Onko mulla enää äitiä :(

Neekeriperkele ;)

T. Trolli

Älkääkä te arvostelko mun ongelmissa mua siitä, mikä asia on just mulle se, josta miehen on kysyttävä minulta, koska on täysin mahdollista, että te haluatte miehenne kysyvän teiltä jotain asiaa, jota taas musta ei ole ollenkaan tärkeää että minulta kysytään. Eli ihmiset vain ovat erilaisia. Meneekö perille?

ap

Mä olen kamalan pahoillani kaikesta, mitä psykoosini aikana palstalla kouhhkaan. Olen oikeasti hyvissä väleissä äitini kanssa ja kunnioitan häntä. Olisi kamalaa, jos äitini näkisi nämä viestit.

ap

Vierailija kirjoitti:

Älkääkä te arvostelko mun ongelmissa mua siitä, mikä asia on just mulle se, josta miehen on kysyttävä minulta, koska on täysin mahdollista, että te haluatte miehenne kysyvän teiltä jotain asiaa, jota taas musta ei ole ollenkaan tärkeää että minulta kysytään. Eli ihmiset vain ovat erilaisia. Meneekö perille?

ap

Nyt taas itse jumitit asiaan, joka ei ollut tämän ketjun aihe. Joten joko soitat miehelle ja pyydät anteeksi, että ylireagoit siihen lauseeseen puhelimessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Kyllä. Voimme tehdä joitaki päätöksiä kysymättä toiselta. Ne, mitä ei tehdä kysymättä, on että ei esim. kutsuta vieraita kylään tai lähdetä jonnekin kauemmas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Kyllä. Voimme tehdä joitaki päätöksiä kysymättä toiselta. Ne, mitä ei tehdä kysymättä, on että ei esim. kutsuta vieraita kylään tai lähdetä jonnekin kauemmas.

Ai, no mut on kasvatettu toisella tavalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Kyllä. Voimme tehdä joitaki päätöksiä kysymättä toiselta. Ne, mitä ei tehdä kysymättä, on että ei esim. kutsuta vieraita kylään tai lähdetä jonnekin kauemmas.

Ai, no mut on kasvatettu toisella tavalla.

ap

Tietysti lapsena pitää kysyä aina lupa kaikkeen. Aikuisena saa tehdä kuten itse tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Kyllä. Voimme tehdä joitaki päätöksiä kysymättä toiselta. Ne, mitä ei tehdä kysymättä, on että ei esim. kutsuta vieraita kylään tai lähdetä jonnekin kauemmas.

Ai, no mut on kasvatettu toisella tavalla.

ap

Tietysti lapsena pitää kysyä aina lupa kaikkeen. Aikuisena saa tehdä kuten itse tahtoo.

No ei siihenkään ollut lupaa.

ap

Ja se nyt vain on epäkohteliasta tehdä mitä tahtoo, jos asuu toisen kanssa.

ap

PepouNeekeriAllahAbuAkbar ;)

T. Trolli

Saa tehdä mitä tahtoo, jos asuu yksin, muuten ei.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

VASTAA: Miten saat tuossa minusta enemmän päätösvaltaisen, jos mies kysyy minulta, kun sinusta olisi oikein, että hän YKSIN päättää asiasta?

ap

Miehesihän se lasten pääasiallinen huoltaja on, joten luonnollisesti hänellä on myös päätäntävalta.

Sinä kiinnostut lapsistasi vain silloin kun voit käyttää heitä oman sairautesi polttoaineena ( huterina aasinsiltoinanitse keksimääsi "traumaan"), omina itsenään he ovat liian tylsiä herättämään huomiotasi.

Vierailija kirjoitti:

Saa tehdä mitä tahtoo, jos asuu yksin, muuten ei.

ap

Kaikki eivät tajua tätä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Kyllä. Voimme tehdä joitaki päätöksiä kysymättä toiselta. Ne, mitä ei tehdä kysymättä, on että ei esim. kutsuta vieraita kylään tai lähdetä jonnekin kauemmas.

Ai, no mut on kasvatettu toisella tavalla.

ap

Tietysti lapsena pitää kysyä aina lupa kaikkeen. Aikuisena saa tehdä kuten itse tahtoo.

Mikä sun vanhempiesi sivistystaso oli?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Kyllä. Voimme tehdä joitaki päätöksiä kysymättä toiselta. Ne, mitä ei tehdä kysymättä, on että ei esim. kutsuta vieraita kylään tai lähdetä jonnekin kauemmas.

Ai, no mut on kasvatettu toisella tavalla.

ap

Tietysti lapsena pitää kysyä aina lupa kaikkeen. Aikuisena saa tehdä kuten itse tahtoo.

Mikä sun vanhempiesi sivistystaso oli?

ap

Ja heidän vanhempiensa. Tietyt tavat kun eivät yhdessä sukupolvessa kehity.

ap

Sulla on liikaa vapaata aikaa.

Mene lenkille, juokse itsesi hinkeen, hakkaa salilla nyrkkeilysäkkiä.

Paljon terveellisempää ja stressiä poistavampaa kuin tuo loputon jauhaminen. Se ei johda kuin riitaan tuntemattomien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

Jos mies siis päättää kotonanne jostain mistä sinä et pidä, niin se sopii sulle sillä perusteella, että te olette siten yhtä päätösvaltaisia kotonanne?

ap

Kyllä. Voimme tehdä joitaki päätöksiä kysymättä toiselta. Ne, mitä ei tehdä kysymättä, on että ei esim. kutsuta vieraita kylään tai lähdetä jonnekin kauemmas.

Ai, no mut on kasvatettu toisella tavalla.

ap

Tietysti lapsena pitää kysyä aina lupa kaikkeen. Aikuisena saa tehdä kuten itse tahtoo.

Ja viittasin kasvatuksella kylläkin nimenomaan niihin asioita, joista koostumme aikuisina, ja joita ei ole kokenut tarpeelliseksi muuttaa.

ap

Toi että lapsena pitää kysyä lupa kaikkeen viittaa johonkin mökin miinaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.

Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.

Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.

ap

No älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????

HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????

ap

JOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.

ap

Mites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.

Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.

ap

Joka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.

Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.

Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.

En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".

Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?

ap

Olet pilannut lastesi kivikissaleikit.

Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...

ap

Eli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?

Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.

ap

Normaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.

Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.

ap

Tottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?

VASTAA: Miten saat tuossa minusta enemmän päätösvaltaisen, jos mies kysyy minulta, kun sinusta olisi oikein, että hän YKSIN päättää asiasta?

ap

No jos teillä mies ei saa mitään yksin päättää, mutta sinä saat, niin kyllä siitä sellainen olo tulee, että pidät itseäsi enemmän päätösvaltaisena kuin miestäsi. Meillä tällaiset asiat päättää se vanhemmista, joka lasten kanssa ulkona on.