Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Itse olisin todennut moiselle &5päälle, että purista ensin se melooni sieltä ahterista ilman kivunlievitystä, niin katsotaan sitten, mitä mieltä olet lastenkasvatuksesta.
Kyllä sä, ap, keksit tuollaiselle nuorelle ääliölle jotakin nasevaa sanottavaa seuraavaksi kerraksi. Sen se nimittäin ansaitsee. Sitäpaitsi siperia opettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen isäni syntymäpäivät. Minäkin neljän lapsen äitinä (kuten tuo ylempi hyvin kasvatettujen lasten kanssa) mietin, että miten tästä selvitään. Isäni oli sitä mieltä, että lasten takia ei mitään nostella ylös tms.
Sekin vielä ok. Mutta kun odotti, että minä seurustelen vieraiden kanssa ja jätän lapset olohuoneeseen lasimaljakoiden ihanaan maailmaan keskenään, oli stressisuoni tiukalla. Minä en ollut saanut kasvatettua pieniä, juuri seisomaan opettelevia kaksosia siihen, että leikkivät rauhassa ja eivät koske mihinkään.
Jätin seurustelut seurustelematta ja vahvin lapsia ja niitä lasimaljakoita ja muita teräviä nurkkia yms. mitä mummolassa oli ja pikaisesti keräsimme pesueen kasaan ja lähdimme kotiin.
Onneksi kukaan ei kuitenkaan tullut sanomaan, että miksi olen kasvattanut 11 kuukauden ikäiset kaksoset niin huonosti :)
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin todennut moiselle &5päälle, että purista ensin se melooni sieltä ahterista ilman kivunlievitystä, niin katsotaan sitten, mitä mieltä olet lastenkasvatuksesta.
Kyllä sä, ap, keksit tuollaiselle nuorelle ääliölle jotakin nasevaa sanottavaa seuraavaksi kerraksi. Sen se nimittäin ansaitsee. Sitäpaitsi siperia opettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
Just just, kivulias synnytys tekee kaikista kasvatuksen asiantuntijoita. Kunpa tekisikin.
Miksi vain sinä juoksit lasten perässä, mitä isä teki - paitsi oli hiljaa? Mua taas lapseton sisarus ohjeisti lapsen allergiasta eli pitäisi vaan olla välittämättä eikä olla ylivarovainen. No, menemme kuitenkin ihan allergologin ohjeilla eteenpäin. Että kyllä näitä piisaa 😁
sama asia kun syöpälääkäri jolla ei itsellä ole syöpää yrittää olla asiantuntija,,,,eihän se voi mitään tietää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin joskus lapsettomat kaverit yrittävät kertoa kasvatusneuvojaan. :D Naureskelen vain heidän jutuilleen. Ammattinikin on sellainen, että aina joku wikipedia-ihminen yrittää päteä tiedoillaan. Olen tottunut ääliöihin. :)
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin todennut moiselle &5päälle, että purista ensin se melooni sieltä ahterista ilman kivunlievitystä, niin katsotaan sitten, mitä mieltä olet lastenkasvatuksesta.
Kyllä sä, ap, keksit tuollaiselle nuorelle ääliölle jotakin nasevaa sanottavaa seuraavaksi kerraksi. Sen se nimittäin ansaitsee. Sitäpaitsi siperia opettaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
On yksinkertaisesti typeryyttä olla ottamatta kivunlievitystä kun jokainen synnyttäjä sitä helposti halutessaan saa.
Puhdasta tyhmyyttä on sitten olla ylpeä typeryydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi ihmeessä ne lapset saivat juosta ympäriinsä, eivätkä istuneet illallispöydässä?
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä ne lapset saivat juosta ympäriinsä, eivätkä istuneet illallispöydässä?
Kohtuutonta odottaa, että tuonikäiset istuisivat parikin tuntia ruokapöydässä.
Vaihtoehtona ei kuitenkaan ole ympärijuokseminen, vaan rauhalliset leikit lattialla pöydän läheisyydessä. Kun on lapsia, niin pitää varautua siihen, ettei itsekään istu sitä paria tuntia.
Minä leikin pieneni kanssa dubloilla osan aikaa ja osallistuin siinä sivussa keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä juuri ne , joilla ei ole omia lapsia hallitsevat ja osaavat mielestään kasvattaa toisten lapsia parhaiten. Ainakin teoriassa. Joiltain nämä luulot karisevat oman jälkikasvun myötä. Osa elää lapsettomana harhoissaan hautaan saakka.
Kaikki lapsettomat eivät osaa kasvattaa lapsia,
Eivät kyllä osaa kaikki vanhemmatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei istuneet illallispöydässä koska söivät mahansa täyteen jo alkupalakierroksella. Lämpimän ruuan kohdalla malttoivat enää maistella ja isompi kiitti ja poistui leikkeihinsä. Pienempi malttoi vielä hetken istua, mutta kun alkoi äännellä hermostuneena nostin pois pöydästä ja menin lattialle leikkimään ja levittelemään leluja. Laitoin alulle keittiöleikin kattamalla leikkiruokapöydän, rakensin legotornin alun, kävin pari nukkea lattialle ja palapelit sekä kirjat. Kävin välillä istumassa ruokapöydässä, kunnes isompi keksi aloittaa juoksuleikin kulman taakse (sokkeloinen talo) pimeän makuuhuoneen läpi jossa vaarallisia lipastoja. Siinä vaiheessa kun miehen veli kommentoi minun toimiani itse tietenkin rauhassa ruokailun ja helvetin ivallisesti hymyillen, olin antanut esikoisen katsoa puhelimelta netflixiä, pyörittänyt telkkarin iltapiirrettyjä, syöttänyt lapsille luumurahkat jälkiruuaksi, että sain itse lämpimän ruuan syötyä ja leikkinyt heidän kanssaan vähän väliä. Perässä juokseminen siis tarkoittaa siis kohdallani toiminnan kohdistamista johonkin mielenkiintoisempaan kuin kyläpaikan tavaroiden tutkimiseen tai päättömään iltajuoksemiseen. Tietysti tulee käskettyä ja kiellettyä välillä. Kaksi-kolme tuntia ruokailua on muuten ihan hullun pitkä aika pienille lapsille joille vartti riittää vallan mainiosti ja sitten pitää alkaa jo muut ohjelmat.
Ja se miksi mieheni ei tehnyt mitään niin tästä keskustelimme kotona. Hänellä on taipumus kotioloissa ikäänkuin jäätyä, tiedättekö taantumuksen joka miehille koittaa lapsuudenkodissa. Minä en tiennyt, mutta olen sen nähnyt. Ei mitenkään kehuttavaa toimintaa joten vastuu jäi nyt minulle. Ja pakko jonkun oli sentään olla toimintakykyinen. Ap
Sen verran sentään sain sanottua, että oleko oikeesti tosissas. Ehkä se ajatus muuttuu kun tämän todellisuuden näkee omalla kohdalla käytännössä. Mutta mitään nasevaa en osannut napauttaa, koska jotenkin järkytyin että joku puuttuu ilkeästi, vaikka yritän parhaani kaikkien takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitä veljeä ärsytti, kun rauhallinen jouluillallinen on muuttunut lastentarhasirkukseksi. Olisit suosiolla poistunut lasten kanssa jonnekin kauemmas leikkimään, niin edes muut olisivat saaneet syödä rauhassa ilman tuota häsellystä.
Ps. Miksi oletat että veli tekee joskus lapsia?
Olen tuo sama neljän lapsen äiti joka kommentoi aiemmin. Sillä ei niin ole väliä miten asiat illan mukaan loppujen lopuksi sinun ja lasten kohdalla menivät vaan sillä että lapseton mies katsoi asiakseen neuvoa sinua. Jostakin syystä hän oletti sen olevan okei, eikä kukaan, edes miehesi puuttunut tilanteeseen. Se kertoo jotakin sinusta ja asemastasi perheessä. Kun sinulla on lapsia niin sinulla pitäisi olla myös jonkunlaista äitiyden mukanaan tuomaa auktoriteettia mutta ilmeisesti sitä ei ole. Kohta myös lapsesi hyppivät silmillesi.
Mä olen sanonut mm. jo vanhimmille, aikuisille lapsilleni ettei hyvä tahto ja parhaansa yrittäminen riitä sitten kun perheenperustaminen ja lapset tulevat kuvioihin vaan lasten suhteen pitää olla tosissaan. Ei lapsia voi tehdä muiden riesaksi vaan ne on hoidettava itse joka tilanteessa. On myös tehtävä selväksi muille ettei se ole muiden asia ohjeistaa miten kakarasi hoidat.
Sinun selostuksessasi minua ärsytti se että koit lapsettoman miehen neuvomisen ärsyttäväksi koska koit "ETTÄ YRITIT PARHAASI" ja odotit siitä jotain kiitosta mutta saitkin potkun persuksiin. Tervetuloa aikuisten maailmaan. Lapsista on huolehdittava silloinkin kun ei jaksa yrittää parastaan eikä kukaan kehu jos lapsesi käyttäytyvät ihmisiksi. Se on standardi niiden ympärillä pyörivien ihmisten mielestä. Mutta jos lapsesi hâiritsee muiden rauhaa niin saat varmasti kuulla siitä. Oli se sitten oikein tai mutta näin se maailma pyörii ja jokainen huolehtii lapsistaan pyytteettömästi ilman odotuksia päänsilityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo sama neljän lapsen äiti joka kommentoi aiemmin. Sillä ei niin ole väliä miten asiat illan mukaan loppujen lopuksi sinun ja lasten kohdalla menivät vaan sillä että lapseton mies katsoi asiakseen neuvoa sinua. Jostakin syystä hän oletti sen olevan okei, eikä kukaan, edes miehesi puuttunut tilanteeseen. Se kertoo jotakin sinusta ja asemastasi perheessä. Kun sinulla on lapsia niin sinulla pitäisi olla myös jonkunlaista äitiyden mukanaan tuomaa auktoriteettia mutta ilmeisesti sitä ei ole. Kohta myös lapsesi hyppivät silmillesi.
Mä olen sanonut mm. jo vanhimmille, aikuisille lapsilleni ettei hyvä tahto ja parhaansa yrittäminen riitä sitten kun perheenperustaminen ja lapset tulevat kuvioihin vaan lasten suhteen pitää olla tosissaan. Ei lapsia voi tehdä muiden riesaksi vaan ne on hoidettava itse joka tilanteessa. On myös tehtävä selväksi muille ettei se ole muiden asia ohjeistaa miten kakarasi hoidat.
Sinun selostuksessasi minua ärsytti se että koit lapsettoman miehen neuvomisen ärsyttäväksi koska koit "ETTÄ YRITIT PARHAASI" ja odotit siitä jotain kiitosta mutta saitkin potkun persuksiin. Tervetuloa aikuisten maailmaan. Lapsista on huolehdittava silloinkin kun ei jaksa yrittää parastaan eikä kukaan kehu jos lapsesi käyttäytyvät ihmisiksi. Se on standardi niiden ympärillä pyörivien ihmisten mielestä. Mutta jos lapsesi hâiritsee muiden rauhaa niin saat varmasti kuulla siitä. Oli se sitten oikein tai mutta näin se maailma pyörii ja jokainen huolehtii lapsistaan pyytteettömästi ilman odotuksia päänsilityksestä.
No jo on potaskaa.
Oma mies ajatteli "että pitikin tähän liemeen hankkiutua,veljellä helpompaa".
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo sama neljän lapsen äiti joka kommentoi aiemmin. Sillä ei niin ole väliä miten asiat illan mukaan loppujen lopuksi sinun ja lasten kohdalla menivät vaan sillä että lapseton mies katsoi asiakseen neuvoa sinua. Jostakin syystä hän oletti sen olevan okei, eikä kukaan, edes miehesi puuttunut tilanteeseen. Se kertoo jotakin sinusta ja asemastasi perheessä. Kun sinulla on lapsia niin sinulla pitäisi olla myös jonkunlaista äitiyden mukanaan tuomaa auktoriteettia mutta ilmeisesti sitä ei ole. Kohta myös lapsesi hyppivät silmillesi.
Mä olen sanonut mm. jo vanhimmille, aikuisille lapsilleni ettei hyvä tahto ja parhaansa yrittäminen riitä sitten kun perheenperustaminen ja lapset tulevat kuvioihin vaan lasten suhteen pitää olla tosissaan. Ei lapsia voi tehdä muiden riesaksi vaan ne on hoidettava itse joka tilanteessa. On myös tehtävä selväksi muille ettei se ole muiden asia ohjeistaa miten kakarasi hoidat.
Sinun selostuksessasi minua ärsytti se että koit lapsettoman miehen neuvomisen ärsyttäväksi koska koit "ETTÄ YRITIT PARHAASI" ja odotit siitä jotain kiitosta mutta saitkin potkun persuksiin. Tervetuloa aikuisten maailmaan. Lapsista on huolehdittava silloinkin kun ei jaksa yrittää parastaan eikä kukaan kehu jos lapsesi käyttäytyvät ihmisiksi. Se on standardi niiden ympärillä pyörivien ihmisten mielestä. Mutta jos lapsesi hâiritsee muiden rauhaa niin saat varmasti kuulla siitä. Oli se sitten oikein tai mutta näin se maailma pyörii ja jokainen huolehtii lapsistaan pyytteettömästi ilman odotuksia päänsilityksestä.
En nyt oikein ymmärrä. Itse kyllä sain kuvan että ap hoiti lapsensa ja tilanteen ihan itse ja vieläpä hyvin. Ja äitiys ei sinänsä tuo nykymaailmassa minkään näköistä auktoriteettia, paitsi tietysti omien lasten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä alkaisi anoppia mollata, jos lankosi on typerä kusipää.
Eniten itse olisin kyllä tuossa vihainen miehelleni, kun ei saa suutaan auki selvässä asiassa. On kaksi eri asiaa kytätä lapsia liikaa ja valvoa noin pienten lasten tekemisiä. Vuoden ikäinen varsinkin on vielä täysin valvottava, mikä on jokaiselle pieniä lapsia tuntevalle päivänselvää.
Varaudu vaan paremmin seuraavalla kerralla. Opettele valmiiksi tämä lause: "sinä et ymmärrä tästä asiasta yhtään mitään, joten pidä tyhmät neuvot omana tietonasi". Jos hän on niin moukka, että alkaa vielä inttää, niin sanot jotakin tällaista: "Täällä mummolassa ei ole lapsiturvallista enää, eikä tarvitse ollakaan, koska täällä ei asu pieniä lapsia. Täällä on lasten hyvin helppo loukata itseään tai rikkoa jotakin. Meidän lapset on niin pieniä ja väsyneenä leikkii turhan railakkaasti, joten heitä ON pakko vahtia".
Ja jos tuokaan ei riitä, otat lapset ja lähdet kotiin. "Kiitos anoppi hyvästä ateriasta, mutta en tullut tänne kuuntelemaan kohtuutonta arvostelua, joten lähden tästä kotiin."
Tämä on hyvä. Itselläni on tapana - nyt viisastuneena isovanhempana - sanoa asiat konkreettisesti tyyliin: "En halua nähdä sitä veren määrää, joka tuon 1-vuotiaan päästä valuu, jos hän putoaa päälleen tuolin selkämykseltä tähän laattalattialle." Ap:n miehen veli vaikuttaa nimittäin olevan vielä konkreetin ajattelun vaiheessa, eikä hänen oma ajatustoimintansa riitä kertomaan hänelle millaisia vaaranpaikkoja pienille lapsille aiheutuu heidän viattomista leikeistään, ellei joku vastuullinen aikuinen valvo niitä. Ap:n miehen veli on siis henkiseltä suorituskyvyltään lähempänä näitä vahdittavia lapsia kuin vastuullisia aikuisia.
Ap:n miehen veli on niitä samoja ihmisiä, jotka ihmettelevät, että "tarvitaanko lasten hoitamiseenkin koulutusta" (kuullut tämän asian ihan äskettäin oikean elävän korkeakoulutetun miesihmisen suusta kun oli puhe lastentarha-aiheesta).
Nuorena äitinä, hyvä kasvatus ja kunnioittava käytös vielä tuoreena mielessä, kuuntelin ap:n tavoin kädet täristen ja kyyneleet lähellä juuri mieheni kotona vastaavan kaltaisia viisauksia. No, joskus sattuikin ikäviä juttuja, kun en puuttunut tai ollut puuttumassa kuten taaperon sairaalakäynti kun MIEHET "valvoivat" lasten pulkkamäkeä juoruten keskenään.
- Suosittelen ap:lle omani kaltaista (nykyistä) konkreettisesti onnettomuuksien seurauksia kuvailevaa puhetapaa. Herättää ilahduttavasti huomiota arvovaltaisessa pöytäseurueessa. Ja olisi oikein myös ap:n tossukkamiestä kohtaan, joka antaa typeränder-veljensä mollata vaimoaan ja lastensa äitiä julkisesti.
Epäilemättä ja aivan aiheesta. Et sitten huomaa eroa siinä, annetaanko lasten tehdä mitä tahtoo ja juostaan perässä ympäri taloa vai huolehditaanko siitä, että lapset istuvat nätisti joulupöydässä?