Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Ne jotka ei osaa, opettaa. Vai mitesseoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun lapsettomat palauttavat maan pinnalle näitä vanhempia, joiden mielestä se oma lapsi on joku maailmankaikkeuden keskipiste. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No melkein peesaan ennemmin miehen veljeä. Yksikään tuntemani vanhempi ei ole ole ollut jälkikasvunsa suhteen liian välinpitämätön, mutta liian monta (ärsyttävää) helikopterivanhepmaa tunnen. "ei sinne, ei sitä, ei saa kiivetä, EI SAA KIIVETÄ!!!!". Eihän lapsi ikinä opi rajojaan, jos koko ajan joku estää, nostaa ja laskee sen mukaan minne lapsi tahtoo. Yksivuotias tuskin pääsee edes tavallisessa kotitaloudessa niin korkealle, että vakavampaa loukkaantumista tapahtuisi... Joo, saa peukuttaa alas.
Eihän lapselle tosiaan satu mitään, jos hän hakkaa telkkaria kaukosäätimellä, mutta telkkarin omistaja saattaa hermostua. Huonekasvitkin saa äkkiä lattialle ja jos lapsi ei syö niitä tai multaa, ei siitäkään sitten haittaa ole.
Pienet kukkamullathan tekee vaan hyvää suussa. Minä pyörin kakarana pihalla ja söin vaikka mitä. Ei ole mitään allergioita enkä käytännössä sairastele koskaan, voisi peräti kuvitella että vastustuskyky on kehittynyt hyväksi tuosta sonnan syömisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No melkein peesaan ennemmin miehen veljeä. Yksikään tuntemani vanhempi ei ole ole ollut jälkikasvunsa suhteen liian välinpitämätön, mutta liian monta (ärsyttävää) helikopterivanhepmaa tunnen. "ei sinne, ei sitä, ei saa kiivetä, EI SAA KIIVETÄ!!!!". Eihän lapsi ikinä opi rajojaan, jos koko ajan joku estää, nostaa ja laskee sen mukaan minne lapsi tahtoo. Yksivuotias tuskin pääsee edes tavallisessa kotitaloudessa niin korkealle, että vakavampaa loukkaantumista tapahtuisi... Joo, saa peukuttaa alas.
Sulla ei siis ole eikä ole ollut 1-vuotiasta? Niinpä.
Ja vaikka olisikin ollut, niin itselläkin on niitä ollut kolme, ja vain yksi on ollut totaalinen täystuho. Kaksi muuta vaan tavallisia, eikä niitäkään olisi voinut jättää itsekseen. Vasta lähempänä kahta vuotta on kahdelle tullut sen verran järkeä päähän, että pysyivät isompien leikeissä mukana. Ja sen yhden kohdalla kesti vielä huomattavasti pidempään.
1-vuotiaalla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, mutta kykyä todellakin kiivetä minne vaan. Siksi niitä niin helposti on kuollutkin varsinkin aiemmin, kun ajattelu on ollut juuri tuota, että kyllä 1-v pärjää.
On ollut, kaksin kappalein (eri aikaan) :) Motorisesti aina ikätasoaan edellä :)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun lapsettomat palauttavat maan pinnalle näitä vanhempia, joiden mielestä se oma lapsi on joku maailmankaikkeuden keskipiste. Ei ole.
Luitko sä ollenkaan aloitusta? Eihän tästä ollut lainkaan kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa halua 1- ja 4-vuotiasta pöytään. Kauhee sotku ja kiemurtelu. Vanhemmat saa puolestani rampata eestaas niin paljon kuin haluaa. Ihme ettei kukaan auttanut aptä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin todennut moiselle &5päälle, että purista ensin se melooni sieltä ahterista ilman kivunlievitystä, niin katsotaan sitten, mitä mieltä olet lastenkasvatuksesta.
Kyllä sä, ap, keksit tuollaiselle nuorelle ääliölle jotakin nasevaa sanottavaa seuraavaksi kerraksi. Sen se nimittäin ansaitsee. Sitäpaitsi siperia opettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
On yksinkertaisesti typeryyttä olla ottamatta kivunlievitystä kun jokainen synnyttäjä sitä helposti halutessaan saa.
Puhdasta tyhmyyttä on sitten olla ylpeä typeryydestään.
Voi muru kun kaikkien synnytykset ei kestä sitä kahdeksaa tuntia. Mulle ei ehditty antaa kakkosen kohdalla muuta kuin törkätä äkkiä ilokaasu käteen, kun vauva syntyi viisi minuuttia sairaalaan saapumisesta. Että ihan tuntui kivasti, vaikka synnytys nopeasi menikin. Tässäkin taas sama opetus: luulo ei ole tiedon väärti.
Lähtökohtaisesti lisääntyminen on vapaaehtoista, joten ihan itseäsi voit sinäkin syyttää siitä että sattui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No melkein peesaan ennemmin miehen veljeä. Yksikään tuntemani vanhempi ei ole ole ollut jälkikasvunsa suhteen liian välinpitämätön, mutta liian monta (ärsyttävää) helikopterivanhepmaa tunnen. "ei sinne, ei sitä, ei saa kiivetä, EI SAA KIIVETÄ!!!!". Eihän lapsi ikinä opi rajojaan, jos koko ajan joku estää, nostaa ja laskee sen mukaan minne lapsi tahtoo. Yksivuotias tuskin pääsee edes tavallisessa kotitaloudessa niin korkealle, että vakavampaa loukkaantumista tapahtuisi... Joo, saa peukuttaa alas.
Sulla ei siis ole eikä ole ollut 1-vuotiasta? Niinpä.
Ja vaikka olisikin ollut, niin itselläkin on niitä ollut kolme, ja vain yksi on ollut totaalinen täystuho. Kaksi muuta vaan tavallisia, eikä niitäkään olisi voinut jättää itsekseen. Vasta lähempänä kahta vuotta on kahdelle tullut sen verran järkeä päähän, että pysyivät isompien leikeissä mukana. Ja sen yhden kohdalla kesti vielä huomattavasti pidempään.
1-vuotiaalla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, mutta kykyä todellakin kiivetä minne vaan. Siksi niitä niin helposti on kuollutkin varsinkin aiemmin, kun ajattelu on ollut juuri tuota, että kyllä 1-v pärjää.
On ollut, kaksin kappalein (eri aikaan) :) Motorisesti aina ikätasoaan edellä :)
Eli sä olet niitä vanhempia, joiden motorisesti kehittyneet monsterikersat on saaneet kylässäkin treenata rajojaan. Jep.
Ei se kukkamulta ole juu lapselle pahaksi, mutta se lattialle kaadettu kukka kyllä sotkee aika pahasti. Sit olisi ap saanut moitteita kun ei vahdi lapsia. Mulla on lapset ainakin 1,5 vuotiaina olleet vilkkaita ja just vierailut kodeissa olivat kamalia. Kerrankin vietin yhden illan kolmikerroksisen talon portaissa, kun mikään muu ei taaperoa kiinnostanut, kun kotona ei rappusia ollut. Mies tuli välillä päästämään kahville. Ei ollut portaissa portteja. Olin itse siellä rappusissa, koska kaikki muut oli miehen kavereita, eivätkä olleet nähneet pitkään aikaan. Oishan se muksu voinut olla loukkaamattakin, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla olisi hyvä olla auktoriteettia.
1-vuotias pysyy sylissä ja 4-veelle joku uusi hyvä lelu, jolla saa leikkiä hipihiljaa tässä pöydän vieressä, kun muut vielä syö.
Eikös siinä ollut isäkin paikalla. Miten hän kantoi kortensa kekoon?
Mut en mä kyllä tiedä mistä nää kaikki adhd.t nykyään tulee. Kun katson lapsuuskuviani, näen suittuja ja nätisti aloillaan istuvia lapsosia. Niin serkun 1-vuotissynttäreillä, niin kuvassa missä istun parivuotiaana pistelemässä suuhuni savukalaa lastenhuoneessa sienituolin ääressä jne. Kolmivuotiaana muistan parhaiten miten olin mummin kanssa. Eikä meillä silti ollut ikävää.
Sanokaapa kokeeksi lapsille, että kylässä ollaan siististi. Ties vaikka menisi perille.
Tosin asiantuntemattomana lapsettomana olen pannut merkille, että lasten elämä on nykyään niin juhlahumun ja kaiken kivan täyttämää koko ajan, että ei ihme, jos ovat levottomia ja kurittomia. M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin todennut moiselle &5päälle, että purista ensin se melooni sieltä ahterista ilman kivunlievitystä, niin katsotaan sitten, mitä mieltä olet lastenkasvatuksesta.
Kyllä sä, ap, keksit tuollaiselle nuorelle ääliölle jotakin nasevaa sanottavaa seuraavaksi kerraksi. Sen se nimittäin ansaitsee. Sitäpaitsi siperia opettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
On yksinkertaisesti typeryyttä olla ottamatta kivunlievitystä kun jokainen synnyttäjä sitä helposti halutessaan saa.
Puhdasta tyhmyyttä on sitten olla ylpeä typeryydestään.
Voi muru kun kaikkien synnytykset ei kestä sitä kahdeksaa tuntia. Mulle ei ehditty antaa kakkosen kohdalla muuta kuin törkätä äkkiä ilokaasu käteen, kun vauva syntyi viisi minuuttia sairaalaan saapumisesta. Että ihan tuntui kivasti, vaikka synnytys nopeasi menikin. Tässäkin taas sama opetus: luulo ei ole tiedon väärti.
Lähtökohtaisesti lisääntyminen on vapaaehtoista, joten ihan itseäsi voit sinäkin syyttää siitä että sattui.
En mä sen kummemmin syyttele yhtään ketään, yllättävän hyvin pärjäsin loppupeleissä, pisteet mulle ja ei ollut kenenkään vika. Kunhan totesin faktan, kun joku väitti, että synnytykseen saa aina kivunlievitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No melkein peesaan ennemmin miehen veljeä. Yksikään tuntemani vanhempi ei ole ole ollut jälkikasvunsa suhteen liian välinpitämätön, mutta liian monta (ärsyttävää) helikopterivanhepmaa tunnen. "ei sinne, ei sitä, ei saa kiivetä, EI SAA KIIVETÄ!!!!". Eihän lapsi ikinä opi rajojaan, jos koko ajan joku estää, nostaa ja laskee sen mukaan minne lapsi tahtoo. Yksivuotias tuskin pääsee edes tavallisessa kotitaloudessa niin korkealle, että vakavampaa loukkaantumista tapahtuisi... Joo, saa peukuttaa alas.
Sulla ei siis ole eikä ole ollut 1-vuotiasta? Niinpä.
Ja vaikka olisikin ollut, niin itselläkin on niitä ollut kolme, ja vain yksi on ollut totaalinen täystuho. Kaksi muuta vaan tavallisia, eikä niitäkään olisi voinut jättää itsekseen. Vasta lähempänä kahta vuotta on kahdelle tullut sen verran järkeä päähän, että pysyivät isompien leikeissä mukana. Ja sen yhden kohdalla kesti vielä huomattavasti pidempään.
1-vuotiaalla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, mutta kykyä todellakin kiivetä minne vaan. Siksi niitä niin helposti on kuollutkin varsinkin aiemmin, kun ajattelu on ollut juuri tuota, että kyllä 1-v pärjää.
On ollut, kaksin kappalein (eri aikaan) :) Motorisesti aina ikätasoaan edellä :)
Eli sä olet niitä vanhempia, joiden motorisesti kehittyneet monsterikersat on saaneet kylässäkin treenata rajojaan. Jep.
Pelkkiä arvauksia ja hypoteeseja, kun omat monsterikersat harmittaa. Älä projisoi omia epäonnistumisiasi minuun :)
No olisithan voinut perustella, juurikin noilla tilanteilla mitä teillä on ollut. Että 1-v kiipeilee ja tippuu pian pää edellä ja että isommalla kohta hyppynaru kaulassa. Sinun kuuluu perustella.
Lapset on erilaisia ja jotkut saattaa hyvinkin viihtyä jossain tietyssä leikissä esimerkiksi ruokailun ajan. Ja tilanteet on erilaisia.
Jos kuitenkin huomasit lasten käytöksestä että parempi katsoa perään niin ehkä parempi niin.
Miksei joku voinut jäädä lasten kanssa ruokailun ajaksi? Tai miksi ette ottaneet lapsia samaan pöytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä ketään, kenen 1-vuotias oikeasti pysyy pari tuntia sylissä?
Ja kenen 1 vuotias enää pysyy citterissä, jota joku ehdotti. Omani pääsi itsenäisesti pois citteristä jo 9 kk ikäisenä. Ja muutenkin ei kävelevää lasta voi enää citterissä pitää.
Juu ennen vanhaan lapset istuivat juuri niin monta tuntia hiljaa paikallaan, kun aikuiset vaativat. Ei itketty eikä kiukuteltu. Silloin ennen vanhaan tosin lapsia sai hakata ja potkia niin paljon kuin huvitti, sen takia ne lapset oli kilttejä. Pelkäsivät kuolemaa.
Ihme mies ap:llä, ettei saanut sanotuksi velimiehelle että nyt pää kiinni, et tiedä mitään.
Epäkohteliasta myös rampata koko ajan pöydästä. Sinun olisi pitänyt ymmärtää jäädä valvomaan lasten leikkejä ja syödä sitten myöhemmin, vaikka lasten kanssa.
1-3-vuotiaat lapset on loputtoman rasittavia. Ilmeisesti niille syötetään kofeiinipillereitä.
Vaikea käsittää, miksi joku vie useamman tänikäisen kylään.
Yhtä tenavaa vahtimaan tarvitaan 2 täysinkoulutettua aikuista. Kyllästyä ei saa, ja vuorojenvaihto sujuvasti. Vaatii paljon aikuiselta esittää tyyntä, viihtyvää ja osallistua keskusteluun sekä pitää ipana poissa pahanteosta. Silti parku soi puolen tunnin välein. Kannattaa olla valmistaunut poistumaan, jos tilanne polttaa jonkun proput. Selvää pitäisi olla, että vanhemmat ovat selviä.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään, kenen 1-vuotias oikeasti pysyy pari tuntia sylissä?
Ja kenen 1 vuotias enää pysyy citterissä, jota joku ehdotti. Omani pääsi itsenäisesti pois citteristä jo 9 kk ikäisenä. Ja muutenkin ei kävelevää lasta voi enää citterissä pitää.
Mikä on citteri? Meillä ollut vaan sittereitä.
Entä missä ruokailu kestää 2 tuntia?
Ei tietenkään pysy sylissä pitkään mutta sitä voi käyttää mielikuvitusta, ota lapselle kirja ja naposteltavaa. Tai menkää välillä olohuoneeseen leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Juu ennen vanhaan lapset istuivat juuri niin monta tuntia hiljaa paikallaan, kun aikuiset vaativat. Ei itketty eikä kiukuteltu. Silloin ennen vanhaan tosin lapsia sai hakata ja potkia niin paljon kuin huvitti, sen takia ne lapset oli kilttejä. Pelkäsivät kuolemaa.
Ihme mies ap:llä, ettei saanut sanotuksi velimiehelle että nyt pää kiinni, et tiedä mitään.
Höpöhöpö! Meillä ei hakattu eikä todellakaan pelätty kuolemaa.
Olen pahoillani, että sun lapsuus on ollut noin karmea.
Mutta vierailut oli harvinaista herkkua. Herkutkin oli harvinaista. Lapsille kerrottiin, että kylässä ollaan siivosti. Se ei leikkimistä estänyt.
Eihän lapselle tosiaan satu mitään, jos hän hakkaa telkkaria kaukosäätimellä, mutta telkkarin omistaja saattaa hermostua. Huonekasvitkin saa äkkiä lattialle ja jos lapsi ei syö niitä tai multaa, ei siitäkään sitten haittaa ole.