Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Itse uskon että veli tarkoitti sitä että ap:n perhe on järjestänyt ruokailun huonosti, koska ap pilaa ramppaamisellaan muidenkin yrityksen nauttia rauhallisesta joulupäivällisestä.
Teidän olisi ehdottomasti ensin pitänyt aloittaa yhdessä ruokailu lasten kanssa ja vuorotella sitten kun lapset kyllästyvät istumaan pöydässä! Eli alkupalat kaikki yhdessä ja sitten toinen syö päivällistä, vahdinvaihto ja toinen syö päivällisen ja jälkkärin ja vahdinvaihto niin toinen pääsee nauttimaan lopuksi kahvia ja jälkiruokaa.
Tuollainen pöydästä pois pomppiminen ja ruokailun keskeytyksestä johtuva närkästyneenä lasten kaitseminen pilaa sitä tunnelmaa. Kuitenkin te tiedätte vanhempina miten lapsenne toimivat, mikä saa heidät rauhoittumaan, mikä villiinnyttää, miten toimia jotta lapset ja heidän vahtiminen ei häiritse jatkuvasti toimintaa. Veli ei oikein voi tehdä tuota puolestanne, vaikka varmasti sitä olisi halunnutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ärsyyntymisesi, minäkin olisin varmaan ollut ihan pippurina, mutta ota huomioon se myös, että joskus asiat näkee oivaltavan selkeästi ulkopuolisena. Hän ei varmasti tunne lapsiadi yhtä hyvin kuin sinä eikä hänellä ole kokemusta, mutta hän voi hyvin nähdä sinusta sen, mikä tekee äitiydestä sinulle vaikeaa ja se on hyvinkin voinut näyttää aika stressaavalta se sinun syömisesi siinä. Yksivuotiaan ei pidä antaa kiivetä kaatuvalle tuolille eikä laittaa suuhunsa mitään, mutta tuo, miten kuvaat uhkia, viittaa kyllä jo liiaallisuuteen kuvitelmissa. Ota tuo episodi nyt ihan näkökulmia avaavana kokemuksena vain. Minullakin on kokemusta äidistä, jonka kanssa kahvittelu ei edes onnistu, koska hän juoksee kesken lauseen katsomaan, mitä lapsi tekee ja onko hän turvassa. Se on tosi ärsyttävää. Ota tämä näkökulma huomioon myös. Ehkä olet vähän rasittavaa seuraa hyppelemesisesi. Hyvin touhukkaan poikavauvan äitinä antaisin sinulle vinkin, että jakakaa miehenne kanssa lasten vahtivuoroja ruokailujen aikana. Esim. Toinen saa syödä pää-ja toinen jälkiruuan ihan rauhassa. Se opettaa myös aikuisia rentoutumaan ruokapöydässä.
Ap kuulostaa aika painajaismaiselta äidiltä. Aika pelottavalta. Tuleva vanhempainiltojen kauhu. Hirveät energiat. Ei mitään muuta elämässä kuin lapset.
Käyttäjä7272 kirjoitti:
En ymmärrä miksi et itse voinut sanoa mitään vaan tulet nyt tänne valittamaan...turhaan miestäsi syytät kun itse olisi pitänyt saada suu auki.
Normaali mies puolustaa vaimoaan.
Ap:n mies mammansa pöydässä ilmeisesti taantuu samalle lapselliselle tasolle kuin idiootti veljensäkin. Ei uskalla asettua kenenkään puolelle, ettei "miehisyys" kyseenalaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo sama neljän lapsen äiti joka kommentoi aiemmin. Sillä ei niin ole väliä miten asiat illan mukaan loppujen lopuksi sinun ja lasten kohdalla menivät vaan sillä että lapseton mies katsoi asiakseen neuvoa sinua. Jostakin syystä hän oletti sen olevan okei, eikä kukaan, edes miehesi puuttunut tilanteeseen. Se kertoo jotakin sinusta ja asemastasi perheessä. Kun sinulla on lapsia niin sinulla pitäisi olla myös jonkunlaista äitiyden mukanaan tuomaa auktoriteettia mutta ilmeisesti sitä ei ole. Kohta myös lapsesi hyppivät silmillesi.
Mä olen sanonut mm. jo vanhimmille, aikuisille lapsilleni ettei hyvä tahto ja parhaansa yrittäminen riitä sitten kun perheenperustaminen ja lapset tulevat kuvioihin vaan lasten suhteen pitää olla tosissaan. Ei lapsia voi tehdä muiden riesaksi vaan ne on hoidettava itse joka tilanteessa. On myös tehtävä selväksi muille ettei se ole muiden asia ohjeistaa miten kakarasi hoidat.
Sinun selostuksessasi minua ärsytti se että koit lapsettoman miehen neuvomisen ärsyttäväksi koska koit "ETTÄ YRITIT PARHAASI" ja odotit siitä jotain kiitosta mutta saitkin potkun persuksiin. Tervetuloa aikuisten maailmaan. Lapsista on huolehdittava silloinkin kun ei jaksa yrittää parastaan eikä kukaan kehu jos lapsesi käyttäytyvät ihmisiksi. Se on standardi niiden ympärillä pyörivien ihmisten mielestä. Mutta jos lapsesi hâiritsee muiden rauhaa niin saat varmasti kuulla siitä. Oli se sitten oikein tai mutta näin se maailma pyörii ja jokainen huolehtii lapsistaan pyytteettömästi ilman odotuksia päänsilityksestä.
En nyt oikein ymmärrä. Itse kyllä sain kuvan että ap hoiti lapsensa ja tilanteen ihan itse ja vieläpä hyvin. Ja äitiys ei sinänsä tuo nykymaailmassa minkään näköistä auktoriteettia, paitsi tietysti omien lasten suhteen.
Niin. Ap:ltahan puuttuu auktoriteetti myös lastensa suhteen. Ja myös miehensä, miehen veljen (ja anoppiko siellä myös oli) mielestä. Eihän tuo kommentoija kritisoinut ap:n toimintaa lasten kanssa vaan ap:n toteamusta että odotti kiitosta toiminnastaan. Ei kukaan lähde kiittelemään siitä että hoidat lapsesi. Eikä ihmiselle jolla on homma hanskassa aleta jakelemaan neuvoja. Minä ainakin sanoisin mokomalle neuvojalle että kuule jos hoidat omat lapsesi sitten kun sulla niitä on. Mutta ap:lla ei tainnut olla resursseja tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prisma-perheet todellakin ovat alinta kastia. Vielä monta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran sentään sain sanottua, että oleko oikeesti tosissas. Ehkä se ajatus muuttuu kun tämän todellisuuden näkee omalla kohdalla käytännössä. Mutta mitään nasevaa en osannut napauttaa, koska jotenkin järkytyin että joku puuttuu ilkeästi, vaikka yritän parhaani kaikkien takia. Ap
Toi on ihan outoa, että yrität parhaasi kaikkien takia, etkö ole jo aiemmin huomannut, ettei sinusta välitetä? Mä en sellaisten takia yrittäis mitään. Vain itseni takia ja lasten. Muutenkaan en koita tehdä asioita kuin itseni takia, jos se on jollekin ongelma, niin tulkoot auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo sama neljän lapsen äiti joka kommentoi aiemmin. Sillä ei niin ole väliä miten asiat illan mukaan loppujen lopuksi sinun ja lasten kohdalla menivät vaan sillä että lapseton mies katsoi asiakseen neuvoa sinua. Jostakin syystä hän oletti sen olevan okei, eikä kukaan, edes miehesi puuttunut tilanteeseen. Se kertoo jotakin sinusta ja asemastasi perheessä. Kun sinulla on lapsia niin sinulla pitäisi olla myös jonkunlaista äitiyden mukanaan tuomaa auktoriteettia mutta ilmeisesti sitä ei ole. Kohta myös lapsesi hyppivät silmillesi.
Mä olen sanonut mm. jo vanhimmille, aikuisille lapsilleni ettei hyvä tahto ja parhaansa yrittäminen riitä sitten kun perheenperustaminen ja lapset tulevat kuvioihin vaan lasten suhteen pitää olla tosissaan. Ei lapsia voi tehdä muiden riesaksi vaan ne on hoidettava itse joka tilanteessa. On myös tehtävä selväksi muille ettei se ole muiden asia ohjeistaa miten kakarasi hoidat.
Sinun selostuksessasi minua ärsytti se että koit lapsettoman miehen neuvomisen ärsyttäväksi koska koit "ETTÄ YRITIT PARHAASI" ja odotit siitä jotain kiitosta mutta saitkin potkun persuksiin. Tervetuloa aikuisten maailmaan. Lapsista on huolehdittava silloinkin kun ei jaksa yrittää parastaan eikä kukaan kehu jos lapsesi käyttäytyvät ihmisiksi. Se on standardi niiden ympärillä pyörivien ihmisten mielestä. Mutta jos lapsesi hâiritsee muiden rauhaa niin saat varmasti kuulla siitä. Oli se sitten oikein tai mutta näin se maailma pyörii ja jokainen huolehtii lapsistaan pyytteettömästi ilman odotuksia päänsilityksestä.
Hyi miten inhottavalta ihmiseltä kuulostat. Kertakaikkiaan kuvittelet itsestäsi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo sama neljän lapsen äiti joka kommentoi aiemmin. Sillä ei niin ole väliä miten asiat illan mukaan loppujen lopuksi sinun ja lasten kohdalla menivät vaan sillä että lapseton mies katsoi asiakseen neuvoa sinua. Jostakin syystä hän oletti sen olevan okei, eikä kukaan, edes miehesi puuttunut tilanteeseen. Se kertoo jotakin sinusta ja asemastasi perheessä. Kun sinulla on lapsia niin sinulla pitäisi olla myös jonkunlaista äitiyden mukanaan tuomaa auktoriteettia mutta ilmeisesti sitä ei ole. Kohta myös lapsesi hyppivät silmillesi.
Mä olen sanonut mm. jo vanhimmille, aikuisille lapsilleni ettei hyvä tahto ja parhaansa yrittäminen riitä sitten kun perheenperustaminen ja lapset tulevat kuvioihin vaan lasten suhteen pitää olla tosissaan. Ei lapsia voi tehdä muiden riesaksi vaan ne on hoidettava itse joka tilanteessa. On myös tehtävä selväksi muille ettei se ole muiden asia ohjeistaa miten kakarasi hoidat.
Sinun selostuksessasi minua ärsytti se että koit lapsettoman miehen neuvomisen ärsyttäväksi koska koit "ETTÄ YRITIT PARHAASI" ja odotit siitä jotain kiitosta mutta saitkin potkun persuksiin. Tervetuloa aikuisten maailmaan. Lapsista on huolehdittava silloinkin kun ei jaksa yrittää parastaan eikä kukaan kehu jos lapsesi käyttäytyvät ihmisiksi. Se on standardi niiden ympärillä pyörivien ihmisten mielestä. Mutta jos lapsesi hâiritsee muiden rauhaa niin saat varmasti kuulla siitä. Oli se sitten oikein tai mutta näin se maailma pyörii ja jokainen huolehtii lapsistaan pyytteettömästi ilman odotuksia päänsilityksestä.
En nyt oikein ymmärrä. Itse kyllä sain kuvan että ap hoiti lapsensa ja tilanteen ihan itse ja vieläpä hyvin. Ja äitiys ei sinänsä tuo nykymaailmassa minkään näköistä auktoriteettia, paitsi tietysti omien lasten suhteen.
Hyvä, tämä. Pistetään tuolle itsestään liikoja kuvittelevalle hiukan realismia kalloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä ne lapset saivat juosta ympäriinsä, eivätkä istuneet illallispöydässä?
1- ja 4-vuotiaat? Esim. 2-3 tuntia?
- Taas joku naimaton avioliittoneuvoja-neitsyt - joka on nähnyt lapsia vain kuvissa - siellä kitisemässä...
Mitenhän sitä ennen elettiin kun ei koko suvun huomio pyörinyt 24/7 lasten ympärillä, vaan lapset (itsekin sisaruksineni) saivat luvan olla kiltisti kun aikuiset syövät tai kahvittelevat tai mitä nyt tahansa. Nyt se on sitä että kaikki vaan istuu ja tuijottaa huomion keskipisteenä olevia lapsia ja koko touhu on yhtä lässytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että veli tarkoitti sitä että ap:n perhe on järjestänyt ruokailun huonosti, koska ap pilaa ramppaamisellaan muidenkin yrityksen nauttia rauhallisesta joulupäivällisestä.
Teidän olisi ehdottomasti ensin pitänyt aloittaa yhdessä ruokailu lasten kanssa ja vuorotella sitten kun lapset kyllästyvät istumaan pöydässä! Eli alkupalat kaikki yhdessä ja sitten toinen syö päivällistä, vahdinvaihto ja toinen syö päivällisen ja jälkkärin ja vahdinvaihto niin toinen pääsee nauttimaan lopuksi kahvia ja jälkiruokaa.
Tuollainen pöydästä pois pomppiminen ja ruokailun keskeytyksestä johtuva närkästyneenä lasten kaitseminen pilaa sitä tunnelmaa. Kuitenkin te tiedätte vanhempina miten lapsenne toimivat, mikä saa heidät rauhoittumaan, mikä villiinnyttää, miten toimia jotta lapset ja heidän vahtiminen ei häiritse jatkuvasti toimintaa. Veli ei oikein voi tehdä tuota puolestanne, vaikka varmasti sitä olisi halunnutkin.
Mitä helvetin paskaa. Ellei ole viralliset presidenttitason joulupäivälliset kysymyksessä, on joulu lasten juhla, silloin kun lapsia on paikalla.
Perheen keskeistä pönötystä kipaavat pönottäkööt keskenään kotonaan. Sellainen joulu, jonka pieni terve, normaalisti ikätasonsa mukaan käyttäytyvä lapsi "pilaa", on turha joulu ja ansaitsee jäädä viettämättä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että veli tarkoitti sitä että ap:n perhe on järjestänyt ruokailun huonosti, koska ap pilaa ramppaamisellaan muidenkin yrityksen nauttia rauhallisesta joulupäivällisestä.
Teidän olisi ehdottomasti ensin pitänyt aloittaa yhdessä ruokailu lasten kanssa ja vuorotella sitten kun lapset kyllästyvät istumaan pöydässä! Eli alkupalat kaikki yhdessä ja sitten toinen syö päivällistä, vahdinvaihto ja toinen syö päivällisen ja jälkkärin ja vahdinvaihto niin toinen pääsee nauttimaan lopuksi kahvia ja jälkiruokaa.
Tuollainen pöydästä pois pomppiminen ja ruokailun keskeytyksestä johtuva närkästyneenä lasten kaitseminen pilaa sitä tunnelmaa. Kuitenkin te tiedätte vanhempina miten lapsenne toimivat, mikä saa heidät rauhoittumaan, mikä villiinnyttää, miten toimia jotta lapset ja heidän vahtiminen ei häiritse jatkuvasti toimintaa. Veli ei oikein voi tehdä tuota puolestanne, vaikka varmasti sitä olisi halunnutkin.
Mitä helvetin paskaa. Ellei ole viralliset presidenttitason joulupäivälliset kysymyksessä, on joulu lasten juhla, silloin kun lapsia on paikalla.
Perheen keskeistä pönötystä kipaavat pönottäkööt keskenään kotonaan. Sellainen joulu, jonka pieni terve, normaalisti ikätasonsa mukaan käyttäytyvä lapsi "pilaa", on turha joulu ja ansaitsee jäädä viettämättä ollenkaan.
Samaa mieltä. Minkälainen tunnelma lie jouluaterialla kun yksikään toinen ei nosta ahteriaan penkistä auttaakseen äitiä lasten kanssa? Meidän joulupöydässä homma toimisi niin että isovanhemmat ja muutkin sukulaiset vuorollaan katsoisivat lapsia että äitikin saisi ruokailuvuoron. Tämä tapahtuisi pyytämättä ja ilolla, lapsenlapset ovat rakkaita jouluvieraita eivätkä häiriköitä. Jokainen täyspäinen tajuaa etteivät taaperoikäiset kykene paikoillaan istumaan eikä heitä myöskään voi valvomatta jättää. Kasvavat muutamassa vuodessa ja käytös muuttuu helpommaksi. Olen tosi pahoillani ap:n puolesta, hän toimi ihan oikein ja muu sakki ylimielisiä paskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä ne lapset saivat juosta ympäriinsä, eivätkä istuneet illallispöydässä?
Kohtuutonta odottaa, että tuonikäiset istuisivat parikin tuntia ruokapöydässä.
Vaihtoehtona ei kuitenkaan ole ympärijuokseminen, vaan rauhalliset leikit lattialla pöydän läheisyydessä. Kun on lapsia, niin pitää varautua siihen, ettei itsekään istu sitä paria tuntia.
Minä leikin pieneni kanssa dubloilla osan aikaa ja osallistuin siinä sivussa keskusteluun.
Meillä onneksi nyt 1v3kk tykkää niin paljon syömisestä että viihtyy kun saa itsekin syödä jotain. Oppinut juuri syömään lusikalla jonkun verran niin enempi vaihtoehtoja, aikaisemmin piti keksiä jotain sormin syötävää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä veljeä ärsytti, kun rauhallinen jouluillallinen on muuttunut lastentarhasirkukseksi. Olisit suosiolla poistunut lasten kanssa jonnekin kauemmas leikkimään, niin edes muut olisivat saaneet syödä rauhassa ilman tuota häsellystä.
Naulan kantaan. En ymmärrä ettei ap näe omaa osuuttaan tässä lainkaan. Lasten touhut eivät ärsytä, vaan se jatkuva AIKUISEN ihmisen pöydästä ramppaaminen! Järkyttävän tahditonta. Mikäli annoit lapsillesi luvan poistua pöydästä eivätkä he pärjää keskenään, olisi sinun tai miehesi ilman muuta pitänyt poistua heidän mukanaan ja jättää muille ruokarauha. Todella moukkamaista rampata edestakaisin ruokapöydässä! Veljeäsi tämä ärsytti, ja vaikka olisi voinut jättää näpäyttämättä, ymmärrän häntä hyvin. Uskomatonta että suurin osa puolustaa tätä käyttäytymistä. Sentään jouluateria vielä kyseessä.
Oma 1v saa leikkipuistossa juosta vapaasti, kunhan pysyy näkyvissä mutta kotona ei voi olla liian varovainen ! Yrittää kiivetä milloin mihinkin ja syödä isosisarten legoja sekä barbinkenkiä ym. Jos joku tulisi pätemään asiasta, josta ei mitään tiedä käskisin pitää turvan tukossa.
Minä olisin katsonut kaikkia pöydässä istujia ja kysynyt " JOS JUOKSENTELUNI ÄRSYTTÄÄ; VOISIKO JOKU NOSTAA PERSEENSÄ JA AUTTAA JOTTA SAAN SYÖTYÄ?!" Ei juuri vauva -iän ylittänyttä voi käskyttää istumaan nätisti jotta äiti saa mahaansa muutakin kuin haarukallisen kylmää porkkanalaatikkoa.
Näin aluksi: Hyvää Joulua!
Ja selvisit tilanteesta hienosti. Osoittaa juuri sitä kypsyyttä, jota vanhemmilta lapset kaipaa, eli olla purkautumatta hetkessä.
Muutama asia, kirjoituksesi pohjalta, pisti miettimään.
1. Miehesi toimi myös oikein. Ehkä hän tunsi samoja tunteita kuin sinä, mutta hillitsi itsensä pitääkseen illan tunnelman myönteisenä. Hän ehkä ymmärsi että toisten mielipiteiden kriittinen arvostelu ei ole jouluillallisen näyttämölle kuuluva aihe.
2. Oletko koskaan kuullut Dunning-Kruger ajatusvääristymästä? Saatat tahtomattasi olla sen tilastoissa. Tämä inhimillinen ominaisuus auttaa meitä selviytymään huijaamalla itseämme ajattelemaan olevamme keskivertoa parempia. Lähes missä vain. Se on yksi aivojemme kiehtovista suojelumekanismeista. Mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä? No - saattaa olla että kritiikin antaja on oikeassa ja sinulla on itsetutkiskelun paikka.
Haluamme hyvää lapsille, ja eritoten niille joista olemme kausaalisessa vastuussa. Mutta pitää muistaa että äitiys tai isyys itsessään ei tee meistä virheettömiä hoitamaan tuota autuutta ja taakkaa.
Ymmärrän veljen (joskin aika suoran) kommentin siinä mielessä, että hän halusi herättää sinut ajattelemaan omaa jaksamistasi. Hän voi olla hyvinkin oikeassa, vaikka ruokapöydässä muiden kuullen sanottuna se ymmärrettävästi satutti sinua. Ymmärrän tuon yksivuotiaan vahtimisen, ja hänelle voisi keksiä ensi kerralla jonkun muun ratkaisun kuin olla isomman sisaruksen vietävänä.
Olen vielä lapseton, mutta kolme-neljävuotiaat ovat minun lähipiirissäni sellaisia, joille vanhemmat kertovat pelisäännöt vieraassa talossa ja kukaan ei ylenmäärin lähde riehumaan. Oma äitini taas sanoi, vaikka rento onkin, että lapsia voi todellakin kasvattaa heti kun he alkavat vähänkin ymmärtää sosiaalisia tilanteita. Siten sinunkin roolisi helpottuu noissa kyläilyissä. Neljävuotiaan voisi laittaa johonkin toiseen huoneeseen leikkimään/pelaamaan? Oma äitini ei todellakaan rynninyt ikinä peräämme kesken ruokailun vieraiden luona.
Kaikkien lapsia ei tarvitse vahtia, esim. meidän lapsia. Mutta se ei johdu minusta, vaan lapsista. Eivät koskaan koittaneet tehdä kylässä mitään hullua. Miehen veli oli silti täysin ääliö aukaistessaan suunsa aiheesta, saathan sä totta kai vahtia omiasi juuri sen verran kuin on tarve tai haluat. Mutta ehkä olit valittanut sitä, niin hän ei ois jaksanut kuunnella rasittuneisuuttasi vahtimiseen liittyen.