Onko mulla enää äitiä :(

Vierailija kirjoitti:

https://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/

Omat teot tuntuvat narsistille täysin oikeutetuilta, olivatpa ne melkein mitä tahansa.  Raju ja vakuuttava verbaalinen vastahyökkäys on yksi narsistiseen käyttäytymiseen kuuluva luonnollinen tapa reagoida, jos hänen toimiana kyseenalaistetaan.

Muille tällaisia piirteitä tai tekoja narsisti ei salli ja hän tuomitsee ne hyvin jyrkästi. Muut ovat yleensä tilivelvollisia narsistille, narsisti ei taas koe olevansa muille velkaa mitään.

Narsistinen persoonallisuushäiriö aiheuttaa ihmisessä äärimmäisen itsekästä, röyhkeää, sekä ylimielistä käyttäytymistä. Henkilön kyky tuntea empatiaa on hyvin puutteellinen, jopa lähimpänä olevia ihmisiä, puolisoa, lastaan tai vanhempaansa kohtaan.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen tarvitsee ylenpalttisesti rakkautta, mutta ei  osaa itse antaa sitä muille.

Käyttäytyminen on kylmää, laskelmoivaa ja korostuneesti aina henkilön omaa etua ajavaa.

Esimerkiksi anteeksipyynnön ja omien virheiden myöntämisen tarkoitus voi olla vain peliä, jolla saada asiat jälleen toimimaan henkilön oman tahdon mukaisesti.

Täydellinen luonteenkuvaus äitihullusta. Joka ikinen kohta täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Hyvä käytös ei vaadi sen enempää energiaa kuin huonokaan. Oman pahan olonsa kaataminen lastensa niskaan vaati tasan sen enegian kuin kaatamatta jättäminen.

Ehkä sinun pitäisi toteuttaa se mitä saarnaat ja tulla toimeen ilman statistejasi? Ilman ihmisämpäreitä joihin kaataa pahaa oloasi.

Äitini vaati mua pienenä elämään asettuen jatkuvasti hänen asemaansa. Miten mä silloin opin asettumaan muiden asemaan? Koska se on vääristynyt asetelma, että lapsen tulee elää asettuen vanhemman asemaan, enkä koskaan kyennyt, kykenin enintään epäonnistuneesti esittämään, että välitän siitä, miltä äidistäni tuntuu, kun hän vaatii, että välitän siitä, miltä hänestä tuntuu, samalla, kun hän ei välitä siitä, miltä minusta tuntuu.

ap

Totta. Narsismia puhtaimmillaan. Säälin äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Hyvä käytös ei vaadi sen enempää energiaa kuin huonokaan. Oman pahan olonsa kaataminen lastensa niskaan vaati tasan sen enegian kuin kaatamatta jättäminen.

Ehkä sinun pitäisi toteuttaa se mitä saarnaat ja tulla toimeen ilman statistejasi? Ilman ihmisämpäreitä joihin kaataa pahaa oloasi.

Hyvä käytös ilman aitoa välittämistä sen takana ei merkitse mitään. Ja se aito välittäminen on energiaa.

ap

Kyllä KKÄ vaikuttaa enemmin äärinmäisen vaikealta aspergerilta kun narsistilta.. juurikin toi helvetin vänkääminen "totuudesta" ja "logiikasta". Muut ovat epäloogisia ja ainoastaan "totuus" on ratkaisevaa. Ihmisten käytöstä ei osata tulkita. Jossain postauksessa mietti miksi lapsensa itkee.. "onkohan sillä paha mieli vai itkeekö loukatakseen minua." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Äitisi ja miehesi ajattelevat kyllä omilla aivoillaan. Sinäkin ajattelisit, jollei sulla olisi päässä vikaa. Niin kauan kun ajattelet, että vika on äidin käytöksessä sinua kohtaan, et tule paranemaan. Sinulla puuttu mantelitumakkeesta osa, joka muilla ihmisillä on. Se on empatiankyky. Se on synnynnäinen vika.

Tarkoitin lähinnä lapsiani ja muita, jotka sen varassa jotenkin ovat, että ajatelen heitä asettuen heidän asemaan. Äitini ja mieheni eivät sitä ole, he ovat jo aikuisia, ja äitini on äitini, joten jos hän kaipaisi sitä, että joku asettuu hänen asemaansa, mutta ei tee sitä minulle, niin voi voi.

ap

Niin sinäkin olet. Ainakin ikäsi puolesta. Henkinen kehitys on kyllä pysähtynyt jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Ja ei, se ei ole äitisi vika, vaan narsismisi aiheuttamaa.

Sinä sivuutat kokonaan nyt sen narsismikirjoituksen. Lue se ja kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä KKÄ vaikuttaa enemmin äärinmäisen vaikealta aspergerilta kun narsistilta.. juurikin toi helvetin vänkääminen "totuudesta" ja "logiikasta". Muut ovat epäloogisia ja ainoastaan "totuus" on ratkaisevaa. Ihmisten käytöstä ei osata tulkita. Jossain postauksessa mietti miksi lapsensa itkee.. "onkohan sillä paha mieli vai itkeekö loukatakseen minua." 

Luulen, että on molemmat,sekä narsisti että asperger.

Hyvä käytös ilman aitoa välittämistä on nimenomaan narsismia. Narsisti hyötyy siitä, että toimii näennäisesti oikein, vaikkei välitä kohteestaan yhtään. Kohdetta voidaan syyttää kaikesta mielikuvituksellimmista, kun hän reagoi aidosti ja oikein, eikä ymmärrä arvostaa teatteria, jota narsisti pelaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Äitisi ja miehesi ajattelevat kyllä omilla aivoillaan. Sinäkin ajattelisit, jollei sulla olisi päässä vikaa. Niin kauan kun ajattelet, että vika on äidin käytöksessä sinua kohtaan, et tule paranemaan. Sinulla puuttu mantelitumakkeesta osa, joka muilla ihmisillä on. Se on empatiankyky. Se on synnynnäinen vika.

Tarkoitin lähinnä lapsiani ja muita, jotka sen varassa jotenkin ovat, että ajatelen heitä asettuen heidän asemaan. Äitini ja mieheni eivät sitä ole, he ovat jo aikuisia, ja äitini on äitini, joten jos hän kaipaisi sitä, että joku asettuu hänen asemaansa, mutta ei tee sitä minulle, niin voi voi.

ap

Niin sinäkin olet. Ainakin ikäsi puolesta. Henkinen kehitys on kyllä pysähtynyt jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Ja ei, se ei ole äitisi vika, vaan narsismisi aiheuttamaa.

Olen, mutta minä tiedostan vaurioituneeni ja että tarvitsen jotain, mitä aikuisten ei enää pitäisi tarvita. Kai se kuuluisi kestää, että joku (äiti) vain esittää ystävällistä, vaikkei aidosti välitä minusta, mutta mä en kestä sitä. Mutta sain hyvää materiaaliakäsitellä asiaa, kun soitin ongelmastani äidille. Ajattelin soittaessani vain, että ei kai äiti tästä mua voi syyttää, eli että ois "turvallista" soittaa, sitä en osannut ottaa huomioon,,että hän saattaisi puolustaa väärin käyttäytyvää miestäni. Vaikka ei ole eka kerta, kun hän puolustaa väärin käyttäytyviä, kunhan se en ole minä, jonka väärää käytöstä ei ikinä puolusteta (eikä kuulukaan).

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Hyvä käytös ei vaadi sen enempää energiaa kuin huonokaan. Oman pahan olonsa kaataminen lastensa niskaan vaati tasan sen enegian kuin kaatamatta jättäminen.

Ehkä sinun pitäisi toteuttaa se mitä saarnaat ja tulla toimeen ilman statistejasi? Ilman ihmisämpäreitä joihin kaataa pahaa oloasi.

Hyvä käytös ilman aitoa välittämistä sen takana ei merkitse mitään. Ja se aito välittäminen on energiaa.

ap

Ai, no sit sun varmaan täytyy vaan jatkaa samaan malliin. Tee nyt jo hyvissä ajoin selväksi niille tylsille kersoilles että pitävät huolen omista asioistaan. Ja kaikki yhteydet poikki siihen tossukkaäijään. Keskität kato nyt kaiken energian suhun ittees. Sujuu varmaan vanhasta tottumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Äitisi ja miehesi ajattelevat kyllä omilla aivoillaan. Sinäkin ajattelisit, jollei sulla olisi päässä vikaa. Niin kauan kun ajattelet, että vika on äidin käytöksessä sinua kohtaan, et tule paranemaan. Sinulla puuttu mantelitumakkeesta osa, joka muilla ihmisillä on. Se on empatiankyky. Se on synnynnäinen vika.

Tarkoitin lähinnä lapsiani ja muita, jotka sen varassa jotenkin ovat, että ajatelen heitä asettuen heidän asemaan. Äitini ja mieheni eivät sitä ole, he ovat jo aikuisia, ja äitini on äitini, joten jos hän kaipaisi sitä, että joku asettuu hänen asemaansa, mutta ei tee sitä minulle, niin voi voi.

ap

Niin sinäkin olet. Ainakin ikäsi puolesta. Henkinen kehitys on kyllä pysähtynyt jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Ja ei, se ei ole äitisi vika, vaan narsismisi aiheuttamaa.

Olen, mutta minä tiedostan vaurioituneeni ja että tarvitsen jotain, mitä aikuisten ei enää pitäisi tarvita. Kai se kuuluisi kestää, että joku (äiti) vain esittää ystävällistä, vaikkei aidosti välitä minusta, mutta mä en kestä sitä. Mutta sain hyvää materiaaliakäsitellä asiaa, kun soitin ongelmastani äidille. Ajattelin soittaessani vain, että ei kai äiti tästä mua voi syyttää, eli että ois "turvallista" soittaa, sitä en osannut ottaa huomioon,,että hän saattaisi puolustaa väärin käyttäytyvää miestäni. Vaikka ei ole eka kerta, kun hän puolustaa väärin käyttäytyviä, kunhan se en ole minä, jonka väärää käytöstä ei ikinä puolusteta (eikä kuulukaan).

ap

Eilen sanoit, että äiti soitti sinulle. Nyt se onkin kuitenkin niin, että sinä soitit äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Äitisi ja miehesi ajattelevat kyllä omilla aivoillaan. Sinäkin ajattelisit, jollei sulla olisi päässä vikaa. Niin kauan kun ajattelet, että vika on äidin käytöksessä sinua kohtaan, et tule paranemaan. Sinulla puuttu mantelitumakkeesta osa, joka muilla ihmisillä on. Se on empatiankyky. Se on synnynnäinen vika.

Tarkoitin lähinnä lapsiani ja muita, jotka sen varassa jotenkin ovat, että ajatelen heitä asettuen heidän asemaan. Äitini ja mieheni eivät sitä ole, he ovat jo aikuisia, ja äitini on äitini, joten jos hän kaipaisi sitä, että joku asettuu hänen asemaansa, mutta ei tee sitä minulle, niin voi voi.

ap

Niin sinäkin olet. Ainakin ikäsi puolesta. Henkinen kehitys on kyllä pysähtynyt jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Ja ei, se ei ole äitisi vika, vaan narsismisi aiheuttamaa.

Olen, mutta minä tiedostan vaurioituneeni ja että tarvitsen jotain, mitä aikuisten ei enää pitäisi tarvita. Kai se kuuluisi kestää, että joku (äiti) vain esittää ystävällistä, vaikkei aidosti välitä minusta, mutta mä en kestä sitä. Mutta sain hyvää materiaaliakäsitellä asiaa, kun soitin ongelmastani äidille. Ajattelin soittaessani vain, että ei kai äiti tästä mua voi syyttää, eli että ois "turvallista" soittaa, sitä en osannut ottaa huomioon,,että hän saattaisi puolustaa väärin käyttäytyvää miestäni. Vaikka ei ole eka kerta, kun hän puolustaa väärin käyttäytyviä, kunhan se en ole minä, jonka väärää käytöstä ei ikinä puolusteta (eikä kuulukaan).

ap

Eilen sanoit, että äiti soitti sinulle. Nyt se onkin kuitenkin niin, että sinä soitit äidille.

En ole sanonut, että äiti soitti mulle.

ap

Tai siis soitti, ja luuli, että menemme sinne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.

Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.

ap

Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?

Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.

Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.

ap

Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.

Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.

Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.

ap

Äitisi ja miehesi ajattelevat kyllä omilla aivoillaan. Sinäkin ajattelisit, jollei sulla olisi päässä vikaa. Niin kauan kun ajattelet, että vika on äidin käytöksessä sinua kohtaan, et tule paranemaan. Sinulla puuttu mantelitumakkeesta osa, joka muilla ihmisillä on. Se on empatiankyky. Se on synnynnäinen vika.

Tarkoitin lähinnä lapsiani ja muita, jotka sen varassa jotenkin ovat, että ajatelen heitä asettuen heidän asemaan. Äitini ja mieheni eivät sitä ole, he ovat jo aikuisia, ja äitini on äitini, joten jos hän kaipaisi sitä, että joku asettuu hänen asemaansa, mutta ei tee sitä minulle, niin voi voi.

ap

Niin sinäkin olet. Ainakin ikäsi puolesta. Henkinen kehitys on kyllä pysähtynyt jonnekin 5-vuotiaan tasolle. Ja ei, se ei ole äitisi vika, vaan narsismisi aiheuttamaa.

Olen, mutta minä tiedostan vaurioituneeni ja että tarvitsen jotain, mitä aikuisten ei enää pitäisi tarvita. Kai se kuuluisi kestää, että joku (äiti) vain esittää ystävällistä, vaikkei aidosti välitä minusta, mutta mä en kestä sitä. Mutta sain hyvää materiaaliakäsitellä asiaa, kun soitin ongelmastani äidille. Ajattelin soittaessani vain, että ei kai äiti tästä mua voi syyttää, eli että ois "turvallista" soittaa, sitä en osannut ottaa huomioon,,että hän saattaisi puolustaa väärin käyttäytyvää miestäni. Vaikka ei ole eka kerta, kun hän puolustaa väärin käyttäytyviä, kunhan se en ole minä, jonka väärää käytöstä ei ikinä puolusteta (eikä kuulukaan).

ap

Toistetaan taas pojjaat.

Äitisi ei tehnyt mitään väärin.

Miehesi ei tehnyt mitään väärin.

Sinulla ei ole traumaa, sinulla on persoonallisuushäiriö. Häiriöstä johtuen (yli)tulkitset muiden ihmisten käytöstä.

Mutta se oli eri puhelu.

ap

Ai tää jatkuu edelleen,noinkohan saamme nauttia tästä käsittämättömästä hötöstä ensi vuoteen?

Kaipaisin, että äiti aidosti välittäisi minusta, ja olen pitkämielisesti koittanut opettaa sitä hänelle. Kohta luovutan, terapiani avustuksella. Saan tilalle jotain itselleni silti. Koska siksihän sitä kaipaisi, että äiti aidosti välittäisi, että saisi itselleen jotain.

ap

Kun sitä kuvittelee, että äitinsä on terve, ja että kyse on vain jostain väärinkäsityksestä, ettei hän aidosti välitä minusta. Mutta tajutessaan, että äidissä on narsismia alkaa ymmrtää, että ei hän koskaan kykene aidosti välittämään tyttärestään. En halua jäädä sellaiseen äiti-lapsi-suhteeseen, se sairastutti minut jo.

ap