Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin lapsettomana ajattelen tuttujen lapsiperheiden luona vaikka millaisten kasvatusohjeiden antamista, mutta olen tietty hiljaa. Ei kuitenkaan ole käytännön arjen kokemusta, mitä on olla lasten kanssa.
Tässä piilee suuri viisaus, oli sitten lapseton tai lapsellinen. Ennen hyvää tarkoittavia neuvoja kannattaa aina muistaa se, että juuri sinulla ei ole käytännön kokemusta juuri siitä lapsesta. Jokainen perhe toimikoon omalla tavallaan, ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista ellei ketään kohdella kaltoin.
Muistakaa myös, perheiden tuttavat, että näette vain pienen siivun lasten ja vanhempien toiminnasta, ja usein kyseessä on tällainen kyläilyn tapainen erikoistilanne, jossa lapset (ja usein vanhemmatkin) käyttäytyvät eri tavalla kuin yleensä. Olkaa siis viisaita ja kärkkäinen neuvojen sijaan suhtautukaa tilanteeseen empatialla ja ymmärryksellä. Jokainen lapsi käyttäytyy niin hyvin kuin sillä hetkellä osaa, ja jokainen vanhempi kasvattaa parhaansa mukaan.
Sivusta "neuvominen" (eli oikeastaan ilkeily) silloin, kun neuvoja ei ole kysytty, on vihoviimeinen tapa koettaa ratkaista tilannetta. Kamalaa empatian puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun lapsettomat ei "ikinä tiedä mistään mitään", terveisin lapseton nuori lastenhoitaja joka on opettanu pennun jos toisenkin nukahtamaan itse sänkyynsä, käyttäytymään bussissa jnejne.. Lapset on kun koiranpentuja ei se lasten kasvatuskaan oikeesti ole kun vähän maalaisjärkeä ja perus psykologiaa :|
Noin itsekin ajattelin ennen kuin minusta tuli äiti... ripaus koirankoulutustyyppistä opetusta kyllä toimiikin (varsinkin päiväkodissa), mutta vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyy niin paljon muutakin että sitä ei oikeasti tajua kuin vasta kun itsellä on sama tilanne. Olen kyllä kiitollinen lapseni hyvistä hoitajista ja opeista päiväkodissa, mutta joskus huomaa ettei lapseton hoitaja pysty ymmärtämään ihan kaikkea, esim. miksi lapsi kiukkuaa vanhemmille, miltä lapsesta tuntuu kun arvostellaan jotain puutteellista taitoa tai miltä tuntuu jättää lapsi vieraiden hoitoon.
Ps. Lapset ei ole "pentuja"...En ole se kenelle vastaat, mutta et ole selvästi tiennyt mihin olet ryhtynyt, jos vanhemmuus on noin sinua järkyttänyt.
Niin, toisilla on sitä empatiakykyä ja toisilla ei. Oletko kuullut tämmöisestä, kannattaisi varmaan kokeilla itsekin?
n32v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun lapsettomat ei "ikinä tiedä mistään mitään", terveisin lapseton nuori lastenhoitaja joka on opettanu pennun jos toisenkin nukahtamaan itse sänkyynsä, käyttäytymään bussissa jnejne.. Lapset on kun koiranpentuja ei se lasten kasvatuskaan oikeesti ole kun vähän maalaisjärkeä ja perus psykologiaa :|
Itse olen ollut lapseton lastenhoitaja ja nyt olen lastenhoitaja jolla on kolme omaa lasta. On aivan eri asia hoitaa ja kasvattaa muiden lapsia kuin omia lapsia. Siis hoitolapset vs omat on kuin eri universumista. Minäkin olen saanut monet hoitolapset nukahtamaan nätisti, mutta ne ei esim. kaipaa minun läheisyyttä ja turvaa öisin niinkuin omat lapset saattaa kaivata.
Hoitajan ja hoitolapsen suhteessa on aina enemmän tai vähemmän vieraskoreutta. Äidin ja lapsen suhteessa sitä ei ole, vaan äiti on se jolle kiukutellaan, jota uhmataan, jonka kanssa omia kykyjä ja rajoja ja taitoja koetellaan ja johon turvataan kaikessa, myös niissä kaikkein vaikeimmissa tunteissa mitä lapsi käy kehityksessään läpi. Suosittelen perehtymään lapsen kehityspsykologiaan vielä hieman paremmin.
Ja niin, on mulla koirakin. On ollut niitä elämäni aikana 5 kappaletta. Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on vaativuudeltaan potenssiin sata koiran kasvatukseen verrattuna.
Nojaa, mä olen ollut lastenhoitajana useammassa perheessä, viettänyt lasten kotona aikaa siis n. 10h vuorokaudesta, hoitanut nukutukset, syötöt jne. Nuorin on ollut 1v 3kk ja vanhin 14-vuotias. Voin sanoa että kun 9kk vietät samassa perheessä, nähden lapsia enemmän kuin omat vanhemmat niin hyvin äkkiä katoaa minkäänlaiset vieraskoreudet, saati että alle 2-vuotias sellaisesta jotain ymmärtäisi.
Vierailija kirjoitti:
n32v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun lapsettomat ei "ikinä tiedä mistään mitään", terveisin lapseton nuori lastenhoitaja joka on opettanu pennun jos toisenkin nukahtamaan itse sänkyynsä, käyttäytymään bussissa jnejne.. Lapset on kun koiranpentuja ei se lasten kasvatuskaan oikeesti ole kun vähän maalaisjärkeä ja perus psykologiaa :|
Itse olen ollut lapseton lastenhoitaja ja nyt olen lastenhoitaja jolla on kolme omaa lasta. On aivan eri asia hoitaa ja kasvattaa muiden lapsia kuin omia lapsia. Siis hoitolapset vs omat on kuin eri universumista. Minäkin olen saanut monet hoitolapset nukahtamaan nätisti, mutta ne ei esim. kaipaa minun läheisyyttä ja turvaa öisin niinkuin omat lapset saattaa kaivata.
Hoitajan ja hoitolapsen suhteessa on aina enemmän tai vähemmän vieraskoreutta. Äidin ja lapsen suhteessa sitä ei ole, vaan äiti on se jolle kiukutellaan, jota uhmataan, jonka kanssa omia kykyjä ja rajoja ja taitoja koetellaan ja johon turvataan kaikessa, myös niissä kaikkein vaikeimmissa tunteissa mitä lapsi käy kehityksessään läpi. Suosittelen perehtymään lapsen kehityspsykologiaan vielä hieman paremmin.
Ja niin, on mulla koirakin. On ollut niitä elämäni aikana 5 kappaletta. Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on vaativuudeltaan potenssiin sata koiran kasvatukseen verrattuna.
Nojaa, mä olen ollut lastenhoitajana useammassa perheessä, viettänyt lasten kotona aikaa siis n. 10h vuorokaudesta, hoitanut nukutukset, syötöt jne. Nuorin on ollut 1v 3kk ja vanhin 14-vuotias. Voin sanoa että kun 9kk vietät samassa perheessä, nähden lapsia enemmän kuin omat vanhemmat niin hyvin äkkiä katoaa minkäänlaiset vieraskoreudet, saati että alle 2-vuotias sellaisesta jotain ymmärtäisi.
Et silti ole lapsen äiti, vaan piika,
ja kyllä se kaksivuotiaskin tietää kuka sen äiti on.😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun lapsettomat ei "ikinä tiedä mistään mitään", terveisin lapseton nuori lastenhoitaja joka on opettanu pennun jos toisenkin nukahtamaan itse sänkyynsä, käyttäytymään bussissa jnejne.. Lapset on kun koiranpentuja ei se lasten kasvatuskaan oikeesti ole kun vähän maalaisjärkeä ja perus psykologiaa :|
Itse olen ollut lapseton lastenhoitaja ja nyt olen lastenhoitaja jolla on kolme omaa lasta. On aivan eri asia hoitaa ja kasvattaa muiden lapsia kuin omia lapsia. Siis hoitolapset vs omat on kuin eri universumista. Minäkin olen saanut monet hoitolapset nukahtamaan nätisti, mutta ne ei esim. kaipaa minun läheisyyttä ja turvaa öisin niinkuin omat lapset saattaa kaivata.
Hoitajan ja hoitolapsen suhteessa on aina enemmän tai vähemmän vieraskoreutta. Äidin ja lapsen suhteessa sitä ei ole, vaan äiti on se jolle kiukutellaan, jota uhmataan, jonka kanssa omia kykyjä ja rajoja ja taitoja koetellaan ja johon turvataan kaikessa, myös niissä kaikkein vaikeimmissa tunteissa mitä lapsi käy kehityksessään läpi. Suosittelen perehtymään lapsen kehityspsykologiaan vielä hieman paremmin.
Ja niin, on mulla koirakin. On ollut niitä elämäni aikana 5 kappaletta. Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on vaativuudeltaan potenssiin sata koiran kasvatukseen verrattuna.
Nojaa, mä olen ollut lastenhoitajana useammassa perheessä, viettänyt lasten kotona aikaa siis n. 10h vuorokaudesta, hoitanut nukutukset, syötöt jne. Nuorin on ollut 1v 3kk ja vanhin 14-vuotias. Voin sanoa että kun 9kk vietät samassa perheessä, nähden lapsia enemmän kuin omat vanhemmat niin hyvin äkkiä katoaa minkäänlaiset vieraskoreudet, saati että alle 2-vuotias sellaisesta jotain ymmärtäisi.
Et silti ole lapsen äiti, vaan piika,
ja kyllä se kaksivuotiaskin tietää kuka sen äiti on.😂😂😂
Niin? Ja miten tämä nyt taas kertoo mitään siitä, että voiko lapseton tietää mistään mitään 🙄 ottakaa se pää pois perseestä ja koittakaa ymmärtää että se että olet äiti, ei myöskään automaattisesti tarkoita, että asioista tietäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n32v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun lapsettomat ei "ikinä tiedä mistään mitään", terveisin lapseton nuori lastenhoitaja joka on opettanu pennun jos toisenkin nukahtamaan itse sänkyynsä, käyttäytymään bussissa jnejne.. Lapset on kun koiranpentuja ei se lasten kasvatuskaan oikeesti ole kun vähän maalaisjärkeä ja perus psykologiaa :|
Itse olen ollut lapseton lastenhoitaja ja nyt olen lastenhoitaja jolla on kolme omaa lasta. On aivan eri asia hoitaa ja kasvattaa muiden lapsia kuin omia lapsia. Siis hoitolapset vs omat on kuin eri universumista. Minäkin olen saanut monet hoitolapset nukahtamaan nätisti, mutta ne ei esim. kaipaa minun läheisyyttä ja turvaa öisin niinkuin omat lapset saattaa kaivata.
Hoitajan ja hoitolapsen suhteessa on aina enemmän tai vähemmän vieraskoreutta. Äidin ja lapsen suhteessa sitä ei ole, vaan äiti on se jolle kiukutellaan, jota uhmataan, jonka kanssa omia kykyjä ja rajoja ja taitoja koetellaan ja johon turvataan kaikessa, myös niissä kaikkein vaikeimmissa tunteissa mitä lapsi käy kehityksessään läpi. Suosittelen perehtymään lapsen kehityspsykologiaan vielä hieman paremmin.
Ja niin, on mulla koirakin. On ollut niitä elämäni aikana 5 kappaletta. Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on vaativuudeltaan potenssiin sata koiran kasvatukseen verrattuna.
Nojaa, mä olen ollut lastenhoitajana useammassa perheessä, viettänyt lasten kotona aikaa siis n. 10h vuorokaudesta, hoitanut nukutukset, syötöt jne. Nuorin on ollut 1v 3kk ja vanhin 14-vuotias. Voin sanoa että kun 9kk vietät samassa perheessä, nähden lapsia enemmän kuin omat vanhemmat niin hyvin äkkiä katoaa minkäänlaiset vieraskoreudet, saati että alle 2-vuotias sellaisesta jotain ymmärtäisi.
Et silti ole lapsen äiti, vaan piika,
ja kyllä se kaksivuotiaskin tietää kuka sen äiti on.😂😂😂
Niin? Ja miten tämä nyt taas kertoo mitään siitä, että voiko lapseton tietää mistään mitään 🙄 ottakaa se pää pois perseestä ja koittakaa ymmärtää että se että olet äiti, ei myöskään automaattisesti tarkoita, että asioista tietäisit.
No tuo sinun puheemvuorosi jo kertoi että sinun osaamisesi on sieltä pepusta.😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
n32v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun lapsettomat ei "ikinä tiedä mistään mitään", terveisin lapseton nuori lastenhoitaja joka on opettanu pennun jos toisenkin nukahtamaan itse sänkyynsä, käyttäytymään bussissa jnejne.. Lapset on kun koiranpentuja ei se lasten kasvatuskaan oikeesti ole kun vähän maalaisjärkeä ja perus psykologiaa :|
Itse olen ollut lapseton lastenhoitaja ja nyt olen lastenhoitaja jolla on kolme omaa lasta. On aivan eri asia hoitaa ja kasvattaa muiden lapsia kuin omia lapsia. Siis hoitolapset vs omat on kuin eri universumista. Minäkin olen saanut monet hoitolapset nukahtamaan nätisti, mutta ne ei esim. kaipaa minun läheisyyttä ja turvaa öisin niinkuin omat lapset saattaa kaivata.
Hoitajan ja hoitolapsen suhteessa on aina enemmän tai vähemmän vieraskoreutta. Äidin ja lapsen suhteessa sitä ei ole, vaan äiti on se jolle kiukutellaan, jota uhmataan, jonka kanssa omia kykyjä ja rajoja ja taitoja koetellaan ja johon turvataan kaikessa, myös niissä kaikkein vaikeimmissa tunteissa mitä lapsi käy kehityksessään läpi. Suosittelen perehtymään lapsen kehityspsykologiaan vielä hieman paremmin.
Ja niin, on mulla koirakin. On ollut niitä elämäni aikana 5 kappaletta. Lapsen kasvattaminen aikuiseksi on vaativuudeltaan potenssiin sata koiran kasvatukseen verrattuna.
Nojaa, mä olen ollut lastenhoitajana useammassa perheessä, viettänyt lasten kotona aikaa siis n. 10h vuorokaudesta, hoitanut nukutukset, syötöt jne. Nuorin on ollut 1v 3kk ja vanhin 14-vuotias. Voin sanoa että kun 9kk vietät samassa perheessä, nähden lapsia enemmän kuin omat vanhemmat niin hyvin äkkiä katoaa minkäänlaiset vieraskoreudet, saati että alle 2-vuotias sellaisesta jotain ymmärtäisi.
Voi hyvää päivää... jo vastasyntynyt ymmärtää että sinä et ole äiti. Tiesitkös että usein lapset nukkuukin paremmin hoidossa kuin kotona. Se ei johdu hoitajan erinomaisista kasvatustaidoista, vaan mm. siitä että se on lapsen luontainen keino selvitä vanhemmasta erossaolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kohtaa olen sanonut että lapsi pitäisi minua äitinä? Missä hitossa se luetunymmärtäminen taas on..
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa olen sanonut että lapsi pitäisi minua äitinä? Missä hitossa se luetunymmärtäminen taas on..
Väitit että sinä piikana perheessä vastaat perheen äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha av-totuus: lapsettomat ovat parhaimpia perhe-elämän asiantuntijoita.
Mun lapseton siskoni tietää kaiken mm. parhaista synnytystavoista, imetyksestä, lapsen nukkumisjärjestelyistä, hoidon aloitusiästä, vauvan kyvystä olla erossa äitistään (=siskoni kanssa siis vierastava puolivuotiaani olisi kuulemma pystynyt olemaan kokonaisen viikonlopun).
Joskus mietin, että olinkohan itsekin yhtä kaikkitietävä, mutta epäilen sen olevan enemmän luonnekysymys. Siskoni varmaan tietää kaikesta kaiken edelleen kun saa lapsia itsekin.
Muistan itsekin päästäneeni suustani melkoisia sammakoita, kun olin itse vielä lapseton ja siskollani oli pieniä lapsia. Noh, asiat kirkastuivat itselleni vasta, kun sain omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa olen sanonut että lapsi pitäisi minua äitinä? Missä hitossa se luetunymmärtäminen taas on..
Väitit että sinä piikana perheessä vastaat perheen äitiä.
Ai, missä lauseessa? Mielestäni toin vain esille pointin ettei tarvitse olla äiti tietääkseen lapsista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Hyvä,se että on lapsia ei vielä pätevöitä ketään lasten kasvattajaksi. Työttömsätä wt-äidistä ei tule pedagogia vain siksi, että ehkäisy unohtui. Kirjoitata,että et osaa kasvattaa lapsiasi ja kirjoituksesi perusteella olisi melkein lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa olen sanonut että lapsi pitäisi minua äitinä? Missä hitossa se luetunymmärtäminen taas on..
Väitit että sinä piikana perheessä vastaat perheen äitiä.
Ai, missä lauseessa? Mielestäni toin vain esille pointin ettei tarvitse olla äiti tietääkseen lapsista :)
Mitä jps lukisit omat kirjoituksesi.
Ja niistä kyllä selviää sekin, tiedätkö mitään lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa olen sanonut että lapsi pitäisi minua äitinä? Missä hitossa se luetunymmärtäminen taas on..
Väitit että sinä piikana perheessä vastaat perheen äitiä.
Ai, missä lauseessa? Mielestäni toin vain esille pointin ettei tarvitse olla äiti tietääkseen lapsista :)
Mitä jps lukisit omat kirjoituksesi.
Ja niistä kyllä selviää sekin, tiedätkö mitään lapsista.
Selvä homma :Dd
Mua huvittaa suunnattomasti tämä itsevarmuus, jolla lapseton luulee osaavansa yleismaailmallisesti lasten kasvatuksen paremmin kuin kukaan vanhempi. Se on vähän sama kuin ihminen, jolla ei koskaan ole ollut koiraa väittäisi osaavansa koirakoulutuksen paremmin kuin yksikään koiranomistaja. Tuttua se on itsellenikin. Olinhan besserwisser monen tutun lapsen hoitajana 25 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa suunnattomasti tämä itsevarmuus, jolla lapseton luulee osaavansa yleismaailmallisesti lasten kasvatuksen paremmin kuin kukaan vanhempi. Se on vähän sama kuin ihminen, jolla ei koskaan ole ollut koiraa väittäisi osaavansa koirakoulutuksen paremmin kuin yksikään koiranomistaja. Tuttua se on itsellenikin. Olinhan besserwisser monen tutun lapsen hoitajana 25 vuotiaana.
Mulla oli kuopuksen eskariopena (epäpätevänä) tuollainen nuori besserwisser. Se oli oikeasti täysin sietämätöntä.
Äidit inhosivat häntä ja hän paasasi niitä neuvojaan. Meidän lapsen ”diagnosoi” mutistiksi... lapsikin inhosi häntä, eikä suostunut puhumaan hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilta tulee parhaat vinkit kasvatukseeen ja kortittomilta liikenteeseen.
Ei kannata ottaa kovin vakavasti kommentteja jotka tulee syyntakeettomilta.
Miksiköhän minä lapseton en neuvo ketään kasvatuksessa? Ei, en ole edes yrittänyt ja saanut kakkaa niskaan. Minusta ap kasvattaa kuten pitääkin, valvoo lapsia, sehän on itsestäänselvää että pitää valvoa, myös 99% meistä lapsettomista!! Mutta on kyllä myös vanhempia, jotka eivät piittaa valvoa lapsiaan, antavat kyläs tehdä mitä vaan. Eli ei vanhemmuus takaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun lapsettomat palauttavat maan pinnalle näitä vanhempia, joiden mielestä se oma lapsi on joku maailmankaikkeuden keskipiste. Ei ole.
Ne lapsettomat ei oikeasti tiedä paskaakaan siitä, millaista on vahtia ja kasvattaa esim. 1- vuotiasta, joten nämä ihmiset saa tunkea mielipiteensä ja neuvonsa syvälle sinne mihin päivä ei paista.
Se, että joskus on lapsenvahtina on vain pieni pintaraapaisu tähän aiheeseen, sitäpaitsi lapset käyttäytyy eri tavalla omien vanhempien kanssa kuin hoitajien tai jopa isovanhempien seurassa. Ja se on ihan normaalia.Ei taida kaikki vanhemmatkaan tietää, kun niiden touhuja vierestä seuraa. :D
Ei niin, mutta kun ruvetaan neuvomaan tyyliin "älä liikaa hössötä, anna sen maistaa vähän sitä koirankakkaa niin vahvistuu" tai "onkohan toi kiukuttelu normaalia" (uhmaikäisestä), niin tämmöiset vois jättää sanomatta jos ei itse ymmärrä asioista mitään, eikä ole itse lapsesta vastuussa.
En ole sanonut yhdellekään vanhemmalle yhtäkään neuvoa, mutta olen seurannut vierestä heidän lastensa perseilyä ja odottanut turhaan vanhempien puuttuvan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu kun lapsettomat ei "ikinä tiedä mistään mitään", terveisin lapseton nuori lastenhoitaja joka on opettanu pennun jos toisenkin nukahtamaan itse sänkyynsä, käyttäytymään bussissa jnejne.. Lapset on kun koiranpentuja ei se lasten kasvatuskaan oikeesti ole kun vähän maalaisjärkeä ja perus psykologiaa :|
Noin itsekin ajattelin ennen kuin minusta tuli äiti... ripaus koirankoulutustyyppistä opetusta kyllä toimiikin (varsinkin päiväkodissa), mutta vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyy niin paljon muutakin että sitä ei oikeasti tajua kuin vasta kun itsellä on sama tilanne. Olen kyllä kiitollinen lapseni hyvistä hoitajista ja opeista päiväkodissa, mutta joskus huomaa ettei lapseton hoitaja pysty ymmärtämään ihan kaikkea, esim. miksi lapsi kiukkuaa vanhemmille, miltä lapsesta tuntuu kun arvostellaan jotain puutteellista taitoa tai miltä tuntuu jättää lapsi vieraiden hoitoon.
Ps. Lapset ei ole "pentuja"...En ole se kenelle vastaat, mutta et ole selvästi tiennyt mihin olet ryhtynyt, jos vanhemmuus on noin sinua järkyttänyt.
Niin, toisilla on sitä empatiakykyä ja toisilla ei. Oletko kuullut tämmöisestä, kannattaisi varmaan kokeilla itsekin?
Miten empatiakyky tähän liittyy?
Ei lasta viedä nukkumaan, jos ei ole nukkumaanmenoaika. Tai voithan sinä yrittää, mutta ei siitä mitään tule. Ymmärsin niin, että ap vain vahti lapsia mummolassa, eikä mistään nukuttamisesta ollut kysymys.