Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mulla enää äitiä :(
28.12.2017 |
Äitini oli sanonut miehelleni, että mieheni ei pidä kuunnella minua vaan lähteä äidilleni lastemme kanssa, kun mä en halunnut lähteä, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, että mies menisi. Lisäksi äitini oli antanut miehen ymmärtää, että pitää minua syyllisenä miehen päätökseen, ettei mieskään mennyt.
Normaaliperheessähän äidille voisi vain soittaa ja sanoa, että äläpäs syyttele sellaisia, joissa ei ole syytä, eli minua, ja normaali äiti olisi pahoillaan, että menikin syyttämään minua ja ihmettelisi sitten ekskenään, miksei kukaan tullut. Mieheltä se ei ollut edes äitiäni vastaan milläänlailla, minun sinne piti olla alunperin menossa lasten kanssa, mutta äiti suututti minut toisella asialla ensin, jolloin sanoin, että en tule. Koska äiti ei myöntänyt olevansa väärässä.
Mutta mun on aivan turha soittaa äidille, se ei tajua, että ei mulla ole mitään tuollaista valtaa (eikä intressiä) mieheeni käskeä häntä.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apJoka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.
Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.
Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".
Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?
apOlet pilannut lastesi kivikissaleikit.
Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...
apEli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?
Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.
apNormaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.
Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.
apTottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?
VASTAA: Miten saat tuossa minusta enemmän päätösvaltaisen, jos mies kysyy minulta, kun sinusta olisi oikein, että hän YKSIN päättää asiasta?
apNo jos teillä mies ei saa mitään yksin päättää, mutta sinä saat, niin kyllä siitä sellainen olo tulee, että pidät itseäsi enemmän päätösvaltaisena kuin miestäsi. Meillä tällaiset asiat päättää se vanhemmista, joka lasten kanssa ulkona on.
No kotihan on kuitenkin molempien, mitä sillä on merkitystä, kuka lasten kanssa on? Mä en koe, että saan päättää mitään ilman miehen hyväksyntää, mutta jos hän hyväksyy kaiken ilman neuvottelua, niin ei se tarkoita, että mulla ois velvollisuus vastaavaan. Mä olen erilainen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apJoka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.
Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.
Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".
Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?
apOlet pilannut lastesi kivikissaleikit.
Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...
apEli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?
Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.
apNormaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.
Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.
apTottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?
VASTAA: Miten saat tuossa minusta enemmän päätösvaltaisen, jos mies kysyy minulta, kun sinusta olisi oikein, että hän YKSIN päättää asiasta?
ap
Olisitko sinä sitten antanut tuoda ne kivet sisään, jos mies olisi kysynyt sinulta?
Ja millä oikeudella sinä ihan mieheltäsi lupaa kysymättä YKSIN päätit illalla että kivet pitää viedä ulos? Ja käytit jopa uhkailua ja kiristystä saadaksesi tahtosi läpi vaikka kaikki muut perheenjäsenet olisivat halunneet pitää kivet sisällä edes yhden yön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nyt oikein voida arvioida tätä, kun ei tiedetä taustaa, että miten ja miksi se äitisi nyt tällä kertaa sinut suututti.
Tämä vatipää on jo kolme päivää täällä jankuttanut samaa asiaa, että kyllä tiedetään. Usko pois, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Äitihullu nyt vaan vetää hernettä nokkaan jokaisesta väärästä äänenpainostakin, minkä äitinsä vahngossa lausuu. Vituttaa tommonen marttyyrius. Kun minäminäminä ja olen oikeutettu ja yhyy. Siinä tiivistettynä jälleen kerran ja taas.
Vahingossa voinsanoa ihan mitä vaan, mutta sitten se ei ole enää vahinko, kun minä oikaisen asian. Kun kerron, miten se asia on, ei niin kuin hän "vahingossa" sanoi. Siitä eteenpäin se, etei ymmärrä tai myönnä olevansa väärässä on narsistista.
apNo älä oikaise!!! Älä vaadi myöntämisiä!!! Anna asian ja äitisi olla!!! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa sulle?!? MIKSI SÄ JANKUTAT MONTA VUOTTA TÄTÄ SAMAA????
HALUAISIN OLLA VÄLEISSÄ, KÄSITÄTKÖ???????)) HALUATKO SÄ HYLÄTÄ ÄITISI NOIN VAIN???????
apJOS MUN ÄITINI VITUTTAIS MUA NOIN MONTA VUOTTA KUIN MITÄ SÄ OOT JANKANNUT TÄLLÄ PALSTALLA, NIIN KYLLÄ!!! EN PRKLE OLISI MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!
Yleensä riitoihin tarvitaan kaksi, asenteesi on vaarallinen. Sitä paitsi haluan olla varma, että äitini on niin narsisti, ettei muutu, vai onko vain tyhmä ettei muutu (sama asia, tarpeeksi satuttavaa silti), ennen kuin homma on finito.
apMites se vaihtoehto jossa sinä olet ongelman ydin ei äitisi. Käykö tämä pienessä mielessä koskaan? Nimittäin näin "vierestä" seuranneena suurin ongelma äitisuhteessasi on sinun mielenterveydelliset haastesi ja kyvyttömyytesi nähdä niiden vaikutusta elämääsi (äitisi, miehesi, lapsesi, se joku mies jostain terapia tms ryhmästä, isäsi vaimo jne). Ainoa yhdistävä tekijä ihmissuhdeongelmissasibolet sinä itse, mutta silti vika on maagisesti aina muissa.
Joo, voin harkita sitä, jos joku kertoo perustellen, missä asiassa olen väärässä.
apJoka ikinen kerta kun kohtelet läheisiäsi huonosti ja luistelet vastuusta "koska äiti". Kun pilaat perheeltäsi lomat, joulut, synttärit jne "koska äiti". Näissä kaikissa tilanteissa olet ollut väärässä.
Kun menit naimisiin miehen kanssa jota et rakasta. Kun teit lapsia miehen kanssa jota et rakasta.
Aina kun käytät äitiäsi perusteluna negatiiviselle käytöksellesi toimit väärin, riipumatta siitä mitä äitisi on tehnyt. Aikuinen ihminen on sina vastuussa omasta käytöksestään taustoistaan riippumatta.En ole pilannut jouluja enkä synttäreitä. En ole naimisissa mieheni kanssa. Mies on kanssani vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Hän tiesi, etten mene yhteen rakkaudesta. Lapsia voi aivan onnellisesti ja onnistuneesti hankkia, vaikkei ole "rakkausliitto".
Ja äitini on vaikuttanut käytökseeni, olisi väärin minua kohtaan kieltää se. Olen vastuussa käytöksestäni. Oliko sulla muuta?
apOlet pilannut lastesi kivikissaleikit.
Oletko sä joskus estänyt lastesi tietsikkapelaamisen? Uuu...
apEli et myönnä olleesi väärässä tässä asiassa?
Varsinkaan en suhteessa toisiin, tai siis mieheen en ollut. Miehen virhe:ei kysy minulta, mun virhe: aloin kiukutella. Oli se väärin, mutta jos oisin voinut silloin turvautua näkemykseen, että mies ei taaskaan myönnä tehneensä virheen, en olisi kiukutellut. Äidin takia mulla ei tätä mahdollisuutta ollut. Koska äiti ei ole esimerkillään koskaan osoittanut, että muutkin voivat olla väärässä, ja mitä sitten tehdään, ettei muita kuitenkaan loukattaisi.
apNormaalilta ihmiseltä ei tuollaista tarvitse erikseen kysyä, että saako tuoda kiviä sisälle leikkiin. Mutta miehesi ei vain muistanut sinun olevan mt-ongelmainen, eikä huomannut kysyä. Ei hän ollut väärässä tässä asiassa.
Luulisin, että jos asiasta ois äänestys palstalla, mun kantani voittaisi. Eli että jokainen haluaa, että tuollainen asia sovitaan hänen kanssaan hänen kodissaan. Ellette elä tietenkin ihan pellossa. Ettekä välitä mistään.
apTottakai haluaisin, että esimerkiksi meidän vieraamme kysyisivät ensin meiltä, ennen kuin tuovat kiviä sisään, mutta ei mun mieheni tarvitse sellaista kysyä. Tämä koti kun on aivan yhtälailla mieheni ja lastemme koti kuin minunkin. Eikö sun lapsesi ja lastesi isä siis asuneet samassa kodissa sinun kanssasi vai miksi koet olevasi enemmän päätösvaltainen aikuinen kuin miehesi on?
VASTAA: Miten saat tuossa minusta enemmän päätösvaltaisen, jos mies kysyy minulta, kun sinusta olisi oikein, että hän YKSIN päättää asiasta?
apOlisitko sinä sitten antanut tuoda ne kivet sisään, jos mies olisi kysynyt sinulta?
Ja millä oikeudella sinä ihan mieheltäsi lupaa kysymättä YKSIN päätit illalla että kivet pitää viedä ulos? Ja käytit jopa uhkailua ja kiristystä saadaksesi tahtosi läpi vaikka kaikki muut perheenjäsenet olisivat halunneet pitää kivet sisällä edes yhden yön.
Olisin perustellut miehelle, miksi ei ole minusta hyvä idea, eli miksi mä en halua niitä sisään. Se ei ole kielto, se on mun mielipide asialle. Sen jälkeen mies voi perustella, miksi on parempi, että ne tulevat sisälle. Syitä, joita en keksi moniakaan vs. leikitään niillä pihalla.
Sanoin syyni siinä miehelle (tosin kiukkuisesti) mutta mies ei halunnut neuvotella. Silloin vittuunnuin ja aloin kiukutella.
ap
Mä olin tuossa sata kertaa järkevämpi kuin mies, ei tule ikävä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, joka ei sekoa isyyteen noin pahasti, että järki katoaa, ois kiva.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka ei sekoa isyyteen noin pahasti, että järki katoaa, ois kiva.
ap
Nainen, joka ei ole seko jo lapsesta asti, ois kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka ei sekoa isyyteen noin pahasti, että järki katoaa, ois kiva.
apNainen, joka ei ole seko jo lapsesta asti, ois kiva.
Mä en tuossakaan ollut todellakaan mikään seko :)
ap
No, onhan se kivaa, tietenkin, miten mies välittää lasten ilosta, totta kai itsekin, mutta se, mikä vitutti, oli se, ettei arvostanut kotiamme samoin kuin mä. Sinne nyt likaisia teräviä kiviä, hyi helv...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka ei sekoa isyyteen noin pahasti, että järki katoaa, ois kiva.
apNainen, joka ei ole seko jo lapsesta asti, ois kiva.
Mä en tuossakaan ollut todellakaan mikään seko :)
ap
Olet ollut mt-ongelmainen jo lapsena. Jollet tätä hyväksy, niin et tule koskaan parantumaan, vaikka kuinka kävisit terapeutilla monia vuosia tästä eteenpäin. Päässäsi on vain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se kivaa, tietenkin, miten mies välittää lasten ilosta, totta kai itsekin, mutta se, mikä vitutti, oli se, ettei arvostanut kotiamme samoin kuin mä. Sinne nyt likaisia teräviä kiviä, hyi helv...
ap
Kotiinne ei ollut muutenkaan siisti, mitä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se kivaa, tietenkin, miten mies välittää lasten ilosta, totta kai itsekin, mutta se, mikä vitutti, oli se, ettei arvostanut kotiamme samoin kuin mä. Sinne nyt likaisia teräviä kiviä, hyi helv...
ap
Mutta oletko koskaan kokeillut keskustelua maksamakkarakeittoaterian äärellä. Se voisi tosiaan olla avuksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se kivaa, tietenkin, miten mies välittää lasten ilosta, totta kai itsekin, mutta se, mikä vitutti, oli se, ettei arvostanut kotiamme samoin kuin mä. Sinne nyt likaisia teräviä kiviä, hyi helv...
apKotiinne ei ollut muutenkaan siisti, mitä väliä?
No just siks. Väsynyt siivoamiseen jo muutenkin, tartteeko asioita tuolla pahentaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ikää ap:llä on????? max. 15 v ja provo.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tuossa sata kertaa järkevämpi kuin mies, ei tule ikävä.
ap
Kyllä joo, lasten uhkaaminen hylkäämisellä, raivoaminen ja kiristys on aina niin järkevää toimintaa...
Ap on ilmeisesti tunnettu palstalla, mutta itse näin ensi kertaa tätä lukeneena sanoisin sinulle ap. Että vaikka meidän eletty elämä vaikuttaa vahvastikin siihen millaisia me ollaan, niin kun ollaan aikuisia, sinä voit muuttaa vain ja ainoastaan itseäsi. Ja sinun onni on vain ja ainoastaan sinun omalla vastuulla. Onnea ei voi löytää etsimällä muiden virheitä tai odottamalla että muut toimivat sinun haluamallasi tavalla tai pyytävät anteeksi silloin kun sinä haluat.
Suosittelisin, että lähdet ulos lenkille, jätät kännykän kotiin. Mietit siellä raikkaassa ulkoilmassa, mikä sinulle on tärkeää elämässä ja miten sen voit saavuttaa ilman että yrität muuttaa muita kuin itseäsi. Ehkä se vaatii sitä, että suljet joitain ihmisiä pois elämästäsi ja päästät katkeruudesta irti. Ehkä se vaatii sitä, että kohtelet muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä se vaatii sitä, että katsot joitain asioita välillä läpi sormien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nythän olet päässyt tavoitteeseesi. Sinähän vihaat äitiäsi, joten nyt sinun on hyvä laittaa välit poikki kotonaan. Ja sen jälkeen voit lakata jankkaamisen asiasta tällä palstalla. Win win!
Ei tämä ole tavoitteeni, vaan se, että äitini rakastaisi minua. Sanoisi näissä kohdissa mitä pitääkin. Eli että ai, anteeksi, että syytin sinua jne.
Voi hyvät syssykät sentään, tätä ihmismieltä.
Montako kertaa sinä olet pahoittanut äitisi mielen ja montako kertaa on tullut pyydettyä anteeksi.
Jätä jo äitisi rauhaa ja anna hänen elää elämäänsä, ilman, että olisit riippakivenä. Ei mahda olla sinunkaan elämä olla ilon ja onnen täyteinen, kun saat tuostakin riidan sepitettyä.
Jos olen ollut väärässä jossain asiassa äidin suhteen, olen myöntänyt sen kyllä.
apOletko sinä pyytänyt äidiltäsi anteeksi sitä, että miehesi kanssa jouluna riideltyäsi soitit äidillesi, ja sotkit hänet asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, ja pilasit hänen joulunsa?
En usko. Normaali aikuinen ihminen ei muuten kerro vanhemmilleen erimielisyyksistään puolisonsa kanssa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Jos haluat oikeasti parantaa suhdetta äitiisi, ota tavaksi soittaa kerran viikossa. Et yhtään useammin. Silloin kysyt äitisi kuulumiset, ja kerrot lastesi kuulumiset. Positiivisessa sävyssä. Omasta elämästäsi älä valita. Jos tarvitset tukea, hanki se muualta. 70-vuotiaan ei tarvitse enää olla aikuisen lapsensa tukihenkilö. Nyt on aika, jolloin sinun kuuluu tukea äitiäsi. Jollet siihen pysty, anna äitisi olla rauhassa.
Eikä äitini pannut pahakseen sitä, että soitin. Hän luuli auttavansa mua valehtelemalla mulle.
apTässä osuit nyt vihdoin asian ytimeen. Äitisi luuli auttavansa sinua. Hän siis halusi auttaa sinua ja hän tarkoitti hyvää. Ja tästä kiitokseksi sinä olet neljä päivää palstalla haukkunut ja solvannut äitiäsi. Ja juuri tätä sinut on moni ihminen yrittänyt saada käsittämään; että äitisi yritti lohduttaa sinua, hän halusi sinulle hyvää. Ja kiitoksena äitisi hyväntahtoisuudesta sinä olet kohdellut häntä kuin saastaa, olet kiukutellut hänelle kuin pikkulapsi näkemättä itsessäsi ja omassa käytöksessäsi mitään vikaa. Ja olet toki myös haukkunut pataluhaksi jokaisen, joka on yrittänyt saada sinut käsittämään tämän. Ja vieläkin kitiset ja vaadit äidiltäsi anteeksipyyntöä.
Ei millään pahalla, mutta olisiko nyt sinun aiheellista ottaa luuri kauniiseen käteen ja pyytää anteeksi äidiltäsi? Sinä tässä nyt kuitenkin olet hyvin epäreilusti ja ilkeästi häntä kohdellut. Jospa sinulla sitten vielä olisi äiti, jos alkaisit itse käyttäytymään tavalla, mitä häneltä vaadit?
Voi kulta pieni, kun se menee ohi sinulta, että tämä hellittelemäsi vanha avulias rouva on läpi elämänsä kieltänyt koskaan olevansa väärässä, tehneensä virheitä, läpi kaiken mun lapsuuteni ja kasvuni. Ja koska virheen syyllinen on silti pitänyt jo luonnonlakienkin mukaan olla olemassa, niin kukas se sitten on? Kuinka monta jää yh-äiti-tytär -parista jäljelle sopivia syyllisiä?
ap
Minä en ole puhunut mitään sinun lapsuudestasi. Tarkoitin nyt ihan tätä jouluepisodia, jossa soitit äidillesi tukea saadaksesi ja hän yritti sinua lohduttaa ja tukea, mutta sinä et hänen pyrkimyksiään arvostanutkaan. Normaali ihminen ymmärtäisi, että hyvä tarkoitus on se mikä merkkaa, vaikka toteutus kömpelöä olisikin. Mutta sinä et muuhun ole kyennyt kuin äitisi rankaisemiseen hänen hyväntahtoisuudestaan.
Vastauksesi kyllä kertoo karua kieltä itsekkäästä asenteestasi. Äitisi pitäisi pyydellä anteeksi jokaista sinun lapsuudessasi tekemäänsä virhettä, mutta sinä et itse suin surminkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi edes tätä viimeistä tekemääsi vääryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka ei sekoa isyyteen noin pahasti, että järki katoaa, ois kiva.
apNainen, joka ei ole seko jo lapsesta asti, ois kiva.
Mä en tuossakaan ollut todellakaan mikään seko :)
apOlet ollut mt-ongelmainen jo lapsena. Jollet tätä hyväksy, niin et tule koskaan parantumaan, vaikka kuinka kävisit terapeutilla monia vuosia tästä eteenpäin. Päässäsi on vain vikaa.
Totta. Äitisi on ”syyllinen” vain siihen, ettei ole osannut hakea apua sun järjetttömiin kiukkukohtauksiin. Sinä olet sairas, ei äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ilmeisesti tunnettu palstalla, mutta itse näin ensi kertaa tätä lukeneena sanoisin sinulle ap. Että vaikka meidän eletty elämä vaikuttaa vahvastikin siihen millaisia me ollaan, niin kun ollaan aikuisia, sinä voit muuttaa vain ja ainoastaan itseäsi. Ja sinun onni on vain ja ainoastaan sinun omalla vastuulla. Onnea ei voi löytää etsimällä muiden virheitä tai odottamalla että muut toimivat sinun haluamallasi tavalla tai pyytävät anteeksi silloin kun sinä haluat.
Suosittelisin, että lähdet ulos lenkille, jätät kännykän kotiin. Mietit siellä raikkaassa ulkoilmassa, mikä sinulle on tärkeää elämässä ja miten sen voit saavuttaa ilman että yrität muuttaa muita kuin itseäsi. Ehkä se vaatii sitä, että suljet joitain ihmisiä pois elämästäsi ja päästät katkeruudesta irti. Ehkä se vaatii sitä, että kohtelet muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ehkä se vaatii sitä, että katsot joitain asioita välillä läpi sormien.
No mä vain haluaisin, että mua kohdeltaisiin reilusti. Ei ole vaikeaa tietää, kumpi oli ensin, muna vai kana. Koska äitini kohtelee minua epäoikeudenmukaisesti se on synnyttänyt minussa paljon epäoikeudenmukaisuutta, ja mä huomaan vasta kunnolla nyt aikuisena, missä asioissa mua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Menen sanomaan siitä kohtelijalle, toiveena tietenkin, että näin ei jatkuisi. Niin onhan se nyt ihan järkyttävää, kun he osoittavatkin minulle, että se ei ole vahinko. Heille on edelleen tärkeää kohdella minua epäoikeudenmukaisesti. Ei mulla ole tässä muita, joiden puoleen kääntyä, kun läheiseni ns. kiusaavat, ei keitään, jotak olisivat sen terveempiä, joihin luottaisin.
Äitini on epäreilu, kun hautoo siellä kostoa siitä, että mä olen estänyt miestä ja lapsia menemästä luokseen. Hän hautoo siitä kostoa minulle, oikeuttaa sillä sen, että saa syyttää minua, vaikka mä miten rakastaisin äitiäni, en vain halua tulla hänen satuttamakseen ja tällä tarkoitan sitä, etttä vedin rajan: en tule luoksesi, jos valehtelet siitä, mitä mieheni sanoi mulle lapseeni suhtautumisestani.
Toivoisin kaikkien muidenkin katsovat tätä tilannetta kuin kenen tahansa tilannetta, ja miettivän, mitä väärää mä tässä olen tehnyt.
Koitan tulla kohdelluksi oikein, niin, ettei väärin kohtelemiseni nostattaisi halua satuttaa toisia. Siinä olen epäonnistunut, mutta tarvitsen muita, ei mulle ole ensimmäinen vaihtoehto jäädä joksikin erakoksi. Siksi taistelen ohjatakseni äitiänikin käyttäytymään niin, että häntä voisi rakastaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Anna pillua vitun luuseri!