Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekkin työpaikkoja on tarjolla loputtomasti ja joillekin ei yhtään?
28.12.2017 |
Onko kyse huonosta tuurista vai myös itse ihmisestä?
En tunne ketään pitkäaikaistyötöntä enkä ole ollut työttömänä päivääkään, ikää 27v. Työtarjouksia tulee n. Joka toinen kuukausi, vaikka olen töissä. En ole erityisen hyvä työssäni, enkä ollut koulussa erityisen hyvä. Eli ihan tavallinen olen. Tavallista ehkä rohkeampi ja sosiaalisempi.
Voiko työttömänä olla pitkään nuoresta töitä asti töitä tehnyt, aktiivinen ja sosiaalinen ihminen?
Kommentit (50)
Minulla on hyvät kouluarvosanat ja työkokemusta, mutta en ole sosiaalinen ihminen. Töissä en jaksa olla sosiaalinen muuta kuin töihin liittyvissä asioissa ja työntekoani häiritsee muiden jatkuva juttelu omista asioistaan ympärilläni. Eli todennäköisesti olen hiljaisuudellani se "ilonpilaaja" vaikka en mitenkään äreä tai muuta ole :D no, eipä voi mitään. Olisi vaikea esittää päivästä toiseen jotain mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse huonosta tuurista vai myös itse ihmisestä?
En tunne ketään pitkäaikaistyötöntä enkä ole ollut työttömänä päivääkään, ikää 27v. Työtarjouksia tulee n. Joka toinen kuukausi, vaikka olen töissä. En ole erityisen hyvä työssäni, enkä ollut koulussa erityisen hyvä. Eli ihan tavallinen olen. Tavallista ehkä rohkeampi ja sosiaalisempi.Voiko työttömänä olla pitkään nuoresta töitä asti töitä tehnyt, aktiivinen ja sosiaalinen ihminen?
Sama täällä. Monet asiakasyritykset ovat kyselleet varovaisesti, että olisinko "ehkä" vapaa siirtymään heille. Olen kuullut joidenkin sanovan, että riippuu tilipussin koosta.
Itse olen uskollinen ja uskon pysyvyyteen. Ehkä se ilmentää ihmistä omassakin elämässään?
Sinkkumies
Tai. Sanoin mä kerran pomolle, että saatan lähteä. Sain seuraavassa kuussa 400 - 500 e palkankorotuksen. Ei tarvinnut heti lähteä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni on henkilö, joka ei löydä töitä. Millään.
Ikävä sanoa, mutta kyllä vika on hänessä itsessään. Korkeakoulututkinto löytyy, mutta se yksin ei riitä. Ystävälläni ei ole minkäänlaisia verkostoja, työkokemusta, rohkeutta, esiintymistaitoa, huumorintajua...ei mitään. On toki herttainen tyyppi, muttei sellainen särmä. Tiedättehän.
Minullakin löytyy lähipiirissä pari tällaista. Ovat opiskelleet kieliä, mutta käännöstöitä ei löydy (eivätkä ehkä osaa etsiä ja markkinoida itseään) ja opettajiksi heistä ei ole. Toinen heistä opiskeli / opiskelee aikuiskoulutuksen kautta uutta alaa, mutta ei oikein meinannut löytää edes sitä työharjoittelupaikkaa, johon mennään ilmaisena harjoittelijana. Mietin, että eikö siellä koulutuksessa opeteta myös työnhakua sille alalle.
Luulen, että korkeakoulututkinto voi olla jopa rasite, kun hakee toisenlaisia töitä. Työnantajan on vaikeaa uskoa, että fil.maist. oikeasti tahtoo duunariammattiin tai pärjää siinä.
Tämä toinen, joka opiskelee uutta alaa, on kyllä oikeastikin aika huono verkostoitumaan. Joskus ollaan pyydetty mukaan johonkin tapahtumaan tms, oltaisiin haettu kotoa kyytiin, mutta syynä on ollut, ettei voi lähteä, kun pitää silloin lauantaina pyykätä. Voihan se olla ihan oikeakin syy, jos ei osaa pyykätä kuin lauantaisin, ja jos se on tekosyy, niin kannattaisi keksiä parempi, jos toivoo, että vielä uudelleen kutsutaan seuraan.
Mulle löytyy, koska minulla on haluttua osaamista it-alalla. En ole pätkääkään verkostoituja enkä sosiaalinen vaan suorastaan erakko. Ja asperger. Mutta eipä haittaa mitään, huippukoodarin maineessa olevalle kyllä tuntuu töitä aina löytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse huonosta tuurista vai myös itse ihmisestä?
En tunne ketään pitkäaikaistyötöntä enkä ole ollut työttömänä päivääkään, ikää 27v. Työtarjouksia tulee n. Joka toinen kuukausi, vaikka olen töissä. En ole erityisen hyvä työssäni, enkä ollut koulussa erityisen hyvä. Eli ihan tavallinen olen. Tavallista ehkä rohkeampi ja sosiaalisempi.Voiko työttömänä olla pitkään nuoresta töitä asti töitä tehnyt, aktiivinen ja sosiaalinen ihminen?
Odota, kun täytät 47...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse huonosta tuurista vai myös itse ihmisestä?
En tunne ketään pitkäaikaistyötöntä enkä ole ollut työttömänä päivääkään, ikää 27v. Työtarjouksia tulee n. Joka toinen kuukausi, vaikka olen töissä. En ole erityisen hyvä työssäni, enkä ollut koulussa erityisen hyvä. Eli ihan tavallinen olen. Tavallista ehkä rohkeampi ja sosiaalisempi.Voiko työttömänä olla pitkään nuoresta töitä asti töitä tehnyt, aktiivinen ja sosiaalinen ihminen?
Odota, kun täytät 47...
47 vuotiaana ei ole merkitystä vaikka töitä ei olisi. Siihen ikään mennessä sijoitusvsrallisuuteni elättää minut jokatapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite olen "vakituisessa" työssä ts. olen vakituisesti rekryfirman kautta töissä globaalilla firmalla (huh, olipas monimutkaisesti sanottu) ja takana on yli 15 vuoden pätkätyöputki ennen tätä hommaa - ja tämäkin alkoi osa-aikaisena.
Osaan kyllä puhua itseni työhön ja olen työssä ahkera ja ihan ok osaamisen puoleen. En mikään guru, joka voi esittää työnantajalle ehtoja, mutta ihan tarpeeksi hyvä.
Silti aina tulee säännöllisesti kenkää, vaikka asiakkaidenkin palautteet työstä on hyviä. Aina syynä on organisaatiomuutos, missä porukkaa pitää saada vähemmäksi.
Tässä vuosien mittaan olen oppinut, että omalla osaamisella, asiakaspalautteilla ja ahkeruudella ei ole yhtään mitään tekemistä työpaikan pitämisen kanssa näissä muutoksissa. Tärkeintä on, että työpaikasta päättävä esimies tuntee sinut ja pitää sinusta enemmän kuin jostain toisesta.
Nyt olen selvinnyt kahden vuoden sisään jo kahdesta organisaatiomuutoksesta nykyisen firman kanssa. Todennäköisesti koska olen aktiivisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka voivat päättää työpaikastani. Edellisissä firmoissa esimies oli ihan toisella puolella Suomea eikä käytännössä missään tekemisissä minun kanssa. Niin se vain on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyllistä järkevistä syistä työttöminä olevia tai ns. Kitkatyöttömiä. En syyllistä oikeastaan ketään.
Ihmettelen kun nyt eletään kovinta nousukautta pitkiin aikoihin niin miten tavallinen ihminen ei keksi yhtään hommaa josta joku maksaisi jotain?Kyllähän minä niitä hommia keksin ja haen niihin koko ajan, pääsen joskus jopa haastatteluun asti, mutta kun ne samat hommat on näköjään keksinyt moni muukin... Ainoat paikat, joihin olen päässyt haastatteluun, ovat muuten olleet ns. oman alan paikkoja, vaikka muutakin olen hakenut.
Etkö tunne ketään joka omistaisi sen alan yrityksen johon haet? Jos et miksi et tunne? Itse tunnen monta samanalan yrittäjää. Voin soittaa heille je kertoa asiani tai seuraavan kerran kun tavaraan kertoa asiani. Eivät he yrittäjät mitään harvinaisia satuolentoja ole.
En tunne.
Tai no joo, osa yrityksistä on isoja pörssiyrityksiä, joiden omistajia ovat osakkeenomistajat. Saatanpa itsekin rahastosijoitusteni kautta niitä omistaa. Mutta taisit tarkoittaa vähän pienemmän puljun omistajia?
Ja miksi en niiden pienempien omistajia tunne, no, ei ole tuttavapiiriin sattunut... Ja niihin kai mieluiten palkataankin omia entisiä opiskelukavereita. En ollut opiskeluaikoina kovin sosiaalinen ja muutenkin työllistyin alalle, jota olin opiskellut vain sivuaineena.
Monet tuntuvat sekoittavat työelämän verkostoitumisen kaveruus- ja tuttavuussuhteisiin. Toki jälkimmäisistäkin voi olla hyötyä työelämässä. Työelämän verkostoituminen tarkoittaa, että tiedät muista, missä he ovat töissä, millaista työtä he tekevät ja mitä osaavat. Samoin nämä muut tietävät samat asiat sinusta. Suurimmalle osalle introverttejäkin on ihan helppoa puhua asioista, joista he tietävät ja jotka osaavat. Nk smalltalk voi tuottaa vaikeuksia, mutta ei verkostoitumisessa ole tarkoituskaan jutella säästä, kissasta tai joulunvietosta vaan nimenomaan työstä, koulutuksesta ja ennenkaikkea osaamisesta.
Olen saanut useita työtarjouksia juuri niin, että yritys on tarvinnut tietynlaista osaajaa. Joku yrityksessä on tiennyt, että minä osaan. Hän on vinkannut minusta esimiehelleen ja tämä esimies soittanut minulle. Sitten on sovittu tapaaminen ja neuvoteltu, millaisesta työstä olisi kyse ja millaisella aikataululla voisin aloittaa. Kaikkia työtarjouksia en ole ottanut vastaan, mutta joskus on mennyt muutama vuosi ja taas on samasta yrityksestä otettu yhteyttä ja kysytty, kiinnostaisiko nyt. Tietenkin omaa osaamista on täytynyt koko ajan kehittää, myös vapaa-ajalla, ja osallistua erilaisiin oman alan tapahtumiin. Yksi työsuhteeni on syntynyt, kun mua pyydettiin puhumaan eräässä seminaarissa. Seminaarissa tutustuin muihin ihmisiin, jopa muutamaan alan opiskelijaan, joilla oli oikein hyviä ideoita ja innovaatioita. Heille sain järjestettyä kesätyöpaikat samasta firmasta, johon mua pyydettiin pari viikkoa seminaarin jälkeen. Toinen heistä pääsi ko yritykseen töihin heti valmistumisensa jälkeenkin.