnoilla voit laskella etukäteen säästämisen mielekkyyttä. 2000 luvulla asuntojen hinnat nousi noin 5% vuodessa. Jos oli tarkoitus ostaa 300 tonnin asunto, niin sellaisen hinta nousi joka kuukausi 1250€, eli mitä pidempään säästit, sitä kauemmaksi haave karkasi.
Tuossa on juuri se ongelma asuntojen hinnannousussa. Jos olet ostanut 300 tonnin asunnon ja ajattelet saavasi siitä 400, tämä ei välttämättä realisoidu. Talouksilla on rajansa joita koetellaan jo nyt, ihmiset ottavat suhteessa liian suuria lainoja, jolloin korkojen nousu tulee olemaan katastrofaalista. Sitten myyt talon kuitenkin juuri ja juuri 300 tonnilla eteenpäin, jolloin korot tulevat takkiin ja inflaatio on syönyt varat.
Hohhoijakkaa :) Raha on vain numeroita, eikä numerot lopu koskaan.
http://www.stat.fi/til/asvu/2014/asvu_2014_2015-03-06_tie_001_fi_001.gif
Tuosta käyrästä voit katsoa miten vuokrat ovat kehittyneet. Näkyykö merkkejä että yläraja olisi kohta saavutettu ja vuokrien nousu loppuu?
Vuokrien nousu on sidoksissa tulonsiirtoihin aka asumistukeen, tällä ei ole tekemistä omistusasunnon kanssa joka kustannetaan itse. Sijoitusasunnon kyllä sitten maksaa näillä vuokralaisen saamilla tuilla hyvinkin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin vuokralla 20-30 vuotiaana. Oli koko ajan edullinen kämppä ja laitoin rahat asuntoa paremmin tuottaviin sijoituksiin. Lähinnä pörssiosakkeisiin sijoittamiseen.
Sen jälkeen ostin omakotitalon pääkaupunkiseudulla. Olisin voinut ostaa sen käteisellä ilman pennin jeniä asuntolainaa.
Nämä on hyvin tapauskohtaisia juttuja. Ei voi sanoa vuoralla asumisen aina olevan huonompi vaihtoehto vaikka se useimmissa tapauksissa näin on. Kannattaa ihan itse tehdä laskelmat ja vähät välittää muiden mielipiteistä.
Itsekin elän kuten sinä nuorempana ja mitä suuremmaksi osakesalkkuni paisuu kiitos edullisemman vuokra-asumisen, sitä vähemmän houkuttelevana vaihtoehtona näen omistusasunnon. Omistusasunnossa on kyllä toisaalta se puoli, että se toimii pakkosäästämisenä sellaisille henkilöille, jotka eivät kykene omatoimisesti noudattamaan kurinalaista säästö- ja sijoitussuunnitelmaa. Tästä voi toisaalta syntyä sellainen illuusio, että oma koti olisi taloudellisesti ylivertaisin säästökohde, kun todellisuudessa mikä tahansa sijoituskohde paisuu suureksi kurinalaisen säästämisen + korkoa korolle -ilmiön johdosta.
Kyllä, ja tämä ilman stressiä asunnon mahdollisista remonteista tai myydykdi saamisesta, jolloin asuntoon sijoitettu omaisuus vasta realisoituu.
Juu, näin on. Ja asunnon hinnan noususta hyötyy oikeastaan vain, mikäli muuttaa pienempään asuntoon tai halvemmalle seudulle. Jos esimerkiksi asuu 200 000 euron asunnossa ja haluaa muuttaa 300 000 euron asuntoon, välirahaa tulee maksettavaksi 100 000 euroa. Mutta jos asuntojen hinnat nousevat 20 %, niin välirahaa tulee maksettavaksi 240 000 - 360 000 = 120 000 euroa. Tällaisessa tapauksessa asuntojen hintojen lasku olisi toivottavampi tilanne.
Niin, omistusasuntoa ajatellaan pääomana, mutta jotta saisi rahaa oikeasti irti elämiseen, olisi asunto sitten myytävä ja hups - muutettava vuokralle. Oikeastihan ihmiset eivät myy, joten varallisuus jää sitten perinnöksi seuraaville ja omakotitaloista puhuttaessa perikunnalle jää usein kulunut mörskä, jota ei saa kaupaksi. Eli lisääkö omistusasuminen siten elämänlaatua? Mitä varten "säästetään"? Sijoitusasunnot erikseen.
Oletko koskaan kuullut pankkilainasta?
Jos menet pankkiin hakemaan lainaa, niin kummassa tilanteessa pankki arvostaa vakuuttasi enemmän A) tarjoat vakuudeksi hatullista vuokrakuitteja B) tarjoat vakuudeksi kolmensadan tonnin asunto-osaketta?
Eli säästetään, jotta voidaan ottaa lisää lainaa, jolla voidaan ottaa lisää lainaa? Entä jos säästää eka ja käyttää vasta sitten? Ei tartte maksella kaikesta korkoa välistä, vaan voi jopa saada korkoa itse.
Asunnoilla voit laskella etukäteen säästämisen mielekkyyttä. 2000 luvulla asuntojen hinnat nousi noin 5% vuodessa. Jos oli tarkoitus ostaa 300 tonnin asunto, niin sellaisen hinta nousi joka kuukausi 1250€, eli mitä pidempään säästit, sitä kauemmaksi haave karkasi.
Tässä on ongelman ydin.
Vaikka vuokralla asuva voisi käyttää vuokran ja vastikkeen erotuksen lainan lyhentämiseen (asumiskustannukset samat) hänen pitäisi kuitenkin ensin saada pankista se laina, jota voisi lyhentää.
Ilman muita vakuuksia tai takaajia tämä ei kuitenkaan onnistu ennen kuin on säästetty oma osuus asunnon hinnasta (esim 10%) joka voi siis olisi tuossa esimerkissä 30000.
Jos pystyy säästämään esim 500 euroa kuukaudessa täyttyy säästötavoite viidessä vuodessa.
Paitsi, että asunnon hinta on noussut samassa ajassa melkein 83000 euroa eli omia säästöjä pitää olla 8300 euroa lisää.
Vähän yli seitsemän vuoden säästämisen jälkeen 10% oma osuus on kasassa (asunnon hinta tässä vaiheessa jo 422000)
Mutta asunnon reaalivakuus onkin pankin mielestä 70%.
Eli jostain pitäisi saada vakuus tai takaus 20% asunnon hinnasta.
Ensiasunnon ostaja voi saada valtion takauksen, mutta siinäkin on rajoitteita.
Pahimmassa tapauksessa joutuu säästämään vielä 20% lisää asunnon hinnasta, joka karkaa koko ajan ylemmäksi.
17 vuoden säästämisen jälkeen kasassa on 102000 euroa, joka olisi riittänyt sen alkuperäisen hintaisen asunnon (300000) asuntolainan käsirahaksi.
Valitettavasti sen asunnon hinta on tässä vaiheessa jo melkein 688000.
Tässä vaiheessa voidaan todeta, että kyseiseen asuntoon ei päästä käytännössä ikinä kiinni itse säästämällä ilman ulkopuolista apua.
Tätä voi kultalusikka suussa syntyneen olla vaikea hahmottaa, kun isukki tai äityliini antaa asunnon käsirahan ja takaa lainan. Tai jopa maksaa koko asunnon.
Muutamia vuosia sitten on ylitetty jonkinlainen rajapyykki ja luokkaloikat vuokralaisesta omisutusasujaksi on yhä hankalampi toteuttaa.
Jos sinulla ei ole omisusasuntoa, niin lapsillasikaan tuskin tulee olemaan. Sen sijaan ne jotka ovat hankkineet omisusasunnon silloin kun lainoja sai helposti, niin he voivat käyttää asuntonsa kiinnityksiä lastensa asuntolainojen vakuutena ja mahdolistavat lapsilleen asuntovarallisuuden hankkimisen.
Köyhyys siis todellakin on perinnöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Helsingissä asuu lakimiehiä, lääkäreitä ja ekonomeja vuokralla. Muista pääkaupingeista puhumattakaan.
Itse asun perityssä kaksiossa, kun ei vaan kannata vielä myydä. Vuokraan tutuille kun olen pois maasta.
Mutta eihän siinä ole mitään järkeä asua vuokralla, jos voi laatia hyvän asuntolainasuunnitelman. Jos ne vuokrarahat käyttää asuntolainan maksamiseen plus hieman ekstraa siihen päälle, voi mahdollisesti periä rahat vuosien päästä takaisin myymällä asunnon. Järkevämpi vaihtoehto.
Ap
Olen vuokraemäntä. Vuokralaisiani on ollut lääkäri ja yliopistoproffa. Molemmille yhteistä on, että elämäntilanne ei ole vielä vakiintunut ja omistusasuntoon sitoutuminen olisi täyttä typeryyttä. Ei vasta yhteen muuttanut nuoripari vielä osta. Ne ostavat sitten kun saavat lapsia. Tai juuri kaupunkiin muuttanut ostaa kun saa käsityksen kaupungista, että missä haluaa asua pysyvämmin.
Oma alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun elämä vakiintuu ja putoaa pois tukijärjestelmistä. Ei ole mitään järkeä, eikä mahdollisuuttakaan ostaa omaa jos saa asumistukea. Mutta sitten kun maksaa joka kulun omasta kukkarosta, niin alkaa kiinnostaa että mitä se maksaa pidemmällä aikavälillä.
Niin se lääkärivuokralaisenikin tienasi reilusti päälle 6000 euroa kuussa, että eipä tainnut enää saada asumistukea. Ettekö te todellakaan ymmärrä, että on olemassa paljon maksukykyisiä ihmisiä, jotka eivät ajattele asioita yhteiskunnan tukien kautta?
Rivien välistä luettuna näytäisi siltä että lääkäri ei enää asu sinulla vuokralla? Olisiko ostanut asunnon?
Vuokrasi isomman kun perhe kasvoi. Vastaavan koulutustason ihminen on nyt vuokralla, nuoripari. Varmaan muuttavat isompaan hekin jos lapsia tulee. Siitä syystä mekin siitä muutettiin eteenpäin ja ostettiin perheasunto, vanha jäi vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin vuokralla 20-30 vuotiaana. Oli koko ajan edullinen kämppä ja laitoin rahat asuntoa paremmin tuottaviin sijoituksiin. Lähinnä pörssiosakkeisiin sijoittamiseen.
Sen jälkeen ostin omakotitalon pääkaupunkiseudulla. Olisin voinut ostaa sen käteisellä ilman pennin jeniä asuntolainaa.
Nämä on hyvin tapauskohtaisia juttuja. Ei voi sanoa vuoralla asumisen aina olevan huonompi vaihtoehto vaikka se useimmissa tapauksissa näin on. Kannattaa ihan itse tehdä laskelmat ja vähät välittää muiden mielipiteistä.
Itsekin elän kuten sinä nuorempana ja mitä suuremmaksi osakesalkkuni paisuu kiitos edullisemman vuokra-asumisen, sitä vähemmän houkuttelevana vaihtoehtona näen omistusasunnon. Omistusasunnossa on kyllä toisaalta se puoli, että se toimii pakkosäästämisenä sellaisille henkilöille, jotka eivät kykene omatoimisesti noudattamaan kurinalaista säästö- ja sijoitussuunnitelmaa. Tästä voi toisaalta syntyä sellainen illuusio, että oma koti olisi taloudellisesti ylivertaisin säästökohde, kun todellisuudessa mikä tahansa sijoituskohde paisuu suureksi kurinalaisen säästämisen + korkoa korolle -ilmiön johdosta.
Kyllä, ja tämä ilman stressiä asunnon mahdollisista remonteista tai myydykdi saamisesta, jolloin asuntoon sijoitettu omaisuus vasta realisoituu.
Juu, näin on. Ja asunnon hinnan noususta hyötyy oikeastaan vain, mikäli muuttaa pienempään asuntoon tai halvemmalle seudulle. Jos esimerkiksi asuu 200 000 euron asunnossa ja haluaa muuttaa 300 000 euron asuntoon, välirahaa tulee maksettavaksi 100 000 euroa. Mutta jos asuntojen hinnat nousevat 20 %, niin välirahaa tulee maksettavaksi 240 000 - 360 000 = 120 000 euroa. Tällaisessa tapauksessa asuntojen hintojen lasku olisi toivottavampi tilanne.
Niin, omistusasuntoa ajatellaan pääomana, mutta jotta saisi rahaa oikeasti irti elämiseen, olisi asunto sitten myytävä ja hups - muutettava vuokralle. Oikeastihan ihmiset eivät myy, joten varallisuus jää sitten perinnöksi seuraaville ja omakotitaloista puhuttaessa perikunnalle jää usein kulunut mörskä, jota ei saa kaupaksi. Eli lisääkö omistusasuminen siten elämänlaatua? Mitä varten "säästetään"? Sijoitusasunnot erikseen.
Oletko koskaan kuullut pankkilainasta?
Jos menet pankkiin hakemaan lainaa, niin kummassa tilanteessa pankki arvostaa vakuuttasi enemmän A) tarjoat vakuudeksi hatullista vuokrakuitteja B) tarjoat vakuudeksi kolmensadan tonnin asunto-osaketta?
Eli säästetään, jotta voidaan ottaa lisää lainaa, jolla voidaan ottaa lisää lainaa? Entä jos säästää eka ja käyttää vasta sitten? Ei tartte maksella kaikesta korkoa välistä, vaan voi jopa saada korkoa itse.
Asunnoilla voit laskella etukäteen säästämisen mielekkyyttä. 2000 luvulla asuntojen hinnat nousi noin 5% vuodessa. Jos oli tarkoitus ostaa 300 tonnin asunto, niin sellaisen hinta nousi joka kuukausi 1250€, eli mitä pidempään säästit, sitä kauemmaksi haave karkasi.
Tässä on ongelman ydin.
Vaikka vuokralla asuva voisi käyttää vuokran ja vastikkeen erotuksen lainan lyhentämiseen (asumiskustannukset samat) hänen pitäisi kuitenkin ensin saada pankista se laina, jota voisi lyhentää.
Ilman muita vakuuksia tai takaajia tämä ei kuitenkaan onnistu ennen kuin on säästetty oma osuus asunnon hinnasta (esim 10%) joka voi siis olisi tuossa esimerkissä 30000.
Jos pystyy säästämään esim 500 euroa kuukaudessa täyttyy säästötavoite viidessä vuodessa.
Paitsi, että asunnon hinta on noussut samassa ajassa melkein 83000 euroa eli omia säästöjä pitää olla 8300 euroa lisää.
Vähän yli seitsemän vuoden säästämisen jälkeen 10% oma osuus on kasassa (asunnon hinta tässä vaiheessa jo 422000)
Mutta asunnon reaalivakuus onkin pankin mielestä 70%.
Eli jostain pitäisi saada vakuus tai takaus 20% asunnon hinnasta.
Ensiasunnon ostaja voi saada valtion takauksen, mutta siinäkin on rajoitteita.
Pahimmassa tapauksessa joutuu säästämään vielä 20% lisää asunnon hinnasta, joka karkaa koko ajan ylemmäksi.
17 vuoden säästämisen jälkeen kasassa on 102000 euroa, joka olisi riittänyt sen alkuperäisen hintaisen asunnon (300000) asuntolainan käsirahaksi.
Valitettavasti sen asunnon hinta on tässä vaiheessa jo melkein 688000.
Tässä vaiheessa voidaan todeta, että kyseiseen asuntoon ei päästä käytännössä ikinä kiinni itse säästämällä ilman ulkopuolista apua.
Tätä voi kultalusikka suussa syntyneen olla vaikea hahmottaa, kun isukki tai äityliini antaa asunnon käsirahan ja takaa lainan. Tai jopa maksaa koko asunnon.
Pitkällä aikavälillä asuntojen hinnat tuskin tulevat nousemaan 5 % vuodessa olettaen, että ihmisten ansiot kasvavat hitaammin. Muussa tapauksessa tuo 300 000 euron asunto maksaisi sadan vuoden päästä 39,5 miljoonaa euroa eli 132 -kertaiseksi nykyiseen verrattuna. Jos palkat kasvavat 2 % vuodessa (viime vuodet kasvu ollut paljon hitaampaa) vuoden 2118 keskivertopalkansaajan palkka on 21 700 e/kk eli vain seitsemän kertaa sen, mitä tänä päivänä (= 3000 euroa). Tässä tilanteessa kenelläkään ei enää olisi enää varaa asuntoihin.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele mitään. Ei kiinnosta. Haluaisin pois tästä okt-helvetistä jossa asun. Kaikki naapurit on paskiaisia. Tekopyhä joukko. Joudun esittämään samanlaista vielä 11 vuotta (lasten peruskoulu).
Kukaan ei ole aito. Lapset ja miehet rakastaa tätä taloa ja naapureita ja sosiaalisuutta, harrastuksia ja moikkailua. Minä vihaan.
Eikö kerros- ja rivitaloissa ole ihan samanlaista.
Kun on perintönä saanut kaikenlaisia tuppukylän mörskiä, joista ei eroon pääse vain siksi että on persaukisina ajateltu että "on ainakin oma eikä mene rahaa vuokrina taivaan tuuliin", niin harkitsen kyllä hiton tarkkaan yhtään minkään asunnon tai talon ostoa. Sellaista remppa/ myyntihelvettiä en toivo kenellekään nuorelle. Kun eroon näistä pääsen niin sijoitan ne pennoset ihan muuhun kuin omaan asuntoon.