Olen itkenyt tänään jo tunnin ja ketään perheenjäsentäni ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Niin, tuollainen psykopaatti, jolle se ei merkitse mitään, mitä hänelle sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Sekö ei ole kamala kohtalo että äidin miesystävät piesseet ja traumatisoineet ja periaatteessa kasvattanut itse itsensä teininä koska vanhemmat eivät olleet läsnä henkisesti tai fyysisesti. Siihe on ihan syy miksi olen muuttanut nuorena pois kotoa...

Ap

Miksi sitten olet nyt vanhempiesi luona? Vaikka ihan hyvin tiedät, millaista siellä on? Vanhempasi o vat toimineet väärin, se on ihan selvä. Mutta et sinäkään toimi oikein mennessäsi sinne takaisin. 

Olisin ollut yksin vaan kotona kun kaveritkin lähtivät kotipaikkakunnilleen... muttajuu en tule enää

No nyt ainakin tiedät, että yksin oleminen on parempi vaihtoehto kuin mennä perheesi luokse. Hyvä juttu, että ymmärsit asian etkä mene enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vielä tekisi mieli sanoa, että miten tyhmiä jotkut ovat. Mites joku nainen antaa aikuisen miehen hakata itseään? Mitä? Syytätkö sä siinäkin sitä naista, muttet hakkaajaa? Ap on vielä lapsi "hakkaajille". Mene sä puolustautumaan, kun henkilöt, joihin ainoastaan maailmassa voit luottaa sylkevät sun päällesi.

Niitä hakattuja naisiakin kehotetaan eroamaan. Aivan kuten ap:tä on  tässä ketjussa useaan otteeseen kehotettu lähtemään perheensä luota.

Ihmettelen että tuo ap on trolli.On niin kaikkialla valittamassa ja muitten aloittamista ketjuja sotkemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Olet aivan lapsen tasolla ajattelussasi ja puheissasi. Et halua kasvaa aikuiseksi ja etsit jokaisen tekosyyn jäädäksesi lapsen tasolla, jotta ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta mistään. Lapsuutesi meni, jolloin ei tarvinnut ottaa vastuuta, eikä ollut velvollisuuksia. Selitä vaan kuinka et voi tehdä mitään koska muut eivät opettaneet.

Hauku miksi haluat, koska minä tiedän mitä olen, eikä sinun typerillä sanoillasi ole mitään painoa-arvoa. Minulla on hyvä elämä, koska itse sen olen sellaiseksi rakentanut. En todellakaan ole antanut vanhoille enkä uusille tutuille, perheelleni, koulukavereille tms. mahdollisuutta määritellä sitä kuten sinä.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä onnettomiksi vaikka heillä on kaikkea ja toisia jotka ovat onnellisia todella vähällä. Mutta sinulle selkeästi mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Kaikki kun on itsestään selvä ja kuuluu normaaliin ja minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Niin, tuollainen psykopaatti, jolle se ei merkitse mitään, mitä hänelle sanotaan.

Ei, vaan osaan erottaa asiottoman ja asiallisen puheen toisistaan ja antaa kummallekin sille kuuluvan merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Olet aivan lapsen tasolla ajattelussasi ja puheissasi. Et halua kasvaa aikuiseksi ja etsit jokaisen tekosyyn jäädäksesi lapsen tasolla, jotta ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta mistään. Lapsuutesi meni, jolloin ei tarvinnut ottaa vastuuta, eikä ollut velvollisuuksia. Selitä vaan kuinka et voi tehdä mitään koska muut eivät opettaneet.

Hauku miksi haluat, koska minä tiedän mitä olen, eikä sinun typerillä sanoillasi ole mitään painoa-arvoa. Minulla on hyvä elämä, koska itse sen olen sellaiseksi rakentanut. En todellakaan ole antanut vanhoille enkä uusille tutuille, perheelleni, koulukavereille tms. mahdollisuutta määritellä sitä kuten sinä.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä onnettomiksi vaikka heillä on kaikkea ja toisia jotka ovat onnellisia todella vähällä. Mutta sinulle selkeästi mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Kaikki kun on itsestään selvä ja kuuluu normaaliin ja minimiin.

Sinä olet kylmä, tunteeton psykopatiasta ammentava ihminen, jollainen minä en ole. Olet iljettävä, oksettava kuvottava paska, hienoa, että myös onnellinen. Kuka tahansa voi rakentaa elämänsä legopalikoista, jos on tuollainen tunne-elämätön kakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Niin, tuollainen psykopaatti, jolle se ei merkitse mitään, mitä hänelle sanotaan.

Ei, vaan osaan erottaa asiottoman ja asiallisen puheen toisistaan ja antaa kummallekin sille kuuluvan merkityksen.

Mistä sen mitä veli on mieltä, voi tietää asiattomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vielä tekisi mieli sanoa, että miten tyhmiä jotkut ovat. Mites joku nainen antaa aikuisen miehen hakata itseään? Mitä? Syytätkö sä siinäkin sitä naista, muttet hakkaajaa? Ap on vielä lapsi "hakkaajille". Mene sä puolustautumaan, kun henkilöt, joihin ainoastaan maailmassa voit luottaa sylkevät sun päällesi.

Niitä hakattuja naisiakin kehotetaan eroamaan. Aivan kuten ap:tä on  tässä ketjussa useaan otteeseen kehotettu lähtemään perheensä luota.

Se ei vain ratkaise ongelmaa vain se eroaminen, varsinkaan kun on kyse lapsesta, ei muualla kuin sen hakkaajan kanssa kasvaneesta aikuisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Niin, tuollainen psykopaatti, jolle se ei merkitse mitään, mitä hänelle sanotaan.

Ei, vaan osaan erottaa asiottoman ja asiallisen puheen toisistaan ja antaa kummallekin sille kuuluvan merkityksen.

Ja mistä lapsi voi tietää, että se, mistä äiti häntä haukkuu on asiatonta?

Eiköhän tämän ketjun hyöty ole jo tässä. Ihmiset vaan hyökkäilee toistensa kimppuun epäymmärryksessä. Soitan niihin annettuihin numeroihin jos tilanne pahenee. Kiitos joistain vastauksista, lohdutti paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Olet aivan lapsen tasolla ajattelussasi ja puheissasi. Et halua kasvaa aikuiseksi ja etsit jokaisen tekosyyn jäädäksesi lapsen tasolla, jotta ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta mistään. Lapsuutesi meni, jolloin ei tarvinnut ottaa vastuuta, eikä ollut velvollisuuksia. Selitä vaan kuinka et voi tehdä mitään koska muut eivät opettaneet.

Hauku miksi haluat, koska minä tiedän mitä olen, eikä sinun typerillä sanoillasi ole mitään painoa-arvoa. Minulla on hyvä elämä, koska itse sen olen sellaiseksi rakentanut. En todellakaan ole antanut vanhoille enkä uusille tutuille, perheelleni, koulukavereille tms. mahdollisuutta määritellä sitä kuten sinä.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä onnettomiksi vaikka heillä on kaikkea ja toisia jotka ovat onnellisia todella vähällä. Mutta sinulle selkeästi mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Kaikki kun on itsestään selvä ja kuuluu normaaliin ja minimiin.

Sinä olet kylmä, tunteeton psykopatiasta ammentava ihminen, jollainen minä en ole. Olet iljettävä, oksettava kuvottava paska, hienoa, että myös onnellinen. Kuka tahansa voi rakentaa elämänsä legopalikoista, jos on tuollainen tunne-elämätön kakka.

Niinkuin sanoin, kuulostat ihan vaan typerältä 12- vuotiaalta. Paikkasi on 6. luokan välitunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ihmiset oikeasti usko että lapsia voidaan perheen sisällä vihata alusta loppuun? Jopa tappaa, ja kaikkea siitä lievempää. Läheskään kaikkia ei rakasteta. Pöllöjä olette.

Tottakai voi, mutta jonkun vihaa täynnä olevan ihmisen ajatusten ei kuulu pystyä määritellelemään ihmistä, joksikin jota hän ei ole. Äiti tai veli voi sanoa vaikka kuinka paljon, että sisko tyhmä, mutta se ei siksi muutu joksikin totuudeksi, koska he nyt sen ääneen sanovat. Sen kertoo pikemmin älykkyystesti, kun joku veemäinen veli. Vaikka veli niin kuvittelee ja haluaa sen siskon niin uskovan.

Ihminen joka tuntee itsensä pystyy paremmin taistelemaan näitä lähipiirin valheita vastaan. Hän vastaisi äidilleen ja veljelleen, että kaivetaanpa älykkyystestit esille. Ei hän loukkaantuisi, vaan nauraisi päin naamaa.

Monet luovat itselleen pahan olon ihan suorien valheiden päälle. Ihan koska uskovat kaikkeen siihen typerään mitä ihmiset päivittäin sanovat. Kannattaa aina muistaa se, että puolella ihmisistä on älykkyys alle 100 pistettä. Ja se kyllä tulee monenkin jutusta valitettavan usein esille

OMG. Kotona mitätöity ei pysty nousemaan kohtelunsa yläpuolelle koska minäkuva rakentuu siellä. Ei sitä ole syntyessä olemassa. Tämä on hirvein ketju ikinä.

Tekosyitä. Paljon pahemmistakin kohtaloista on noustu, kun siitä, että veli haukkui ja äiti pyysi työntämään jotain hanuriin. Suhteutta nyt vähän asioihin.

Niin, tuollainen psykopaatti, jolle se ei merkitse mitään, mitä hänelle sanotaan.

Ei, vaan osaan erottaa asiottoman ja asiallisen puheen toisistaan ja antaa kummallekin sille kuuluvan merkityksen.

Mistä sen mitä veli on mieltä, voi tietää asiattomaksi?

Tarkastelemalla tosiasioita. Kysyä jonkun muunkin mielipidettä. Analysoimalla asia järjellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vielä tekisi mieli sanoa, että miten tyhmiä jotkut ovat. Mites joku nainen antaa aikuisen miehen hakata itseään? Mitä? Syytätkö sä siinäkin sitä naista, muttet hakkaajaa? Ap on vielä lapsi "hakkaajille". Mene sä puolustautumaan, kun henkilöt, joihin ainoastaan maailmassa voit luottaa sylkevät sun päällesi.

Niitä hakattuja naisiakin kehotetaan eroamaan. Aivan kuten ap:tä on  tässä ketjussa useaan otteeseen kehotettu lähtemään perheensä luota.

Se ei vain ratkaise ongelmaa vain se eroaminen, varsinkaan kun on kyse lapsesta, ei muualla kuin sen hakkaajan kanssa kasvaneesta aikuisesta.

Jostain se ratkaiseminen nyt kuitenkin on aloitettava.

Äh.. musta on tuntunut ihan samalta ja olen sinua melkein 10v vanhempi.

Sun perheen sisäinen kommunikaatio ei toimi. Mut se ei ole syy tappaa itseään. Sen sijaan se on syy itsenäistyä ja ottaa hieman etäisyyttä (yhteydenpitoa ei tarvi jättää kokonaan). Tulet voimaan paremmin, paljon paremmin kun aloitat oman elämän jossa opettelet pysymään pois riippuvaisena olemisesta ja vietät laatuaikaa ystäviesi kanssa. Hankit lisää ystäviä, myös eri-ikäisiä. Jos sulla on poikaystävä, tutustu hänen vanhempiinsa. Kysy heiltä neuvoja eri tilanteisiin kun tarvitset niitä jotta sinun ei tatvitse kysyä niitä yhtä usein kotoa. Luo uusi turvaverkko.

Ja muista: mitä väliä sillä on mitä perheesi sinusta pitää? Ei sillä ole. Sinä olet arvokas tuollaisenaan. Tuolla jossain on ihmisiä jotka odottaa sun kaltaista omaan laumaansa. Ihmisiä jotka on kokeneet samaa tai kenties niitä jotka vaikka osaa tuoda elämääsi ihanan positiivisia sanoja ja kauniita eleitä.

Niitä on. Tässä maailmassa on niin paljon ihmisiä. Älä anna pahan voittaa. Sä olet selviytyjä, lupaan sen.

Mä olen löytänyt elämässä niin kauniita asioita, joista olen voinut vaan unelmoida. Ja vaikka tämä joulu meni taas niin että koin samoja tunteita kuin sinä, on meillä molemmilla syy elää.

T. Hei, minäkin olen täällä. Et ole yksin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talomme lähellä on järvi. Äsken tuijotin järveä ja ajattelin että kun perheeni lähtee illalla vierailulle, minä menen järvelle ja hukuttaudun.

Ap

Aika vihamielinen teko sinulta. Lapsellinen myös tyyliin siitähän saatte, ähä ähä. Kotijärvi ikuisesti pilalla.

Ei ole kosto. En vain keksi muuta tapaa. Minä olen ikuisesti pilalla. Kuka haukkuu lapsensa paskaksi jos muka välittää. Ei kukaan. Ei kukaan.

Äkkipikaistuksissaan monikin sanoo aivan luokatonta. Katuu jälkeenpäin.

Kyllä se siintä, huomenna on jo parempi päivä :) Koita syösä/juoda jotain hyvää, niin mieliala toivottavasti vähän nousee. Tai jotain muuta mukavaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhde pois sieltä ikävien sukulaistesi luota, sinn e omaan rauhalliseen kotiisi, jossa voit olla oma itsesi.

Minullakin on ajoittain masennusta, ja silloin en mene sukulaisteni luona käymään. Masennukseni syy ei suoranaisesti johdu sukulaisistani, mutta heissä on monia, jotka eivät ymmärrä omituisia mielialojani ollenkaan, joten en lähde itseäni kiusaamaan heidän luokseen. Tapaan heitä vain silloin kun mieleni on tasapainossa.

Sinulla on ilmeisesti varsin toisen tyyppinen masennus kuin minulla, mutta ei sinulla kuitenkaan ole minkäänlaisia velvollisuuksia miellyttää sukulaisiasi, eikä varsinkaan viettää aikaasi heidän seurassaan.

Mä en voinut edes kotona olla oma itseni, se mitä äiti sanoi kulki päässäni mukana kaikkialla. Ensin 18 vuotta sitä kuunnelleena.

Olen monesti ihmetellyt tätä kuinka toiset kantavat mukanaan jotain sanoja vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sanoja, joita sanoja itse ei ehkä muista edes enää. Jossain vihan, stressin tai turheutumisen keskellä heitettyjä sanoja, jotka eivät pitäneet paikkaansa edes sillä hetkellä kun ne sanottiin. Ap: n äiti sanoi "tunge se hanuriin", mitä jos olisi oikeasti työntänyt ne alushousuinsa? Ei, vaan hän antoi sanoille paljon laajemman merkityksen. Merkin kuinka häntä ei kunnioiteta, rakasteta, hänestä ei välitetä jne. Vaikka mitään noista ei edes sanottu niin ap tuntee sen niin. Pahimmillaan pitää itsellään tuollaisia lauseita vuosikymmeniä esimerkkinä kuinka hänestä ei välitetty.

Mutta miksi monet eivät kuitenkaan muista hyviä sanoja? Kun äiti kysyi "onko sinulla vantut mukana"? Miksei sitä muisteta, että äiti välitti oliko sinulla kylmät sormet vai ei myöhemmin? Sellaista ei muistella edes tunnin päästä. Kuinka äiti kaupasta raahasi ja maksoi jouluruuat, laittoi pöydän koreaksi ja kutsui syömään. Se ei ole merkki, koskaan mistään. Mutta jos toinen koko illan näyttää hapanta naamaa ja siitä sanoo. Niin se muistetaan loppuelämä.

Monelle tekisi hyvää, kun heiltä vietäisiin sanat. Varsinkin ne joita he kantavat mukanaan vuosia ja joiden perusteella he ovat itsensä määritelleet. Joutuisivat etsimään uudet, ihan oikeat, paikkaansa pitävät sanat itselleen. Ei jotain kymmenen vuotta sitten, jonkun kiireessä heille heittämiä.

Ehkä tulisikin esille, että se äiti tai luokkakaverin sanoma sana ei vastaa millään tavoin todellisuutta. Ettei olekaan laiska tai tyhmä tai ruma tai epäonnistuja, vaan ihan jotain muuta.

Ja jos sitten haluaa, niitä sanoja mukanaan kantaa, niin ovat sitten ainakin totuudenmukaisia ja ajankohtaisia.

Ei noilla pöydässä olevilla ruuilla ole mitään merkitystä. Katsos jokainen aivan normaali ihminen ruokkii lapsensa ja katsoo, mitä lapsella on päällään. Ihan normaalia. Se ei ole asia, josta tuntee että olen tuolle toiselle arvokas.

Sen sijaan lyttääminen, mitätöinti, mahdollisuuksien kampittaminen ja estäminen kasvattavat ihmisestä muiden hyväksi itsestään luopuvan menettäjän, jolla ei ole oikeuksia itseensä. Toiset täällä maapallolla ovat katsos kilttejä, vieras asia varmaan sinulle, röyhkeä paska.

Monet ovat niin tottuneet noihin "normaaleihin" asiohin, ettei niistä osata olla enää kiitollisia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että maksetaan kalliit harrastukset, tarjotaan jouluruuat, haetaan autolla jne. Pitäisi olla jotain ekstraa, jotta voisi tuntea olonsa rakastetuksi. Mitään ei ainakaan saisi vaatia. Ei ahkeruutta. Puhtaitta. Osallistumista.

Tottakai jotkut vanhemmat vaativat jopa liikaa. Mutta silloin pitäisi ymmärtää, etteivät he selvästi kykene ymmärtämään mitä resursseja lapsella on käytettävissä. Ja hyväksyä tällaisten vanhempien vajaavaisuus. Kauhalla ei voi ottaa, jos lusikalla on annettu.

Jokainen meistä voi kehittää itseään joka päivä ja jokainen voi myös keksiä syitä miksei tee sitä. Ja voin lähes varmuudella noista syistä miksei ihminen tee sitä sanoa, että suurin osa on ihan omassa päässä, itse keksittynä tai muiden syyksi valheellisesti laitettu.

Ei tämä ole lapsen velvollisuus mitenkään ymmärtää. Et sinä voi siitä lasta vastuuttaa tai siitä lapsesta kasvanutta aikuista. Etkö nyt jumalauta osaa pistää syytä niihin joissa se on, vajaantunut fakkihuo ra? Jokainen tajuaa, että sen oivaltaminen olisi ollut lapsen etu, mutta miten sen voi lapsi oivaltaa, jos vaaditaan liiikaa, että mikä on liikaa? Ei se, ettei pysty johonkin sitä vielä kerro.

Ehkä sulle kertoo, koska et ole tottunut yrittämään yhtään mitään, vaan huudat mamia apuun pyllyäsi pyyhkimään. Ja mites toi afrikkalaisten lasten elintaso? Miten Suomessa voi laiminlyöty lapsi tuntea elämänsä onnettomaksi, saahan sentään paljon enemmän, kuin afrikkalaisilla lapsilla on, mm. puhdasta juomavettä?

Olet aivan lapsen tasolla ajattelussasi ja puheissasi. Et halua kasvaa aikuiseksi ja etsit jokaisen tekosyyn jäädäksesi lapsen tasolla, jotta ei tarvitsisi ottaa mitään vastuuta mistään. Lapsuutesi meni, jolloin ei tarvinnut ottaa vastuuta, eikä ollut velvollisuuksia. Selitä vaan kuinka et voi tehdä mitään koska muut eivät opettaneet.

Hauku miksi haluat, koska minä tiedän mitä olen, eikä sinun typerillä sanoillasi ole mitään painoa-arvoa. Minulla on hyvä elämä, koska itse sen olen sellaiseksi rakentanut. En todellakaan ole antanut vanhoille enkä uusille tutuille, perheelleni, koulukavereille tms. mahdollisuutta määritellä sitä kuten sinä.

Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä onnettomiksi vaikka heillä on kaikkea ja toisia jotka ovat onnellisia todella vähällä. Mutta sinulle selkeästi mikään ei ole koskaan tarpeeksi. Kaikki kun on itsestään selvä ja kuuluu normaaliin ja minimiin.

Sinä olet kylmä, tunteeton psykopatiasta ammentava ihminen, jollainen minä en ole. Olet iljettävä, oksettava kuvottava paska, hienoa, että myös onnellinen. Kuka tahansa voi rakentaa elämänsä legopalikoista, jos on tuollainen tunne-elämätön kakka.

Niinkuin sanoin, kuulostat ihan vaan typerältä 12- vuotiaalta. Paikkasi on 6. luokan välitunnilla.

Itse olet, ja vaikutat melko kehittymättömältä. Olet päässyt tiettyyn pisteeseen saakka ja potentiaalisi oli siinä. Ei enää kehitysvaraa.

Jotka haukkuu, niin heillä on vaan itsellään paha olla ja sitä purkavat. Tuskin ilkeyttään haukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Voisin kuvitella, että läheisesi ovat vain neuvottomia masennuksesi edessä. Jos olet epäsiisti, kun et jaksa pitää itsestäsi huolta, he kuvittelevat tsemppaavansa sinua muutokseen huomauttelemalla että taas on hiukset kampaamatta, kävisit suihkussa jne. Eihän se tietenkään mitään auta, vaan päinvastoin. Omaisilta vain usein ehtyy ne empatiavarastot nolliin, jos sairaus on jatkunut vuosia, eikä minkäänlainen hoito ja huolehtiminen ole auttanut. Tai ehkeivät he alunperinkään ole osanneet tulea sinua oikein. Kaikki eivät vaan osaa tai ymmärrä. Älä odota heiltä mitään.

Hmm. Mulla on aina siistit vaatteet, huolitellut meikit ja hiukset. Älä puhu asioista mistä et tiedä. Muut perheenjäseneni ovat muhun verrattuna epäsiistejä. Ja minä siivoan jälkeni ja teen meille ateriat.

Ap

Terävästi kyllä osasit puolustautua ventovieraan syytöksiä vastaan, mutta miksei se onnistu perheessäsi? Miksi heidän edessä muutut puolustuskyvyttömäksi ja heikoksi, johon jokainen sana uppoaa kun kuuma veitsi voihin?

Vielä tekisi mieli sanoa, että miten tyhmiä jotkut ovat. Mites joku nainen antaa aikuisen miehen hakata itseään? Mitä? Syytätkö sä siinäkin sitä naista, muttet hakkaajaa? Ap on vielä lapsi "hakkaajille". Mene sä puolustautumaan, kun henkilöt, joihin ainoastaan maailmassa voit luottaa sylkevät sun päällesi.

Niitä hakattuja naisiakin kehotetaan eroamaan. Aivan kuten ap:tä on  tässä ketjussa useaan otteeseen kehotettu lähtemään perheensä luota.

Se ei vain ratkaise ongelmaa vain se eroaminen, varsinkaan kun on kyse lapsesta, ei muualla kuin sen hakkaajan kanssa kasvaneesta aikuisesta.

Jostain se ratkaiseminen nyt kuitenkin on aloitettava.

Näin vanhempana kuin ap tiedän, että pelkkä aloittaminen, mikä on sinun neuvosi, ei riitä. Pitää ajatella pidemmälle näissä neuvoissa.