Olen itkenyt tänään jo tunnin ja ketään perheenjäsentäni ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talomme lähellä on järvi. Äsken tuijotin järveä ja ajattelin että kun perheeni lähtee illalla vierailulle, minä menen järvelle ja hukuttaudun.

Ap

Aika vihamielinen teko sinulta. Lapsellinen myös tyyliin siitähän saatte, ähä ähä. Kotijärvi ikuisesti pilalla.

Ei ole kosto. En vain keksi muuta tapaa. Minä olen ikuisesti pilalla. Kuka haukkuu lapsensa paskaksi jos muka välittää. Ei kukaan. Ei kukaan.

Äkkipikaistuksissaan monikin sanoo aivan luokatonta. Katuu jälkeenpäin.

Ai katuu? Eipä kuitenkaan myönnä olleensa väärässä. Ja toinen kärsii eliniän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vielä tekisi mieli sanoa, että miten tyhmiä jotkut ovat. Mites joku nainen antaa aikuisen miehen hakata itseään? Mitä? Syytätkö sä siinäkin sitä naista, muttet hakkaajaa? Ap on vielä lapsi "hakkaajille". Mene sä puolustautumaan, kun henkilöt, joihin ainoastaan maailmassa voit luottaa sylkevät sun päällesi.

Niitä hakattuja naisiakin kehotetaan eroamaan. Aivan kuten ap:tä on  tässä ketjussa useaan otteeseen kehotettu lähtemään perheensä luota.

Se ei vain ratkaise ongelmaa vain se eroaminen, varsinkaan kun on kyse lapsesta, ei muualla kuin sen hakkaajan kanssa kasvaneesta aikuisesta.

Jostain se ratkaiseminen nyt kuitenkin on aloitettava.

Näin vanhempana kuin ap tiedän, että pelkkä aloittaminen, mikä on sinun neuvosi, ei riitä. Pitää ajatella pidemmälle näissä neuvoissa.

Miten onnistuit vetämään tuosta lauseesta johtopäätöksen, että jostain aloittaminen on lopullinen ratkaisu? Alku on alku. Ensi otetaan ammus pois haavasta ja sitten parannutaan ja lopulta kuntoutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vielä tekisi mieli sanoa, että miten tyhmiä jotkut ovat. Mites joku nainen antaa aikuisen miehen hakata itseään? Mitä? Syytätkö sä siinäkin sitä naista, muttet hakkaajaa? Ap on vielä lapsi "hakkaajille". Mene sä puolustautumaan, kun henkilöt, joihin ainoastaan maailmassa voit luottaa sylkevät sun päällesi.

Niitä hakattuja naisiakin kehotetaan eroamaan. Aivan kuten ap:tä on  tässä ketjussa useaan otteeseen kehotettu lähtemään perheensä luota.

Se ei vain ratkaise ongelmaa vain se eroaminen, varsinkaan kun on kyse lapsesta, ei muualla kuin sen hakkaajan kanssa kasvaneesta aikuisesta.

Jostain se ratkaiseminen nyt kuitenkin on aloitettava.

Näin vanhempana kuin ap tiedän, että pelkkä aloittaminen, mikä on sinun neuvosi, ei riitä. Pitää ajatella pidemmälle näissä neuvoissa.

Miten onnistuit vetämään tuosta lauseesta johtopäätöksen, että jostain aloittaminen on lopullinen ratkaisu? Alku on alku. Ensi otetaan ammus pois haavasta ja sitten parannutaan ja lopulta kuntoutetaan.

Koska vastauksissa ei mennä alkua pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talomme lähellä on järvi. Äsken tuijotin järveä ja ajattelin että kun perheeni lähtee illalla vierailulle, minä menen järvelle ja hukuttaudun.

Ap

Aika vihamielinen teko sinulta. Lapsellinen myös tyyliin siitähän saatte, ähä ähä. Kotijärvi ikuisesti pilalla.

Ei ole kosto. En vain keksi muuta tapaa. Minä olen ikuisesti pilalla. Kuka haukkuu lapsensa paskaksi jos muka välittää. Ei kukaan. Ei kukaan.

Äkkipikaistuksissaan monikin sanoo aivan luokatonta. Katuu jälkeenpäin.

Ai katuu? Eipä kuitenkaan myönnä olleensa väärässä. Ja toinen kärsii eliniän.

Kumpi se ongelma on? Sanat vai myöntämisen puute? Kyllähän sinä sen kuitekin vääräksi tiesit jo? Väliäkö sillä jos joku sanoo tai ei sano sitä ääneen? Ei jonkun äkkipikaisen vihan purkauksen takia kannata omaa loppuelämäänsä tuhota.

Hae apua ammattilaiselta. Monilla masentuneilla on myös läheisiä jotka eivät välttämättä osaa olla tukena tai auttaa, minulla samanlaisia. 

Ammattilainen kykenee paremmin auttamaan sinun tilannetta. Olet todella nuori ja aivosi yhä kehittyvät. Älä anna masennuksen voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Olet aivan lapsen tasolla ajattelussasi ja puheissasi. Et halua kasvaa aikuiseksi ja etsit jokaisen tekosyyn jäädäksesi lapsen tasolla, jotta ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta mistään. Lapsuutesi meni, jolloin ei tarvinnut ottaa vastuuta, eikä ollut velvollisuuksia. Selitä vaan kuinka et voi tehdä mitään koska muut eivät opettaneet.

Hauku miksi haluat, koska minä tiedän mitä olen, eikä sinun typerillä sanoillasi ole mitään painoa-arvoa. Minulla on hyvä elämä, koska itse sen olen sellaiseksi rakentanut. En todellakaan ole antanut vanhoille enkä uusille tutuille, perheelleni, koulukavereille tms. mahdollisuutta määritellä sitä kuten sinä.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä onnettomiksi vaikka heillä on kaikkea ja toisia jotka ovat onnellisia todella vähällä. Mutta sinulle selkeästi mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Kaikki kun on itsestään selvä ja kuuluu normaaliin ja minimiin.

Sinä olet kylmä, tunteeton psykopatiasta ammentava ihminen, jollainen minä en ole. Olet iljettävä, oksettava kuvottava paska, hienoa, että myös onnellinen. Kuka tahansa voi rakentaa elämänsä legopalikoista, jos on tuollainen tunne-elämätön kakka.

Niinkuin sanoin, kuulostat ihan vaan typerältä 12- vuotiaalta. Paikkasi on 6. luokan välitunnilla.

Itse olet, ja vaikutat melko kehittymättömältä. Olet päässyt tiettyyn pisteeseen saakka ja potentiaalisi oli siinä. Ei enää kehitysvaraa.

12-vuotiaan ajattelulla, voi juuri kuvitella pystyvänsä jonkun nettikirjoittelun perusteella päätellä jonkun vieraan ihmisen potentiaalin ja kehitysvaran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talomme lähellä on järvi. Äsken tuijotin järveä ja ajattelin että kun perheeni lähtee illalla vierailulle, minä menen järvelle ja hukuttaudun.

Ap

Aika vihamielinen teko sinulta. Lapsellinen myös tyyliin siitähän saatte, ähä ähä. Kotijärvi ikuisesti pilalla.

Ei ole kosto. En vain keksi muuta tapaa. Minä olen ikuisesti pilalla. Kuka haukkuu lapsensa paskaksi jos muka välittää. Ei kukaan. Ei kukaan.

Äkkipikaistuksissaan monikin sanoo aivan luokatonta. Katuu jälkeenpäin.

Ai katuu? Eipä kuitenkaan myönnä olleensa väärässä. Ja toinen kärsii eliniän.

Kumpi se ongelma on? Sanat vai myöntämisen puute? Kyllähän sinä sen kuitekin vääräksi tiesit jo? Väliäkö sillä jos joku sanoo tai ei sano sitä ääneen? Ei jonkun äkkipikaisen vihan purkauksen takia kannata omaa loppuelämäänsä tuhota.

Mistä tietäisin, että en ole paska, jos äiti sellaiseksi sanoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Olet aivan lapsen tasolla ajattelussasi ja puheissasi. Et halua kasvaa aikuiseksi ja etsit jokaisen tekosyyn jäädäksesi lapsen tasolla, jotta ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta mistään. Lapsuutesi meni, jolloin ei tarvinnut ottaa vastuuta, eikä ollut velvollisuuksia. Selitä vaan kuinka et voi tehdä mitään koska muut eivät opettaneet.

Hauku miksi haluat, koska minä tiedän mitä olen, eikä sinun typerillä sanoillasi ole mitään painoa-arvoa. Minulla on hyvä elämä, koska itse sen olen sellaiseksi rakentanut. En todellakaan ole antanut vanhoille enkä uusille tutuille, perheelleni, koulukavereille tms. mahdollisuutta määritellä sitä kuten sinä.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä onnettomiksi vaikka heillä on kaikkea ja toisia jotka ovat onnellisia todella vähällä. Mutta sinulle selkeästi mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Kaikki kun on itsestään selvä ja kuuluu normaaliin ja minimiin.

Sinä olet kylmä, tunteeton psykopatiasta ammentava ihminen, jollainen minä en ole. Olet iljettävä, oksettava kuvottava paska, hienoa, että myös onnellinen. Kuka tahansa voi rakentaa elämänsä legopalikoista, jos on tuollainen tunne-elämätön kakka.

Niinkuin sanoin, kuulostat ihan vaan typerältä 12- vuotiaalta. Paikkasi on 6. luokan välitunnilla.

Itse olet, ja vaikutat melko kehittymättömältä. Olet päässyt tiettyyn pisteeseen saakka ja potentiaalisi oli siinä. Ei enää kehitysvaraa.

12-vuotiaan ajattelulla, voi juuri kuvitella pystyvänsä jonkun nettikirjoittelun perusteella päätellä jonkun vieraan ihmisen potentiaalin ja kehitysvaran.

No et ole antanut tässä mitään kypsempää kuin mihin itse kykenen. Ja mä tiedän, että mä vielä muutun, kasvan ja kehityn. Ja sä olet muka jo aikuinen?

Vierailija kirjoitti:

Hae apua ammattilaiselta. Monilla masentuneilla on myös läheisiä jotka eivät välttämättä osaa olla tukena tai auttaa, minulla samanlaisia. 

Ammattilainen kykenee paremmin auttamaan sinun tilannetta. Olet todella nuori ja aivosi yhä kehittyvät. Älä anna masennuksen voittaa. 

Ammattilaisetkaan juuri eivät aina osaa. Eivätkä myönnä virheitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua ammattilaiselta. Monilla masentuneilla on myös läheisiä jotka eivät välttämättä osaa olla tukena tai auttaa, minulla samanlaisia. 

Ammattilainen kykenee paremmin auttamaan sinun tilannetta. Olet todella nuori ja aivosi yhä kehittyvät. Älä anna masennuksen voittaa. 

Ammattilaisetkaan juuri eivät aina osaa. Eivätkä myönnä virheitään.

Parempi se on silti hakea ja jos ammattilaisen kanssa ei yhteistyö onnistu niin vaihtaa toiseen, niitä kun ei ole onneksi vain yhtä tässä maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua ammattilaiselta. Monilla masentuneilla on myös läheisiä jotka eivät välttämättä osaa olla tukena tai auttaa, minulla samanlaisia. 

Ammattilainen kykenee paremmin auttamaan sinun tilannetta. Olet todella nuori ja aivosi yhä kehittyvät. Älä anna masennuksen voittaa. 

Ammattilaisetkaan juuri eivät aina osaa. Eivätkä myönnä virheitään.

Parempi se on silti hakea ja jos ammattilaisen kanssa ei yhteistyö onnistu niin vaihtaa toiseen, niitä kun ei ole onneksi vain yhtä tässä maassa. 

No aphan oli ollut jo ammattiavun piirissä, joten siinä nähdään sen taso. Niitten pitäis opetella narsismi, niin osaisivat auttaakin ihmisiä. Mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talomme lähellä on järvi. Äsken tuijotin järveä ja ajattelin että kun perheeni lähtee illalla vierailulle, minä menen järvelle ja hukuttaudun.

Ap

Aika vihamielinen teko sinulta. Lapsellinen myös tyyliin siitähän saatte, ähä ähä. Kotijärvi ikuisesti pilalla.

Ei ole kosto. En vain keksi muuta tapaa. Minä olen ikuisesti pilalla. Kuka haukkuu lapsensa paskaksi jos muka välittää. Ei kukaan. Ei kukaan.

Äkkipikaistuksissaan monikin sanoo aivan luokatonta. Katuu jälkeenpäin.

Ai katuu? Eipä kuitenkaan myönnä olleensa väärässä. Ja toinen kärsii eliniän.

Kumpi se ongelma on? Sanat vai myöntämisen puute? Kyllähän sinä sen kuitekin vääräksi tiesit jo? Väliäkö sillä jos joku sanoo tai ei sano sitä ääneen? Ei jonkun äkkipikaisen vihan purkauksen takia kannata omaa loppuelämäänsä tuhota.

Mistä tietäisin, että en ole paska, jos äiti sellaiseksi sanoo?

Eiköhän Suomessa arvioida ihmisiä lähes läpi elämän? Neuvolassa, koulussa, harrastuksissa, kavereiden kesken, puolison puolesta, työpaikassa, työnhaussa, opinnoissa, todistukset, psykologit, lääkärit, armeija jne. Noista saa jonkun käsityksen kuinka "paska" on verrattuna muihin.

Ystävien määrästä voi todeta itse. Naapurit tervehtii, kutsutaan tilaisuuksiin ja auttamaan muita. Kyllähän noita merkkejä ja tietoa asiasta on vaikka kuinka paljon. Kunhan uskaltaa ja ymmärtää katsoa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Kivikissa, häivy  tästä ketjusta kitisemästä ja hakemasta huomiota. Tämä ketju ei  käsittele sun pakkomielteitäs.

Häivy ite ja lopeta kivikissan nettikiusaaminen t. ihan joku muu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Olet aivan lapsen tasolla ajattelussasi ja puheissasi. Et halua kasvaa aikuiseksi ja etsit jokaisen tekosyyn jäädäksesi lapsen tasolla, jotta ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta mistään. Lapsuutesi meni, jolloin ei tarvinnut ottaa vastuuta, eikä ollut velvollisuuksia. Selitä vaan kuinka et voi tehdä mitään koska muut eivät opettaneet.

Hauku miksi haluat, koska minä tiedän mitä olen, eikä sinun typerillä sanoillasi ole mitään painoa-arvoa. Minulla on hyvä elämä, koska itse sen olen sellaiseksi rakentanut. En todellakaan ole antanut vanhoille enkä uusille tutuille, perheelleni, koulukavereille tms. mahdollisuutta määritellä sitä kuten sinä.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä onnettomiksi vaikka heillä on kaikkea ja toisia jotka ovat onnellisia todella vähällä. Mutta sinulle selkeästi mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Kaikki kun on itsestään selvä ja kuuluu normaaliin ja minimiin.

Sinä olet kylmä, tunteeton psykopatiasta ammentava ihminen, jollainen minä en ole. Olet iljettävä, oksettava kuvottava paska, hienoa, että myös onnellinen. Kuka tahansa voi rakentaa elämänsä legopalikoista, jos on tuollainen tunne-elämätön kakka.

Niinkuin sanoin, kuulostat ihan vaan typerältä 12- vuotiaalta. Paikkasi on 6. luokan välitunnilla.

Itse olet, ja vaikutat melko kehittymättömältä. Olet päässyt tiettyyn pisteeseen saakka ja potentiaalisi oli siinä. Ei enää kehitysvaraa.

12-vuotiaan ajattelulla, voi juuri kuvitella pystyvänsä jonkun nettikirjoittelun perusteella päätellä jonkun vieraan ihmisen potentiaalin ja kehitysvaran.

No et ole antanut tässä mitään kypsempää kuin mihin itse kykenen. Ja mä tiedän, että mä vielä muutun, kasvan ja kehityn. Ja sä olet muka jo aikuinen?

Mikään mitä olet kirjoittanut, ei anna ymmärtää, että sinulla olisi tällä hetkellä valmiuksia edes analysoida tekstieni tasoa. Ainoa mitä saat puristettua ulos on samaa jankutusta ja pitkä rivi ala-arvoista nimittelyä.

Hyvä jos muutut ja kehityt, koska olisi surullista, jos jäisit tuolle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Joo samaa mieltä, täällä on ihan järkyttävän paljon suorastaan ilkeitä ja etenkin ymmärtämättömiä kommentteja, huh. Toivottavasti ap osaa suodattaa. Pitäis jotakin vastuuta tuntea mitä ajattelematonta kuraa tällaiseen ketjuun suoltaa jossa ap todella taistelee mielenterveydestään ja elämästään. Ap:lle voimaa ja rakkauslähetys täältä :)

Vierailija kirjoitti:

Ap on kuin kivikissaäiti, valivalivali vain, äitin syy, äiti teki sitä, äiti teki tätä, valivalivali, miehen syy, mies teki sitä, mies teki tätä, valivalivali... Itsessä ei ikinä ole mitään syytä, mutta muut ovat syyllisiä kaikkeen. Siitä on hyvä lähteä liikenteeseen...

Haista sinä paska!

Oliko minunkin syyni, kun vauvana mulle ei kuulemma vaihdettu vaippoja, jätettiin juopolle, jouduin lastenkotiin yksivuotiaan ja kuulemma jalka sidottiin sängyn laitaan ( iso sisko näki),

Jouduin koulukiusatuksi, olin veljeni taholta insestinuhrina koko elämäni täysi - ikäiseksi asti.

Oliko minun syy? Kenenkään syy se on, että kärsin oireista?

MENE NARSISTI HETI HOITOON!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Joo samaa mieltä, täällä on ihan järkyttävän paljon suorastaan ilkeitä ja etenkin ymmärtämättömiä kommentteja, huh. Toivottavasti ap osaa suodattaa. Pitäis jotakin vastuuta tuntea mitä ajattelematonta kuraa tällaiseen ketjuun suoltaa jossa ap todella taistelee mielenterveydestään ja elämästään. Ap:lle voimaa ja rakkauslähetys täältä :)

Miten sitä vastuuta voi tuntea, jos äiti ei opettanut, eikä sitä siksi voi enää oppia? Tätä logiikkaahan koko ketju on täynnä.

Ap, jos vielä luet tätä ketjua: Minun lapsuudenkotini ilmapiiri oli samankaltainen kuin sinulla. Lähdin nuorena toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Äitini ilkkui, että "kyllä se maailma vielä sinuakin opettaa". "Maailmalle" lähtö oli elämäni paras ratkaisu. Sain kunnolla etäisyyttä entiseen. Koti oli vihamielinen. Maailma oli neutraali. Pikku hiljaa opin, että olen yhtä arvokas kuin muutkin. On ollut vaikeitakin aikoja, mutta kaikesta on selvitty. Olen jo yli 50- vuotias, minulla on kaksi ihanaa aikuista lasta, vakituinen työ ja kivoja harrastuksia. Suhteeni vanhempiini ja veljeeni on edelleen vaikea, mutta osaan vetää omat rajani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on kuin kivikissaäiti, valivalivali vain, äitin syy, äiti teki sitä, äiti teki tätä, valivalivali, miehen syy, mies teki sitä, mies teki tätä, valivalivali... Itsessä ei ikinä ole mitään syytä, mutta muut ovat syyllisiä kaikkeen. Siitä on hyvä lähteä liikenteeseen...

Haista sinä paska!

Oliko minunkin syyni, kun vauvana mulle ei kuulemma vaihdettu vaippoja, jätettiin juopolle, jouduin lastenkotiin yksivuotiaan ja kuulemma jalka sidottiin sängyn laitaan ( iso sisko näki),

Jouduin koulukiusatuksi, olin veljeni taholta insestinuhrina koko elämäni täysi - ikäiseksi asti.

Oliko minun syy? Kenenkään syy se on, että kärsin oireista?

MENE NARSISTI HETI HOITOON!

Älä inise paskapää. Ei kukaan menneisyyttäsi huomioi. Tänään on tänään. Oma syysi, jos takerrut menneeseen. Pyyhi se pois ja elä nykypäivää. Se on just niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos vielä luet tätä ketjua: Minun lapsuudenkotini ilmapiiri oli samankaltainen kuin sinulla. Lähdin nuorena toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Äitini ilkkui, että "kyllä se maailma vielä sinuakin opettaa". "Maailmalle" lähtö oli elämäni paras ratkaisu. Sain kunnolla etäisyyttä entiseen. Koti oli vihamielinen. Maailma oli neutraali. Pikku hiljaa opin, että olen yhtä arvokas kuin muutkin. On ollut vaikeitakin aikoja, mutta kaikesta on selvitty. Olen jo yli 50- vuotias, minulla on kaksi ihanaa aikuista lasta, vakituinen työ ja kivoja harrastuksia. Suhteeni vanhempiini ja veljeeni on edelleen vaikea, mutta osaan vetää omat rajani.

Niin.. kyllähän mullakin on jo omaa elämää muualla mutta kaipaisin silti sen oman perheen ja on vaikea hyväksyä että en taida ikinä saada onnellista perhettä mihin olisi hyvä mennä jne...

Ap