Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mulla enää äitiä :(
28.12.2017 |
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Edelleen.. sinä olet se narsisti (ja asperger). Äitisi ja miehesi ja lapsesi ovat narsistin, siis sinun uhrejasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.
apTässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.
Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?
Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?
apMinä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.
Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.
Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.
apKerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?
No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.
apEli kummin nyt tapahtui:
A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen
B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan
Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?
C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"
apJuuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?
Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.
ap
No nimenomaan ei näin. Arvaaminen on EREHTYMISTÄ, silloin kun se ei osu oikeaan. Valehtelu on ihan eri asia. Valehtelu on aina tietoista, sitä että tietää totuuden, mutta silti väittää jotain muuta.
Ovatko meteorologit mielestäsi ammattivalehtelijoita? Hehän tekevät työkseen sääennustuksia, eli arvelevat millaista säätä on tulevaisuudessa luvassa. Syytätkö meteorologia valheesta joka kerta kun sääennuste ei toteudukaan juuri luvatun kaltaisena?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.
ap
Me muut olemme täällä normaaleja ja välitämme muista. Sinä olet sairas, etkä välitä kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.
apTässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.
Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?
Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?
apMinä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.
Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.
Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.
apKerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?
No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.
apEli kummin nyt tapahtui:
A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen
B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan
Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?
C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"
apJuuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?
Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.
apNo nimenomaan ei näin. Arvaaminen on EREHTYMISTÄ, silloin kun se ei osu oikeaan. Valehtelu on ihan eri asia. Valehtelu on aina tietoista, sitä että tietää totuuden, mutta silti väittää jotain muuta.
Ovatko meteorologit mielestäsi ammattivalehtelijoita? Hehän tekevät työkseen sääennustuksia, eli arvelevat millaista säätä on tulevaisuudessa luvassa. Syytätkö meteorologia valheesta joka kerta kun sääennuste ei toteudukaan juuri luvatun kaltaisena?
Okei, se on erehtymistä. Miksi äitini ei sitten myönnä erehtyneensä?
Siinä vaiheessa arvaamisesta tulee valehtelua, kun ei myönnä erehtyneensä. Säämieskin olisi valehtelija, jos ennuste meni pieleen ja silti väittäisi, että se sää tuli, jonka hän sanoi tulevan, vaikkpa sade. Mutta tulikin aurinkoa. Väittäessään aurinkoista säätä sateeksi olisi valehtelija.
Miksi äitini ei voinut myöntää erehtyneensä? Olisin silloin aivan fine.
ap
Etkö tosissasi ymmärrä ettet voi muuttaa muita ihmisiä?
On kaksi vaihtoehtoa: 1. Hyväksyä äitisi ja miehesi sellaisina kun ovat.
2. Päättä ettet enää ole tekemisissä koska et hyväksy heitä.
Usko nyt jo: äitisi EI tule pyytämään anteeksi asioista, jotka tapahtuivat 1970- ja 80-luvulla. Hän ei myöskään tulee myöntämään että on tehnyt väärin.
Niin kauan kuin elät tässä toivossa, tulet pettymään. Uudestaan ja uudestaan.
Miksi terapeuttisi ei ole sanonut tätä sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.
apMe muut olemme täällä normaaleja ja välitämme muista. Sinä olet sairas, etkä välitä kenestäkään.
Se on minusta hienoa, että te välitätte minusta. Oikeasti. Se on enemmän, kuin äidiltäni saan. Koska hän ei suostu keskustelemaan kanssani, jos on väärässä. Enkä nyt tarkoita, että olette väärässä, vaan siis miten hän oppii tuntemaan minut noin? Ei mitenkään. Eikä teidän tarvitse haluta tuntea minua, mutta äitini kohdalta vain esimerkkinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen.. sinä olet se narsisti (ja asperger). Äitisi ja miehesi ja lapsesi ovat narsistin, siis sinun uhrejasi.
Juu. Tuo merkityksettömiin yksityiskohtiin jumittuminen on kyllä tyylipuhdasta aspergeria.
Aika karmiva yhdistelmä. Ja tuossa ei ihmeemmin terapiat auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.
apMe muut olemme täällä normaaleja ja välitämme muista. Sinä olet sairas, etkä välitä kenestäkään.
Se on minusta hienoa, että te välitätte minusta. Oikeasti. Se on enemmän, kuin äidiltäni saan. Koska hän ei suostu keskustelemaan kanssani, jos on väärässä. Enkä nyt tarkoita, että olette väärässä, vaan siis miten hän oppii tuntemaan minut noin? Ei mitenkään. Eikä teidän tarvitse haluta tuntea minua, mutta äitini kohdalta vain esimerkkinä.
ap
Sitten kun myönnät äidillesi, miehellesi ja lapsillesi, että olet sairas narsisti, niin asiat voivat joskus järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.
apMe muut olemme täällä normaaleja ja välitämme muista. Sinä olet sairas, etkä välitä kenestäkään.
Jaa se olikin muista, ei minusta. No, siitä mulla ei ole suhteenne mitään todisteita, että välitättte kenestäkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.
apMe muut olemme täällä normaaleja ja välitämme muista. Sinä olet sairas, etkä välitä kenestäkään.
Jaa se olikin muista, ei minusta. No, siitä mulla ei ole suhteenne mitään todisteita, että välitättte kenestäkään.
ap
Kyllä sinä kuulut myös niihin muihin. Sinä et ole huomion keskipisteenä vaan olet yksi muista, joista välitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on just se, että äitini erehtyi, ja mähän en kenenkään mua syyttävän, itse erehtyvän paskan kanssa sysselsättaa. Jos ei syyttelis aina mua, ei haittais vaikka itse erehtyykin, eikä kykene epäkypsästi sitä myöntämää.
ap
Ja miehenikin erehtyi, mies myönsi sen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointti on just se, että äitini erehtyi, ja mähän en kenenkään mua syyttävän, itse erehtyvän paskan kanssa sysselsättaa. Jos ei syyttelis aina mua, ei haittais vaikka itse erehtyykin, eikä kykene epäkypsästi sitä myöntämää.
ap
Ei...taas tätä. Sua ei voi kukaan auttaa, jollet ymmärrä, että olet sairas narsisti. Sun täytyy se ymmärtää ja sanoa se sun läheisille. Myönnä se itsessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.
apMe muut olemme täällä normaaleja ja välitämme muista. Sinä olet sairas, etkä välitä kenestäkään.
Jaa se olikin muista, ei minusta. No, siitä mulla ei ole suhteenne mitään todisteita, että välitättte kenestäkään.
apKyllä sinä kuulut myös niihin muihin. Sinä et ole huomion keskipisteenä vaan olet yksi muista, joista välitetään.
Joo, olikin todella välittävä kommentti, että myönnä olevasi narsisti.
ap
Miten tää juttu voi nyt kääntyä näin, että ap luulee äitinsä olevan narsisti?? Ap, se empatiakyvytön, itsekeskeinen narsisti olet sinä! SINÄ!! Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen haukut täällä palstalla muita ihmisiä, valitat, miten sinulla on vaikeaa ja sinua ei ymmärretä. Huomaatko, koko tämä ketju ja lukemattomat muut aloituksesi pyörivät sinun keksittyjen ongelmiesi ympärillä. Otatko ikinä osaa muiden aloittamiin keskusteluihin yrittäen auttaa muita heidän ongelmissaan, mainitsematta vastauksissasi kertaakaan sanaa minä? Tuskin. On meillä muillakin ongelmia, mutta silti yritetään täällä neuvoa ja auttaa sinua. Annan sinulle neuvon: älä tee yhtään uutta avausta ainakaan kolmeen kuukauteen, äläkä enää kommentoi yhteenkään aloittamaasi ketjuun. Lopeta ensimmäisessä persoonassa puhuminen. Katso, mitä muut ovat tänne palstalle kirjoitelleet. Nimittäin usko tai älä, muillakin ihmisillä on elämä ja ongelmia. Unohda oman napasi ympärille vellominen, ja ajattele välillä muita! Äläkä vastaa että "ei pysty kun ei ole itseäkään kukaan ajatellut blaa blaa". Paskat sanon minä, kukaan - siis kukaan muu palstalainen ei ole IKINÄ saanut muilta yhtä paljon vastauksia, aikaa ja huomiota kuin sinä!!!
Tiiätkö, sun äitis on jo varttuneempi, ei hän enää jaksa sinun jatkuvaa valitusta, yksittäisiin sanoihin tarttumista ja kestomielenpahoitustasi.
Anna jo menneiden olla, niille ei kukaan voi enää mitään. Elä tässä hetkessä ja aloita nyt alusta sen äitisi kanssa tai pidä kunnon hajurako. Olet varsin tyypillinen uhriutuja luonteeltasi, käys googlaan.
Mieskin erehtyi ja osasi sanoa sen!!!!!! Äiti erehtyi, mutta ei usko sitä itse, koska on epäkypsä pas*kiainen!
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten tää juttu voi nyt kääntyä näin, että ap luulee äitinsä olevan narsisti?? Ap, se empatiakyvytön, itsekeskeinen narsisti olet sinä! SINÄ!! Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen haukut täällä palstalla muita ihmisiä, valitat, miten sinulla on vaikeaa ja sinua ei ymmärretä. Huomaatko, koko tämä ketju ja lukemattomat muut aloituksesi pyörivät sinun keksittyjen ongelmiesi ympärillä. Otatko ikinä osaa muiden aloittamiin keskusteluihin yrittäen auttaa muita heidän ongelmissaan, mainitsematta vastauksissasi kertaakaan sanaa minä? Tuskin. On meillä muillakin ongelmia, mutta silti yritetään täällä neuvoa ja auttaa sinua. Annan sinulle neuvon: älä tee yhtään uutta avausta ainakaan kolmeen kuukauteen, äläkä enää kommentoi yhteenkään aloittamaasi ketjuun. Lopeta ensimmäisessä persoonassa puhuminen. Katso, mitä muut ovat tänne palstalle kirjoitelleet. Nimittäin usko tai älä, muillakin ihmisillä on elämä ja ongelmia. Unohda oman napasi ympärille vellominen, ja ajattele välillä muita! Äläkä vastaa että "ei pysty kun ei ole itseäkään kukaan ajatellut blaa blaa". Paskat sanon minä, kukaan - siis kukaan muu palstalainen ei ole IKINÄ saanut muilta yhtä paljon vastauksia, aikaa ja huomiota kuin sinä!!!
Se ei tee minusta narsistia, jos te käytätte aikaanne ja vastailette mulle.
ap
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuntuu, että täällä on aika monia vastaajia, joille on ihan normaalia ihmissuhteissa olla aidosti välittämättä muista.
ap