Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa

Turvallisuusajattelu on 80-luvun lapsuudestani mennyt eteenpäin, mutta se ei käytännössä näy juuri lainkaan kotiympäristössä: Pesuaineet tabletteina, jotka näyttää erehdyttävästi karkeilta? Halpoja huonekalua, jotka tulisi ankkuroida seinään, mutta kukaan ei tunnu osaavan lukea tätä ohjeista? Sähkölaitteita tilataan verkkokaupoista eu:n ulkopuolelta. Paristoja ja vahvoja magneetteja..

Vaikka samaistun tuon ap:n langon mielipiteeseen vahtimisesta yleisellä tasolla, on vieraassa ympäristössä oltava todella tarkkana pienten kanssa.

Itse en olisi lähtenyt tuohon ramppaamiseen vaan mennyt lapsien kanssa toiseen huoneeseen, jotta muut olisi saaneet syödä rauhassa. Ja sanonut miehelleni että tulee päästämään minut syömään kun itse on syönyt.

Nyt teidän jouluateria on pyörinyt juoksevien ja tylsistyneiden lasten ympärillä, joille olet oman kirjoituksesi mukaan jatkuvasti tarjonnut erilaista tekemistä. Kellään ei ole ollut ruokarauhaa!

Itse vietin sukulaisjoulua jossa koko aatto pyöri taaperon ympärillä. Lasta tuijotettiin ja hänelle lässytettiin. Vanhemmat teki syömisestä, potalla käynneistä ja nukutuksesta sellaisen ohjelman, että jos minulla ei jo olisi lapsia niin tuskin niitä haluaisin. Lapsi oli ihana, mutta vanhemmat ajavat itsensä tuolla meiningillä ja yliherkkyydellä loppuun. Kaikki lastenhoito piti tehdä yhdessä samaan aikaan ettei toiselle vaan jäänyt yhtään omaa aikaa.

En sanonut mitään, koska asia ei miulle kuulu.

Nämä lapsettomien neuvot ovat raivostuttavia! Eivät he oikeasti tiedä! Kyllä sitä mieluummin vahtii kuin haukka kun lähtee ensiapuun istumaan Jouluna. Se veli ei joudu lohduttamaan lasta, hänen sydänmeensä ei satu pikkuisen tuska ja anoppi se veret joutuu putsaan lattialta. Kun ajattelee kuinka paljon helpompaa oikeasti on vain vahtia niitä lapsia, niin lapsettoman neuvot kuulostavat maailman tyhmimmiltä. Ei aina tarvitse olla 'ylihysteerinen', mutta eikö juuri aveellakin olla tuomittu ankarasti kaikki, ketkä antavat lastensa juosta vapaasti vierailulla?

Vierailija kirjoitti:

Turvallisuusajattelu on 80-luvun lapsuudestani mennyt eteenpäin, mutta se ei käytännössä näy juuri lainkaan kotiympäristössä: Pesuaineet tabletteina, jotka näyttää erehdyttävästi karkeilta? Halpoja huonekalua, jotka tulisi ankkuroida seinään, mutta kukaan ei tunnu osaavan lukea tätä ohjeista? Sähkölaitteita tilataan verkkokaupoista eu:n ulkopuolelta. Paristoja ja vahvoja magneetteja..

Vaikka samaistun tuon ap:n langon mielipiteeseen vahtimisesta yleisellä tasolla, on vieraassa ympäristössä oltava todella tarkkana pienten kanssa.

Olimme siskoni luona käymässä ja nappiparistoja oli jätetty yöpöydälle. Pienin oli jo napannut yhden käteensä, ennen kuin huomasin. Nykyään käyn kyläpaikat läpi nuuskien, onko vaaranpaikkoja. Minuakin väitetään ylisuojelevaksi. Parempi niin, kuin se nappiparisto kurkussa jumissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.

Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.

Joku ongelma sinulla on kun lapseton ihminen alkaa sinua ripittämään ja muut kuuntelevat. Itselläni neljä lasta. Kellään ei koskaan ole ollut aihetta kertoa minulle miten lapsia kasvatetaan. Ehkä siksi että lapseni ovat hyvin kasvatettuja. Ovat olleet edukseen myös joulupöydässä. Pieni lapsi jo tottuu siihen että kun ruokaillaan niin ruokaillaan. Pitkiä illallisia varten toinen vanhemmista poistuu lasten kanssa ruokapöydästä ennenkuin lasten riehuminen alkaa. Tuliko ruokailu sinulle täysin puskista? Tai se, että kun sinulla on pieniä lapsia niin se vaatii erityisjärjestelyjä? Et osannut hoitaa tilannetta mutta olisi tarvinnut sanoa kuinka hyvin osaat hoitaa tilanteen ja taputella hellästi poskelle. Get real,,,

Yksi iso ongelma tässä taisi olla vässykkä ja tuppisuu mies eli lasten isä, joka olisi voinut myös nostaa persettään tuolista ja vahtia lapsia. Miksi se lasten kasvatus kuuluisi muutenkaan yksin äidille? En yhtään ihmettele ap:n turhautumista.

Hei get real, se anoppi kuulemma vaatii tuntien istumista pöydässä hienolla illallisellaan. Eli varmaan ap olisi halunnut pikasyödä ja poistua pöydästä. Kiva ettei kukaan ole antanut lastenhoito-ohjeita, johtuu varmaan sun Justiina asenteesta.

Ja voi hemmetti tuppisuu miestä! Mutta ap oli itsekin vässykkä kun ei sanonut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en olisi lähtenyt tuohon ramppaamiseen vaan mennyt lapsien kanssa toiseen huoneeseen, jotta muut olisi saaneet syödä rauhassa. Ja sanonut miehelleni että tulee päästämään minut syömään kun itse on syönyt.

Nyt teidän jouluateria on pyörinyt juoksevien ja tylsistyneiden lasten ympärillä, joille olet oman kirjoituksesi mukaan jatkuvasti tarjonnut erilaista tekemistä. Kellään ei ole ollut ruokarauhaa!

Itse vietin sukulaisjoulua jossa koko aatto pyöri taaperon ympärillä. Lasta tuijotettiin ja hänelle lässytettiin. Vanhemmat teki syömisestä, potalla käynneistä ja nukutuksesta sellaisen ohjelman, että jos minulla ei jo olisi lapsia niin tuskin niitä haluaisin. Lapsi oli ihana, mutta vanhemmat ajavat itsensä tuolla meiningillä ja yliherkkyydellä loppuun. Kaikki lastenhoito piti tehdä yhdessä samaan aikaan ettei toiselle vaan jäänyt yhtään omaa aikaa.

En sanonut mitään, koska asia ei miulle kuulu.

"Kaikki lapsenhoito piti tehdä yhdessä samaan aikaan". Jep, sinä et tiedä yhtään mitään. Ja älä hanki lapsia ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka haluavat lisääntyä ja itsekkäästi nähdä oman kuvansa jälkikasvussaan, voivat pidättäytyä pahimpien härdellivuosien aikana tilaisuuksista joiden luonteeseen eivät kuitenkaan pysty keskittymään. Ei siis mennä pilaamaan muiden tunnelmaa hyppimällä hysteerisenä joka risahduksen perään. Onhan siinä jo tehty valinta lapsia hankkimalla että nyt eletään lapsiarkea eikä mennä pilaamaan normaslien ihmisten jouluaterioita, häitä, lomamatkoja tms. Tämä tärkeä asia monesti unohtuu omassa kuplassaan eläviltä.

Meillä ainakin isovanhemmat suorastaan vaativat meitä jouluaterialle, vaikka helpompi meidän olisi jäädä kotiin 3 pienen kanssa (ihan mielellään myös menemme, koska pikkulapsilta ei vaadita tuntien pöydässä istumista ja ymmärretään että hyppäämme välillä pöydästä poissa). Aika usein isovanhemmille on todella tärkeää saada lapsenlapset jouluksi käymään. Jos lapseton veli ei kestä tätä niin ehkä hän voi viettää joulunsa jossain muualla?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko KAIKKI ne, joilla on lapsia, parempia kasvattajia kuin KAIKKI ne, joilla ei ole lapsia?

No niinpä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en olisi lähtenyt tuohon ramppaamiseen vaan mennyt lapsien kanssa toiseen huoneeseen, jotta muut olisi saaneet syödä rauhassa. Ja sanonut miehelleni että tulee päästämään minut syömään kun itse on syönyt.

Nyt teidän jouluateria on pyörinyt juoksevien ja tylsistyneiden lasten ympärillä, joille olet oman kirjoituksesi mukaan jatkuvasti tarjonnut erilaista tekemistä. Kellään ei ole ollut ruokarauhaa!

Itse vietin sukulaisjoulua jossa koko aatto pyöri taaperon ympärillä. Lasta tuijotettiin ja hänelle lässytettiin. Vanhemmat teki syömisestä, potalla käynneistä ja nukutuksesta sellaisen ohjelman, että jos minulla ei jo olisi lapsia niin tuskin niitä haluaisin. Lapsi oli ihana, mutta vanhemmat ajavat itsensä tuolla meiningillä ja yliherkkyydellä loppuun. Kaikki lastenhoito piti tehdä yhdessä samaan aikaan ettei toiselle vaan jäänyt yhtään omaa aikaa.

En sanonut mitään, koska asia ei miulle kuulu.

"Kaikki lapsenhoito piti tehdä yhdessä samaan aikaan". Jep, sinä et tiedä yhtään mitään. Ja älä hanki lapsia ikinä.

Juurihan edellinen kertoi, että hänellä on lapsia. Niiden hoito on ilmeisesti onnistunut paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä lapsettomien neuvot ovat raivostuttavia! Eivät he oikeasti tiedä! Kyllä sitä mieluummin vahtii kuin haukka kun lähtee ensiapuun istumaan Jouluna. Se veli ei joudu lohduttamaan lasta, hänen sydänmeensä ei satu pikkuisen tuska ja anoppi se veret joutuu putsaan lattialta. Kun ajattelee kuinka paljon helpompaa oikeasti on vain vahtia niitä lapsia, niin lapsettoman neuvot kuulostavat maailman tyhmimmiltä. Ei aina tarvitse olla 'ylihysteerinen', mutta eikö juuri aveellakin olla tuomittu ankarasti kaikki, ketkä antavat lastensa juosta vapaasti vierailulla?

Ai ei AINA tarvitse olla ylihysteerinen? Koska tarvitsee?

Eikö tässä ole jo moneen kertaan kerrottu, mikä ero on kieltää häiritsevä riehuminen tai antaa lasten leikkiä rauhassa? Onko niin, että ylihysteeriset vanhemmat eivät luontaisesti tätä eroa ymmärrä, ja käyttäytyvät siksi, miten käyttäytyvät?

Olisikohan mahdollista, että ruokailutilanne olisi ollut todella levoton. Minun kokemukseni mukaan "normaalia" 25v vuotiasta miestä ei saa ihan vähällä kiinnittämään huomiota toisten käyttäytymiseen. Eli luultavasti joku käytöksessäsi on todella häirinnyt miehesi veljeä.

1v ja 3v ei todellakaan voi jättää valvomatta leikkimään, mutta seuraava kertaa varten kannattaa miettiä miten ruokailutilanteeseen saisi kuitenkin jonkinlaisen ruokarauhan. Esim. meillä (lapsilla ikäeroa 1,5v) on syöty vuorotellen tyyliin toinen vanhemmista syö ja toinen syöttää lapset. Sitten vaihdetaan vuoroja eli toinen vahtii lapsia ja syö jälkiruokaa (se ei jäähdy vaikka olisi lautasella vähän pidemmänkin tovin) ja toinen syö rauhassa. Kun lapset oli pienempiä niin mukana oli aina jotain kivoja leluja, joilla sai leikkiä ruuan jälkeen ruokapöydässä tai pöydän vieressä, näin aikuisen ei tarvinnut pomppia koko aikaa vahtimassa. Sitten, kun vähän kasvoivat niin alettiin vaatia, että istuvat pienen hetken pöydässä seurustelemassa ja sitten saavat katsoa piirrettyjä tabletilta ja sitten taas tulevat pöytään jälkiruualle.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tulee lisää neuvoja. Miten ois leikkikehä ja lelut mukaan ens kerralla. Siis sille 1 vuotiaalle. Se 4 v pärjää ens vuonna ilman vahtimista.

Minulla on vielä parempi neuvo: ensi vuonna aloittaja viettää lastensa kanssa kivan joulun omassa kotonaan ja antaa appivanhempien poikineen pitää pitkää juhlaillallista ihan aikuisten kesken. Itse menisin appivanhemmille kylään vasta sitten, kun omat lapset ovat aikuisia.

Älkää hyvänen aika tehkö päätöksiä isovanhempien puolesta jos ovat vielä oikeustoimikelpoisia.

Appivanhemmat saattavat haluta ( erittäin todennäköisesti) lapsenlapset luokseen.

Eikä ne lapset ehkä myöhemmin enää halua tullakaan jos yhteyttä ei ole luotu pienestä alkaen .

Voivathan appivanhemmat tulla kylään, jos haluavat. Sitä herkästi ärsyyntyvää veljeä ei kaivata, hän voi viettää rauhallista aikuiselämää ihan omassa seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkohteliasta myös rampata koko ajan pöydästä. Sinun olisi pitänyt ymmärtää jäädä valvomaan lasten leikkejä ja syödä sitten myöhemmin, vaikka lasten kanssa.

Tai sitten jättää itse ruokailu väliin kokonaan, niinkö? En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni täällä on sujuvasti sivuuttanut sen asian, että näillä lapsilla oli myös ISÄ siellä mukana, haloo?! Kaikki sympatiat ap:lle avuttoman miehen kanssa, hermot menee varmasti monta kertaa päivässä.

Lopettakaa jo äidin mollaaminen ja varsinkin te, jotka ei niin paljoa viitsi vahtia ja huolehtia lapsistaan (liikaa vaivaa, emmää jaksa), teidän "neuvoja" ei tarvitse kukaan. Lapsettomista kaikkitietäjistä puhumattakaan.

Mä olin useasti syömättä miehen vanhempien luona kun lapset olivat ihan pikkuisia. Mun mies taasen hoiti heitä kun oltiin minun vanhempieni luona. Tosin sitten jonkun ajan kuluttua anoppi tuli sanomaan että mees nyt pöytään syömään niin minä katson lasten perään. Eihän siitä todellakaan mitään olisi tullut kahden (vuoden ikäerolla olevan) lapsen kanssa jos olisin yrittänyt istuskella pöydässä muiden kanssa, järkikin sen sanoo. Mä näen ap:n täysin avuttomana, hieman idioottina ja huomionhakuisena ihmisenä. 

Juu, voi olla syömättäkin jos niin itse haluaa. Kätevämpää kyllä olisi jos kykenisi syömään miehen kanssa vuorotellen. Mutta ihan miten vaan, jotkut tykkää siitä marttyyrin roolista.

Luultavasti miehen pikkuveli oli mustasukkainen pikkuväen saamasta huomiosta. Kun hän ei ole itse enää se mamman pikkuinen.

Mutta joo, aloittaja voisi kyllä vähän enemmän odottaa omalta mieheltään osallistumista.

Voisin kuvitella, että enemmän sitä miehen veljeä ärsyttäisi, jos antaisi lasten temmeltää miten sattuu kodissa: ei siihen tarvita kuin hetki, niin on kauheita naarmuja parketissa, seinissä, pianossa jne kun siellä paiskotaan leluja / tavaroita miten sattuu, löydetään tussi ja piirretään vastaremontoidun huoneen tapetteihin... Tai väännellään pesukoneen käynnistysnappulaa jne niin että se ei enää toimikaan, rämpytellään himmenninvaloja niin etteivät enää toimi... ja tosiaan saati vielä että lapset itse satuttavat itseään tai toisiaan.

Kyllä todellakin on paljon fiksumpaa yrittää huolehtia siitä, ettei mitään käy lapsille tai kodin pinnoille tai laitteille, kuin vaan rauhassa nauttia illallisesta. Todellakin.

Eli toimit ap ihan oikein!!

Tästä tulee mieleen se, kun jokin vuos sitten, kun äitini ja 3-vuotiaan serkkuni (mutsi oli siihen aikaan enollani lastenhoitoapuna) kanssa käveltiin Jyväskylässä sitä matkakeskuksen ramppia alas. 3-v serkku innostui vaappuvin askelin juoksemaan sitä ramppia alas, josta tietenkin vähän huolestuis. Äiti totesi vaan, että antaa juosta, kaiken ikäisenä voi oppia omia rajojaan, mitä voi/kannattaa tehdä, ja mitä ei. Ja, yllätyksekseni, serkku laukkasi kaatumatta rampin alas. Ei kompastumisen kautta opittavia läksyjä siis sille päivälle.

Että, dunno. Toiset varmistaa, ettei lapsille käy ikinä mitään. Mulla ja serkulla on kaksi vuosikymmentä ikäeroa, mutta melko samalla asenteella on mua ja pikkusiskojani kasvatettu. Eipä ole tullut älynväläyksiä juosta otsaa pöydänkulmaan tai kiivetä tuolin selkänojalle JOS on kerran juossut kulmaan pahki tai tippunut selkänojalta (nuorempi siskoni mm oppi kiipeilemään tuoleille ja sohville ennen kuin oppi kävelemään; yksi tuolilta tipahtaminen riitti niinkin nuorelle opettamaan sen ettei yksinkertaisesti kannata, ja kävelemäänkin hän oppi ihan ajallaan "traumasta" huolimatta). Lapsille tulee mustelmia kaikesta huolimatta, joten kaipa sen takia niiltä eivät omat vanhempani ole yrittäneet minua tai siskojani suojata. Ainoastaan autotielle juoksemisesta ja vesistöistä on säntillisesti ja lujasti muistettu varoittaa, koska auton alle juokseminen ja hukkumisvaara ovat vähän eri kaliiberin vaaroja kuin pehmustamaton pöydänkulma.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset eivät ymmärrä olla jouluna kotonaan?  Eihän tuo ole mikään juhla-ateria kenellekään. Jos haluaa aikuisten kesken syödä jouluateriaa, voi lapset olla kotona molempien vanhempien käydessä vuorotellen sukunsa kanssa juhlistamassa. Tao vaikkapa vuorovuosin. En mistään hinnasta olisi jouluna lasten kanssa kylillä häiritsemässä toisten juhlaa tai pyytämässä kotiini jotain hermoilevaa mammaa, joka rientää kesken aterian lasten perään. Sitten valitetaan täällä huonoa kohtelua. Jösses.

Varmaan siksi, että ap lapsineen oli kutsuttu appivanhemmmille? Kyllä meillä vietetään joulua perheenä, johon kuuluvat myös lapset. Jos ei oltaisi tervetulleita isovanhemmille koko porukka, niin sitten vietettäisiin joulu omassa kodissa oman perheen kesken, niin yksinkertaista. Eikä tarvitse kutsua jos ei kerran olla tervetulleita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No melkein peesaan ennemmin miehen veljeä. Yksikään tuntemani vanhempi ei ole ole ollut jälkikasvunsa suhteen liian välinpitämätön, mutta liian monta (ärsyttävää) helikopterivanhepmaa tunnen. "ei sinne, ei sitä, ei saa kiivetä, EI SAA KIIVETÄ!!!!". Eihän lapsi ikinä opi rajojaan, jos koko ajan joku estää, nostaa ja laskee sen mukaan minne lapsi tahtoo. Yksivuotias tuskin pääsee edes tavallisessa kotitaloudessa niin korkealle, että vakavampaa loukkaantumista tapahtuisi... Joo, saa peukuttaa alas.

Eihän lapselle tosiaan satu mitään, jos hän hakkaa telkkaria kaukosäätimellä, mutta telkkarin omistaja saattaa hermostua. Huonekasvitkin saa äkkiä lattialle ja jos lapsi ei syö niitä tai multaa, ei siitäkään sitten haittaa ole.

Pienet kukkamullathan tekee vaan hyvää suussa. Minä pyörin kakarana pihalla ja söin vaikka mitä. Ei ole mitään allergioita enkä käytännössä sairastele koskaan, voisi peräti kuvitella että vastustuskyky on kehittynyt hyväksi tuosta sonnan syömisestä.

Alapeukkujen perusteella en yhtään ihmettele, miksi nykyään on niin monia jan-pettereitä astmoineen ja muine vaivoineen ja töistä ollaan saikulla harva se viikko kun äiskä ei ole antanut laittaa mitään "väärää" suuhun ja immuniteetti on jäänyt vajaaksi. Lisäksi vanhanaikaisessa alatiesynnytyksessä vauva altistuu luontoäidin suunnittelemalle bakteerikylvylle, kun taas keisarinleikkauksessa näni ei tapahdu, joita tehdään nykyään aina vaan useammin äidin oman mukavuudenhalun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen se, kun jokin vuos sitten, kun äitini ja 3-vuotiaan serkkuni (mutsi oli siihen aikaan enollani lastenhoitoapuna) kanssa käveltiin Jyväskylässä sitä matkakeskuksen ramppia alas. 3-v serkku innostui vaappuvin askelin juoksemaan sitä ramppia alas, josta tietenkin vähän huolestuis. Äiti totesi vaan, että antaa juosta, kaiken ikäisenä voi oppia omia rajojaan, mitä voi/kannattaa tehdä, ja mitä ei. Ja, yllätyksekseni, serkku laukkasi kaatumatta rampin alas. Ei kompastumisen kautta opittavia läksyjä siis sille päivälle.

Että, dunno. Toiset varmistaa, ettei lapsille käy ikinä mitään. Mulla ja serkulla on kaksi vuosikymmentä ikäeroa, mutta melko samalla asenteella on mua ja pikkusiskojani kasvatettu. Eipä ole tullut älynväläyksiä juosta otsaa pöydänkulmaan tai kiivetä tuolin selkänojalle JOS on kerran juossut kulmaan pahki tai tippunut selkänojalta (nuorempi siskoni mm oppi kiipeilemään tuoleille ja sohville ennen kuin oppi kävelemään; yksi tuolilta tipahtaminen riitti niinkin nuorelle opettamaan sen ettei yksinkertaisesti kannata, ja kävelemäänkin hän oppi ihan ajallaan "traumasta" huolimatta). Lapsille tulee mustelmia kaikesta huolimatta, joten kaipa sen takia niiltä eivät omat vanhempani ole yrittäneet minua tai siskojani suojata. Ainoastaan autotielle juoksemisesta ja vesistöistä on säntillisesti ja lujasti muistettu varoittaa, koska auton alle juokseminen ja hukkumisvaara ovat vähän eri kaliiberin vaaroja kuin pehmustamaton pöydänkulma.

Pöydänkulma voi olla tosi vaarallinen, ei siitä henki ehkä lähde mutta mieluiten pidän omalla lapsella silmät ja hampaat tallella.

Itse en ymmärrä ollenkaan tuollaista "antaa sen pudota tuolilta ja kopauttaa päänsä, kyllä se siitä oppii" -mentaliteettia. Ihan vastuutonta. Lapset saa kyllä kiipeillä ja kokeilla, mutta aikuisen on vahdittava vieressä näitä touhuja kun on kyse 1-3- vuotiaista. Omat lapset ovat välttyneet suuremmilta haavereilta ja silti ovat motorisesti hyvin taitavia. Koska kiipeillä on saanut mutta aikuinen on aina luonut sille turvalliset puitteet.

Olisin luultavasti käskenyt miestäni ojentamaan veljeään minun nähden että saan kostoni.

En voi sietää että alempiarvoinen pikkuveli suvun asteikolla hyppii nenälleni.

Ainakin meidän isäntäsuvun klaanissa vanhin veljistä on se johtaja uros ja hänen vaimonsa on vielä mahtavampi.

Pihalle olisi raahattu piestäväksi tuollainen veli, joka ei osaa pitää päätänsä kiinni. Pappakin olisi ollut samaa mieltä asiassa. Suvussa asiat hoidetaan hierarkian mukaan. Muuten syntyy anarkia.