Lue keskustelun säännöt.
Paluumuutto Suomeen? Kannattaako?
29.12.2017 |
Muutimme ulkomaalaisen mieheni kanssa ulkomaille monta vuotta sitten töiden perässä. Suomesta ei mieheni meinannut millään löytää töitä, mutta kun laajensi työpaikkahaun myös ulkomaille, niin tärppäsi heti. Muutimme siis uuteen maahan, ja jonkin ajan kuluttua minäkin sain töitä. Tarkoitus oli tulla vain hetkeksi "katselemaan", mutta jäimme sitten kuitenkin tänne, ja aikaahan onkin yhtäkkiä mennytkin lähemmäs kymmenen vuotta.
Saimme täällä kaksi lasta, rakensimme ison talon, ja saimme materiaalisesti oikeastaan kaiken mistä aina unelmoimme. Nyt kuitenkin viime aikoina on alkanut jonkinlainen kaipuu joko Suomeen tai miehen kotimaahan kasvaa. Tunnemme olomme jollakin tavalla "ulkopuolisiksi" täällä, eikä meillä juurikaan ole läheisiä ystäviä täällä, ja sukua ei tietenkään ollenkaan. Käymme Suomessa kerran vuodessa tai harvemminkin. Tuntuu jotenkin, että lapsistakin kasvaa ns. "juurettomia", jos jäämme tänne. Viihdymme oikein hyvin, mutta jokin ikään kuin puuttuu.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Miten olette pärjäilleet? Onko joku muuttanutkin takaisin Suomeen monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen? Ei kai se muuten mikään kovin suuri kysymys olisikaan muuttaa Suomeen takaisin, mutta minua pelottaa ja arveluttaa lähinnä melko suuri elintasomme romahtaminen (palkkamme tippuisivat varmaankin noin puoleen nykyisistä) sekä suomalaisten rasismi, eli lähinnä se, miten puoliksi ulkomaalaisiin, ulkomailla syntyneisiin lapsiini suhtauduttaisiin. Onko kellään täällä kokemuksia jaettavana? Kannattaako muuttaa takaisin?
Kommentit (61)
Täällä taas isänmaan toivot haukkumassa synnyinmaataan. :D
Mutta, totta on, että jos olet ollut kymmenenkin vuotta pois Suomesta, niin täällä on kyllä erilaista kuin silloin kun lähdit. Ei parempaa eikä huonompaa, vain erilaista. Voi olla kulttuurishokki huomata, ettei sitä Suomea enää ole olemassakaan, minkä aikanaan jätti taakseen. Kehitys kehittyy, Suomessakin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä palaa. Työllisyys tilanne on akateemisillakin synkkä. Koti on siellä missä on toimeentulo.
Emme toki työttöminä tulisi. Olemme vain harkinneet alkaa hakea töitä Suomesta, ja jos molemmilla nappaa, tai toinen saa erityisen hyvän työpaikan, niin sitten harkitsisimme muuttoa.
-ap
Älä muuta. Suomen taloudella ei ole muuta valoa näkyvissä kuin vastaantulevan junan valot. Pysy siellä missä olet sillä joskus tarvitset eläkettä ja se ei työttömänä kerry missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kommenttiasi ap, että olet huolissasi että lapset juurtuvat tähän teidän asuinmaahanne. Minusta varsin outo kommentti. Jos sinä et siellä tunne oloasi ihan kotoisaksi niin miksi lapsilla ei saisi olla juuria?
Sulla on nyt mietiskelyn paikka. Ensinnäkin ruoho ei ole vihreämpää Suomessa. Ei se sinun oloasi helpota. Päinvastoin. Sitten vasta masentaakin, kun synnyinmaakaan ei tunnut miltään. Toisekseen ilmiselvästi jarruttelet uuteen maahan juurtumista. Sun pitäisi aikuistua ihan pikkuisen lisää.
En sanonut olevani huolissani siitä, että lapset juurtuvat tänne, vaan siitä, että heistä tulee ihan samanlaisia kuin paikallisista lapsista. Mutta se kai on turha pelko, omat lapsethan ovat kuitenkin kyseessä.
-ap
Mikä niissä paikallisissa lapsissa sitten on vikana?
Jätän tämän aiheen keskustelun nyt tähän, koska et selvästikään ymmärrä mitä tarkoitan, johtui se sitten siitä, että elämäntilanteemme ja -kokemuksemme ovat niin erilaiset tai siitä, että en osaa tuntemuksiani ja ajatuksiani tarpeeksi hyvin ilmaista näin kirjallisesti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kommenttiasi ap, että olet huolissasi että lapset juurtuvat tähän teidän asuinmaahanne. Minusta varsin outo kommentti. Jos sinä et siellä tunne oloasi ihan kotoisaksi niin miksi lapsilla ei saisi olla juuria?
Sulla on nyt mietiskelyn paikka. Ensinnäkin ruoho ei ole vihreämpää Suomessa. Ei se sinun oloasi helpota. Päinvastoin. Sitten vasta masentaakin, kun synnyinmaakaan ei tunnut miltään. Toisekseen ilmiselvästi jarruttelet uuteen maahan juurtumista. Sun pitäisi aikuistua ihan pikkuisen lisää.
En sanonut olevani huolissani siitä, että lapset juurtuvat tänne, vaan siitä, että heistä tulee ihan samanlaisia kuin paikallisista lapsista. Mutta se kai on turha pelko, omat lapsethan ovat kuitenkin kyseessä.
-ap
Mikä niissä paikallisissa lapsissa sitten on vikana?
Jätän tämän aiheen keskustelun nyt tähän, koska et selvästikään ymmärrä mitä tarkoitan, johtui se sitten siitä, että elämäntilanteemme ja -kokemuksemme ovat niin erilaiset tai siitä, että en osaa tuntemuksiani ja ajatuksiani tarpeeksi hyvin ilmaista näin kirjallisesti.
-ap
Minä en kyllä ole tuo aikaisempi kirjoittaja ja kysyin ihan vilpittömästi, koska sanoit, että ongelma ei ole lasten juurtuminen asuinmaahanne.
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa asut ja mistä mies on? Avaisi keskustelua paljon.
En halua, että minua tunnistetaan, joten jätän kertomatta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä palaa, palasimme mieheni kanssa takaisin Suomeen samoista syistä, ikävöin kotimaata, olemme nyt asunteet täällä 2 vuotta ja aiomme muuttaa ensi vuonna takaisin Amerikkaan ja syinä on järkyttävän sään lisäksi rasismi miestäni ja poikaani kohtaan. Mieheni on Afrikan Amerikkalainen ja poikaani on jopa nimitelty ja kiusattu koulussa ihonvärinsä takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa asut ja mistä mies on? Avaisi keskustelua paljon.
En halua, että minua tunnistetaan, joten jätän kertomatta.
-ap
Lähes joka maassa asuu suomalaisia. Useita. Tylsä keskustella vähäisellä taustatiedolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa asut ja mistä mies on? Avaisi keskustelua paljon.
En halua, että minua tunnistetaan, joten jätän kertomatta.
-ap
Lähes joka maassa asuu suomalaisia. Useita. Tylsä keskustella vähäisellä taustatiedolla.
Juu, mutta esim. minun uudessa kotimaassani voimme hyvinkin olla ainoa tai yksi harvoista suomalainen nainen-xxxxxxxxx mies-pariskunta. Enkä nyt halua keskusteluun turhaa mieheni kansalaisuuteen liittyvää sontaa. Keskustelu luultavasti postettaisiinkin hyvin nopeasti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on kaikki hyvin, miksi sä edes haaveilet paluumuutosta? Tuskin täältä teille molemmille töitä löytyisikään. Taidat vaan hakea rasismikirjoittelua.
mutta toisaalta pelottaa myös, että lapsista tulee tämän "uuden maan" ihmisiä, jotka minulle tuntuvat vierailta.
Ne "uuden maan ihmiset" on luultavasti paljon parempi vaihtoehto lapsille, kuin että heistä tulisi "suomalaisia". Suomalaisten lasten ja nuorten käytös on viime vuosina mennyt nimittäin niin hirveään suuntaan, että tavalliset ihmiset alkavat olla hermoromahduksen partaalla. Täällä Suomessa kun lapsista ja nuorista tulee mm. opettajille veetuilevia ja huorittelevia, mummoja kaatavia ja ihmisten päälle sylkeviä laitapuolen kulkijoita.
Hohhhoijjaaa. Kannattaa kaivaa se lusikka sieltä omasta perseestä ensin.
Ihan normi lapsia täällä on. Jokaisessa ikäluokassa on rääviä ja siistejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnet olosi myös Suomessa ulkopuoliseksi. Ketään ei kiinnosta viettämäsi aika ulkomailla. Jos siitä erehdyt jotain sanomaan, niin sua katsotaan kuin tolloa ja kukaan ei sano mitään. Hetken hyytävä hiljaisuus ja sitten puhutaan jostain ihan muusta. Voit siis pyyhkiä ulkomaiden vuodet mielestäsi.
Yritäpä tehdä elämästä mielekäs siellä missä olet. Meillä ulkosuomalaisilla ei ole kotimaata: vanha ei tunnu enää samalta ja uusi tuntuu erilaiselta. Mieti perheen kannalta, lasten kannalta. Onko hyvät koulut? Teillä miehen kanssa molemmilla töitä? Voitte matkustella, viettää aikaa yhdessä?
Olet luultavasti ihan oikeassa. Täällä uudessa kotimaassa meillä molemmilla on työpaikat, joissa viihdymme ihan hyvin. Lapset käyvät päiväkotia, ja viihtyvät hyvin. On varaa matkustella, mutta aikaa on toki hyvin vähän, koska molemmat teemme täyttä päivää. Kaksinkeskistä aikaa saamme miehen kanssa ainoastaan, kun isovanhemmat ovat kylässä ja suostuvat hoitamaan lapsia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
mulle (suomenkieliselle suomalaisellle) oli jo hieman vaikeaa että lapseni menivät ei-suomenkieliseen kouluun, koska halusin että meillä olisi yhteiset lähtökohdat identiteetille ja samat viiteryhmät.
Miksi tuollaisella asenteella varustettu ihminen edes lähtee ulkomaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kommenttiasi ap, että olet huolissasi että lapset juurtuvat tähän teidän asuinmaahanne. Minusta varsin outo kommentti. Jos sinä et siellä tunne oloasi ihan kotoisaksi niin miksi lapsilla ei saisi olla juuria?
Sulla on nyt mietiskelyn paikka. Ensinnäkin ruoho ei ole vihreämpää Suomessa. Ei se sinun oloasi helpota. Päinvastoin. Sitten vasta masentaakin, kun synnyinmaakaan ei tunnut miltään. Toisekseen ilmiselvästi jarruttelet uuteen maahan juurtumista. Sun pitäisi aikuistua ihan pikkuisen lisää.
En sanonut olevani huolissani siitä, että lapset juurtuvat tänne, vaan siitä, että heistä tulee ihan samanlaisia kuin paikallisista lapsista. Mutta se kai on turha pelko, omat lapsethan ovat kuitenkin kyseessä.
-ap
Siis paikalliset lapset eivät mielestäsi ole yhtä hyviä kuin omasi/suomalaiset? Aika iso asennevamma, sanoisin.
Ei ap mun mielestä tätä tarkoittanut, vaan sitä, että haluaisi lapsiin yhteyden joka tulee yhteisen tunnekielen ja kulttuurin kautta. Ymmärrän tämän, koska mulle (suomenkieliselle suomalaisellle) oli jo hieman vaikeaa että lapseni menivät ei-suomenkieliseen kouluun, koska halusin että meillä olisi yhteiset lähtökohdat identiteetille ja samat viiteryhmät.
Mun mielestä taas tarkoitti. Itse olen kasvattanut kaksikieliset lapset, joiden suomen kielen taito on heikompi (mun puhumani) ikävä kyllä ympäristöstä johtuen. Mutta ei se kyllä meidän väliseen tunnekieleen vaikuta. Lapset kyllä ovat kommunikoinnin saralla fiksumpia kuin monet muut, koska joutuvat niin paljon asioita miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet olosi myös Suomessa ulkopuoliseksi. Ketään ei kiinnosta viettämäsi aika ulkomailla. Jos siitä erehdyt jotain sanomaan, niin sua katsotaan kuin tolloa ja kukaan ei sano mitään. Hetken hyytävä hiljaisuus ja sitten puhutaan jostain ihan muusta. Voit siis pyyhkiä ulkomaiden vuodet mielestäsi.
Yritäpä tehdä elämästä mielekäs siellä missä olet. Meillä ulkosuomalaisilla ei ole kotimaata: vanha ei tunnu enää samalta ja uusi tuntuu erilaiselta. Mieti perheen kannalta, lasten kannalta. Onko hyvät koulut? Teillä miehen kanssa molemmilla töitä? Voitte matkustella, viettää aikaa yhdessä?
Olet luultavasti ihan oikeassa. Täällä uudessa kotimaassa meillä molemmilla on työpaikat, joissa viihdymme ihan hyvin. Lapset käyvät päiväkotia, ja viihtyvät hyvin. On varaa matkustella, mutta aikaa on toki hyvin vähän, koska molemmat teemme täyttä päivää. Kaksinkeskistä aikaa saamme miehen kanssa ainoastaan, kun isovanhemmat ovat kylässä ja suostuvat hoitamaan lapsia.
-ap
Suosittelen lämpimästi lastenvahdin/ -hoitajan palkkaamista. Ja ehkä Suomessa apua ei olisi juuri sen enempää: kun asutte kauempana ettekä ole heti siinä saatavilla, niin lapsenlapsetkin kiinnostavat enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutimme 2 vuotta sitten takaisin Suomeen 8 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Olemme suomalais-eurooppalainen perhe (vaaleaihoisia molemmat) ja teini-ikäisiä lapsia.
Tunteille et voi mitään jos haluat Suomeen takaisin. Ennen pitkään joudut sen tekemään.
Taloudellisesti hiukan huonompi, mutta ihan ok. Työterv. hoito suht' ok, lapsien koulut ok, kaikki on aika kallista ja suomalaiset tuotteet ja palvelut on aika.... huonoja ja mitään ei saa kerralla valmiiksi.
Tykkään suomalaisesta luonnosta ja elämäntavasta, nautin siitä paljon. Ihmiset... hyviä ja huonoja; herkkiä suuttumaan kaikesta ja ottamaan itseensä. Välit menee herkästi poikki.
Vinkki; jos arastelet rasismia niin muuttakaa maaseudulle pikkukylään tmv. Ihmiset tykkäävät kovasti, kun kyliin tulee uusia asukkaita. Voisiko esim. etätyöt tai pendelöinti olla mahdollista? Asunnotkin ovat paljon halvempia.
Ei meidän paluumuutto nyt niin kauhea ollut; tietenkin lapsilla kaverien saanti on ollut hiukan ongelmallista (1 lapsen kohdalla), mutta maalla on rauhallista ja ihmiset ottaneet hyvin vastaan. Toki mies on kotoisin tältä paikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulle (suomenkieliselle suomalaisellle) oli jo hieman vaikeaa että lapseni menivät ei-suomenkieliseen kouluun, koska halusin että meillä olisi yhteiset lähtökohdat identiteetille ja samat viiteryhmät.
Miksi tuollaisella asenteella varustettu ihminen edes lähtee ulkomaille?
Mitä? Asun Suomessa. Lapseni ovat isänsä kielisessä koulussa.
Eikä minun asenteeni ollut tässä pointtina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnet olosi myös Suomessa ulkopuoliseksi. Ketään ei kiinnosta viettämäsi aika ulkomailla. Jos siitä erehdyt jotain sanomaan, niin sua katsotaan kuin tolloa ja kukaan ei sano mitään. Hetken hyytävä hiljaisuus ja sitten puhutaan jostain ihan muusta. Voit siis pyyhkiä ulkomaiden vuodet mielestäsi.
Yritäpä tehdä elämästä mielekäs siellä missä olet. Meillä ulkosuomalaisilla ei ole kotimaata: vanha ei tunnu enää samalta ja uusi tuntuu erilaiselta. Mieti perheen kannalta, lasten kannalta. Onko hyvät koulut? Teillä miehen kanssa molemmilla töitä? Voitte matkustella, viettää aikaa yhdessä?
Olet luultavasti ihan oikeassa. Täällä uudessa kotimaassa meillä molemmilla on työpaikat, joissa viihdymme ihan hyvin. Lapset käyvät päiväkotia, ja viihtyvät hyvin. On varaa matkustella, mutta aikaa on toki hyvin vähän, koska molemmat teemme täyttä päivää. Kaksinkeskistä aikaa saamme miehen kanssa ainoastaan, kun isovanhemmat ovat kylässä ja suostuvat hoitamaan lapsia.
-ap
Suosittelen lämpimästi lastenvahdin/ -hoitajan palkkaamista. Ja ehkä Suomessa apua ei olisi juuri sen enempää: kun asutte kauempana ettekä ole heti siinä saatavilla, niin lapsenlapsetkin kiinnostavat enemmän.
Emme me Suomesta saisi kuitenkaan lastenhoitoapua, sillä omia vanhempiani ei lastenhoito voisi vähempää kiinnostaa. Appivanhemmat suostuvat hoitamaan. He voisivat Suomessa käydä meillä ihan siinä missä nykyäänkin käyvät meillä uudessa kotimaassamme.
Lastenvahdin palkkaamista olen toki harkinnut, mutta jotenkin en vain pysty luottamaan lapsiani täysin vieraalle henkilölle. Emme ole kokeneet kaksinkeskien ajan kodin ulkopuolella toistaisesksi niin tärkeäksi, että olisimme lastenvahtia vielä palkannut. On toistaisesksi riittänyt tuo appivanhempien apu kaksi kertaa vuodessa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Älä palaa, palasimme mieheni kanssa takaisin Suomeen samoista syistä, ikävöin kotimaata, olemme nyt asunteet täällä 2 vuotta ja aiomme muuttaa ensi vuonna takaisin Amerikkaan ja syinä on järkyttävän sään lisäksi rasismi miestäni ja poikaani kohtaan. Mieheni on Afrikan Amerikkalainen ja poikaani on jopa nimitelty ja kiusattu koulussa ihonvärinsä takia.
Kamalaa, että pieni lapsikin joutuu rasismin kohteeksi. :-( Mieheni joutui rasismista Suomessa kärsimään, eikä hänestä edes välttämättä näy ulkomaalaisuus selvästi ulospäin ennen kuin avaa suunsa. Voin vain kuvitella kuinka kamalaa on asua Suomessa vääränvärisenä...
-ap
Ei tarvitse kertoa sun miehen kotimaata, mutta kiinnostaa sun nykyinen asuimaa. Tuplapalkat ja Suomen hintataso, eli kyseessä on varmaan britit?
Vai oletko vieraantunut Suomen hintatasosta ja ajattelet että se on sama kuin Saksassa?
Jos kyseessä on joku muu maa, niin sitten ehkä palkkataso Suomessa on parempi kuin oletat.
Itse tunnen moniakin ihmisiä joille lasten koulujen taso on ollut se pakottava tekijä muuttaa takaisin. Esimerkiksi saksankielisessä Euroopassa on vähän ikävä peruskoulusysteemi. Opetus on vähän heikkoa, on tavallista paikata sitä maksullisella lisäopetuksella koulupäivän jälkeen, ja todella aikaisin joutuu päättämään isoista opiskelusuuntaus-kysymyksistä.
Ei ap mun mielestä tätä tarkoittanut, vaan sitä, että haluaisi lapsiin yhteyden joka tulee yhteisen tunnekielen ja kulttuurin kautta. Ymmärrän tämän, koska mulle (suomenkieliselle suomalaisellle) oli jo hieman vaikeaa että lapseni menivät ei-suomenkieliseen kouluun, koska halusin että meillä olisi yhteiset lähtökohdat identiteetille ja samat viiteryhmät.