Olen itkenyt tänään jo tunnin ja ketään perheenjäsentäni ei kiinnosta

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Ei auta tämä sinunkaan paskasuoltosi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on jotenkin vaikea ymmärtää ihmisiä jotka itkevät saadakseen sääliä. Jos pääongelma ei ole itse kipu, vaan se ettei sillä saa riittävästi ja toivotun kaltaista huomiota, niin siihen voi olla ihan syynsä miksei asiaan reagoida.

Tiedoksesi että ihmiset itkevät yleensä pahaa oloaan, pahaa mieltään. Ei tavoitehakuisesti halutakseen huomiota tai sääliä. Sääli on sitäpaitsi aika vastenmielistä. Oikea empatia, ymmärtäminen, välittäminen ja lohduttaminen ovat sitä mitä toisen itkiessä lähinnä olisi hyvä toimittaa. Miksi sinun on vaikea ymmärtää henkistä kipua, pahaa mieltä, itkua? Nämä ovat ihan ihmisyyden peruspalikoita. On itse asiassa aika huolestuttavaa jos et pysty ymmärtämään. Monet myös  itkevät ihan yksin ollessaan, etkä sinä koskaan itke?

Näin juuri. Nää kommentoijat on ihan psykopaatteja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde menemään. Sun perheesi on syypää ongelmiisi. Älä anna itsestäsi jos et saa mitään vastineeksi.

En pääse vielä kotiin kun täältä ei kulje julkisia ja kyyti vasta parin päivän päästä...

Yritä jaksaa. Kun pääset sieltä, mieti tarkkaan kannattaako mennä enää takaisin.

Samaa mieltä. Toki voi olla, että vanhemmat katsovat asioita aivan eri perspektiivistä ja oikeasti haluavat pohjimmiltaan vain hyvää. Mutta voi myös olla, että ovat oikeasti pahoja. Omaa elämää ei sen vuoksi kannata pilata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde menemään. Sun perheesi on syypää ongelmiisi. Älä anna itsestäsi jos et saa mitään vastineeksi.

En pääse vielä kotiin kun täältä ei kulje julkisia ja kyyti vasta parin päivän päästä...

Yritä jaksaa. Kun pääset sieltä, mieti tarkkaan kannattaako mennä enää takaisin.

Samaa mieltä. Toki voi olla, että vanhemmat katsovat asioita aivan eri perspektiivistä ja oikeasti haluavat pohjimmiltaan vain hyvää. Mutta voi myös olla, että ovat oikeasti pahoja. Omaa elämää ei sen vuoksi kannata pilata.

Ai se sulle riittää, että toiset haluavat hyvää, jos eivät ymmärrä, että eivät sitä tee, vaan pahaa?

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Kannattaa miettiä tarkkaan kuinka paljon kuormittaa läheisiään. Itse väsyin ja masennuin pahasti jatkuvasta läheisen ahdinkonsa ruikutuksesta enkä ala enää sijaiskärsijäksi. Itsekkin olen masentunut, kärsin ties mistä häiriöstä ja olen hautonut itsemurhaakin, mutta en menisi mädättämään perhesuhteitani näiden asioiden liiallisella jankkaamisella. Vaikutat keskenkasvuiselta teiniltä joka ei näe metsää puilta, vain oman ikävän kuplansa ja imee alakuloisella asenteellaan mehut ympäristöstäänkin. Yritä joskus tsempata, voit yllättyä positiivisesti. Jos ei muu auta oikea osoite on ammattiauttaja tai laitos. Ja jos itsesi tapat tee se edes muulloin kuin perhejouluna kotijärveen. Pahimmalla ahdingon hetkelläkin kannattaa yrittää ajatella myös järjellä, ellei sen olemassaolo ole jo unohtunut. Ei herran jumala miten itsekästä!

voimia ja parempi elämä kirjoitti:

Hanki oma asunto ja luovu perheenjäsenistä jotka eivät arvosta sinua. Lyttääminen on henkistä väkivaltaa, joka rikkoo toista. Yhteyden voi pitää etäämmällä perheeseen ja keskittyä muihin asioihin, ihmisiin elämässä. Empatia ja ymmärrys puuttuu joiltakin ihmisiltä (perhe), älä hukkaa sellaisiin aikaasi, kun totuus nyt paljastui. Kriisipuhelin ja kriisikeskus voivat helpottaa pahimpaan tilaan. Omia asioitaan ei kannata muutenkaan kertoa empatiakyvyttömille ja asiasta mitään ymmärtämättömille, empaattiset löytyvät muualta. Itsekseenkin voi asioita ajatella. Et ole sitä mitä joku toinen sanoo, vaan miten itse ajattelet, sinussa on paljon hyviä puolia. Luota itseesi ja positiivisuuteen. Surut voi surra pois ajan kanssa

ON JO OMA KÄMPPÄ. Pitääkö se kirjottaa vielä montakin kertaa. Jos ei viitsi lukea vastauksia ei kannata kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talomme lähellä on järvi. Äsken tuijotin järveä ja ajattelin että kun perheeni lähtee illalla vierailulle, minä menen järvelle ja hukuttaudun.

Ap

Aika vihamielinen teko sinulta. Lapsellinen myös tyyliin siitähän saatte, ähä ähä. Kotijärvi ikuisesti pilalla.

Ei ole kosto. En vain keksi muuta tapaa. Minä olen ikuisesti pilalla. Kuka haukkuu lapsensa paskaksi jos muka välittää. Ei kukaan. Ei kukaan.

Älä anna yhden  tai kahden ihmisen mielipiteen määrittää arvoasi  ihmsenä.Et sinä ole pilalla jos joku  purkaa huonoa tuultaan sinuun. Jos vanhempasi haukkuu sinua, älä  altista itseäsi jatkossa tälle vanhemmalle. Valintoja tulee kritisoitua mutta paskaksi haukkuminen on ylimitoitettua.

Mietipä niitä ystäviäsi jotka sinusta välittävät. Mieti että sinulla on oikeus elää käymättä paikassa jossa sinua kohdellaan niin että siitä tulee paha mieli.Ota hajurako kotiin ja itsenäisty. Sinä et ole pilalla, ei ihmistä pilaa jonkun toisen huono päivä. Koita  hommat kyyti veks kotoa tavalla tai toisella ja mene vaikka  nykyisen kotipaikkakuntasi kriisipäivystykseen purkamaan tuo.

Sä selviät. Mulle myös sanottiin ettei musta tule mitään ja olen varsinainen turhake mutta minäpä nauran viimeiseksi. Ei se joka niin sanoi ja jolle kävi  huonosti. Minä elän, minä voin hyvin, minä  pystyn auttamaan muita. Elämä on otettava päivä kerrallaan. Silleen siitä  selviää, pienin askelin ja pienin välitavoittein. Sinä  selviät.

Mitä tarkoitat että paskaksi haukkuminen on ylimitoitettua? Väität, että ap liioittelee, vai? Millä oikeudella?

Minulle ei  tulisi mieleenikään haukkua omaa lastani paskaksi. Tuollaisen termin käyttäminen omasta lapsesta tai kenestä tahansa on ylimitoitettua. Luepa teksti uudelleen, missään en väitä että ap liioittelee vaan totean että  tuollaisen termin käyttäminen omasta lapsesta on liikaa.Lapsen valintoja voi kritisoida käyttämättä moisia termejä. Kirjoitukseni ei olllut suunnnattu sinulle joten älä tulkkaa sitä omista lähtökohdistasi.

Tämä on keskustelupalsta, jossa altistut muidenkin mielipiteille, kuin omillesi. Ja halusin vain tarkistaa, mitä tarkoitit. En oikein ymmärrä, mitä se, miten sinä toimisit liittyy tähän? Kolmannekseen et oikeastaan tuominnut kuitenkaan paskaksi haukkumista, ja syntyi kuva, että et sitä edes usko.

En ole edellinen, mutta ei syntynyt. Aiempi viesti oli ihan selvä: että oman lapsen haukkuminen paskaksi on aina väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

Onhan se nyt todella kamalaa, kun oma veli sanoo sinusta ikäviä asioita, etenkin jos ne eivät ole totta. Taidatkin olla kunnon psykopaatti, kun ei sinua hetkauta. Katsos normaalilla tunne-elämällä varustettua ihmistä sellainen sattuu, että toinen ajattelee hänestä pahaa.

Ei vaan normaalilla tunne elämällä oleva ihminen kykenee suodattamaan ja ymmärtämään ettei kaikki mikä ääneen sanotaan ole totta ja osaa suhteuttaa asiat. Hän tietää itse, eikä annan omien tunteiden olla muiden vietävissä ja muutamalla sanalla muutettavissa. Se ei ole normaalia, että kaikesta loukkaannutaan ja jauhetaan vuosia.

En ole psykopaatti, vaan ymmärrän, että ihmiset sanovat vihoissaan, piloillaan, ajankuluksi vaikka mitä. Ilman mitään syvällisempää tietoa. Eivät he mitään psykologeja ole. Aivan kuten sinä. Väität minua psykopaatiksi? Jos reagoisin kuin sinä parkuisin ja miettisin tätä nyt vuosia. Mutta normaalit ihmiset, normaalisti, ajattelisivat, että mitä tuokin kuvittelee tietävänsä minusta? Lukenut muutama rivi ja vetää heikoilla tiedoilla todella pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Miksi minun pitäisi antaa jonkun tollaisen mennä ihon alle? Pelkkää pahantahtoista sonnanjauhantaa.

Ja jos nyt joku paha sanan jonkun veljen suusta on sinusta ihan kauhea asia, niin turkippa vaikka Intian katulasten kohtaloita ja saat sinäkin oikeat mittasuhteet kauheille asioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Sekö ei ole kamala kohtalo että äidin miesystävät piesseet ja traumatisoineet ja periaatteessa kasvattanut itse itsensä teininä koska vanhemmat eivät olleet läsnä henkisesti tai fyysisesti. Siihe on ihan syy miksi olen muuttanut nuorena pois kotoa...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Kannattaa miettiä tarkkaan kuinka paljon kuormittaa läheisiään. Itse väsyin ja masennuin pahasti jatkuvasta läheisen ahdinkonsa ruikutuksesta enkä ala enää sijaiskärsijäksi. Itsekkin olen masentunut, kärsin ties mistä häiriöstä ja olen hautonut itsemurhaakin, mutta en menisi mädättämään perhesuhteitani näiden asioiden liiallisella jankkaamisella. Vaikutat keskenkasvuiselta teiniltä joka ei näe metsää puilta, vain oman ikävän kuplansa ja imee alakuloisella asenteellaan mehut ympäristöstäänkin. Yritä joskus tsempata, voit yllättyä positiivisesti. Jos ei muu auta oikea osoite on ammattiauttaja tai laitos. Ja jos itsesi tapat tee se edes muulloin kuin perhejouluna kotijärveen. Pahimmalla ahdingon hetkelläkin kannattaa yrittää ajatella myös järjellä, ellei sen olemassaolo ole jo unohtunut. Ei herran jumala miten itsekästä!

Lol, joo just kusipää. Ainoa keskenkasvuinen vauva tässä olet sinä ja kaltaisesi. En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

En jaksa huutaa ja he eivät tee muuta kuin huutavat kommenttinsa. Minä vetäydyn pois tilanteesta.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Sekö ei ole kamala kohtalo että äidin miesystävät piesseet ja traumatisoineet ja periaatteessa kasvattanut itse itsensä teininä koska vanhemmat eivät olleet läsnä henkisesti tai fyysisesti. Siihe on ihan syy miksi olen muuttanut nuorena pois kotoa...

Ap

Miksi sitten olet nyt vanhempiesi luona? Vaikka ihan hyvin tiedät, millaista siellä on? Vanhempasi o vat toimineet väärin, se on ihan selvä. Mutta et sinäkään toimi oikein mennessäsi sinne takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Sekö ei ole kamala kohtalo että äidin miesystävät piesseet ja traumatisoineet ja periaatteessa kasvattanut itse itsensä teininä koska vanhemmat eivät olleet läsnä henkisesti tai fyysisesti. Siihe on ihan syy miksi olen muuttanut nuorena pois kotoa...

Ap

Miksi sitten olet nyt vanhempiesi luona? Vaikka ihan hyvin tiedät, millaista siellä on? Vanhempasi o vat toimineet väärin, se on ihan selvä. Mutta et sinäkään toimi oikein mennessäsi sinne takaisin. 

Olisin ollut yksin vaan kotona kun kaveritkin lähtivät kotipaikkakunnilleen... muttajuu en tule enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vielä tekisi mieli sanoa, että miten tyhmiä jotkut ovat. Mites joku nainen antaa aikuisen miehen hakata itseään? Mitä? Syytätkö sä siinäkin sitä naista, muttet hakkaajaa? Ap on vielä lapsi "hakkaajille". Mene sä puolustautumaan, kun henkilöt, joihin ainoastaan maailmassa voit luottaa sylkevät sun päällesi.