Miksi joillekkin työpaikkoja on tarjolla loputtomasti ja joillekin ei yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on erittäin paljon tuttavia mutta yksikään heistä ei ole niin vaikutusvaltaisessa asemassa että voisi järjestää minulle työpaikan.

Miksi olet tutustunut ja verkostoitunut vain duunareiden ja työttömien kanssa? Ei sellainen ihminen ole vaikutusvaltainen joka voi järjestää tavallisen työpaikan. Ei siihen mikään suurmies tarvitse olla.

Jos ihminen pystyy järjestämään jollekin työpaikan, hän on vaikutusvaltainen. Hänhän pystyy vaikuttamaan juuri siihen että ko. henkilö saa työpaikan. Mitenhän voisin tutustua sellaisiin ihmisiin? Pitäisi varmaan lähteä jakamaan p*llua johonkin hienomman väen kalliiseen baariin.

Miten nyt yleensäkkin tutustutaan ihmisiin. Ties millä tavoin. Pillua ei tarvitse antaa.

Tunnen useita yrittäjiä jotka työllistävät +500 henkeä, äkkiseltään neljä läheistä tuttavaa tulee mieleen. Eikä ole tarvinnut hienomman väen kalliisssa baareissa pyöriä vaan koulussa tutustunut ja naapurustossa.

Kuten sanoin aikasemmin verkostoituminen on myöhäistä sitten kun on jo työttömänä. Jos aloittaa verkostoitumaan lapsena jo niin on hyvissä ajoissa.

Näiden oikeasti vaikutusvaltaisten ei tarvitse verkostoitua elleivät halua. Jos omaisuutta kymmeniä-satoja miltsejä ei tarvitse välttämättä hyötyä kenenestäkään.

Höpöhöpö. Harvoin on ihmisellä mahdollisuus verkostoitua oman yhteiskuntaluokkansa ulkopuolelta muutoin kuin antamalla p*llua.

Perheeni on ylempää keskiluokkaa. Tunnen keskiluokkaa, ylempää keskiluokkaa, yläluokkaa ja eliittiä. Tosin asuinpaikkakunta saattaa tähän vaikuttaa. Lapsesta asti luokalla ollut ihan kaikista näistä luokista lavereita. Meinaatko, että lapsena annoin pillua kavereilleni?

Jos ei kuulu edes keskiluokkaan, niin voisiko tehdä itse nopeasti luokkanousun?

Minä olen pitkäaikaistyötön, eikä ole mitään työtä näköpiirissä. Olen hakenut kymmeniä paikkoja saamatta edes kutsua haastatteluun. Eihän tulevaisuus kovin lohdulliselta näytä. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, mikä selittää tätä aika pitkälti. Ja ei, en voi muuttaa koska minulla on perhe täällä. Olen korkeakoulutettu ja tehnyt työtä opiskeluajoista lähtien, kunnes yhtäkkiä nelikymppisenä jäin työttömäksi. En tiedä, mikä minussa on vialla, miksi en kelpaa mihinkään enää. Olen mielestäni ihan fiksu ja hyvä työntekijä, se vain ei riitä. En ole kovin rohkea ja sosiaalinen, enkä tule sellaiseksi muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pitkäaikaistyötön, eikä ole mitään työtä näköpiirissä. Olen hakenut kymmeniä paikkoja saamatta edes kutsua haastatteluun. Eihän tulevaisuus kovin lohdulliselta näytä. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, mikä selittää tätä aika pitkälti. Ja ei, en voi muuttaa koska minulla on perhe täällä. Olen korkeakoulutettu ja tehnyt työtä opiskeluajoista lähtien, kunnes yhtäkkiä nelikymppisenä jäin työttömäksi. En tiedä, mikä minussa on vialla, miksi en kelpaa mihinkään enää. Olen mielestäni ihan fiksu ja hyvä työntekijä, se vain ei riitä. En ole kovin rohkea ja sosiaalinen, enkä tule sellaiseksi muuttumaan.

Kuulostaa kurjalta. Tsemppiä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pitkäaikaistyötön, eikä ole mitään työtä näköpiirissä. Olen hakenut kymmeniä paikkoja saamatta edes kutsua haastatteluun. Eihän tulevaisuus kovin lohdulliselta näytä. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, mikä selittää tätä aika pitkälti. Ja ei, en voi muuttaa koska minulla on perhe täällä. Olen korkeakoulutettu ja tehnyt työtä opiskeluajoista lähtien, kunnes yhtäkkiä nelikymppisenä jäin työttömäksi. En tiedä, mikä minussa on vialla, miksi en kelpaa mihinkään enää. Olen mielestäni ihan fiksu ja hyvä työntekijä, se vain ei riitä. En ole kovin rohkea ja sosiaalinen, enkä tule sellaiseksi muuttumaan.

En ole koskaan ymmärtänyt tuota "en voi muuttaa koska minulla on perhe"

Ilman riskinottoa ja konkreettisia muutoksia, mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on erittäin paljon tuttavia mutta yksikään heistä ei ole niin vaikutusvaltaisessa asemassa että voisi järjestää minulle työpaikan.

Miksi olet tutustunut ja verkostoitunut vain duunareiden ja työttömien kanssa? Ei sellainen ihminen ole vaikutusvaltainen joka voi järjestää tavallisen työpaikan. Ei siihen mikään suurmies tarvitse olla.

Jos ihminen pystyy järjestämään jollekin työpaikan, hän on vaikutusvaltainen. Hänhän pystyy vaikuttamaan juuri siihen että ko. henkilö saa työpaikan. Mitenhän voisin tutustua sellaisiin ihmisiin? Pitäisi varmaan lähteä jakamaan p*llua johonkin hienomman väen kalliiseen baariin.

Miten nyt yleensäkkin tutustutaan ihmisiin. Ties millä tavoin. Pillua ei tarvitse antaa.

Tunnen useita yrittäjiä jotka työllistävät +500 henkeä, äkkiseltään neljä läheistä tuttavaa tulee mieleen. Eikä ole tarvinnut hienomman väen kalliisssa baareissa pyöriä vaan koulussa tutustunut ja naapurustossa.

Kuten sanoin aikasemmin verkostoituminen on myöhäistä sitten kun on jo työttömänä. Jos aloittaa verkostoitumaan lapsena jo niin on hyvissä ajoissa.

Näiden oikeasti vaikutusvaltaisten ei tarvitse verkostoitua elleivät halua. Jos omaisuutta kymmeniä-satoja miltsejä ei tarvitse välttämättä hyötyä kenenestäkään.

Höpöhöpö. Harvoin on ihmisellä mahdollisuus verkostoitua oman yhteiskuntaluokkansa ulkopuolelta muutoin kuin antamalla p*llua.

Perheeni on ylempää keskiluokkaa. Tunnen keskiluokkaa, ylempää keskiluokkaa, yläluokkaa ja eliittiä. Tosin asuinpaikkakunta saattaa tähän vaikuttaa. Lapsesta asti luokalla ollut ihan kaikista näistä luokista lavereita. Meinaatko, että lapsena annoin pillua kavereilleni?

Jos ei kuulu edes keskiluokkaan, niin voisiko tehdä itse nopeasti luokkanousun?

Et siis tunne duunareita. Mainitsinkin tuossa aikaisemmin miten luokannousun voi tehdä. Jakamalla p*llua vaikutusvaltaisille henkilöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on erittäin paljon tuttavia mutta yksikään heistä ei ole niin vaikutusvaltaisessa asemassa että voisi järjestää minulle työpaikan.

Miksi olet tutustunut ja verkostoitunut vain duunareiden ja työttömien kanssa? Ei sellainen ihminen ole vaikutusvaltainen joka voi järjestää tavallisen työpaikan. Ei siihen mikään suurmies tarvitse olla.

Jos ihminen pystyy järjestämään jollekin työpaikan, hän on vaikutusvaltainen. Hänhän pystyy vaikuttamaan juuri siihen että ko. henkilö saa työpaikan. Mitenhän voisin tutustua sellaisiin ihmisiin? Pitäisi varmaan lähteä jakamaan p*llua johonkin hienomman väen kalliiseen baariin.

Miten nyt yleensäkkin tutustutaan ihmisiin. Ties millä tavoin. Pillua ei tarvitse antaa.

Tunnen useita yrittäjiä jotka työllistävät +500 henkeä, äkkiseltään neljä läheistä tuttavaa tulee mieleen. Eikä ole tarvinnut hienomman väen kalliisssa baareissa pyöriä vaan koulussa tutustunut ja naapurustossa.

Kuten sanoin aikasemmin verkostoituminen on myöhäistä sitten kun on jo työttömänä. Jos aloittaa verkostoitumaan lapsena jo niin on hyvissä ajoissa.

Näiden oikeasti vaikutusvaltaisten ei tarvitse verkostoitua elleivät halua. Jos omaisuutta kymmeniä-satoja miltsejä ei tarvitse välttämättä hyötyä kenenestäkään.

Höpöhöpö. Harvoin on ihmisellä mahdollisuus verkostoitua oman yhteiskuntaluokkansa ulkopuolelta muutoin kuin antamalla p*llua.

Perheeni on ylempää keskiluokkaa. Tunnen keskiluokkaa, ylempää keskiluokkaa, yläluokkaa ja eliittiä. Tosin asuinpaikkakunta saattaa tähän vaikuttaa. Lapsesta asti luokalla ollut ihan kaikista näistä luokista lavereita. Meinaatko, että lapsena annoin pillua kavereilleni?

Jos ei kuulu edes keskiluokkaan, niin voisiko tehdä itse nopeasti luokkanousun?

Et siis tunne duunareita. Mainitsinkin tuossa aikaisemmin miten luokannousun voi tehdä. Jakamalla p*llua vaikutusvaltaisille henkilöille.

Tiedän heitäkin. En tunne. Miksi vartavasten tutustuisin varastomiehiin jos voin hengata koulutetun kaverin kanssa? Miksi sinä vartavasten hengaat vain duunareiden kanssa?

Ei tarvitse jaksaa pillua. Suomessa luokkanousu on helppoa jopa yhdessä sukupolvessa. Tunnen tarinoita alaluokasta-eliittiin. Ja siis tunnen nämä henkilöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pitkäaikaistyötön, eikä ole mitään työtä näköpiirissä. Olen hakenut kymmeniä paikkoja saamatta edes kutsua haastatteluun. Eihän tulevaisuus kovin lohdulliselta näytä. Asun rakennemuutospaikkakunnalla, mikä selittää tätä aika pitkälti. Ja ei, en voi muuttaa koska minulla on perhe täällä. Olen korkeakoulutettu ja tehnyt työtä opiskeluajoista lähtien, kunnes yhtäkkiä nelikymppisenä jäin työttömäksi. En tiedä, mikä minussa on vialla, miksi en kelpaa mihinkään enää. Olen mielestäni ihan fiksu ja hyvä työntekijä, se vain ei riitä. En ole kovin rohkea ja sosiaalinen, enkä tule sellaiseksi muuttumaan.

En ole koskaan ymmärtänyt tuota "en voi muuttaa koska minulla on perhe"

Ilman riskinottoa ja konkreettisia muutoksia, mikään ei muutu.

Mitä et käytännössä ymmärrä tästä muuttohaluttomuudesta? Et ymmärrä, miksi pariskunta ei muuta asumuseroon vai että toinen puoliso ei halua jättää hyvää työtään ja muuttaa uudelle paikkakunnalle? Vai että ei haluta maksaa kahta asuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on erittäin paljon tuttavia mutta yksikään heistä ei ole niin vaikutusvaltaisessa asemassa että voisi järjestää minulle työpaikan.

Miksi olet tutustunut ja verkostoitunut vain duunareiden ja työttömien kanssa? Ei sellainen ihminen ole vaikutusvaltainen joka voi järjestää tavallisen työpaikan. Ei siihen mikään suurmies tarvitse olla.

Jos ihminen pystyy järjestämään jollekin työpaikan, hän on vaikutusvaltainen. Hänhän pystyy vaikuttamaan juuri siihen että ko. henkilö saa työpaikan. Mitenhän voisin tutustua sellaisiin ihmisiin? Pitäisi varmaan lähteä jakamaan p*llua johonkin hienomman väen kalliiseen baariin.

Miten nyt yleensäkkin tutustutaan ihmisiin. Ties millä tavoin. Pillua ei tarvitse antaa.

Tunnen useita yrittäjiä jotka työllistävät +500 henkeä, äkkiseltään neljä läheistä tuttavaa tulee mieleen. Eikä ole tarvinnut hienomman väen kalliisssa baareissa pyöriä vaan koulussa tutustunut ja naapurustossa.

Kuten sanoin aikasemmin verkostoituminen on myöhäistä sitten kun on jo työttömänä. Jos aloittaa verkostoitumaan lapsena jo niin on hyvissä ajoissa.

Näiden oikeasti vaikutusvaltaisten ei tarvitse verkostoitua elleivät halua. Jos omaisuutta kymmeniä-satoja miltsejä ei tarvitse välttämättä hyötyä kenenestäkään.

Höpöhöpö. Harvoin on ihmisellä mahdollisuus verkostoitua oman yhteiskuntaluokkansa ulkopuolelta muutoin kuin antamalla p*llua.

Perheeni on ylempää keskiluokkaa. Tunnen keskiluokkaa, ylempää keskiluokkaa, yläluokkaa ja eliittiä. Tosin asuinpaikkakunta saattaa tähän vaikuttaa. Lapsesta asti luokalla ollut ihan kaikista näistä luokista lavereita. Meinaatko, että lapsena annoin pillua kavereilleni?

Jos ei kuulu edes keskiluokkaan, niin voisiko tehdä itse nopeasti luokkanousun?

Et siis tunne duunareita. Mainitsinkin tuossa aikaisemmin miten luokannousun voi tehdä. Jakamalla p*llua vaikutusvaltaisille henkilöille.

Tiedän heitäkin. En tunne. Miksi vartavasten tutustuisin varastomiehiin jos voin hengata koulutetun kaverin kanssa? Miksi sinä vartavasten hengaat vain duunareiden kanssa?

Ei tarvitse jaksaa pillua. Suomessa luokkanousu on helppoa jopa yhdessä sukupolvessa. Tunnen tarinoita alaluokasta-eliittiin. Ja siis tunnen nämä henkilöt.

Vastaat itse kysymykseesi. Et halua tutustua varastomiehiin, miten varastomies voisi hengailla sinun kanssasi jotta voisi tehdä luokannousun. Sen voi tehdä vain yhdellä tavalla jonka jo mainitsin. Ja se onnistuu yhdessä sukupolvessa kuten mainitsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on erittäin paljon tuttavia mutta yksikään heistä ei ole niin vaikutusvaltaisessa asemassa että voisi järjestää minulle työpaikan.

Miksi olet tutustunut ja verkostoitunut vain duunareiden ja työttömien kanssa? Ei sellainen ihminen ole vaikutusvaltainen joka voi järjestää tavallisen työpaikan. Ei siihen mikään suurmies tarvitse olla.

Jos ihminen pystyy järjestämään jollekin työpaikan, hän on vaikutusvaltainen. Hänhän pystyy vaikuttamaan juuri siihen että ko. henkilö saa työpaikan. Mitenhän voisin tutustua sellaisiin ihmisiin? Pitäisi varmaan lähteä jakamaan p*llua johonkin hienomman väen kalliiseen baariin.

Miten nyt yleensäkkin tutustutaan ihmisiin. Ties millä tavoin. Pillua ei tarvitse antaa.

Tunnen useita yrittäjiä jotka työllistävät +500 henkeä, äkkiseltään neljä läheistä tuttavaa tulee mieleen. Eikä ole tarvinnut hienomman väen kalliisssa baareissa pyöriä vaan koulussa tutustunut ja naapurustossa.

Kuten sanoin aikasemmin verkostoituminen on myöhäistä sitten kun on jo työttömänä. Jos aloittaa verkostoitumaan lapsena jo niin on hyvissä ajoissa.

Näiden oikeasti vaikutusvaltaisten ei tarvitse verkostoitua elleivät halua. Jos omaisuutta kymmeniä-satoja miltsejä ei tarvitse välttämättä hyötyä kenenestäkään.

Höpöhöpö. Harvoin on ihmisellä mahdollisuus verkostoitua oman yhteiskuntaluokkansa ulkopuolelta muutoin kuin antamalla p*llua.

Perheeni on ylempää keskiluokkaa. Tunnen keskiluokkaa, ylempää keskiluokkaa, yläluokkaa ja eliittiä. Tosin asuinpaikkakunta saattaa tähän vaikuttaa. Lapsesta asti luokalla ollut ihan kaikista näistä luokista lavereita. Meinaatko, että lapsena annoin pillua kavereilleni?

Jos ei kuulu edes keskiluokkaan, niin voisiko tehdä itse nopeasti luokkanousun?

Et siis tunne duunareita. Mainitsinkin tuossa aikaisemmin miten luokannousun voi tehdä. Jakamalla p*llua vaikutusvaltaisille henkilöille.

Tiedän heitäkin. En tunne. Miksi vartavasten tutustuisin varastomiehiin jos voin hengata koulutetun kaverin kanssa? Miksi sinä vartavasten hengaat vain duunareiden kanssa?

Ei tarvitse jaksaa pillua. Suomessa luokkanousu on helppoa jopa yhdessä sukupolvessa. Tunnen tarinoita alaluokasta-eliittiin. Ja siis tunnen nämä henkilöt.

Vastaat itse kysymykseesi. Et halua tutustua varastomiehiin, miten varastomies voisi hengailla sinun kanssasi jotta voisi tehdä luokannousun. Sen voi tehdä vain yhdellä tavalla jonka jo mainitsin. Ja se onnistuu yhdessä sukupolvessa kuten mainitsit.

Varastomies voi hyvinkin tutustua minuun. Vartavasten en etsi kavereikseni duunareita. Varastomies voi kouluttautua, perustaa yrityksen tai onnistua pitkäjänteisillä sijoituksillaan siten, että koko elämää ei tarvitse varastossa viettää.

Itse jätin peruskoulun jälkeen aloittamani amiksen kesken. Sekä myös sitä seuraavan amkksen. Olin työtön poislukien parin viikon pätkiä. Sitten lähdin alalle jossa ei koulutusta arvostettu ja tein sitä vuosikymmenen. Pätjäsin hyvin ja kyllästyin. Suoritin työn ohessa ammattitutkinnon näyttätutkintona Ja lopulta myös toisen amistutkinnon aikuiskoulutuksessa toiselta alalta. Tämän toisen alan täissä ollut nyt kohta 4 vuotta. Töitä on kummallakin alalla tarjolla. En tunne juuri ketään, enkä ainakaan ketään vaikutusvaltaista. En ole laittanut hakemuksia tai verkostoitunut. Silti ollut töissä jo 12 vuotta putkeen ja työtarjouksiakin on tullut parit tässä töiden ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset olettaa, että työmarkkinat on reilut ja töitä saa sillä, että käy koulun mutta ei tunne ketään eikä kukaan tunne osaamistasi?

Minä oletin noin ihan liian pitkään. Mutta se johtuu siitä, että tuolla tavoin se joskus oli. Kävin koulun 70-luvulla, ja silloin pidettiin itsestään selvänä, että ainakin korkeakoulututkinnon suorittaneille löytyy varmasti töitä. Koska pärjäsin koulussa siinä mielessä että arvosanat olivat erinomaiset, ei kukaan tiennyt olla huolissaan siitä, ettei minulla juuri ollut kavereita. Ei kukaan tiennyt kertoa, että kaikesta koulutuksesta huolimatta kaverittomuus on varma reitti työttömyyteen.

Sitten kun 80-luvulla opiskelin yliopistossa, ei vieläkään tullut mitään korjaavaa kokemusta, koska töitä oli niin helppo saada. Silloin tosiaan saattoi vain mennä töihin, suunnilleen kävellä firman ovesta sisään ja ilmoittaa että tulisin töihin, ja asia järjestyi. 

Valmistuin sitten 90-luvun lamaan, ajattelin että työttömyyteni on laman syytä, ja koska lamoja tulee ja menee niin asia kyllä korjaantuu aikanaan, kuten kävikin. Oli taas pulaa työvoimasta ja hyvän opintomenestyksen takia sainkin paikan (työnantaja sanoi etten hänen mielestään osaa mitään mutta katsoi että näköjään pystyn oppimaan). 

2007 lomautus, ja silloin vasta alkoi minulle valjeta mitä se on nykyään, eli että työtä saa lähinnä suhteilla. No, minulle kävi kuitenkin toisin, pääsin vuorotteluvapaansijaiseksi, kun myin osaamistani alihintaan (joillakin vastavalmistuneilla tradenomeilla paljon korkeampi hintapyyntö), sen perään sain samasta paikkaa useita pätkiä, mutta vakinaistaa ei voitu.

Kunnes nekin loppuivat.

Onhan minulla verkostoni joo, mutta oikeastaan aina olen viihtynyt "luusereiden" eli ujojen ja eri tavoin päähän  potkittujen ihmisten parissa parhaiten. Ja sellaisista ei työnhaussa oikein hyötyä ole. Nyt olen työnantajien silmissä jo vanha, ja verkostojeni ihmisetkin jo eläkkeellä moni - jos ei vanhuuseläkkeellä niin sairaseläkkeellä. Tai työttöminä. Töissä ollessakin pärjäsin parhaiten hiljaisten nörttien kanssa, sellaisten jotka eivät itsesään suuremmin meteliä pidä mutta osaavat kyllä työnsä (ehkäpä olen sitä sorttia itsekin). Iloinen yltiöpositiivinen "me ollaan huipputyyppejä" -henkinen pöhinä ei ole minun juttuni, mutta tuntui että työpaikoilla oletetaan että juuri sellaiseen pitäisi osallistua, tuntea sillä tavoin itsekin jottei pilaa muiden iloa.

Olen myös ihan liian ujo pyytääkseni ketään suosittelijakseni, ja ilman sellaisia aika turha hakea. Muutaman kerran pyysin yhtä ex-pomoani, mutta nyt en ole enää kehdannut vaivata.

Tämä siis vastausta kysymykseen "miksi ihmiset olettaa". Minä ainakin siksi, että joskus oli niin. Mistään verkostoitumisesta ei puhuttu, saati että sitä olisi opetettu. Katsottiin, että tuo pärjää, koska on älykäs ja uuttera, muuta ei tarvita.

Itse asiassa tänään kun juttelin työkkärin virkailijan kanssa, sain kuulla että siellä on katsottu että koulutukseni ja työkokemukseni perusteella työllistymisedellytykseni ovat hyvät... eli kyllä se oletus näköjään sielläkin edelleen on, ettei mitään verkostoitumista tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset olettaa, että työmarkkinat on reilut ja töitä saa sillä, että käy koulun mutta ei tunne ketään eikä kukaan tunne osaamistasi?

Minä oletin noin ihan liian pitkään. Mutta se johtuu siitä, että tuolla tavoin se joskus oli. Kävin koulun 70-luvulla, ja silloin pidettiin itsestään selvänä, että ainakin korkeakoulututkinnon suorittaneille löytyy varmasti töitä. Koska pärjäsin koulussa siinä mielessä että arvosanat olivat erinomaiset, ei kukaan tiennyt olla huolissaan siitä, ettei minulla juuri ollut kavereita. Ei kukaan tiennyt kertoa, että kaikesta koulutuksesta huolimatta kaverittomuus on varma reitti työttömyyteen.

Sitten kun 80-luvulla opiskelin yliopistossa, ei vieläkään tullut mitään korjaavaa kokemusta, koska töitä oli niin helppo saada. Silloin tosiaan saattoi vain mennä töihin, suunnilleen kävellä firman ovesta sisään ja ilmoittaa että tulisin töihin, ja asia järjestyi. 

Valmistuin sitten 90-luvun lamaan, ajattelin että työttömyyteni on laman syytä, ja koska lamoja tulee ja menee niin asia kyllä korjaantuu aikanaan, kuten kävikin. Oli taas pulaa työvoimasta ja hyvän opintomenestyksen takia sainkin paikan (työnantaja sanoi etten hänen mielestään osaa mitään mutta katsoi että näköjään pystyn oppimaan). 

2007 lomautus, ja silloin vasta alkoi minulle valjeta mitä se on nykyään, eli että työtä saa lähinnä suhteilla. No, minulle kävi kuitenkin toisin, pääsin vuorotteluvapaansijaiseksi, kun myin osaamistani alihintaan (joillakin vastavalmistuneilla tradenomeilla paljon korkeampi hintapyyntö), sen perään sain samasta paikkaa useita pätkiä, mutta vakinaistaa ei voitu.

Kunnes nekin loppuivat.

Onhan minulla verkostoni joo, mutta oikeastaan aina olen viihtynyt "luusereiden" eli ujojen ja eri tavoin päähän  potkittujen ihmisten parissa parhaiten. Ja sellaisista ei työnhaussa oikein hyötyä ole. Nyt olen työnantajien silmissä jo vanha, ja verkostojeni ihmisetkin jo eläkkeellä moni - jos ei vanhuuseläkkeellä niin sairaseläkkeellä. Tai työttöminä. Töissä ollessakin pärjäsin parhaiten hiljaisten nörttien kanssa, sellaisten jotka eivät itsesään suuremmin meteliä pidä mutta osaavat kyllä työnsä (ehkäpä olen sitä sorttia itsekin). Iloinen yltiöpositiivinen "me ollaan huipputyyppejä" -henkinen pöhinä ei ole minun juttuni, mutta tuntui että työpaikoilla oletetaan että juuri sellaiseen pitäisi osallistua, tuntea sillä tavoin itsekin jottei pilaa muiden iloa.

Olen myös ihan liian ujo pyytääkseni ketään suosittelijakseni, ja ilman sellaisia aika turha hakea. Muutaman kerran pyysin yhtä ex-pomoani, mutta nyt en ole enää kehdannut vaivata.

Tämä siis vastausta kysymykseen "miksi ihmiset olettaa". Minä ainakin siksi, että joskus oli niin. Mistään verkostoitumisesta ei puhuttu, saati että sitä olisi opetettu. Katsottiin, että tuo pärjää, koska on älykäs ja uuttera, muuta ei tarvita.

Itse asiassa tänään kun juttelin työkkärin virkailijan kanssa, sain kuulla että siellä on katsottu että koulutukseni ja työkokemukseni perusteella työllistymisedellytykseni ovat hyvät... eli kyllä se oletus näköjään sielläkin edelleen on, ettei mitään verkostoitumista tarvita.

Minäkin olen työkkärin mielestä ”profiililtani tosi hyvä”, mulla on hyvä tutkinto, korkeakoulutus ja vahva työkokemus. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole näkynyt mitenkään eli ei työnantajia tunnu kiinnostavan :D

T: tuo edellisen sivun pitkäaikaistyötön

Vierailija kirjoitti:

En syyllistä järkevistä syistä työttöminä olevia tai ns. Kitkatyöttömiä. En syyllistä oikeastaan ketään.

Ihmettelen kun nyt eletään kovinta nousukautta pitkiin aikoihin niin miten tavallinen ihminen ei keksi yhtään hommaa josta joku maksaisi jotain?

Mitä työtä sinulla on tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

En syyllistä järkevistä syistä työttöminä olevia tai ns. Kitkatyöttömiä. En syyllistä oikeastaan ketään.

Ihmettelen kun nyt eletään kovinta nousukautta pitkiin aikoihin niin miten tavallinen ihminen ei keksi yhtään hommaa josta joku maksaisi jotain?

Kyllähän minä niitä hommia keksin ja haen niihin koko ajan, pääsen joskus jopa haastatteluun asti, mutta kun ne samat hommat on näköjään keksinyt moni muukin... Ainoat paikat, joihin olen päässyt haastatteluun, ovat muuten olleet ns. oman alan paikkoja, vaikka muutakin olen hakenut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeus ja sosiaalisuus on sun valttikortti. Itse olen aina ollut koulussa todella hyvä. Olen valmistunut huippupapereilla ja älyä löytyy. Harmikseni olen kuitenkin ujo ja hiljainen, mikä vie mahdollisuudet nyky-yhteiskunnassa työllistymiseen.

Totta. Oletko miettinyt positiota, johon työllistyäkseen ei tarvitse olla sosiaalinen? Mikä sosiaalisuudessa pelottaa?

Nykyyänhän joka alalle halutaan se hölöttävin ja verkostoitunein henkilö, vaikka työ ei kyseisiä ominaisuuksia edellyttäisi. Pätevyydellä ei niin väliä...

Miksi et hölötä ja verkostoidu?

Verkostoituminen kuulostaa vaikealta ja nololta. Ei väkisin voi verkostoitua.

Verkostotua voi siten, että harrataa jotain, liikkuu ihmisten ilmoilla, käyttää somea, juttelee puolituttujen kanssa jne. Ei se ole mitään väkinäistä rakettitiedettä.

Tarkoituksella en ole ikinä verkostoitunut. Väkisinhän sitä tuntee ihmisiä elämän varrelta.

Ei tämä yhteiskunta pyörisi, jos kaikki hiljaiset ja introvetit puurtajat rupeisivat vaan hölöttämään ja säntäilemään ympäriinsä kuten yritysten kovaäänisimmät "avainhenkilöt". Jonkun pitää tehdä myös ns. "lapiotyöt". Toivottavasti yritysten HR-osastot osaavat kiinnittää huomiota myös hiljaista työtä tekeviin - menestyvissä yrityksissä varmasti osaavatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syyllistä järkevistä syistä työttöminä olevia tai ns. Kitkatyöttömiä. En syyllistä oikeastaan ketään.

Ihmettelen kun nyt eletään kovinta nousukautta pitkiin aikoihin niin miten tavallinen ihminen ei keksi yhtään hommaa josta joku maksaisi jotain?

Mitä työtä sinulla on tarjolla?

Pystyn järjestämään rakennusalan töitä, myyntitöitä, liikunnanohjaajan töitä ja monia muita. En kuitenkaan vauva.fi palstan anonyymeille. Toki hoidan kavereilleni työpaikkoja ja itsekkin saanut kaikki työpaikat suhteilla. Niin se homma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syyllistä järkevistä syistä työttöminä olevia tai ns. Kitkatyöttömiä. En syyllistä oikeastaan ketään.

Ihmettelen kun nyt eletään kovinta nousukautta pitkiin aikoihin niin miten tavallinen ihminen ei keksi yhtään hommaa josta joku maksaisi jotain?

Kyllähän minä niitä hommia keksin ja haen niihin koko ajan, pääsen joskus jopa haastatteluun asti, mutta kun ne samat hommat on näköjään keksinyt moni muukin... Ainoat paikat, joihin olen päässyt haastatteluun, ovat muuten olleet ns. oman alan paikkoja, vaikka muutakin olen hakenut. 

Etkö tunne ketään joka omistaisi sen alan yrityksen johon haet? Jos et miksi et tunne? Itse tunnen monta samanalan yrittäjää. Voin soittaa heille je kertoa asiani tai seuraavan kerran kun tavaraan kertoa asiani. Eivät he yrittäjät mitään harvinaisia satuolentoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeus ja sosiaalisuus on sun valttikortti. Itse olen aina ollut koulussa todella hyvä. Olen valmistunut huippupapereilla ja älyä löytyy. Harmikseni olen kuitenkin ujo ja hiljainen, mikä vie mahdollisuudet nyky-yhteiskunnassa työllistymiseen.

Totta. Oletko miettinyt positiota, johon työllistyäkseen ei tarvitse olla sosiaalinen? Mikä sosiaalisuudessa pelottaa?

Nykyyänhän joka alalle halutaan se hölöttävin ja verkostoitunein henkilö, vaikka työ ei kyseisiä ominaisuuksia edellyttäisi. Pätevyydellä ei niin väliä...

Miksi et hölötä ja verkostoidu?

Verkostoituminen kuulostaa vaikealta ja nololta. Ei väkisin voi verkostoitua.

Verkostotua voi siten, että harrataa jotain, liikkuu ihmisten ilmoilla, käyttää somea, juttelee puolituttujen kanssa jne. Ei se ole mitään väkinäistä rakettitiedettä.

Tarkoituksella en ole ikinä verkostoitunut. Väkisinhän sitä tuntee ihmisiä elämän varrelta.

Ei tämä yhteiskunta pyörisi, jos kaikki hiljaiset ja introvetit puurtajat rupeisivat vaan hölöttämään ja säntäilemään ympäriinsä kuten yritysten kovaäänisimmät "avainhenkilöt". Jonkun pitää tehdä myös ns. "lapiotyöt". Toivottavasti yritysten HR-osastot osaavat kiinnittää huomiota myös hiljaista työtä tekeviin - menestyvissä yrityksissä varmasti osaavatkin.

Intoverton näkökulma; ekstrovertit hölöttävät, sänteilevät ympäriinsä ja ovat kovaäänisiä.

Minun näkökulma; ekstrovertit ovat tavallisia ihmisiä joille tavallinen kanssakäyminen ei ole ongelma. Amerikassa en edes tietänyt ketään introverttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeus ja sosiaalisuus on sun valttikortti. Itse olen aina ollut koulussa todella hyvä. Olen valmistunut huippupapereilla ja älyä löytyy. Harmikseni olen kuitenkin ujo ja hiljainen, mikä vie mahdollisuudet nyky-yhteiskunnassa työllistymiseen.

Totta. Oletko miettinyt positiota, johon työllistyäkseen ei tarvitse olla sosiaalinen? Mikä sosiaalisuudessa pelottaa?

Nykyyänhän joka alalle halutaan se hölöttävin ja verkostoitunein henkilö, vaikka työ ei kyseisiä ominaisuuksia edellyttäisi. Pätevyydellä ei niin väliä...

Miksi et hölötä ja verkostoidu?

Verkostoituminen kuulostaa vaikealta ja nololta. Ei väkisin voi verkostoitua.

Verkostotua voi siten, että harrataa jotain, liikkuu ihmisten ilmoilla, käyttää somea, juttelee puolituttujen kanssa jne. Ei se ole mitään väkinäistä rakettitiedettä.

Tarkoituksella en ole ikinä verkostoitunut. Väkisinhän sitä tuntee ihmisiä elämän varrelta.

Ei tämä yhteiskunta pyörisi, jos kaikki hiljaiset ja introvetit puurtajat rupeisivat vaan hölöttämään ja säntäilemään ympäriinsä kuten yritysten kovaäänisimmät "avainhenkilöt". Jonkun pitää tehdä myös ns. "lapiotyöt". Toivottavasti yritysten HR-osastot osaavat kiinnittää huomiota myös hiljaista työtä tekeviin - menestyvissä yrityksissä varmasti osaavatkin.

Intoverton näkökulma; ekstrovertit hölöttävät, sänteilevät ympäriinsä ja ovat kovaäänisiä.

Minun näkökulma; ekstrovertit ovat tavallisia ihmisiä joille tavallinen kanssakäyminen ei ole ongelma. Amerikassa en edes tietänyt ketään introverttiä.

Juuri näin! Mitään luovaa ja ajattelua vaativaa työtä (esimerkiksi koodaamista) ei voi tehdä, jos vieressä joku ekstrovertti hölöttää kovaan ääneen missiosta, strategiasta ja flow-tilasta.

Jotkut vaan ovat sellaisia "yli-ihmisiä", että työpaikat ilmaantuvat sormia näpäyttämällä. Eräs tuttuni sai työpaikan ilman että näytti edes naamaansa työnantajalle (ei kuitenkaan suhteilla saatu paikka) ja toiseen työhön hänet valittiin 250 hakijan joukosta. Yhden tutun työpaikalla ilmoitettiin yt-neuvotteluista ja kahden päivän päästä hänellä oli jo nimi sopimuksessa toisen firman kanssa. Itse taas hain töitä kaksi vuotta enkä kelvannut mihinkään, kunnes sain suhteilla töitä. Sosiaalisuus on suuri tekijä, jos on hiljainen niin vaikeaa on työnhaku.