Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
No jaa, itselleni tuli kyllä toiminnastasi juuri tuollainen kuva, että hyppäät pöydästä vähän väliä ja olet itse sellainen stressipallo, että muilllakin on vaikeaa.
Omassa joulussani oli yhdella sukulaisperheellä 4v lapsi, joka oli oikeasti oikein kiltti eikä liian energinen, mutta oli toki vauhdissa kun tuli joululahjoja ja muutenkin oli innostavaa hänellä. Kiipesi sohvan selkämykselle, juoksenteli, "järjesteli" jne jatkuvasti. Mutta ei missään tapauksessa ollut holtittomassa tilassa tai ärsyttävä. Eikä järjetön, joka satuttaisi itsensä holtittomuudella. Pikku muksahdukset nyt kuuluu asiaan. Lasta kuitenkin kiellettiin koko ajan juoksemasta ja telmimästä. Itse leikin sitten lapsen kanssa ja kerroin että hänpä onkin taitava ja saanut ihania joululahjoja jne. Vanhemmilta ja isovanhemmilta tuli pelkästään kieltoa, ei saa sitä ei saa tätä.
Samoin, kun lapsi välillä esim kompastui vähän ja tömähti, niin ei häntä oikeasti sattunut kun oli minun kanssa siinä ja näin tilanteen ja lapsen ilmeen, mutta sitten jos äiti oli sen muksahduksen kuullut toisesta huoneesta, ja tuli katsomaan noin 30sek-1min kuluttua, moitto että pitikö juosta ja sattuiko nyt, alkoi lapsi aina heti itkemään ja kerjäämään syliin pääsyä. Itselläni kävim sääliksi lasta, kun vanhemmilta ei saanut huomiota ja läheisyyttä muuta kuin itsensä satuttamisen verukkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein parhaat lasten kasvatuksen asiantuntijat on aina itse lapsettomia. Niiltä löytyy kuin apteekin hyllyltä helppo ja selkeä ratkaisu kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin katsonut kaikkia pöydässä istujia ja kysynyt " JOS JUOKSENTELUNI ÄRSYTTÄÄ; VOISIKO JOKU NOSTAA PERSEENSÄ JA AUTTAA JOTTA SAAN SYÖTYÄ?!" Ei juuri vauva -iän ylittänyttä voi käskyttää istumaan nätisti jotta äiti saa mahaansa muutakin kuin haarukallisen kylmää porkkanalaatikkoa.
Kuule kun ne lapset ja niistä aiheutuva vaiva ja häiriö ovat vain ja ainoastaan lasten vanhempien vastuulla. Ei muiden, koska he eivät lapsia ole olleet tekemässä. Sen vastuu, kenen päätös!
Jotenkin provosoiduin tästä niin, että on pakko lisätä toinenkin kommentti, itseni toistamisen uhallakin. Kritisoin aiemmin äidin käytöstä ja pöydässä edestakaisin ravaamista, mistä luonnollisesti ropisi heti pari alanuolta. Ärsyttää suunnattomasti, että ihmiset asettuvat varauksetta ap:n tueksi ja puolustavat häntä. Suomessa käytöstapoja ei tosiaan liiemmin tunnuta arvostettavan, etenkään ruokailuun liittyen.
Kyllä, kahden pienen kaitseminen on raskasta. Ja on myös ymmärrettävää ettei yksivuotiasta haluta jättää yksin temmeltämään. Mutta ratkaisu tähän ei voi olla se, että vanhempi ravaa alvariinsa pois juhlapöydästä leikkejä pystyttämään ja ties mitä. Vaan kyllä tosiaan vanhemman pitää tässä vaiheessa poistua mukana, mikäli on arvioinut ettei lapsia voi kahdestaan jättää.
On valitettavaa jos oma ruokailu keskeytyy, ja reiluinta tietenkin olisi jakaa vahtivuorot toisen vanhemman kanssa jotta molemmat ehtisivät istua hetken rauhassa juhlapöydässä. Muille kuitenkin on taattava ruokarauha. Kukaan ei hetkeäkään katselisi, jos lapsi ramppaisi juhla-aterialla edestakaisin hössöttämässä omiaan. Miksi tätä tulisi sietää aikuiselta?
Se, että ap:ta ja rankkaa pikkulapsivaihetta kohtaan tuntee sympatiaa, ei poista tosiasiaa että hän on käyttäytynyt huonosti ja häirinnyt muiden ruokarauhaa ravaamisellaan. Vaikka velikin käyttäytyi huonosti kommentoidessaan asiaa, oli hän kuitenkin oikeassa - oli lapseton tai ei. On erittäin vaikeaa nauttia juhlpöydän antimista, tunnelmasta ja läheisten seurasta, jos yksi juoksentelee jatkuvasti edestakaisin - käyttäytyen itse kuin kuriton lapsi konsanaan...
Tottahan mies puhui. Ota opiksesi!
Relaa ja lopeta tuo turha vouhotus.
-Kolmen lapsen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapset eivät olleet ruokapöydässä? Miksi ette syöneet miehen kanssa vuorotellen jos lapset eivät voineet syödä aikuisten kanssa yhtä aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin todennut moiselle &5päälle, että purista ensin se melooni sieltä ahterista ilman kivunlievitystä, niin katsotaan sitten, mitä mieltä olet lastenkasvatuksesta.
Kyllä sä, ap, keksit tuollaiselle nuorelle ääliölle jotakin nasevaa sanottavaa seuraavaksi kerraksi. Sen se nimittäin ansaitsee. Sitäpaitsi siperia opettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
On yksinkertaisesti typeryyttä olla ottamatta kivunlievitystä kun jokainen synnyttäjä sitä helposti halutessaan saa.
Puhdasta tyhmyyttä on sitten olla ylpeä typeryydestään.
Voi muru kun kaikkien synnytykset ei kestä sitä kahdeksaa tuntia. Mulle ei ehditty antaa kakkosen kohdalla muuta kuin törkätä äkkiä ilokaasu käteen, kun vauva syntyi viisi minuuttia sairaalaan saapumisesta. Että ihan tuntui kivasti, vaikka synnytys nopeasi menikin. Tässäkin taas sama opetus: luulo ei ole tiedon väärti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä totta, että harvemmin Suomessa juhla-ateriatkaan kestää niin kauan etteivätkö lapset pystyisi sen aikaa istumaan pöydässä.
Jos anoppilassa on järjestetty ihan juhlaillallinen, niin miksi ihmeessä sinne on edes kutsuttu pieniä lapsia? Normaaliin joulupäivälliseen lapsetkin voivat osallistua, onhan joulu lastenkin juhla, mutta kutsuttaessa olisi pitänyt kertoa selvästi, että kyseessä on aikuisten muodollinen juhla. Luultavasti aloittaja on ymmärtänyt, että seuraavina vuosina hän lapsineen ei ole toivottua seuraa.
Minulle taas miehen lapseton veli kertoi, miten nykynaiset ovat huonoja synnyttäjiä, kun ennen lapset tehtiin iltalypsyn jälkeen saunassa ja aamulla mentiin taas lypsylle eikä mitään äitiyslomia vietetty. Olin juuri kertonut anopille, kuinka monta päivää olin ollut sairaalassa synnytyksen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että harvemmin Suomessa juhla-ateriatkaan kestää niin kauan etteivätkö lapset pystyisi sen aikaa istumaan pöydässä.
Vuoden ikäisen lapsen ruokailu on niin sottaista puuhaa, että en sen ikäistä istuttaisi pöydässä yhdenkään juhla-aterian ajan. Eiköhän siinä aloittaja olisi saanut moitteita, kun lapsi ei osaa vielä käyttää veistä ja haarukkaa oikein.
Meillä on ollut tilanne, äitini tuli piipahtamaan uutuuttaan kiiltelevän miehensä kanssa. Mä ja lapset kotona, mies töissä.
Lapset kahvipöydässä käyttäytyivät kakaramaisesti. Toisteli aikuisten sanoja, joutavaa kikattamista, yrittävät klähmiä kaikkea mitä esillä oli... Mua alkoi hermostuttaa, kun lapset ei tottele ja tulinkin siinä sitten sanoneeksi: "olkaas pikkuhiljaa kunnolla!"
Äitini lapseton miesystävä totes: "olehan ite. Anna lasten olla, rauhotu!" Ärsytti, voi jukolauta, että olin lähellä heittää sen ukon rähjän ulos. Sanoin, että yritän tässä nyt samalla jotain käytöstapoja opettaa. Lapset olivat silloin 3 ja 5 vuotiaat. "kyllä ne oppii".
Jäin tuota tietty pureksimaan pitkäksikin aikaa, oli suuttumusta ja oivallusta. Kyllähän siellä totuudenjyvä oli piilossa. Mä aloin hermostumaan ja se jatkuva pomppiminen paikasta toiseen alkoi ottaa kupoliin, että kun olisi sen kahvikupin halunnut juoda. Tajusin silloin, että mä olen lapsia varten siinä tilanteessa, enkä niinkään sitä rauhaksiin oloa. Mun tehtävä on olla esimerkkinä näille, pitää osata itsekin käyttäytyä ja ottaa ne vieraat huomioon.
Kahvikupposen voin juoda myöhemminkin rauhassa.
Silti pitää vielä sanoa, että anopin kanssa tuota tilannetta ei olisi tullut. Hän on se joka touhuaa ja ravaa lasten perässä. Sanoo aina, että istukaa te (mä ja mieheni),kun harvoin kuitenkin kerkeette samassa pöydässä yhdessä rauhassa olemaan.
Ehkä olisi tuon veljenkin ohje syytä laittaa sisäänulos, jos siitä ei mitään hedelmällistä saa irti. Enkä lähtis sitä hautomaan, että joskus tulevaisuudessa jos saa lapsia, että kostaisin. Silloin voi jelpata, ottaa se yksivuotias syliin ja leikkiä, että tuoreet vanhemmat saavat olla rauhaksiin edes hetken. Harmi, kun nuorimies ei hoksannut olla itse avuksi, vaan torui äitiä, joka edes yritti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanikäiset lapset ja tokihan 4v pystyy useinkin keskittymään omiin rauhallisin leikkeihinsä. Mutta kun palettiin tulee 1v leikkikaveri, niin johan alkaa sattua ja tapahtua. Aikaa kuluu, vauhti lisääntyy ja vahinkoriski kasvaa.
Mulle "parhaat neuvot" lastenkasvatukseen on tulleet appiukolta ja omalta isältäni. Hehän olivat tyypilliseen 80-luvun isien tapaan aina töissä ja lasten kanssa vietettiin aikaa vasta, kun nämä olivat jo koululaisia. Lasta ei saa komentaa, lapselle ei saa yhtään huutaa missään tilanteessa, lapselle ei saa laittaa rajoja, kerran sanotaan ja lapsihan varmasti uskoo siitä, lapsen pitää antaa kolhia itseään tyyliin terävään pöydänkulmaan oppimismielessä... Paitsi kun nämä herrat itse toteuttavat ohjeitaan, niin appiukolla menee hermot heti jos jotain sattuu ja mun isäni menee paniikkiin ja lamaantuu. Kun esim.vanhempi lapsi löi päänsä huonekaluun ja joutui tikattavaksi, niin isäni ei saanut sanaa suustaan mitä on tapahtunut. Verta oli hirveästi ja yksi vaan änkyttää.
En nyt jaksa lukea koko ketjua läpi joten sori jos tämä on mainittu.
Minusta vaikuttaa siltä että oma mies on kyllä puhunut veljen kanssa aiheesta, siksi se oli hiljaa. Veli kertoi sen mitä mies olisi halunnut sanoa. Ehkä sun pitäisi stressata vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kirjoittaisi tänne aloituksen, jossa kertoisi vieraittensa antaneen 1- ja 4-vuotiaiden lastensa juoksennella vapaasti ympäriinsä ja todenneen, että pienet kolhut kuuluvat asiaan... eiköhän suurin osa kirjoittajista rientäisi kertomaan, että vieraassa paikassa lapsia pitää tietenkin pitää tarkasti silmällä.
Epäilemättä ja aivan aiheesta. Et sitten huomaa eroa siinä, annetaanko lasten tehdä mitä tahtoo ja juostaan perässä ympäri taloa vai huolehditaanko siitä, että lapset istuvat nätisti joulupöydässä?
Miten? Me puhutaan nyt 1- ja 4-vuotiaista sekä pitkästä illallisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin todennut moiselle &5päälle, että purista ensin se melooni sieltä ahterista ilman kivunlievitystä, niin katsotaan sitten, mitä mieltä olet lastenkasvatuksesta.
Kyllä sä, ap, keksit tuollaiselle nuorelle ääliölle jotakin nasevaa sanottavaa seuraavaksi kerraksi. Sen se nimittäin ansaitsee. Sitäpaitsi siperia opettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
On yksinkertaisesti typeryyttä olla ottamatta kivunlievitystä kun jokainen synnyttäjä sitä helposti halutessaan saa.
Puhdasta tyhmyyttä on sitten olla ylpeä typeryydestään.
Ai saa vai? Kumma juttu kun mä en saanut. Päivystävä lääkäri ei koskaan ehtinyt laittamaan epiduraalia. Oli kiinni hätätapuksissa. Gyne kävi laittamassa jonkun puudutteen, mutta harmi kyllä se ei auttanut yhtään. Että se siitä jokainen synnyttäjä sitä helposti halutessaan saa -teoriasta. Olisin halunnut, mutta en saanut. Enkä ole ainoa. Kiitos säästöjen.
Ilmeisesti täällä on lastenkasvatuksen lisäksi myös synnytysten erityisasiantuntijat paikalla :)
Ilman muuta tämä on miehen vika. Se on saattanut ap raskaaksi ja on kaikkien mielestä suuri hunsvotti ja pahan tekijä. Näinhän se naistenmaailmassa menee ja siskot sirkuttaa kannustavasti.
Kiitellään vaan äitiä oikein joukolla, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos
Toki vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita, mutta en ihan ymmärrä tätä "lapsettomien parjausta" siitä, miten eivät tiedä lasten kasvatuksesta mitään. Lapseton kun voi olla vaikka kasvatustieteiden maisteri ja työskennellyt lasten parissa pidempään kun toisilla ollut lapsia, ja väitän että tällaisella henkilöllä on paremmin hallussa lasten kasvatus ja aihepiiri yleensä kuin parivuotiaan lapsen äidillä.
Kuitenkin, suht asiatonta ottaa kantaa lasten kasvatukseen ellei ole oikeasti kyse asioista, jotka ovat lapselle selvästi haitallisia, ja varmaan kaikki tietävät että jokainen vanhempi pahottaa mielensä mikäli hänen kasvatustaan arvostellaan. Kukaan ei myöskään voi tietää, miksi tietty vanhempi toimii lastensa suhteen kuin toimii, joten saa kyllä harkita useempaankin otteeseen ennen kuin maallikkona suunsa aukaisee. Tässä kohtaa fiksu veli olisi ehkä ottanut lasten isän kanssa asian kahden kesken puheeksi, jos todella huolettaa.
Vierailija kirjoitti:
Prisma-perheet todellakin ovat alinta kastia. Vielä monta lasta.
Sinäkö käyt Cittarissa ?
Tabletilta ruokailun ajaksi ainakin 4v:lle ohjelmia (ei ruokapöydässä!). 1v vois istua vuoroin äidin, vuoroin isän sylissä.
Millainen ihminen hikeentyy noin paljon jonkun ulkopuolisen höpinöistä? Itsellä ei ole alkanut "päässä pirisemään", vaikka joskus on tullut ihan pahantahtoista vittuiluakin jne.
Verenpaineeni on erinomainen, eikä mielialalääkkeitä ole tarvinnut ikinä.