Onko mulla enää äitiä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Käykö miehesi muuten terapiassa? Saattaisi olla paikallaan kun on elänyt tuollaisessa epäterveessä tilanteessa vuosia. Oppisi ns. tulemaan toimeen omillaan kuten sinä toivot. Vielä kerkiäisi löytää sitä rakkauttakin.

Ei mies sitä siihen tarvitse, että hänen elämänsä jatkuu. Siihen ois tarvinnut, jos oisimme edelleen eläneet yhdessä, koen. Ehdotin sitä miehelle, ei hän halunnut mennä terapiaan. Silloin ajattelin myös itse, että en voi jatkaa suhteessa, koska tarttisin, että mies ymmärtäisi minua paremmin, muuten tosiaan loukkaan häntä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies SUOJELI lastaan sulta. Ja hän sanoi erehtyneensä, koska olet jankannut samaa asiaa jo monta päivää, eikä halunnut enää jatkaa sitä. Sait mitä halusit tuolla jankkaamisella miehen osalta, koska hän ei voinut olla sanomatta sitä lasten takia. Äidin osalta et tule saamaan sitä mitä haluat kaikkein eniten, että hän sanoisi erehtyneensä. Ja se harmittaa sua paljon, koska olet narsisti eikä sun äiti toimi sun pillin mukaan. Eli hän toimii, kuten narsistin uhrin kuuluukin toimia, ei anna sitä valtaa narsistille eli sulle.

Eihän suojellut. En mä kiukutellut tuosta lapsilleni yhtään.

ap

Mutta jotain negatiivista lapselle sanoit ja siksi miehesi sanoi mitä sanoi -> jotta äidin negatiivinen käytös tuntuisi lapsesta lievemmältä.

En sanonut! Lohdutin lasta! Mies vain luuli, että lapsi itkee jostain, mitä siinä puhelussa sanoin.

ap

Miksi sitä lasta piti lohduttaa? Ja nimenomaan sinun kun se isä olisi ollut livenä paikalla. Eikö tässä ollut taas joku "äiti ei tule jos x" kuvio taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!

Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.

Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.

Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.

Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.

Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.

ap

Oletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?

En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.

Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.

Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.

ap

Tässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.

Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?

Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?

ap

Minä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.

Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.

Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.

ap

Kerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?

No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.

ap

Eli kummin nyt tapahtui:

A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen

B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan

Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?

C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"

ap

Juuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?

Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.

ap

No nimenomaan ei näin. Arvaaminen on EREHTYMISTÄ, silloin kun se ei osu oikeaan. Valehtelu on ihan eri asia. Valehtelu on aina tietoista, sitä että tietää totuuden, mutta silti väittää jotain muuta.

Ovatko meteorologit mielestäsi ammattivalehtelijoita? Hehän tekevät työkseen sääennustuksia, eli arvelevat millaista säätä on tulevaisuudessa luvassa. Syytätkö meteorologia valheesta joka kerta kun sääennuste ei toteudukaan juuri luvatun kaltaisena?

Okei, se on erehtymistä. Miksi äitini ei sitten myönnä erehtyneensä?

Siinä vaiheessa arvaamisesta tulee valehtelua, kun ei myönnä erehtyneensä. Säämieskin olisi valehtelija, jos ennuste meni pieleen ja silti väittäisi, että se sää tuli, jonka hän sanoi tulevan, vaikkpa sade. Mutta tulikin aurinkoa. Väittäessään aurinkoista säätä sateeksi olisi valehtelija.

Miksi äitini ei voinut myöntää erehtyneensä? Olisin silloin aivan fine.

ap

Tietääkö äitisi oikeasti erehtyneensä? Onko hän siis keskustellut asiasta miehesi kanssa kahden kesken, ilman että sinä olet tulkkina siinä välissä?

Millä tavalla olisit toivonut hänen toimivan tuon puhelun aikana jouluaattona? Olisiko hänen pitänyt haukkua miestäsi ja korostaa kuinka törkeästi hän sinua kohteli? Sittenkö sinä olisit ollut tyytyväinen ja mennyt hyvillä mielin ja iloisella joulumielellä aattoiltaa viettämään miehesi ja lastesi kanssa? Vai onko mahdollista, että se olisi saanut sinut vain suuttumaan mieheesi enemmän ja päättämään, ettet menekään sinne joulua viettämään? Etkö sä jo nyt ollut vähällä jättää menemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajunnut, että äiti on väärässä, mutta syyttää silti minua, ja äiti maksaa siitä nyt.

ap

Mitä jos vaan päästäisit irti niistä vääryyksistä mitä hän sinua kohtaan on tehnyt? Mitä jos alkaisit elämään omaa elämääsi, tätä hetkeä ja ehkä kohti jotakin unelmaasi. Et sinä aikuinen ihminen siihen enää äitiäsi tarvitse.

Mieti, mitä hyvää sinulla jo on ja ole kiitollinen siitä. Ei kukaan voi elää menneisyyttä uudelleen ja uudelleen, varsinkaan niitä huonoja hetkiä, masentuu ihminen vähemmästäkin.

Suunnan muuttaminen on vain ja ainoastaan sinusta kiinni, kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi, ei äiti ei miehesi eivät lapsesi, vain sinä..

Onnellisempaa uutta vuotta sinulle!

No, toki, vähitellen, sitä mukaa, kun tajuan hänen virheitään tai saan todistettua niitä. Ettei tunteeni ole vain lapsen keksintöä, vaan hänessä todella on vikaa.

ap

Mitä sinä sillä voittaisit? Päivä päivältä annat asian nakertaa sinua vaikka voisit elää nyt tätä päivää ja olla onnellinen tästä hetkestä ja siitä mitä sinulla on. Sen sijaan vellot menneisyydessä ja ehkä tietämättäsi teet itsestäsi onnettoman ja katkeran, vihaisen ihmisraakileen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Käykö miehesi muuten terapiassa? Saattaisi olla paikallaan kun on elänyt tuollaisessa epäterveessä tilanteessa vuosia. Oppisi ns. tulemaan toimeen omillaan kuten sinä toivot. Vielä kerkiäisi löytää sitä rakkauttakin.

Ja siis aattona en ottanut asiaa esille, mutta miehen soittaessa pari päivää aaton jälkeen otin. Ei siitä tarvinnut jankata.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies SUOJELI lastaan sulta. Ja hän sanoi erehtyneensä, koska olet jankannut samaa asiaa jo monta päivää, eikä halunnut enää jatkaa sitä. Sait mitä halusit tuolla jankkaamisella miehen osalta, koska hän ei voinut olla sanomatta sitä lasten takia. Äidin osalta et tule saamaan sitä mitä haluat kaikkein eniten, että hän sanoisi erehtyneensä. Ja se harmittaa sua paljon, koska olet narsisti eikä sun äiti toimi sun pillin mukaan. Eli hän toimii, kuten narsistin uhrin kuuluukin toimia, ei anna sitä valtaa narsistille eli sulle.

Eihän suojellut. En mä kiukutellut tuosta lapsilleni yhtään.

ap

En tarkoita sitä puhelua vaan sitä, että hän suojeli lapsia sinulta myöntämällä erehtyneensä. Kun jankkasit hänelle monta päivää tästä, niin hänen oli pakko myöntää lasten takia. Eli sait mitä halusit. Äidin puolelta et tule sitä saamaan, et nyt, etkä koskaan myöhemminkään. Hän toimii täysin oikein sinun kanssasi. Sinä olet narsisti ja olet tottunut siihen, että kaikki toimii sinun mukaasi. Äiti ei toimi ja se vi*uttaa sua niin paljon, että haukut häntä täällä niin usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajunnut, että äiti on väärässä, mutta syyttää silti minua, ja äiti maksaa siitä nyt.

ap

Mitä jos vaan päästäisit irti niistä vääryyksistä mitä hän sinua kohtaan on tehnyt? Mitä jos alkaisit elämään omaa elämääsi, tätä hetkeä ja ehkä kohti jotakin unelmaasi. Et sinä aikuinen ihminen siihen enää äitiäsi tarvitse.

Mieti, mitä hyvää sinulla jo on ja ole kiitollinen siitä. Ei kukaan voi elää menneisyyttä uudelleen ja uudelleen, varsinkaan niitä huonoja hetkiä, masentuu ihminen vähemmästäkin.

Suunnan muuttaminen on vain ja ainoastaan sinusta kiinni, kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi, ei äiti ei miehesi eivät lapsesi, vain sinä..

Onnellisempaa uutta vuotta sinulle!

No, toki, vähitellen, sitä mukaa, kun tajuan hänen virheitään tai saan todistettua niitä. Ettei tunteeni ole vain lapsen keksintöä, vaan hänessä todella on vikaa.

ap

Mitä sinä sillä voittaisit? Päivä päivältä annat asian nakertaa sinua vaikka voisit elää nyt tätä päivää ja olla onnellinen tästä hetkestä ja siitä mitä sinulla on. Sen sijaan vellot menneisyydessä ja ehkä tietämättäsi teet itsestäsi onnettoman ja katkeran, vihaisen ihmisraakileen.

Ei niistä pääse eroon, ennen kuin tajuaa, että hän on tehnyt virheitä eikä se ole vain omaa tulkintaani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies SUOJELI lastaan sulta. Ja hän sanoi erehtyneensä, koska olet jankannut samaa asiaa jo monta päivää, eikä halunnut enää jatkaa sitä. Sait mitä halusit tuolla jankkaamisella miehen osalta, koska hän ei voinut olla sanomatta sitä lasten takia. Äidin osalta et tule saamaan sitä mitä haluat kaikkein eniten, että hän sanoisi erehtyneensä. Ja se harmittaa sua paljon, koska olet narsisti eikä sun äiti toimi sun pillin mukaan. Eli hän toimii, kuten narsistin uhrin kuuluukin toimia, ei anna sitä valtaa narsistille eli sulle.

Eihän suojellut. En mä kiukutellut tuosta lapsilleni yhtään.

ap

En tarkoita sitä puhelua vaan sitä, että hän suojeli lapsia sinulta myöntämällä erehtyneensä. Kun jankkasit hänelle monta päivää tästä, niin hänen oli pakko myöntää lasten takia. Eli sait mitä halusit. Äidin puolelta et tule sitä saamaan, et nyt, etkä koskaan myöhemminkään. Hän toimii täysin oikein sinun kanssasi. Sinä olet narsisti ja olet tottunut siihen, että kaikki toimii sinun mukaasi. Äiti ei toimi ja se vi*uttaa sua niin paljon, että haukut häntä täällä niin usein.

Kun en jankannut yhtään. Aattona en puhunut asiasta mitään ja joulun jälkeen emme olleet tekemisissä. Olin omalla asunnollani, kipeänä ja loukkaantuneena tuosta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.

ap

Me muut olemme täällä normaaleja ja välitämme muista. Sinä olet sairas, etkä välitä kenestäkään.

Jaa se olikin muista, ei minusta. No, siitä mulla ei ole suhteenne mitään todisteita, että välitättte kenestäkään.

ap

Kyllä sinä kuulut myös niihin muihin. Sinä et ole huomion keskipisteenä vaan olet yksi muista, joista välitetään.

Joo, olikin todella välittävä kommentti, että myönnä olevasi narsisti.

ap

Kyllä se oli välittävä kommentti. Vain siten voit saada apua. Pelkkä terapeutti ei riitä, jos hänkään ei saa sua uskomaan, että olet narsisti.

Jos sä luulet, että nyt välität, niin olet pahasti erehtynyt.

ap

Joooo. Äitihullusta välitetään vaan olemalla samaa mieltä. Myötäilemällä.

Sä oot oikeassa ihan kaikessa. Ei oo sun vikas, että käytökselläs sairastutat miehes ja lapses. Se on sun äidin vika!!!! Kun se ei ollu sun kanssa kaikesta samaa mieltä!! Ja joskus se kusipää kielsi sua!!!

Oot sä niin kärsiny ja väärinymmärretty.

Sovitaanko hei nyt palstalla, että me jatkossa vaan kompataan äippähultsya, jooko? Et jos se vaikka kohta taas kertoo harrastaneensa pientä henkistä kiristystä lapsensa suuntaan niin me vaan myötäillään "joooo, ei sun lapset saa vaatii sulta mitään ihan törkeitä pentuja, eikö ne tiedä et 17 vuotta sitten sun äiti vihjas et sun pitää siivoo..."

Älähän nyt kännä sitä minuun, että olet muista aidosti välittämätön, täällä itseäsi viihdyttääksesi kanssani riitelevä paska trolli. Ei se, että puhuu paskaa tee sinusta toisista välittäjää, vaikka se paska omissa korvissasi saakin itsesi kuulostamaan fiksulta ja että tiedät, mikä muilla on. Et tiedä.

ap

Minä kultsu voin täysin avoimesti myöntää etten välitä, yhtään. Ei kato riitä energia eikä resurssit. On kato lapsuuden traumoja kun äiti oli tunnevammanen henkisen tilan musta-aukko. Ei sentään hepolehtiä luvatta lainaillut, mutta läjän lemikkikiviä kyllä viskoi selän takana pois (en kylläkään traumatisoitunut tästä koska 6 -vuotiaan järjellä jo tajusin kivien olevan kiviä ja itkeminen olisi muutenkin ollut heikkojen hommaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies SUOJELI lastaan sulta. Ja hän sanoi erehtyneensä, koska olet jankannut samaa asiaa jo monta päivää, eikä halunnut enää jatkaa sitä. Sait mitä halusit tuolla jankkaamisella miehen osalta, koska hän ei voinut olla sanomatta sitä lasten takia. Äidin osalta et tule saamaan sitä mitä haluat kaikkein eniten, että hän sanoisi erehtyneensä. Ja se harmittaa sua paljon, koska olet narsisti eikä sun äiti toimi sun pillin mukaan. Eli hän toimii, kuten narsistin uhrin kuuluukin toimia, ei anna sitä valtaa narsistille eli sulle.

Eihän suojellut. En mä kiukutellut tuosta lapsilleni yhtään.

ap

En tarkoita sitä puhelua vaan sitä, että hän suojeli lapsia sinulta myöntämällä erehtyneensä. Kun jankkasit hänelle monta päivää tästä, niin hänen oli pakko myöntää lasten takia. Eli sait mitä halusit. Äidin puolelta et tule sitä saamaan, et nyt, etkä koskaan myöhemminkään. Hän toimii täysin oikein sinun kanssasi. Sinä olet narsisti ja olet tottunut siihen, että kaikki toimii sinun mukaasi. Äiti ei toimi ja se vi*uttaa sua niin paljon, että haukut häntä täällä niin usein.

Kun en jankannut yhtään. Aattona en puhunut asiasta mitään ja joulun jälkeen emme olleet tekemisissä. Olin omalla asunnollani, kipeänä ja loukkaantuneena tuosta.

ap

Minä en usko sinua, ettet ole jankannut miehellesikin, koska olet täälläkin jankannnut siitä asiasta jo ainakin neljä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!

Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.

Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.

Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.

Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.

Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.

ap

Oletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?

En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.

Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.

Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.

ap

Tässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.

Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?

Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?

ap

Minä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.

Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.

Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.

ap

Kerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?

No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.

ap

Eli kummin nyt tapahtui:

A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen

B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan

Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?

C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"

ap

Juuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?

Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.

ap

No nimenomaan ei näin. Arvaaminen on EREHTYMISTÄ, silloin kun se ei osu oikeaan. Valehtelu on ihan eri asia. Valehtelu on aina tietoista, sitä että tietää totuuden, mutta silti väittää jotain muuta.

Ovatko meteorologit mielestäsi ammattivalehtelijoita? Hehän tekevät työkseen sääennustuksia, eli arvelevat millaista säätä on tulevaisuudessa luvassa. Syytätkö meteorologia valheesta joka kerta kun sääennuste ei toteudukaan juuri luvatun kaltaisena?

Okei, se on erehtymistä. Miksi äitini ei sitten myönnä erehtyneensä?

Siinä vaiheessa arvaamisesta tulee valehtelua, kun ei myönnä erehtyneensä. Säämieskin olisi valehtelija, jos ennuste meni pieleen ja silti väittäisi, että se sää tuli, jonka hän sanoi tulevan, vaikkpa sade. Mutta tulikin aurinkoa. Väittäessään aurinkoista säätä sateeksi olisi valehtelija.

Miksi äitini ei voinut myöntää erehtyneensä? Olisin silloin aivan fine.

ap

Tietääkö äitisi oikeasti erehtyneensä? Onko hän siis keskustellut asiasta miehesi kanssa kahden kesken, ilman että sinä olet tulkkina siinä välissä?

Millä tavalla olisit toivonut hänen toimivan tuon puhelun aikana jouluaattona? Olisiko hänen pitänyt haukkua miestäsi ja korostaa kuinka törkeästi hän sinua kohteli? Sittenkö sinä olisit ollut tyytyväinen ja mennyt hyvillä mielin ja iloisella joulumielellä aattoiltaa viettämään miehesi ja lastesi kanssa? Vai onko mahdollista, että se olisi saanut sinut vain suuttumaan mieheesi enemmän ja päättämään, ettet menekään sinne joulua viettämään? Etkö sä jo nyt ollut vähällä jättää menemättä?

Yleensä on normaalia uskoa ihmisiä, joista välitetään ja sitä, mitä he meille puhuvat. Onpa aika tosi iso epäluottamuksen osoitus ettei usko, että mies todellakin tarkoitti miten kerroin asian koska mä n ole tyhmä. Kyllä mä tiedän, mitä muut mulle tarkoittavat, ja jos äiti ei tiedä, että en ole tyhmä, olisi korkea aika opetella.

Ja sanoin hänelle, että soita miehelle, ei soittanut, silti kehtasi väittää vastaan. Ja kolmanneksi hän puhui miehen kanssa myöhemmin, mutta ei ollut kysynyt tuosta. Eihän se kehtaa, kun tajuaisi, että itse erehtyi.

On eri asia epäillä kaikkea, mitä ihminen, jota vihaat, sanoo, mutta mun ei pitäisi olla äidilleni sellainen henkilö.

Ja siis ei, se, ettei hän usko mitään, mitä hänelle sanoo, ei johdu minusta, vaan hän on narsisti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies SUOJELI lastaan sulta. Ja hän sanoi erehtyneensä, koska olet jankannut samaa asiaa jo monta päivää, eikä halunnut enää jatkaa sitä. Sait mitä halusit tuolla jankkaamisella miehen osalta, koska hän ei voinut olla sanomatta sitä lasten takia. Äidin osalta et tule saamaan sitä mitä haluat kaikkein eniten, että hän sanoisi erehtyneensä. Ja se harmittaa sua paljon, koska olet narsisti eikä sun äiti toimi sun pillin mukaan. Eli hän toimii, kuten narsistin uhrin kuuluukin toimia, ei anna sitä valtaa narsistille eli sulle.

Eihän suojellut. En mä kiukutellut tuosta lapsilleni yhtään.

ap

En tarkoita sitä puhelua vaan sitä, että hän suojeli lapsia sinulta myöntämällä erehtyneensä. Kun jankkasit hänelle monta päivää tästä, niin hänen oli pakko myöntää lasten takia. Eli sait mitä halusit. Äidin puolelta et tule sitä saamaan, et nyt, etkä koskaan myöhemminkään. Hän toimii täysin oikein sinun kanssasi. Sinä olet narsisti ja olet tottunut siihen, että kaikki toimii sinun mukaasi. Äiti ei toimi ja se vi*uttaa sua niin paljon, että haukut häntä täällä niin usein.

Kun en jankannut yhtään. Aattona en puhunut asiasta mitään ja joulun jälkeen emme olleet tekemisissä. Olin omalla asunnollani, kipeänä ja loukkaantuneena tuosta.

ap

Minä en usko sinua, ettet ole jankannut miehellesikin, koska olet täälläkin jankannnut siitä asiasta jo ainakin neljä päivää.

Tai jos et ole samalla tavalla jankannut kuin täällä, niin narsisti pystyy myös muulla tavoin saamaan asiat miten narsisti haluaa. Sinä olet jotenkin saanut manipuloitua lastesi kautta sen asian, että mies myönsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies SUOJELI lastaan sulta. Ja hän sanoi erehtyneensä, koska olet jankannut samaa asiaa jo monta päivää, eikä halunnut enää jatkaa sitä. Sait mitä halusit tuolla jankkaamisella miehen osalta, koska hän ei voinut olla sanomatta sitä lasten takia. Äidin osalta et tule saamaan sitä mitä haluat kaikkein eniten, että hän sanoisi erehtyneensä. Ja se harmittaa sua paljon, koska olet narsisti eikä sun äiti toimi sun pillin mukaan. Eli hän toimii, kuten narsistin uhrin kuuluukin toimia, ei anna sitä valtaa narsistille eli sulle.

Eihän suojellut. En mä kiukutellut tuosta lapsilleni yhtään.

ap

En tarkoita sitä puhelua vaan sitä, että hän suojeli lapsia sinulta myöntämällä erehtyneensä. Kun jankkasit hänelle monta päivää tästä, niin hänen oli pakko myöntää lasten takia. Eli sait mitä halusit. Äidin puolelta et tule sitä saamaan, et nyt, etkä koskaan myöhemminkään. Hän toimii täysin oikein sinun kanssasi. Sinä olet narsisti ja olet tottunut siihen, että kaikki toimii sinun mukaasi. Äiti ei toimi ja se vi*uttaa sua niin paljon, että haukut häntä täällä niin usein.

Kun en jankannut yhtään. Aattona en puhunut asiasta mitään ja joulun jälkeen emme olleet tekemisissä. Olin omalla asunnollani, kipeänä ja loukkaantuneena tuosta.

ap

Minä en usko sinua, ettet ole jankannut miehellesikin, koska olet täälläkin jankannnut siitä asiasta jo ainakin neljä päivää.

Jos et näe eroa palstan ja mieheni välillä on se sinun häpeäsi. Miehelle olin lähinnä mykkäkoulussa jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua, kun ei meillä oikeastaan mitään asiaa noina päivinä toisillemme ollutkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajunnut, että äiti on väärässä, mutta syyttää silti minua, ja äiti maksaa siitä nyt.

ap

Mitä jos vaan päästäisit irti niistä vääryyksistä mitä hän sinua kohtaan on tehnyt? Mitä jos alkaisit elämään omaa elämääsi, tätä hetkeä ja ehkä kohti jotakin unelmaasi. Et sinä aikuinen ihminen siihen enää äitiäsi tarvitse.

Mieti, mitä hyvää sinulla jo on ja ole kiitollinen siitä. Ei kukaan voi elää menneisyyttä uudelleen ja uudelleen, varsinkaan niitä huonoja hetkiä, masentuu ihminen vähemmästäkin.

Suunnan muuttaminen on vain ja ainoastaan sinusta kiinni, kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi, ei äiti ei miehesi eivät lapsesi, vain sinä..

Onnellisempaa uutta vuotta sinulle!

No, toki, vähitellen, sitä mukaa, kun tajuan hänen virheitään tai saan todistettua niitä. Ettei tunteeni ole vain lapsen keksintöä, vaan hänessä todella on vikaa.

ap

Mitä sinä sillä voittaisit? Päivä päivältä annat asian nakertaa sinua vaikka voisit elää nyt tätä päivää ja olla onnellinen tästä hetkestä ja siitä mitä sinulla on. Sen sijaan vellot menneisyydessä ja ehkä tietämättäsi teet itsestäsi onnettoman ja katkeran, vihaisen ihmisraakileen.

Ei niistä pääse eroon, ennen kuin tajuaa, että hän on tehnyt virheitä eikä se ole vain omaa tulkintaani.

ap

Mä en kyllä luottaisi ollenkaan kykyysi ymmärtää terapeuttisi antamaa palautetta niin kuin se on tarkoitettu. Kummasti kaikki terapeutin sanoma tukee sinun pakko-oireista maailmaasi.....jännästi sinun tuntemuksiasi ei koskaan kyseenalaisteta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun mies SUOJELI lastaan sulta. Ja hän sanoi erehtyneensä, koska olet jankannut samaa asiaa jo monta päivää, eikä halunnut enää jatkaa sitä. Sait mitä halusit tuolla jankkaamisella miehen osalta, koska hän ei voinut olla sanomatta sitä lasten takia. Äidin osalta et tule saamaan sitä mitä haluat kaikkein eniten, että hän sanoisi erehtyneensä. Ja se harmittaa sua paljon, koska olet narsisti eikä sun äiti toimi sun pillin mukaan. Eli hän toimii, kuten narsistin uhrin kuuluukin toimia, ei anna sitä valtaa narsistille eli sulle.

Eihän suojellut. En mä kiukutellut tuosta lapsilleni yhtään.

ap

En tarkoita sitä puhelua vaan sitä, että hän suojeli lapsia sinulta myöntämällä erehtyneensä. Kun jankkasit hänelle monta päivää tästä, niin hänen oli pakko myöntää lasten takia. Eli sait mitä halusit. Äidin puolelta et tule sitä saamaan, et nyt, etkä koskaan myöhemminkään. Hän toimii täysin oikein sinun kanssasi. Sinä olet narsisti ja olet tottunut siihen, että kaikki toimii sinun mukaasi. Äiti ei toimi ja se vi*uttaa sua niin paljon, että haukut häntä täällä niin usein.

Kun en jankannut yhtään. Aattona en puhunut asiasta mitään ja joulun jälkeen emme olleet tekemisissä. Olin omalla asunnollani, kipeänä ja loukkaantuneena tuosta.

ap

Minä en usko sinua, ettet ole jankannut miehellesikin, koska olet täälläkin jankannnut siitä asiasta jo ainakin neljä päivää.

Tai jos et ole samalla tavalla jankannut kuin täällä, niin narsisti pystyy myös muulla tavoin saamaan asiat miten narsisti haluaa. Sinä olet jotenkin saanut manipuloitua lastesi kautta sen asian, että mies myönsi.

Ai niin kuin millälailla? Tämähän alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Kannattaa tarkistaa, että on tarpeeksi korkea äo, ennen kuin tulet ketjuuni, jos olet väittelijä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!

Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.

Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.

Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.

Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.

Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.

ap

Oletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?

En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.

Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.

Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.

ap

Tässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.

Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?

Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?

ap

Minä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.

Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.

Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.

ap

Kerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?

No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.

ap

Eli kummin nyt tapahtui:

A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen

B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan

Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?

C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"

ap

Juuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?

Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.

ap

No nimenomaan ei näin. Arvaaminen on EREHTYMISTÄ, silloin kun se ei osu oikeaan. Valehtelu on ihan eri asia. Valehtelu on aina tietoista, sitä että tietää totuuden, mutta silti väittää jotain muuta.

Ovatko meteorologit mielestäsi ammattivalehtelijoita? Hehän tekevät työkseen sääennustuksia, eli arvelevat millaista säätä on tulevaisuudessa luvassa. Syytätkö meteorologia valheesta joka kerta kun sääennuste ei toteudukaan juuri luvatun kaltaisena?

Okei, se on erehtymistä. Miksi äitini ei sitten myönnä erehtyneensä?

Siinä vaiheessa arvaamisesta tulee valehtelua, kun ei myönnä erehtyneensä. Säämieskin olisi valehtelija, jos ennuste meni pieleen ja silti väittäisi, että se sää tuli, jonka hän sanoi tulevan, vaikkpa sade. Mutta tulikin aurinkoa. Väittäessään aurinkoista säätä sateeksi olisi valehtelija.

Miksi äitini ei voinut myöntää erehtyneensä? Olisin silloin aivan fine.

ap

Tietääkö äitisi oikeasti erehtyneensä? Onko hän siis keskustellut asiasta miehesi kanssa kahden kesken, ilman että sinä olet tulkkina siinä välissä?

Millä tavalla olisit toivonut hänen toimivan tuon puhelun aikana jouluaattona? Olisiko hänen pitänyt haukkua miestäsi ja korostaa kuinka törkeästi hän sinua kohteli? Sittenkö sinä olisit ollut tyytyväinen ja mennyt hyvillä mielin ja iloisella joulumielellä aattoiltaa viettämään miehesi ja lastesi kanssa? Vai onko mahdollista, että se olisi saanut sinut vain suuttumaan mieheesi enemmän ja päättämään, ettet menekään sinne joulua viettämään? Etkö sä jo nyt ollut vähällä jättää menemättä?

Yleensä on normaalia uskoa ihmisiä, joista välitetään ja sitä, mitä he meille puhuvat. Onpa aika tosi iso epäluottamuksen osoitus ettei usko, että mies todellakin tarkoitti miten kerroin asian koska mä n ole tyhmä. Kyllä mä tiedän, mitä muut mulle tarkoittavat, ja jos äiti ei tiedä, että en ole tyhmä, olisi korkea aika opetella.

Ja sanoin hänelle, että soita miehelle, ei soittanut, silti kehtasi väittää vastaan. Ja kolmanneksi hän puhui miehen kanssa myöhemmin, mutta ei ollut kysynyt tuosta. Eihän se kehtaa, kun tajuaisi, että itse erehtyi.

On eri asia epäillä kaikkea, mitä ihminen, jota vihaat, sanoo, mutta mun ei pitäisi olla äidilleni sellainen henkilö.

Ja siis ei, se, ettei hän usko mitään, mitä hänelle sanoo, ei johdu minusta, vaan hän on narsisti.

ap

Mitä väliä ? Yhdentekevä asia jonka puimiseen koko perheen olisi pitänyt hassata aikaa. Ja sitten hattu kourassa tulla julistamaan sinulle kuinka vitun fiksu ja oikeassa olitkaan ja miten järisyttävän väärin sinua raukkaa olikaan taas kohdeltu.

Anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin mies erehtyi, ja sanoi että erehtyi, en oikein tiedä, miten enemmän sitä, että mies tietää erehtyneensä enää pitäisi todistella? Millaisias menoja te siihen vaaditte?

ap

Varmasti koki erehtyneensä. Voin hyvin kuvitella, että heti lauseen loputtua tajuaa virheensä ja näkee kuinka alkaa exvaimokullan narskumylly jauhaa ja jos ei halua lasten joulun kusevan täysin on parasta vain myötäillä.

Hän myönsi sen vasta joulun jälkeen.

ap

Monenko tunnin jankkaamisen jälkeen? Kyllä minäkin myöntäisin yhtä sun toista säästääkseni lapseni paskamyrskyltä.

Mä myöntäisin silmää räpäyttämättä vaikka että maapallo on litteä, kuu on juustoa ja lehmät lentää, jos arvelisin että sillä saataisiin saakeli tyhjästä jankuttaminen ja jauhaminen vihdoin loppumaan...

Entäs siksi, ettei toinen ole enää mykkäkoulussa sua kohtaan? Tai siksi, ettet tunne enempää olevasi asshole, kun väitit asioita, mitkä loukkasivat toista ja itse vielä siinä erehdyit, mitä väitit?

ap

Mykkäkoulu on yksi henkisen väkivallan keinoista. Eli käytit sitä mieheen ( ja lapsiin) ja odotit kunnes mies myöntää virheensä. Tämä tukee edelleenkin sitä, että olet narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!

Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.

Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.

Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.

Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.

Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.

ap

Oletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?

En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.

Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.

Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.

ap

Tässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.

Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?

Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?

ap

Minä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.

Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.

Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.

ap

Kerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?

No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.

ap

Eli kummin nyt tapahtui:

A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen

B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan

Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?

C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"

ap

Juuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?

Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.

ap

No nimenomaan ei näin. Arvaaminen on EREHTYMISTÄ, silloin kun se ei osu oikeaan. Valehtelu on ihan eri asia. Valehtelu on aina tietoista, sitä että tietää totuuden, mutta silti väittää jotain muuta.

Ovatko meteorologit mielestäsi ammattivalehtelijoita? Hehän tekevät työkseen sääennustuksia, eli arvelevat millaista säätä on tulevaisuudessa luvassa. Syytätkö meteorologia valheesta joka kerta kun sääennuste ei toteudukaan juuri luvatun kaltaisena?

Okei, se on erehtymistä. Miksi äitini ei sitten myönnä erehtyneensä?

Siinä vaiheessa arvaamisesta tulee valehtelua, kun ei myönnä erehtyneensä. Säämieskin olisi valehtelija, jos ennuste meni pieleen ja silti väittäisi, että se sää tuli, jonka hän sanoi tulevan, vaikkpa sade. Mutta tulikin aurinkoa. Väittäessään aurinkoista säätä sateeksi olisi valehtelija.

Miksi äitini ei voinut myöntää erehtyneensä? Olisin silloin aivan fine.

ap

Tietääkö äitisi oikeasti erehtyneensä? Onko hän siis keskustellut asiasta miehesi kanssa kahden kesken, ilman että sinä olet tulkkina siinä välissä?

Millä tavalla olisit toivonut hänen toimivan tuon puhelun aikana jouluaattona? Olisiko hänen pitänyt haukkua miestäsi ja korostaa kuinka törkeästi hän sinua kohteli? Sittenkö sinä olisit ollut tyytyväinen ja mennyt hyvillä mielin ja iloisella joulumielellä aattoiltaa viettämään miehesi ja lastesi kanssa? Vai onko mahdollista, että se olisi saanut sinut vain suuttumaan mieheesi enemmän ja päättämään, ettet menekään sinne joulua viettämään? Etkö sä jo nyt ollut vähällä jättää menemättä?

Yleensä on normaalia uskoa ihmisiä, joista välitetään ja sitä, mitä he meille puhuvat. Onpa aika tosi iso epäluottamuksen osoitus ettei usko, että mies todellakin tarkoitti miten kerroin asian koska mä n ole tyhmä. Kyllä mä tiedän, mitä muut mulle tarkoittavat, ja jos äiti ei tiedä, että en ole tyhmä, olisi korkea aika opetella.

Ja sanoin hänelle, että soita miehelle, ei soittanut, silti kehtasi väittää vastaan. Ja kolmanneksi hän puhui miehen kanssa myöhemmin, mutta ei ollut kysynyt tuosta. Eihän se kehtaa, kun tajuaisi, että itse erehtyi.

On eri asia epäillä kaikkea, mitä ihminen, jota vihaat, sanoo, mutta mun ei pitäisi olla äidilleni sellainen henkilö.

Ja siis ei, se, ettei hän usko mitään, mitä hänelle sanoo, ei johdu minusta, vaan hän on narsisti.

ap

Mitä väliä ? Yhdentekevä asia jonka puimiseen koko perheen olisi pitänyt hassata aikaa. Ja sitten hattu kourassa tulla julistamaan sinulle kuinka vitun fiksu ja oikeassa olitkaan ja miten järisyttävän väärin sinua raukkaa olikaan taas kohdeltu.

Anna olla.

Minä taas näen siinä nimenomaan tilanteen, jossa minusta joko välitetään, tai ei. Nyt tuli kokemus, ettei minusta välitetty, se on todella vaikea kokemus ottaa vastaan. Koska minulle se tarkoittaa sitä, että hylkään äitini.

ap