Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla enää äitiä :(
28.12.2017 |
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.
apTässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.
Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?
Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?
apMinä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.
Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.
Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.
apKerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?
No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.
apEli kummin nyt tapahtui:
A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen
B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan
Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?
C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"
apÄitihullu: Mä sanoin Purjoliisalle, etten tuu jouluna käymään koska se teki tähtitorttuja vaikka Mä sanoin, että puolikuita. Et Purjoliisan pitäs tajuu miten mua loukkaa kun päätetään tortuista mun selän takana. Kale-Matti sitte huikkas Purjikselle, et "äitis vaan kiusaa". Et mitä vittua!!
Hullunäiti: no eihän se kale mitään tarkottanu
ÄH: mitä!!! Olika sielä? ET •kirkuuu• se sanot ETTÄ KIUSAAN *kirkuu*
HÄ: eihän se kale sitä, yritti vaan lievittää ettei Purjik.,,
ÄH: ei ei ei EIIII. Säetymmärrä! Se sano että kiusaan! Miks ValeHTeLet!!! *kirkuuu*Jne jne
Miten voit verrata sitä, kun lapsen isä sanoo lapselle äidin kiusaavan lasta joihinkin torttuihin? Eli henkinen väkivalta vs, väärä hillo vai muotoko sulla oli, tortuissa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.
Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.
ap
Pitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?
Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.
Ja minun äitini on käyttäytynyt minua kohtaan aina todella huonosti, silloin kun olin lapsi. Silti hän aina syytti ja huusi minulle, miten mä käyttäydyin huonosti. Ois itse käyttäytynyt hyvin sitten, se saaatanan äpä*räkak*kakusi*pää.
ap
Huomaatteko nyt: kun ap:lle sanoo, ettei hän osaa asettua toisen ihmisen asemaan, hänen ensimmäinen reaktionsa on ulina siitä, miten äiti ei asettunut hänen asemaansa! :D :D :D Joo, turha on yrittää puhua empatiasta ihmiselle, jonka aivoista vain puuttuu kyky siihen. Ei kai se ap:n oma vika ole: ei jalatonkaan opi kävelemään, vaikka hänelle vuodesta toiseen yrittäisi selittää, miten pannaan jalkaa toisen eteen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.
Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.
apPitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?
Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.
Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko nyt: kun ap:lle sanoo, ettei hän osaa asettua toisen ihmisen asemaan, hänen ensimmäinen reaktionsa on ulina siitä, miten äiti ei asettunut hänen asemaansa! :D :D :D Joo, turha on yrittää puhua empatiasta ihmiselle, jonka aivoista vain puuttuu kyky siihen. Ei kai se ap:n oma vika ole: ei jalatonkaan opi kävelemään, vaikka hänelle vuodesta toiseen yrittäisi selittää, miten pannaan jalkaa toisen eteen...
No luulin, että fiksu lukija tajaisi, että siksi en pysty. Kyllä mä osaisin, jos tietäisin, että omat tarpeeni ois huolehdittuja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.
apTässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.
Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?
Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?
apMinä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.
Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.
Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.
apKerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?
No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.
apEli kummin nyt tapahtui:
A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen
B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan
Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?
C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"
apÄitihullu: Mä sanoin Purjoliisalle, etten tuu jouluna käymään koska se teki tähtitorttuja vaikka Mä sanoin, että puolikuita. Et Purjoliisan pitäs tajuu miten mua loukkaa kun päätetään tortuista mun selän takana. Kale-Matti sitte huikkas Purjikselle, et "äitis vaan kiusaa". Et mitä vittua!!
Hullunäiti: no eihän se kale mitään tarkottanu
ÄH: mitä!!! Olika sielä? ET •kirkuuu• se sanot ETTÄ KIUSAAN *kirkuu*
HÄ: eihän se kale sitä, yritti vaan lievittää ettei Purjik.,,
ÄH: ei ei ei EIIII. Säetymmärrä! Se sano että kiusaan! Miks ValeHTeLet!!! *kirkuuu*Jne jne
Miten voit verrata sitä, kun lapsen isä sanoo lapselle äidin kiusaavan lasta joihinkin torttuihin? Eli henkinen väkivalta vs, väärä hillo vai muotoko sulla oli, tortuissa?
ap
Ainoa henkisen väkivallan harjoittaja olet sinä.
Keskityit hilloon. Et siihen miten ÄH kiristää lastaan henkisesti tai miten lapsen isä yrittää lieventää ÄH:n lapseensa suuntaamaa kiristystä. Näet vain itsesi, statistien tunteilla ei ole merkitystä.
ÄH: *kirkuuuu* minäminämunämuntunteet!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumalauta nyt! "Mun asemaan on niin vähän osattu asettua.." Kun kyse oli siitä, että sinä kerrankin asettuisin jonkun toisen asemaan! Mutta ei. Olet kammottava ihminen, tuotat pelkkää pahaa oloa kaikille muille. Ole jo hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.
Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.
apPitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?
Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.
ap
Et tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.
Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen takia äiti (jos hän ei edelleenkään käyttäydy välittävästi minua kohtaan) pitääkin saada siivotuksi elämästäni, että saisin tarpeeni huolehdittua, koska äiti asettaa aina muiden tarpeet mun tarpeitteni edelle. Niin se oli myös, kun olin lapsi. Jos saisin huolehdittua omista tarpeistani, sekin ois jo paljon. En tiedä opinko koskaan jaksamaan asettua vain toisten asemaan, vai edellytänkö kaikilta lähelläni omasta itsestään vastaamista? Luultavasti jälkimmäinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.
Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.
apPitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?
Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.
apEt tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.
Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.
Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/
Omat teot tuntuvat narsistille täysin oikeutetuilta, olivatpa ne melkein mitä tahansa. Raju ja vakuuttava verbaalinen vastahyökkäys on yksi narsistiseen käyttäytymiseen kuuluva luonnollinen tapa reagoida, jos hänen toimiana kyseenalaistetaan.
Muille tällaisia piirteitä tai tekoja narsisti ei salli ja hän tuomitsee ne hyvin jyrkästi. Muut ovat yleensä tilivelvollisia narsistille, narsisti ei taas koe olevansa muille velkaa mitään.
Narsistinen persoonallisuushäiriö aiheuttaa ihmisessä äärimmäisen itsekästä, röyhkeää, sekä ylimielistä käyttäytymistä. Henkilön kyky tuntea empatiaa on hyvin puutteellinen, jopa lähimpänä olevia ihmisiä, puolisoa, lastaan tai vanhempaansa kohtaan.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen tarvitsee ylenpalttisesti rakkautta, mutta ei osaa itse antaa sitä muille.
Käyttäytyminen on kylmää, laskelmoivaa ja korostuneesti aina henkilön omaa etua ajavaa.
Esimerkiksi anteeksipyynnön ja omien virheiden myöntämisen tarkoitus voi olla vain peliä, jolla saada asiat jälleen toimimaan henkilön oman tahdon mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.
apTässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.
Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?
Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?
apMinä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.
Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.
Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.
apKerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?
No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.
apEli kummin nyt tapahtui:
A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen
B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan
Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?
C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"
ap
Juuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.
Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.
apPitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?
Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.
apEt tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.
Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.
ap
Äitisi ja miehesi ajattelevat kyllä omilla aivoillaan. Sinäkin ajattelisit, jollei sulla olisi päässä vikaa. Niin kauan kun ajattelet, että vika on äidin käytöksessä sinua kohtaan, et tule paranemaan. Sinulla puuttu mantelitumakkeesta osa, joka muilla ihmisillä on. Se on empatiankyky. Se on synnynnäinen vika.
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalauta nyt! "Mun asemaan on niin vähän osattu asettua.." Kun kyse oli siitä, että sinä kerrankin asettuisin jonkun toisen asemaan! Mutta ei. Olet kammottava ihminen, tuotat pelkkää pahaa oloa kaikille muille. Ole jo hiljaa.
Siihen syntyy vaje, jos mun asemaan ei asetuta ja lisäksi vaaditaan mua elämään vanhemman itsensä asemaan asettuen, kuten mun äitini teki.
Silloin se vaje on pakko itse täyttää, eikä pysty niin muita ajattelemaan. Totta kai se on asia, josta on itsesyytöksiä, mutta sille ei voi mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Miksi te palstalaiset vastaatte tälle sairaalle, persoonallisuushäiriöiselle narsistille? Johan se on satoja kertoja tullut todistetuksi, että ap:n aivoista yksinkertaisesti puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ihan sama, miten paljon hänelle yrittää asioita rautalangasta vääntää, hän ei ymmärrä. Hänen maailmassaan on VAIN hän. Muiden ihmisten pitää rakastaa häntä, tukea, ymmärtää, auttaa, myötäillä. Jos häneltä itseltään kysyy, rakastaako hän muita ihmisiä, haluaako muille hyvää tai tunteeko empatiaa, hän ei ymmärrä kysymystä. Hän kääntää AINA asetelman päinvastoin: miten MUIDEN pitäisi kohdella HÄNTÄ. Minäminäminäminäminä. Ap:lle esittäisin kainon toiveen: älä enää avaudu tälle palstalle. Älä tuki ja kuormita palstaa, jolta et KOSKAAN tule saamaan ratkaisua olemattomiin, omassa päässäsi kehittelemiin ongelmiin. Ajattele asia vaikka niin, että sinä puhut eri kieltä kuin kukaan muu. Ihan sama vaikka jankuttaisit asioitasi maailman tappiin saakka, ymmärrystä sinun ja muiden ihmisten välille ei synny. Jätä siis meidät muut rauhaan, käperry yksinäsi vaikka sohvannurkkaan ja OLE HILJAA. Ihan totta, sinä olet kaikille muille vain vaivaksi ja harmiksi, eikä meistä muistakaan ole apua sinulle.
Äitini EI ASETTUNUT MINUN ASEMAANI. Johan te sen itsekin todistatte. Hän kertoi oman mielipiteensä, joka oli epätosi, sellaista ei ollut, siitä ei saa mitään lohtua, että kuuntelee hänen mielipiteitään, jotka vielä asettuvat miehen puolelle. Jos sitä kerran piti lieventää, miten huonosti mies käyttäytyi. Ymmärrän, että mies käyttäytyi huonosti, koska itsekin olen ollut oikea riivinrauta, MUTTA se ei silti oikeuta miestä käyttäytymään huonosti ja mule riitti. Jos mies sietää mun huonoa käytöstä, joka johtuu siitä, ettei kukaan ikinä asetu minun asemaani, niin mä en siedä kenenkään huonoa äytöstä itseäni kohtaan, yksinkertaisesti vain, koska mun ei ole pakko. Olen halunnut saada apua ja oppia käyttäytymään hyvin, mies ei ole osannut siinä tämän enempää auttaa, ja jos homma alkaa nyt kääntyä sellaiseksi, että mieskin alkaa käyttäytyä huonosti, niin se ei ollut ikinä tarkoitukseni. Olen varma, että löydän sellaisia ihmisiä, joiden seurassa opin käyttäytymään paremmin, jotka osaavat asettua paremmin minun asemaani. Mies aika hyvin osasi, mutta ei silti riittävästi.
apPitäisikö sinun joskus kokeilla tuota muiden asemaan asettumista? Vaikka edes niiden lapsiesi? Että mitenköhän tuo sinun käytöksesi heille päin näkyy ja tuntuu?
Josko vaikka 5 minuuttia päivässä koittaisit ajatella muutakin itseäsi, tuntemuksiasi tai varsinkaan ah niin rakasta oikeassa olemisen auvoa.Ei ole resursseja, ei ole vilpittömästi mitään säkkiä, josta sitä ottaa, miten se olisikin hyvä elämälleni ja sitä kautta tietenkin muille, jos olisi. Mun asemaan on niin vähän osattu asettua elämäni aikna läheisteni taholta. Tai kenenkään.
apEt tarvitse mitään säkkiä tai varantoa, vain aktiivisen päätöksen toimia toisin. Ei niitä omia tuntemuksia tarvitse kuin taikaiskusta muuttaa vaan ohjata käytöstään rakentavampaa suuntaan.
Mutta sinä et halua. Koska "trauman" takana on niiiin helppo piilotella. Kun kaikki on muiden syytä.Kyllä,toisten asemaan asetuminen on energiaa ja sen energian asettaminen heihin on poissa jostain muusta. Eli omista tarpeistaan huolehtimisesta. Koska mulla on siinäkin vaikeaa, kiitos vaikean äitini, en pysty nyt hyysäämään toisia. Opetelkoot ajattelemaan omilla aivoillaan itse ja tulemaan itse toimeen.
apÄitisi ja miehesi ajattelevat kyllä omilla aivoillaan. Sinäkin ajattelisit, jollei sulla olisi päässä vikaa. Niin kauan kun ajattelet, että vika on äidin käytöksessä sinua kohtaan, et tule paranemaan. Sinulla puuttu mantelitumakkeesta osa, joka muilla ihmisillä on. Se on empatiankyky. Se on synnynnäinen vika.
Tarkoitin lähinnä lapsiani ja muita, jotka sen varassa jotenkin ovat, että ajatelen heitä asettuen heidän asemaan. Äitini ja mieheni eivät sitä ole, he ovat jo aikuisia, ja äitini on äitini, joten jos hän kaipaisi sitä, että joku asettuu hänen asemaansa, mutta ei tee sitä minulle, niin voi voi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.
apTässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.
Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?
Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?
apMinä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.
Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.
Mikä mun tekemäni viimeinen vääryys? SIIs sekö, etten kiitä valheiden keksimisestä? SE tuntuisi ihan siltä, kuin haluaisit minun kiittävän siitä, että että joku kusisi lämmintä kusta päälleni lumihangessa, jos makaan siellä jäätymäisilläni hengiltä. Sehän tuntuisi hyvältä, htken, vaikkei mikään totuus ole = hengen pelastava tapa auttaa. Koska niin pahalta henkisesti tuntui se, mitä mies sanoi, kuin minut ois heitetty hankeen.
apKerrotko nyt, että mitä äitisi valehteli sinulle tuossa jouluepisodissa? Aiemmista kertomuksistasi on saanut sellaisen mielikuvan, että hän luuli miehesi tarkoittaneen kiusoittelua, mutta nyt sinä väitätkin hänen valehdelleen. Eli mitä hän valehteli?
No siis se oli se valhe, että hän keksi mitä mies oli tarkoittanut. Hän keksi sen päästään.
apEli kummin nyt tapahtui:
A) äitisi arveli miehen tarkoittaneen kiusoittelua, ei varsinaisesti kiusaamista ja kertoi sinulle tämän arvelunsa ääneen
B) äitisi tiesi varmuudella, että miehesi oli pahantahtoisesti tarkoittanut nimenomaan syyttää sinua lapsesi kiusaamisesta, ja valehteli sinulle tietoisesti ja tahallaan
Minä, ja ilmeisesti suurin osa muistakin näihin ketjuihin osallistuneista on sitä mieltä, että vaihtoehto A on se mitä oikeasti tapahtui. Mutta sinäkö veikkaat vaihtoehtoa B eli tietoista valehtelua?
C Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui, vaan minä kerroin hänelle, mitä tapahtui. Ja se oli se, että mies sanoi, että mä kiusaan lastani. Ei-kö me-ne ja-ke-luun ? Sanotko sä seuraavaksi, että "ja oletatko sä ap äitisi vain uskovan sinun versiosi tapahtumista? Miten sä voit olettaa sellaista? Jokainen kunnon auttaja keksii itse oman stoorinsa tapahtuneesta, ja alkaa tuputtaa sulle sitä. Ei kai nyt kukaan vain lohduta olettaen, että se, miten sä sen koit, meni jotenkin oikein?"
apJuuri näin. Äitisi ei tiennyt mitä tapahtui. Ja puhelimessa sinun kerrottuasi, mitä oli tapahtunut, hän sanoi että miehesi tarkoitti kiusoittelua. Miksi hän näin sanoi? Arveliko hän oikeasti miehen tarkoittaneen kiusoittelua vai tiesikö hän varmuudella tämän todella tarkoittaneen kiusaamista? Vaihtoehto A vai B? Kumman vastaat?
Se arvauksen heittäminen oli valheen kertomista. Arvaaminen on aina valhe, jos se ei osu oikeaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
https://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/
Omat teot tuntuvat narsistille täysin oikeutetuilta, olivatpa ne melkein mitä tahansa. Raju ja vakuuttava verbaalinen vastahyökkäys on yksi narsistiseen käyttäytymiseen kuuluva luonnollinen tapa reagoida, jos hänen toimiana kyseenalaistetaan.
Muille tällaisia piirteitä tai tekoja narsisti ei salli ja hän tuomitsee ne hyvin jyrkästi. Muut ovat yleensä tilivelvollisia narsistille, narsisti ei taas koe olevansa muille velkaa mitään.
Narsistinen persoonallisuushäiriö aiheuttaa ihmisessä äärimmäisen itsekästä, röyhkeää, sekä ylimielistä käyttäytymistä. Henkilön kyky tuntea empatiaa on hyvin puutteellinen, jopa lähimpänä olevia ihmisiä, puolisoa, lastaan tai vanhempaansa kohtaan.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen tarvitsee ylenpalttisesti rakkautta, mutta ei osaa itse antaa sitä muille.
Käyttäytyminen on kylmää, laskelmoivaa ja korostuneesti aina henkilön omaa etua ajavaa.
Esimerkiksi anteeksipyynnön ja omien virheiden myöntämisen tarkoitus voi olla vain peliä, jolla saada asiat jälleen toimimaan henkilön oman tahdon mukaisesti.
Luepa ap tämä nyt hyvin tarkkaan. Siinä kuvataan sinua.
Kerro ap vähän tarkemmin itsestäsi: mikä sinun oikea nimesi on? Voitaisiin tulla katselemaan vaikka fb-profiiliasi. Ihan oikeasti, saisit lisää huomiota! Aidosti kiinnostaisi tietää, millainen tuollainen luonnevikainen ihminen on: ulkonäkö, ikä, ammatti (jos sellaista on) jne. Älä ujostele! :D Jos kerran olet oikeassa kaikissa näissä jutuissasi, mikset esiintyisi omalla nimelläsi?
Äitihullu: Mä sanoin Purjoliisalle, etten tuu jouluna käymään koska se teki tähtitorttuja vaikka Mä sanoin, että puolikuita. Et Purjoliisan pitäs tajuu miten mua loukkaa kun päätetään tortuista mun selän takana. Kale-Matti sitte huikkas Purjikselle, et "äitis vaan kiusaa". Et mitä vittua!!
Hullunäiti: no eihän se kale mitään tarkottanu
ÄH: mitä!!! Olika sielä? ET •kirkuuu• se sanot ETTÄ KIUSAAN *kirkuu*
HÄ: eihän se kale sitä, yritti vaan lievittää ettei Purjik.,,
ÄH: ei ei ei EIIII. Säetymmärrä! Se sano että kiusaan! Miks ValeHTeLet!!! *kirkuuu*
Jne jne