Tunnetko yli 40-vuotiasta naista, jolla pyörii mielessä vain pinnalliset

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Olisi halunnut olla kaverini, mutta kun ei ollut muuta puhuttavaa kuin vaatteet, kengät, meikit ja baarit, niin kiitos ei. Loukkaantui. Tälläkin muuten alhainen koulutus.

Ollaankohan tutustuttu samaan henkilöön. Meinasin tylsistyä kuoliaaksi sen jutuista ensitapaamisella. Huoh, kaikenlaisia sitä onkin!

Kyllä. Tehnyt nuorena lapset ja ollut saman ukkelin kanssa aivan liian pitkään aivan liian nuoresta. Elää nyt sitten sitä vaihetta mikä jäi nuorena välistä. Puheet pyörii sen ympärillä katsoiko baarissa opiskelijapojat hänen persettään a) pitkään b) himoiten c) haluten.

Lapsettomat ovat usein tuollaisia.

Olen nelikymppinen nainen ja tykkään itseni laittamisesta, kauniista ja naisellisista vaatteista, korkokengistä, meikeistä jne.

Tekoripsiä ei ole, eikä mitään täytteitä jne, mutta kampaajalla käyn usein. Hiukset ja kynnet on aina siistit ja kauniit, klassisesti laitettu.

Urheilen, hölkkään, kävelen, käyn punttisalilla ja ryhmäliikunnassa. Terveelliset elintavat ja laihdutus kiinnostaa.

Mutta samalla olen kiinnostunut muistakin asioista, seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita, olen uutisfriikki, luen paljon; kotonani on oma kirjasto, kirjoja on yli tuhat. Kesken on aina jokin kirja, luen paljon myös tabletin kautta.

Rakastan myös kodinlaittoa kauniiksi, sisustamista, siivoamista. Kotini on aina siisti ja puhdas. Tykkään eniten ruuanlaitosta, osaan tehdä huippuhyvää ruokaa. Tykkään myös leipomisesta, hemmottelen läheisiäni hyvillä ruilla ja leipomuksilla, teen lähes joka pe ja la ilta perheelle ns paremman illallisen, silloin syödään kynttilän valossa jonkun rakkaan toiveen mukaista ruokaa; kukin vuorollaan perheestä saa esittää illallistoiveen.

Tärkeintä elämässäni on lapset.

Miksi se, että tykkää itsensä huolehtimisesta, kodin laitosta, kauniista kodista tekee jotenkin pinnalliseksi??

En ole todellakaan bimbo, itseasiassa kokoajan saan töissä vaativampia työtehtäviä ja projekteja tehdäkseni, kun pomo luottaa ja arvostaa osaamiseeni ja työpanokseeni. Palkkaanikin juuri korotettiin, kun työtehtäväni nousi haastavien projektien takia. Rakastan työtäni myös vaikka se on haasteellista ajoittain ja stressaavaa, ja joutuu menemään kokoajan epämukavuusalueelle.

Näiden vastapainoksi esim työstressiin auttaa urheilu ja hömppään keskittyminen ajoittain. Siksi välillä juttelen pinnallisista asioista töissä esim lounaalla, ne ovat neutraaleja aiheita; eivät liian henkilökohtaisia, eivätkä arkoja. Politiikkaa ei ole korrektia ottaa esille töissä tai pohtia syntyjä syviä. Tietty etäisyys on ammatillisesti fiksua säilyttää työyhtesössä.