Olen itkenyt tänään jo tunnin ja ketään perheenjäsentäni ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

En mollannut. Aloittavan toive on ihan normaali. Suurimmalla osalla on välittävä ja rakastava perhe. On ihan normaalia toivoa, että itselläkin olisi. Varsinkin, jos näin joulun aikaan on kuullut kavereiltaan tai lukenut somesta tai blogeista ihanista perhejouluista. Jos oma perhe kuitenkin on erilainen, niin vaikka toivoisi miten, eivät he muutu toisenlaisiksi. On siis ihan oman mielenterveyden kannalta järkevää olla realisti ja ymmärtää, että juuri nämä ihmiset eivät tule muuttumaan. Jos haluaa välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, heidät pitää etsiä jostain muualta kuin juuri tästä perheestä. 

Häh, ehkä tässä nyt ei ihan ole kyse vain tästä joulusta. Oikeasti, onko suurimman osan ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia ja sillä itselleen pointseja keräilevien ihmisten tajunnan taso tällä korkeudella? Apuuuva.

Ei varmasti olekaan kyse vain joulusta, mutta tämä joulu nyt sattuu olemaan meille suomalaisille aikaa, jolloin tällaiset asiat korostuvat. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli ap ei aseta rajoja, hänen huono kohtelunsa tulee jatkumaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet katkaisemaan kokonaan välinsä vanhempiinsa ja/tai sisaruksiinsa, koska ovat ymmärtäneet, että eivät nämä ihmiset muutu. Silloin ainoa järkevä ratkaisu on olla mahdollisimman vähän tekemisissä itselleen haitallisten ihmisten kanssa. Eikä mennä uudelleen ja uudelleen huonosti kohdeltavaksi. Ei keuhkoahtaumatautikaan parane tupakoinnin lopettamisella, mutta ei silti ole järkevää jatkaa tupakointia. 

No millä hän niitä rajoja asettaa, kun sen ne itsemurhaan läheisensä ajavat nimenomaan usein estävät syyllistyksellä ja manipuloinnilla?

Rajoja asettaa juuri siten, että ei vietä enää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttävät henkistä väkivaltaa. Tässä on kyse aivan samanlaisesta ilmiöstä kuin fyysisessä väkivallassakin. Et kai sinäkään kehota toistuvasti turpaansa saanutta ihmistä palaamaan väkivaltaisen puolisonsa luokse? Ja kyllä, myös fyysistä väkivaltaa käyttävät syyllistävät ja manipuloivat. Ei väkivallan kierteeseen ole muuta ratkaisua kuin jättää elämästään ihmiset, jotka käyttävät - henkistä tai fyysistä - väkivaltaa. 

Onpa tyhmä neuvo, tiedät varmaan, ettei parisuhde väkivaltaa olisi, ellei uhri palaisi tekijän luo. Mitens ratkaiset oikeasti ongelman? Et ratkaise.

Omalla kohdallani ratkaisin niin, että en palannut takaisin väkivaltaisen puolison luokse. Olen elänyt sen jälkeen oikein hyvää elämää. 

Puolikas opamox (reseptillä lääkäriltä) ensihätään ja sitten juttelemaan luotettavalle taholle. Listatkaa suurimmat aiheet ja lähtekää pohtimaan niihin askelkuvioita.

Arjen rutiinit kuntoon ja kivoja ilonlähteitä pitkin viikkoa sinne tänne. Armoa itselle❤️ Ja vanhemmille.. Ihmisiä hekin nääs.

Toiv auttaa jotain. Itsellä ollu saman ikäisenä (ja yhä toisinaan) samanlaista. Ei ole helppoa kasvaa ihmisenä. On niin paljon kaikkea mistä kipuilla.

Voimia!!

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Miksi et käytä lääkkeitä???

Yhyy yhyy.

Kurkkaapa ap jossain välissä You tubesta sellaisen henkilön kuin JP Sears videoita. Osa niistä on parodioita, mutta varsinkin vanhemmissa videoissa käsitellään psykologisia aiheita, joista ainakin itselle on ollut apua itsenäistymisprosessissa. Onkohan se kanava nimellä Awaken with JP Sears. Ne parodiatkin on moni mahtavaa huumoria!

*halaus*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Miksi et käytä lääkkeitä???

Lääkkeetkö muka ap:tä rakastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Miksi et käytä lääkkeitä???

Lääkkeetkö muka ap:tä rakastaa?

Ohis..lääkkeet eivät tietenkään rakasta. Lääkkeet kuitenkin voivat vähentää masennusoireita ja se taas auttaa ap:tä tapaamaan muita ihmisiä ja kenties löytämään ihmisiä, jotka rakastavat häntä. Rakastavaa lapsuudenperhettä hän ei tule koskaan saamaan. Ei lääkkeillä eikä ilman. Ikävä kyllä. On vain mietittävä, voisiko joku muu rakastaa. 

):

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Miksi et käytä lääkkeitä???

Lääkkeet eivät muuta menneisyyttäni tai suhtautumistani siihen. Käyn aktiivisesti erilaissa hoidoissa kylläkin. Söin lääkkeitä koko nuoruuteni niin paljon että aamulla ei ylös päässyt kun jatkuvasti huono olo lääkkeistä. Jatkuva pyörtyilyä ja mitään ei saanut aikaan. Nyt parempi olla fyysisesti ja saan enemmän aikaan kun en syö lääkkeitä. Lääkärini seisoo myös tämän takana. Ja aloin kuntoutumaankin vasta kun lääkkeet lopetin. Sitä ennen olin aivan täysin toimintakyvytön. Joten ei lääkkeitä kiitos.

Ap

Itsaria oikeasti suunnitteleva ei sitä huutele muille. Eikä masentunu heilu palstoilla eikä netissä ylipäätään. Haet vain huomiota. Jos oikeasti suunnittelisit itsaria et sä sitä huutelis. Haet vain huomiota ei muuta. Mun kaveri tappo ittensä joku aika sit. Masennusta jne. Ei se kenellekkään huudekku itsemurha aikeistaan. Koska jos haluaa elämänsä päättää ei sitä.huutele ettei sitä kukaan estä. Haet vain huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Miksi et käytä lääkkeitä???

Lääkkeetkö muka ap:tä rakastaa?

Ohis..lääkkeet eivät tietenkään rakasta. Lääkkeet kuitenkin voivat vähentää masennusoireita ja se taas auttaa ap:tä tapaamaan muita ihmisiä ja kenties löytämään ihmisiä, jotka rakastavat häntä. Rakastavaa lapsuudenperhettä hän ei tule koskaan saamaan. Ei lääkkeillä eikä ilman. Ikävä kyllä. On vain mietittävä, voisiko joku muu rakastaa. 

Kannattaa pyrkiä rakastamaan itse itseään. Lääkkeitä ei kannata ottaa muka jonain helppona oljenkortena. Ne eivät ole ratkaisu, ellei ole jotenkin ihan aivokuolleessa tilassa.

Lääkärit kannustaa lääkkeisiin masennuksessa. Miljoonabisnes. Että juu. Älä esitä ja itke täällä feikki masennustasi

Vierailija kirjoitti:

Itsaria oikeasti suunnitteleva ei sitä huutele muille. Eikä masentunu heilu palstoilla eikä netissä ylipäätään. Haet vain huomiota. Jos oikeasti suunnittelisit itsaria et sä sitä huutelis. Haet vain huomiota ei muuta. Mun kaveri tappo ittensä joku aika sit. Masennusta jne. Ei se kenellekkään huudekku itsemurha aikeistaan. Koska jos haluaa elämänsä päättää ei sitä.huutele ettei sitä kukaan estä. Haet vain huomiota.

Kuunnelkaa tätä! Hänen sanomansa on, että ap:n tulisi vain olla hiljaa ja tehdä itsari, niin kuin hänen ystävänsä teki, joka ei vaivannut muita huomiontarpeellaan!

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Miksi et käytä lääkkeitä???

Lääkkeetkö muka ap:tä rakastaa?

Ohis..lääkkeet eivät tietenkään rakasta. Lääkkeet kuitenkin voivat vähentää masennusoireita ja se taas auttaa ap:tä tapaamaan muita ihmisiä ja kenties löytämään ihmisiä, jotka rakastavat häntä. Rakastavaa lapsuudenperhettä hän ei tule koskaan saamaan. Ei lääkkeillä eikä ilman. Ikävä kyllä. On vain mietittävä, voisiko joku muu rakastaa. 

Kannattaa pyrkiä rakastamaan itse itseään. Lääkkeitä ei kannata ottaa muka jonain helppona oljenkortena. Ne eivät ole ratkaisu, ellei ole jotenkin ihan aivokuolleessa tilassa.

No tuo on ihan totta. Ja tässähän nyt selvisi sekin, että lääkärikin on samaa mieltä lääkkeettömyydestä. Minäkin käsitin aiemmin, että ap ei halua käyttää lääkärin määräämiä lääkkeitä. Ja mitä tulee tuohon itsensä rakastamiseen, niin se ei ainakaan onnistu, jos toistuvasti hakeutuu henkistä väkivaltaa käyttävien ihmisten seuraan. Päinvastoin, pahentaa vain tilannetta.

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Miksi et käytä lääkkeitä???

Lääkkeetkö muka ap:tä rakastaa?

Ohis..lääkkeet eivät tietenkään rakasta. Lääkkeet kuitenkin voivat vähentää masennusoireita ja se taas auttaa ap:tä tapaamaan muita ihmisiä ja kenties löytämään ihmisiä, jotka rakastavat häntä. Rakastavaa lapsuudenperhettä hän ei tule koskaan saamaan. Ei lääkkeillä eikä ilman. Ikävä kyllä. On vain mietittävä, voisiko joku muu rakastaa. 

Kannattaa pyrkiä rakastamaan itse itseään. Lääkkeitä ei kannata ottaa muka jonain helppona oljenkortena. Ne eivät ole ratkaisu, ellei ole jotenkin ihan aivokuolleessa tilassa.

No tuo on ihan totta. Ja tässähän nyt selvisi sekin, että lääkärikin on samaa mieltä lääkkeettömyydestä. Minäkin käsitin aiemmin, että ap ei halua käyttää lääkärin määräämiä lääkkeitä. Ja mitä tulee tuohon itsensä rakastamiseen, niin se ei ainakaan onnistu, jos toistuvasti hakeutuu henkistä väkivaltaa käyttävien ihmisten seuraan. Päinvastoin, pahentaa vain tilannetta.

Se on totta. Ilman muuta kannustan minäkin jyrkästi että et ap vietä aikaa perheesi kanssa, tiedän vain itse miten vaikeaa se on, kun mukana on monia tasoja ongelmaa. Ap mainitsi auttaneensa perhettään, sekin on usein sellainen asioiden vyyhti, jossa olet hyväksytty mutta sitten poljettu. Onnistua irrottautumaan tarvitsee todella paljon tukea, ja toivoisin, ettei kukaan kuittaa tätä että et vain ole perheesi kanssa tekemisissä, ja sillä hyvä, koska kun ei oikeasti saa apua ajautuukin helposti takaisin perheeseen.... been there, siksi näen, että ap:kin on riskissä olla. En siis sano, että on, mutta siltä varalta. Paljon enemmän apua tarvitaan ja ap:n tulee "muita ajattelematta" hakea sitä. Eli perheen avuntarve syrjään ja syyllisyydentunnot pois.

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Vierailija kirjoitti:

Itsaria oikeasti suunnitteleva ei sitä huutele muille. Eikä masentunu heilu palstoilla eikä netissä ylipäätään. Haet vain huomiota. Jos oikeasti suunnittelisit itsaria et sä sitä huutelis. Haet vain huomiota ei muuta. Mun kaveri tappo ittensä joku aika sit. Masennusta jne. Ei se kenellekkään huudekku itsemurha aikeistaan. Koska jos haluaa elämänsä päättää ei sitä.huutele ettei sitä kukaan estä. Haet vain huomiota.

Mistä sinä tiedät huuteliko ystäväsi nimettömänä keskustelupalstalla, muutenkin vaikutat olevan ärsyttävä vittuilija jolta ei olisi apua herunut. Ehkä siksi ei mitään aikeistaan sinulle puhunut.

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.