Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Jos sä koko ajan hyppäät lapsille järjestämässä eri tekemistä ja eri leikkejä niin ne ei koskaan opi ITSE rauhoittumaan yhteen leikkiin vaan kyllästyvät koko ajan nopeammin leikkeihin ja vaativat ÄITIÄ keksimään uutta 'virikettä'... kyllä veljesi on oikeassa, et sun pitäus kyetä keskittymään omaan ruokailuun ja vain pahimmat vaaranpaikat estää... ennen ruokailua olis kannattanut laittaa ovia kiinni, nostaa narut ym.muut vaaralliset esineet pois lapsien ulottuvilta ja 'valmistella' tila sellaiseksi, että lapset voi olla keskenäänkin (näköyhteys!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä8933 kirjoitti:
Näin aluksi: Hyvää Joulua!
Ja selvisit tilanteesta hienosti. Osoittaa juuri sitä kypsyyttä, jota vanhemmilta lapset kaipaa, eli olla purkautumatta hetkessä.
Muutama asia, kirjoituksesi pohjalta, pisti miettimään.1. Miehesi toimi myös oikein. Ehkä hän tunsi samoja tunteita kuin sinä, mutta hillitsi itsensä pitääkseen illan tunnelman myönteisenä. Hän ehkä ymmärsi että toisten mielipiteiden kriittinen arvostelu ei ole jouluillallisen näyttämölle kuuluva aihe.
2. Oletko koskaan kuullut Dunning-Kruger ajatusvääristymästä? Saatat tahtomattasi olla sen tilastoissa. Tämä inhimillinen ominaisuus auttaa meitä selviytymään huijaamalla itseämme ajattelemaan olevamme keskivertoa parempia. Lähes missä vain. Se on yksi aivojemme kiehtovista suojelumekanismeista. Mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä? No - saattaa olla että kritiikin antaja on oikeassa ja sinulla on itsetutkiskelun paikka.
Haluamme hyvää lapsille, ja eritoten niille joista olemme kausaalisessa vastuussa. Mutta pitää muistaa että äitiys tai isyys itsessään ei tee meistä virheettömiä hoitamaan tuota autuutta ja taakkaa.
Anteeksi vain, mutta tässä ei ole ap väärässä. 1-vuotiaan kanssa ei voi olla "ei-vauvaturvatussa" kodissa liian varovainen. Omassa anoppilassa ja vanhempien luona on muun muassa: veitset, sakset, avaajat ym terävät välineet lasten ulottuvilla, huonekaluja, televisioita ym jotka voivat kiipeilyssä kaatua päälle, pistorasioita ja johdonpätkiä ulottuvilla, pieniä esineitä käden ulottuvilla, alakaapeissa siivousaineita jne. Ymmärrät varmaan pointin? Kotona tilanne on eri.
Jos kuvittelet ettei 1-vuotias tutki maailmaa mm. maistamalla asioita ja kiipeilemällä, tai että 4-vuotias voisi mitenkään leikin ohessa ennakoida näitä kaikkia vaaratilanteita, niin lapsikäsityksesi on väärä. Puhumattakaan siitä, että sillä 4-vuotiaalla on oikeus leikkiä huolettomasti.
Sanon tämän myös kasvatustieteen maisterina ja lastentarhanopettajana, kenties siis tutkintoni on riittävä puoltamaan ap:ta.
Vierailija kirjoitti:
Tabletilta ruokailun ajaksi ainakin 4v:lle ohjelmia (ei ruokapöydässä!). 1v vois istua vuoroin äidin, vuoroin isän sylissä.
Toimii ehkä sulla, mutta kaikki lapset ei jaksa katsoa tablettia kovin kauaa. Eikä kaikki vauvat jaksa istua rauhallisesti isän ja äidin sylissä tuntitolkulla. Meillä 4 vuotias tyttö jaksaa katsoa tabletilta max 2-3 lastenohjelmaa yhteensä 20 minuuttia ja pelata vielä vähemmän. 1 vuotias on yleensä juuri opetellut liikkumaan itse, joten harva jaksaa istuskella rauhassa kovin kauaa.
Mulla on parikin lasten kanssa työskentelevää ystävää, jotka ovat suoraan todenneet, ettei kotona voi aina toteuttaa käytännössä kasvatusteorioita, vaikka työssä niitä muka toteutetaan. Koska kotona omat lapset kyseenalaistaa vanhempien auktoriteettia paljon enemmän kuin töissä muiden ihmisten lapset.
No jos ajattelee tilannetta, niin anoppi lienee tehnyt ruokia illallista varten koko päivän ja kenties monta päivää. Illallisella istuu sitten vähintään neljä aikuista, jotka odottavat rauhallista jouluillallista, sehän on aikuisillle joulun kohokohta usein.
Sitten lapsille annetaan lupa lähteä pöydästä ja lasten äiti toistuvasti ryntää pöydästä lasten perään. Miehen veljen kommentti hyvin todennäköisesti kiteytti kaikkien muiden aikuisten fiilikset: heidän jouluillallisensa oli pilalla ap:n ja lasten takia.
Ap ei kykene lainkaan näkemään tuota toisten näkökulmaa vaan kokee itse tulleensa loukatuksi. Jos ap:n mies pysyi hiljaa, se osoittaa että hänkin oli samaa mieltä ap:n juoksemisen häiritsevyydestä. Toisaalta lasten isänä hänen olisi ap:n kanssa pitänyt hoitaa tilanne yhdessä.
Koska en itsekään muista että tuollaista olisi jouluna tapahtunut meidän suvussa, se tarkoittaa, että kyllä lapset voi opettaa ja valmistaa tilanteeseen monella tapaa ja muitakin ratkaisuja on. Vastuu on lasten vanhempien käsissä, eli olisi etukäteen mietittävä.
Esim. meillä 1-vuotiaat on nukutettu ennen jouluateriaa. Miksi tuonikäisen pitäisi saada olla hereillä klo 19 jälkeen joulunakaan? Se lapsen juoksentelu kertoo usein väsymyksestä ja hermostumisesta. Kun pienempi olisi ollut nukkumassa, niin nelivuotias olisi pystynyt istumaan kiltimmin pöydässä ja häntä olisi ollut helpompi huomioida ja pitää tyytyväisenä aterian ajan. Ja tarvittaessa järjestää rauhallinen leikki sivummalle. Kummatkin vanhemmat olisivat vuorotellen olleet lapsen kanssa.
Lisäksi näitä ruokailu- ja vierailutilanteita pitää harjoitella jo kotona pienestä lähtien. Ilmeisesti ap:n kotona lapset saavat aina riehua aterioiden aikana. Jos lapset eivät osaa käyttäytyä aikuisten pöydässä vielä, sitten olisi jouluna järkevää tarjota ennen aikuisia lapsille oma ateria ja ratkaista lastenhoito aikuisten aterian ajaksi jollain tapaa. Toinen nukkuu, toinen leikkii toisen vanhemman kanssa, tms.
Pienten lasten joulun voi järjestää siihen alkuiltaan ja laittaa sitten väsyneet taaperot nukkumaan kun isompien joulu alkaa.
Jos halutaan että pienikin on hereillä aikuisten aikaan (miksi?), sitten olisi vanha kikka eli leikkikehä ollut hyvä ratkaisu. Myös voi miettiä vaikkapa lastenhoitajan palkkausta.
Isomman lapsen voi opettaa istumaan pöydässä niin että ateria tarjotaan osissa, ja väliajalla saa käydä liikkumassa tai leikkimässä. Joulupöytään keksitään joululauluja ja -leikkejä, joihin lapsi pystyy osallistumaan. Aikuiset voivat sillä lailla huomioida lapsia, ettei koko aikaa keskustella kiinteistöveroista tai vastaavasta vaan aikuiset voivat muistella ääneen omia lapsuutensa jouluja - sellaisia juttuja ymmärtävät pienemmätkin.
Ap:n pitäisi ottaa herneet nyt nenästään ja ap:n miehen pitäisi ottaa tuppi suustaan, sitten voisivat keskustella miten yhdessä hoitavat tiiminä lastensa kasvatuksen ja hallinnan, ettei vastaavia tilanteita tule ja että lapsetkin kasvavat nauttimaan joulusta yhdessä suvun kanssa. Tässä pitää ymmärtä että kyse on suvun jouluperinteistä, joten lasten oleminen pitää sopeuttaa siihen, eikä niin että lapset saavat terrorisoinnillaan pilata joulun kaikilta. Asioista voi siis ennen joulua sopia koko paikalle tulevan suvun kanssa, esim. ateriasysteemit yms.
Kyllä se vaan on niin, että lapset tarvitsevat vanhempiensa ohjausta kaikessa ja että vanhempien oma mieliala heijastuu lapsiinkin: hysteerisellä äidillä ei ole rauhallisia lapsia, vetäytyvällä isällä on lapsi joka kinuaa huomiota, lapsi, jolle ei ole järjestetty häntä kiinnostavaa ohjelmaa, rupeaa riehumaan, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin katsonut kaikkia pöydässä istujia ja kysynyt " JOS JUOKSENTELUNI ÄRSYTTÄÄ; VOISIKO JOKU NOSTAA PERSEENSÄ JA AUTTAA JOTTA SAAN SYÖTYÄ?!" Ei juuri vauva -iän ylittänyttä voi käskyttää istumaan nätisti jotta äiti saa mahaansa muutakin kuin haarukallisen kylmää porkkanalaatikkoa.
Kuule kun ne lapset ja niistä aiheutuva vaiva ja häiriö ovat vain ja ainoastaan lasten vanhempien vastuulla. Ei muiden, koska he eivät lapsia ole olleet tekemässä. Sen vastuu, kenen päätös!
Juu ja muista sinäkin että et koskaan pyydä apua missään asiassa. Kaikki sinun asiasi ovat vain sinun asioitasi ja muut saavat katsoa päältä vaikka sinulla olisi mitä vaikeuksia tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt tiedossa on vain aloittajan kuvaus tilanteesta, ei välttämättä tule koko kuva näkyviin. Toisten läsnäolijoiden tarina voi olla eri. Mutta aloittajan subjektiivinen kokemus on tietysti hänelle totta.
Mahdollista on, että omaan mieheen eli lasten isään kohdistuva ärtymys hakee projektionsa kohteeksi miehen taustaperheen. Koska se lasten isähän siinä aika idiootisti toimi tai siis oli toimimatta. Voin myös kuvitella, että anoppi tunsi syvää häpeää ja noloutta molempien poikiensa käytöksestä, mutta toivoi raukka vaan että jouluna ei kukaan hirveästi riitelisi. Saattaa olla, että miehen veli oli kateellinen lapsille, koska on itse mahdollisesti ollut ennen se nuorin ja huomion kohde.
Kaikenlaista saattaa olla ja olla olematta. Itse olen tosi onnellinen, että tytärpuoleni on vihdoin viimein oppinut itse juoksemaan tenaviensa perässä, kun kahden vanhimman kohdalla se olin minä joka joutui meidän lapsettomassa huushollissa katsomaan etteivät muksut hajota itseään ja taloa. Loppui siihen että sanoin omalle miehelleni että en jaksa enää edes olla paikalla kun tuo perhe tulee, koska en vaan pysty emännöimään ja vahtimaan lapsia yhtä aikaa - minkä jälkeen mieheni ohjeisti tytärtään, että äitinä tällä on vastuu muksuistaan vaikka tullaankin isin luo kylään. Oman kokemukseni perusteella uskon että aloitustarinan anoppi oli ainakin kiitollinen miniän touhottamisesta ettei hänen tarvinnut niiden lasten perässä juosta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin katsonut kaikkia pöydässä istujia ja kysynyt " JOS JUOKSENTELUNI ÄRSYTTÄÄ; VOISIKO JOKU NOSTAA PERSEENSÄ JA AUTTAA JOTTA SAAN SYÖTYÄ?!" Ei juuri vauva -iän ylittänyttä voi käskyttää istumaan nätisti jotta äiti saa mahaansa muutakin kuin haarukallisen kylmää porkkanalaatikkoa.
Kuule kun ne lapset ja niistä aiheutuva vaiva ja häiriö ovat vain ja ainoastaan lasten vanhempien vastuulla. Ei muiden, koska he eivät lapsia ole olleet tekemässä. Sen vastuu, kenen päätös!
Tässä on nyt todellakin onnellisen perheen ja lämpimän joulutunnelman salaisuus.
Aina ja joka tilanteessa kannattaa oikein muistuttaa että mitäs rupesit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin provosoiduin tästä niin, että on pakko lisätä toinenkin kommentti, itseni toistamisen uhallakin. Kritisoin aiemmin äidin käytöstä ja pöydässä edestakaisin ravaamista, mistä luonnollisesti ropisi heti pari alanuolta. Ärsyttää suunnattomasti, että ihmiset asettuvat varauksetta ap:n tueksi ja puolustavat häntä. Suomessa käytöstapoja ei tosiaan liiemmin tunnuta arvostettavan, etenkään ruokailuun liittyen.
Kyllä, kahden pienen kaitseminen on raskasta. Ja on myös ymmärrettävää ettei yksivuotiasta haluta jättää yksin temmeltämään. Mutta ratkaisu tähän ei voi olla se, että vanhempi ravaa alvariinsa pois juhlapöydästä leikkejä pystyttämään ja ties mitä. Vaan kyllä tosiaan vanhemman pitää tässä vaiheessa poistua mukana, mikäli on arvioinut ettei lapsia voi kahdestaan jättää.
On valitettavaa jos oma ruokailu keskeytyy, ja reiluinta tietenkin olisi jakaa vahtivuorot toisen vanhemman kanssa jotta molemmat ehtisivät istua hetken rauhassa juhlapöydässä. Muille kuitenkin on taattava ruokarauha. Kukaan ei hetkeäkään katselisi, jos lapsi ramppaisi juhla-aterialla edestakaisin hössöttämässä omiaan. Miksi tätä tulisi sietää aikuiselta?
Se, että ap:ta ja rankkaa pikkulapsivaihetta kohtaan tuntee sympatiaa, ei poista tosiasiaa että hän on käyttäytynyt huonosti ja häirinnyt muiden ruokarauhaa ravaamisellaan. Vaikka velikin käyttäytyi huonosti kommentoidessaan asiaa, oli hän kuitenkin oikeassa - oli lapseton tai ei. On erittäin vaikeaa nauttia juhlpöydän antimista, tunnelmasta ja läheisten seurasta, jos yksi juoksentelee jatkuvasti edestakaisin - käyttäytyen itse kuin kuriton lapsi konsanaan...
Sinun kanssasi en nauttisi joulupöydän antimista enkä siitä tunnelmasta jonka sinä epäilemättä luot ympäristöösi.
Haarukka kuitenkin minulta kolahtaisi liian kovaa lautaseen tms ja saisin sinulta paheksuvan katseen.
Lapsissa on tulevaisuus.
Pienten lasten kanssa oleminen on levotonta ja hermostuttavaa. Mutta kyllä niitä voi myös komentaa. Koko ajan ei tartte olla villejä leikkejä. Ruokapöydässä pitää viimeistään 3-vuotiaan pystyä istumaan vehtaamatta.
Kavereilla oli lapset 6, 4, ja 1. Siellä ruokailusta oli rauha kaukana. Lapset vaativat ja saivat - koko ajan- huomiota vanhemmilta.
Päätä särki ja oli ihana päästä oman kodin rauhaan.
Ihmetyttää, kun joulusta puhutaan lasten juhlana. Lapsia ei juuri muu kiinnosta kuin lahjat ja ehkä kuusi. Levottomimmat eivät kykene keskittymään mihinkään. Kyllä ne on aikuiset, jotka iloitsee useammista joulun elementeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin provosoiduin tästä niin, että on pakko lisätä toinenkin kommentti, itseni toistamisen uhallakin. Kritisoin aiemmin äidin käytöstä ja pöydässä edestakaisin ravaamista, mistä luonnollisesti ropisi heti pari alanuolta. Ärsyttää suunnattomasti, että ihmiset asettuvat varauksetta ap:n tueksi ja puolustavat häntä. Suomessa käytöstapoja ei tosiaan liiemmin tunnuta arvostettavan, etenkään ruokailuun liittyen.
Kyllä, kahden pienen kaitseminen on raskasta. Ja on myös ymmärrettävää ettei yksivuotiasta haluta jättää yksin temmeltämään. Mutta ratkaisu tähän ei voi olla se, että vanhempi ravaa alvariinsa pois juhlapöydästä leikkejä pystyttämään ja ties mitä. Vaan kyllä tosiaan vanhemman pitää tässä vaiheessa poistua mukana, mikäli on arvioinut ettei lapsia voi kahdestaan jättää.
On valitettavaa jos oma ruokailu keskeytyy, ja reiluinta tietenkin olisi jakaa vahtivuorot toisen vanhemman kanssa jotta molemmat ehtisivät istua hetken rauhassa juhlapöydässä. Muille kuitenkin on taattava ruokarauha. Kukaan ei hetkeäkään katselisi, jos lapsi ramppaisi juhla-aterialla edestakaisin hössöttämässä omiaan. Miksi tätä tulisi sietää aikuiselta?
Se, että ap:ta ja rankkaa pikkulapsivaihetta kohtaan tuntee sympatiaa, ei poista tosiasiaa että hän on käyttäytynyt huonosti ja häirinnyt muiden ruokarauhaa ravaamisellaan. Vaikka velikin käyttäytyi huonosti kommentoidessaan asiaa, oli hän kuitenkin oikeassa - oli lapseton tai ei. On erittäin vaikeaa nauttia juhlpöydän antimista, tunnelmasta ja läheisten seurasta, jos yksi juoksentelee jatkuvasti edestakaisin - käyttäytyen itse kuin kuriton lapsi konsanaan...
Sinun kanssasi en nauttisi joulupöydän antimista enkä siitä tunnelmasta jonka sinä epäilemättä luot ympäristöösi.
Haarukka kuitenkin minulta kolahtaisi liian kovaa lautaseen tms ja saisin sinulta paheksuvan katseen.
Lapsissa on tulevaisuus.
Saisiko kuitenkin ensin nauttia nykyhetkestä?
Mennyt on mennyttä, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
Ainoa varma on nykyhetki. Ja se kuuluu kaikille. Kiitos.
Olipa ikimuistoinen tapani. Kylässä oli ystäväpari, joilla oli n. 1-2 v lapsi. Heti tullessa naisella oli sibeliuspoimu otsassa. Tervehtimättä hän alkoi kerätä juuri kattamastani pöydästä pois laseja, servettejä, aterimia. Sitten lapselle löytyi hyvä paikka missä syödä. Silti äiti tuijotti lasta silmä kovana kykenemättä itse syömään saati juttelemaan. Miehensä yritti häntä turhaan tyynnytellä.
Kieltämättä siinä kulttuurit kohtasivat. Lapsi oli kuin täystuho, jota veteli lattialle kaiken mihin ylettti. Emme kuitenkaan sanoneet mitään. Ruoan jälkeen lapsi alkoi vedellä keittiön laatikoista tavaraa lattialle, äiti opasti löytämään vaarattomat muovikipot. No ne jäi siihen. Siirryttiin olohuoneseen. Sekin skannattiin sillä silmällä että mihin lapsen voi asettaa. No matolle. Piti kuulemma saada pölynimuri, sitä tutkiessa viihtyi kuulemma. Mutta 10 minuutin päästä sekään ei enää kiinnostanut. Äiti oli itkuisen näköinen ja ihan hermona jo. Oli selvää, että kotimme ei kelvannut vierailukohteeksi. He lähtivät ennen kuin kahvit oli juotu. Eihän siitä mitään olisi tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin provosoiduin tästä niin, että on pakko lisätä toinenkin kommentti, itseni toistamisen uhallakin. Kritisoin aiemmin äidin käytöstä ja pöydässä edestakaisin ravaamista, mistä luonnollisesti ropisi heti pari alanuolta. Ärsyttää suunnattomasti, että ihmiset asettuvat varauksetta ap:n tueksi ja puolustavat häntä. Suomessa käytöstapoja ei tosiaan liiemmin tunnuta arvostettavan, etenkään ruokailuun liittyen.
Kyllä, kahden pienen kaitseminen on raskasta. Ja on myös ymmärrettävää ettei yksivuotiasta haluta jättää yksin temmeltämään. Mutta ratkaisu tähän ei voi olla se, että vanhempi ravaa alvariinsa pois juhlapöydästä leikkejä pystyttämään ja ties mitä. Vaan kyllä tosiaan vanhemman pitää tässä vaiheessa poistua mukana, mikäli on arvioinut ettei lapsia voi kahdestaan jättää.
On valitettavaa jos oma ruokailu keskeytyy, ja reiluinta tietenkin olisi jakaa vahtivuorot toisen vanhemman kanssa jotta molemmat ehtisivät istua hetken rauhassa juhlapöydässä. Muille kuitenkin on taattava ruokarauha. Kukaan ei hetkeäkään katselisi, jos lapsi ramppaisi juhla-aterialla edestakaisin hössöttämässä omiaan. Miksi tätä tulisi sietää aikuiselta?
Se, että ap:ta ja rankkaa pikkulapsivaihetta kohtaan tuntee sympatiaa, ei poista tosiasiaa että hän on käyttäytynyt huonosti ja häirinnyt muiden ruokarauhaa ravaamisellaan. Vaikka velikin käyttäytyi huonosti kommentoidessaan asiaa, oli hän kuitenkin oikeassa - oli lapseton tai ei. On erittäin vaikeaa nauttia juhlpöydän antimista, tunnelmasta ja läheisten seurasta, jos yksi juoksentelee jatkuvasti edestakaisin - käyttäytyen itse kuin kuriton lapsi konsanaan...
Sinun kanssasi en nauttisi joulupöydän antimista enkä siitä tunnelmasta jonka sinä epäilemättä luot ympäristöösi.
Haarukka kuitenkin minulta kolahtaisi liian kovaa lautaseen tms ja saisin sinulta paheksuvan katseen.
Lapsissa on tulevaisuus.
Aivan, lapsissa on tulevaisuus. Toivottovasti ei kuitenkaan lapsissa, jotka eivät osaa käyttäytyä joulupöydässä, eivätkä kunnioittaa muita ihmisiä. Koska jos lapset saavat kasvaa kuin pellossa, kukapas sitten on vastuussa heistä aikuisina kun häiriköivät?
Yleensä lapsiperhevieraissa ärsyttää se, että toisen kotia ei kunnioiteta: eteiseen levitetään hiekkaa kengistä, likaisin käsin sotketaan, kaikkea käpälöidään ja tutkitaan. Vanhempia liikuttaa vain se, ettei lapsille tule pipi, viis siitä jos isäntäväen paras maljakko särkyy.
Lasten vierailua ennen ei kannata siivota. Sen jälkeen vasta.
Lapsivieraat voivat olla kivojakin, kyllä. Avainsana on rauhoittuminen. Meillä on ollut hyvinkin pieniä kylässä, ja siitä on jäänyt hyvä maku. Ongelmallisia ovat ne, jotka huutaa, riehuu ja sotkee samalla kun vanhemmat tuijottavat apaattisena päältä.
Mutta riehujia ei kutsuta toista kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapsiperhevieraissa ärsyttää se, että toisen kotia ei kunnioiteta: eteiseen levitetään hiekkaa kengistä, likaisin käsin sotketaan, kaikkea käpälöidään ja tutkitaan. Vanhempia liikuttaa vain se, ettei lapsille tule pipi, viis siitä jos isäntäväen paras maljakko särkyy.
Lasten vierailua ennen ei kannata siivota. Sen jälkeen vasta.
Lapsivieraat voivat olla kivojakin, kyllä. Avainsana on rauhoittuminen. Meillä on ollut hyvinkin pieniä kylässä, ja siitä on jäänyt hyvä maku. Ongelmallisia ovat ne, jotka huutaa, riehuu ja sotkee samalla kun vanhemmat tuijottavat apaattisena päältä.
Mutta riehujia ei kutsuta toista kertaa.
Itsestäänselvyyksiä. Mutta miten tämä liittyy ap:n ongelmaan? Hänen lapset vaikutti normaaleilta 1- ja 4-vuotiailta ja äiti asiaankuuluvasti heistä huolehtivalta. Veli sen sijaan olis saanut pitää mölyt mahassaan.
Meillä olis automaattisesti vuoroteltu miehen kanssa lasten vahtimisessa ja sukulaisetkin ovat vastaavassa tilanteessa tarjonneet apuaan. Tollaiselle tietämättömän tölväisylle olisin nauranut päin naamaa.
Onko tällaiset lauseet nykyvanhemmille lainkaan tuttuja?
-Sinne ei saa menna.
-Siihen ei saa koskea.
-Sisällä ei juosta.
-Voit leikkiä tässä ja näillä leluilla, nätisti.
-Nyt rauhoitutaan syömään.
1-v ei tietenkään tajua mitään vielä. Mutta häntä voi pitää sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin provosoiduin tästä niin, että on pakko lisätä toinenkin kommentti, itseni toistamisen uhallakin. Kritisoin aiemmin äidin käytöstä ja pöydässä edestakaisin ravaamista, mistä luonnollisesti ropisi heti pari alanuolta. Ärsyttää suunnattomasti, että ihmiset asettuvat varauksetta ap:n tueksi ja puolustavat häntä. Suomessa käytöstapoja ei tosiaan liiemmin tunnuta arvostettavan, etenkään ruokailuun liittyen. Oi
Kyllä, kahden pienen kaitseminen on raskasta. Ja on myös ymmärrettävää ettei yksivuotiasta haluta jättää yksin temmeltämään. Mutta ratkaisu tähän ei voi olla se, että vanhempi ravaa alvariinsa pois juhlapöydästä leikkejä pystyttämään ja ties mitä. Vaan kyllä tosiaan vanhemman pitää tässä vaiheessa poistua mukana, mikäli on arvioinut ettei lapsia voi kahdestaan jättää.
On valitettavaa jos oma ruokailu keskeytyy, ja reiluinta tietenkin olisi jakaa vahtivuorot toisen vanhemman kanssa jotta molemmat ehtisivät istua hetken rauhassa juhlapöydässä. Muille kuitenkin on taattava ruokarauha. Kukaan ei hetkeäkään katselisi, jos lapsi ramppaisi juhla-aterialla edestakaisin hössöttämässä omiaan. Miksi tätä tulisi sietää aikuiselta?
Se, että ap:ta ja rankkaa pikkulapsivaihetta kohtaan tuntee sympatiaa, ei poista tosiasiaa että hän on käyttäytynyt huonosti ja häirinnyt muiden ruokarauhaa ravaamisellaan. Vaikka velikin käyttäytyi huonosti kommentoidessaan asiaa, oli hän kuitenkin oikeassa - oli lapseton tai ei. On erittäin vaikeaa nauttia juhlpöydän antimista, tunnelmasta ja läheisten seurasta, jos yksi juoksentelee jatkuvasti edestakaisin - käyttäytyen itse kuin kuriton lapsi konsanaan...
Sinun kanssasi en nauttisi joulupöydän antimista enkä siitä tunnelmasta jonka sinä epäilemättä luot ympäristöösi.
Haarukka kuitenkin minulta kolahtaisi liian kovaa lautaseen tms ja saisin sinulta paheksuvan katseen.
Lapsissa on tulevaisuus.Saisiko kuitenkin ensin nauttia nykyhetkestä?
Mennyt on mennyttä, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
Ainoa varma on nykyhetki. Ja se kuuluu kaikille. Kiitos.
Siitä minäkin haluan nauttia ilman tiukkanutturaista kaikkienpaheksujaa.
Mieluummin lapsia kuin " fiksuja" toisten käyttäytymistä kyttääviä tiukkapipoisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä veljeä ärsytti, kun rauhallinen jouluillallinen on muuttunut lastentarhasirkukseksi. Olisit suosiolla poistunut lasten kanssa jonnekin kauemmas leikkimään, niin edes muut olisivat saaneet syödä rauhassa ilman tuota häsellystä.
Ps. Miksi oletat että veli tekee joskus lapsia?
Juuri näin. Ap pilasi kaikkien illallisen, ei ihme että sen mieskin häpesi niin ettei saanut sanaa suustaan. Olis pysynyt kotona kirkuhirviöitään hyysäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilta tulee parhaat vinkit kasvatukseeen ja kortittomilta liikenteeseen.
Ei kannata ottaa kovin vakavasti kommentteja jotka tulee syyntakeettomilta.
Ei kai taitoon kasvattaa lapsia omia lapsia tarvita. On paljon ammattikasvattajia joilla ei ole omia lapsia. Ja jos omat lapset tekisivät automaattisesti hyväksi kasvattajaksi, niin ei olisi lainkaan ongelmalapsia. Kun ihmisten ilmoilla seuraa niitä päättömästi ryntäileviä ja muiden aikuisten tiellä pyöriviä mukuloita, huomaa kyllä, että vanhemmuus ei takaa lastenkasvatuskykyjä.
Näitä jurtuja kun lukee niin ihmettelen kovasti että miksi sitten kutsutte lapsiperheitä juhliviin jouluillallisiinne? Syökää eläkeläiset ja sinkut keskenänne!
Meillä oli ap kaltainen tilanne taannoin. Sinnku-lankomies äityi jopa huutamaan 1,5-vuotiaalle lapselle kesken jouluruokailun että "nyt käyttäydy, nyt istutaan joulupöydässä!!!" kun lapsi alkoi itkua vääntämään kun oli istunut puoltoistatuntia syöttötuolissa....
En mitään nasevaa siihen keksinyt vaan pakkasin lapsen autoon ja lähdin kotiin. En jaksanut mitään jouluraivoa kuuntelemaan, syökööt keskenään.
Miten se tuntuukin unohtuvan niin helposti, että me ihan kaikki olemme lapsuuden asiantuntijoita: olemme kaikki olleet lapsia, ja nähneet erilaisia tapoja käsitellä lapsia.
Eli lapsettomillakin on kyllä oikeus esittää ajatuksiaan aiheesta.
Jotkut vanhemmat ovat kyllä niin varomattomia, että on ihme, että lapset pysyvät hengissä. Eivätkä kaikki pysykään.
Tuttavien alle 4-vuotias hukkui. Lapset oli jätetty merensaaressa ilman silmälläpitoa ja pelastusliivejä, vaikka veneilemässä oltiin. Vanhemmat menivät toiselle rannalle kokkailemaan, tyttö putosi laiturilta ja hukkui. Oudolta tuntui sen jälkeen taivastelu miten jotain näin hirveää tapahtui ja vanhempien saama säälittely.
Mua säälitti pikkutyttö jota ei ollut suojeltu ja joka sai maksaa vanhempiensa tyhmyydestä hengellään.