Eroperheet ja lasten häät

Minäkin aion kutsua mahdollisesti tuleviin häihini vain isäni. Vaimo ei ole perhettä tai edes läheinen ja tilanne tulee olemaan tarpeeksi kiusallinen ilman häntä. Kutsuin myös valmistujaisiini vain isäni, päätti mieluummin olla tulematta mikä on myös ok. Ihan itse saa päättää mikä on elämässä tärkeää, ehkä joskus luovutan ja isä lakkaa saamasta kutsuja liittyen minun elämääni.

Viidessä vuodessa miehesi tytär tuskin kokee sinua perheekseen, viisi vuotta on muutenkin vähän ja aikaisimmillaankin olet saapunut kuvioihin vasta kun tytär on alkanut itsenäistymään.

Toivottavasti minä olen pystynyt kasvattamaan lapsen, joka arvostaa molempia vanhempiaan. Vanhempien erojen syitä ei pidä kaataa lasten niskaan, siitä se lähtee. Ero on katkera paikka, sitä en kiistä, mutta pitäisi malttaa mielensä ja yrittää ylläpitää hyvät suhteet etävanhempaan. Pitkän päälle se on kaikkien etu.

Lapsen yllyttäminen toista vanhempaa vastaan on halpamaista, ja jos siitä saa tyydytystä, on paha ihminen. Inhimillinen, mutta paha ihminen, ja kyllä lapsikin sen jonain päivänä tulee tajuamaan.

Mitä sinä menet lapsen isän/nyk miehesi puolesta sanomaan hänen lapselleen että jos sinä et saa kutsua ni tuskinpa mies/lapsen isäkään tulee? On aivan sama miksi sinua ei ole kutsuttu mutta tuo kertoi täysin sen miten paljon pidät toisen naisen, lapsen äidin, lasta "omanasi".

Juhlija päättää, maksaja saa esittää toiveita. Noin kärjistetysti meillä. Häät vielä kaukana, mutta muutamat rippi-ja valmistumisjuhlat takana, ja kaikki ovat mahtuneet.

Yksi lapsista empi kerran isän uuden tyttöystävän kutsumista, minä maksajana kannustin kutsumaan. Mukavampihan se oli, että tulee kaikki edes naamatutuiksi, jos nyt pitempäänkin kuvioissa pyörii. Mieheni on ollut kaikissa, juhlijan päättämänä ja kutsumana. Tämä toimii, koska ero ilman kolmansia osapuolia ja suuria riitoja.

Kuvissa ei olla entisenä ydinperheenä, ei kyllä yleensä poseerata uusienkaan kanssa.

Sinä jätät menemättä, tietysti. Hän ei ole sinun lapsesi, vaikka teillä läheiset välit onkin. Hän haluaa olla ensisijaisesti omalle äidilleen uskollinen, ei sinulle. Hän haluaa, että hänen äidillään on hyvä olla hänen häissään.

Olen itse aikuinen erolapsi ja ahdistun edelleen aivan todella paljon perhejuhlista. Välitän molemmista vanhemmistani ja minkä minä sille voin, jos äiti ei ole edelleenkään päässyt yli erosta? Minun täytyy suojella häntä, koska haluan että hänellä on hyvä olla. En halua hänelle yhtään huonoa oloa enää, kun elämä on muutenkin kääntymässä ehtoopuolelle.

Minullakin on läheinen, jonka häihin tai hautajaisiin en välttämättä tule kutsutuksi. Vaikka minä olen se, joka tietää hänen murheensa parhaiten. Olen myös ainoa, joka tietää pienistä onnen hetkistä. Olen tukenut hyvässä ja pahassa ja tehnyt paljon hyväkseen.

Mutta ympäröivä maailma ei tiedä millaiset välit meillä on. Eikä läheiseni takuulla nosta äläkkää siitä, onko minua kutsuttu. Ja hautajaisissa suku ei edes tiedä, että minä "kuulun" vieraslistalle.

Vaikka kumpikaan juhla ei ole ajankohtainen, niin olen asiaa jo mielessäni käsitellyt. Kutsut eivät ole läheisyyden mittari. Vaan juhlat ovat rituaaleja, jotka suoritetaan tietyllä tavalla tiettyjen ihmisten läsnäollessa. Se ei ole paikka, jonne halutaan hämmennystä kutsumalla odottamattomia vieraita.

Elän kyllä ydinperheessä ja lapsemma alkavat olla jo aikuisia.

Mutta spekuloin tilannetta, että jos mieheni yhtäkkiä rakastuisi johonkin muuhun ja pettäisi ja jättäisi minut, en ole niin suurisydäminen ihminen, että pystyisin olemaan rennosti lapsemme häissä, jos tämä ns, toinen nainen tulisi myös paikalle.

En toisaalta usko, että lapsemme myöskään haluaisi, että joutuisin hänen häänsä viettämään ahdistuneena ja vanhat surut ja tuskat mielessäni.

Nämä ovat vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Sinä jätät menemättä, tietysti. Hän ei ole sinun lapsesi, vaikka teillä läheiset välit onkin. Hän haluaa olla ensisijaisesti omalle äidilleen uskollinen, ei sinulle. Hän haluaa, että hänen äidillään on hyvä olla hänen häissään.

Olen itse aikuinen erolapsi ja ahdistun edelleen aivan todella paljon perhejuhlista. Välitän molemmista vanhemmistani ja minkä minä sille voin, jos äiti ei ole edelleenkään päässyt yli erosta? Minun täytyy suojella häntä, koska haluan että hänellä on hyvä olla. En halua hänelle yhtään huonoa oloa enää, kun elämä on muutenkin kääntymässä ehtoopuolelle.

Sinun täytyy suojella äitiäsi? Surullista. Äidin tulisi suojella lastaan, eikä päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Mielenkiintoinen ajattelumalli. Luuletko, että murrosikäiset ja sitä vanhemmat lapset edes kuuntelisivat, jos ryhtyisin heille isän nyxää mollaamaan. Lapset muodostavat ihan itse mielipiteensä. On se exä vaikea pala, kun sitä pitää kaikesta syytellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Mielenkiintoinen ajattelumalli. Luuletko, että murrosikäiset ja sitä vanhemmat lapset edes kuuntelisivat, jos ryhtyisin heille isän nyxää mollaamaan. Lapset muodostavat ihan itse mielipiteensä. On se exä vaikea pala, kun sitä pitää kaikesta syytellä.

Manipulointi ei ole ollenkaan vaikeaa. Lapsetkin uskovat muodostaneensa mielipiteensä ihan itse.

Eksä on typerys. Meillä miehen ja eksän välit on tosi huonot, minäkin tietysti siinä mukana. Silti tyttären häissä ihan istuttiin samassa pöydässä ja juteltiin iloisesti. Päivän aselepo? Eksähän on ihan hauska tyyppi noin yleisesti ja mies oli aavistuksen vaivaantunut, mulla ja eksällä juttu luisti. Sen jälkeen palattiin hiljalleen jääkauteen, mutta kai sitä aikuiset ihmiset voi päivän edes tsempata. Miehen tytär muuten mainitsi jälkikäteen, kuinka oli kiva, kun juttelitte niin paljon. Miehensä isä ja äiti mulkoili vaan toisiaan. Oli melkein ylpeä, että hänen puolen porukka osasi käyttäytyä. :)

Erittäin itsekästä sinulta edes ajatuksen tasolla vaatia morsiamen isää jättäytymään häistä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jätät menemättä, tietysti. Hän ei ole sinun lapsesi, vaikka teillä läheiset välit onkin. Hän haluaa olla ensisijaisesti omalle äidilleen uskollinen, ei sinulle. Hän haluaa, että hänen äidillään on hyvä olla hänen häissään.

Olen itse aikuinen erolapsi ja ahdistun edelleen aivan todella paljon perhejuhlista. Välitän molemmista vanhemmistani ja minkä minä sille voin, jos äiti ei ole edelleenkään päässyt yli erosta? Minun täytyy suojella häntä, koska haluan että hänellä on hyvä olla. En halua hänelle yhtään huonoa oloa enää, kun elämä on muutenkin kääntymässä ehtoopuolelle.

Sinun täytyy suojella äitiäsi? Surullista. Äidin tulisi suojella lastaan, eikä päinvastoin.

Juuri näin minäkin mietin, kun luin tuon. Todella surullista.

Ja moni vieläpä pitää normaalina, että äidin ja lapsen roolit ovat vaihtuneet.

Vierailija kirjoitti:

Eksä on typerys. Meillä miehen ja eksän välit on tosi huonot, minäkin tietysti siinä mukana. Silti tyttären häissä ihan istuttiin samassa pöydässä ja juteltiin iloisesti. Päivän aselepo? Eksähän on ihan hauska tyyppi noin yleisesti ja mies oli aavistuksen vaivaantunut, mulla ja eksällä juttu luisti. Sen jälkeen palattiin hiljalleen jääkauteen, mutta kai sitä aikuiset ihmiset voi päivän edes tsempata. Miehen tytär muuten mainitsi jälkikäteen, kuinka oli kiva, kun juttelitte niin paljon. Miehensä isä ja äiti mulkoili vaan toisiaan. Oli melkein ylpeä, että hänen puolen porukka osasi käyttäytyä. :)

Päivän aselepo on kannatettava ajatus. Paras tässä ketjussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Mielenkiintoinen ajattelumalli. Luuletko, että murrosikäiset ja sitä vanhemmat lapset edes kuuntelisivat, jos ryhtyisin heille isän nyxää mollaamaan. Lapset muodostavat ihan itse mielipiteensä. On se exä vaikea pala, kun sitä pitää kaikesta syytellä.

Manipulointi ei ole ollenkaan vaikeaa. Lapsetkin uskovat muodostaneensa mielipiteensä ihan itse.

No aloituksessa kyse ei taida olla murkusta tai pienestä lapsesta, kun on menossa jo naimisiin. Pikemminkin aikuisesta naisesta, ehkä jo kolmikymppisestä. Osaa varmaan ajatella jo omilla aivoillaan

Vierailija kirjoitti:

Erittäin itsekästä sinulta edes ajatuksen tasolla vaatia morsiamen isää jättäytymään häistä pois.

Sen jälkeen voikin heittää pois ajatuksen, että tämä aikuinen ihminen olisi kuin oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Mielenkiintoinen ajattelumalli. Luuletko, että murrosikäiset ja sitä vanhemmat lapset edes kuuntelisivat, jos ryhtyisin heille isän nyxää mollaamaan. Lapset muodostavat ihan itse mielipiteensä. On se exä vaikea pala, kun sitä pitää kaikesta syytellä.

Manipulointi ei ole ollenkaan vaikeaa. Lapsetkin uskovat muodostaneensa mielipiteensä ihan itse.

Erityisesti me naiset olemme herkkiä tunteiden tulkkeja, joten tiedämme, miten toimia. Pieni katse siellä, syvä hengitys täällä, lähes huomaamaton huokaus. Ei murrosikäinenkään tyhmä ole, toki hän huomaa, mikä on äidin tahto. Ja tietää myös, mikä helvetti seuraa, kun sitä ei noudata. Häihin sellaista draamaa ei haluta.

Meille kävi myös näin. Tytär kutsui vain isänsä eli mieheni. Minä en saanut kutsua koska miehen eksä niin päätti. Mieheni loukkaantui puolestani, mutta meni saattamaan tyttärensä alttarille. Lähti kirkosta suoraan kotiin, vaikka yritin kaikkeni että olisi mennyt juhliin edes tanssimaan sen yhden tanssin tyttärensä kanssa. Ei mennyt ja tytär oli sit tanssinut sulhasen isän kanssa. Äidin ja tyttären välit meni kuulemma sen jälkeen. Niin surullista. Kamalaa tuollainen katkeruus eron jälkeen. Mieheni ja eksänsä erosta kuitenkin lähes 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Mielenkiintoinen ajattelumalli. Luuletko, että murrosikäiset ja sitä vanhemmat lapset edes kuuntelisivat, jos ryhtyisin heille isän nyxää mollaamaan. Lapset muodostavat ihan itse mielipiteensä. On se exä vaikea pala, kun sitä pitää kaikesta syytellä.

Manipulointi ei ole ollenkaan vaikeaa. Lapsetkin uskovat muodostaneensa mielipiteensä ihan itse.

No aloituksessa kyse ei taida olla murkusta tai pienestä lapsesta, kun on menossa jo naimisiin. Pikemminkin aikuisesta naisesta, ehkä jo kolmikymppisestä. Osaa varmaan ajatella jo omilla aivoillaan

Kolmekymppinenkin on jonkun lapsi.

Kieltämättä olisihan se aika upea tunne mennä miehen kanssa lapsen häihin ja näpäyttää näin exää, että minä se kuitenkin miehen sain. Ja tietää, että kaikki sukulaiset ja tutut säälisivät exää, kun tietävät, että mies petti sitä kauan minun kanssani ja valitsi minut lopulta.

Se kyllä kruunaisi koko jutun.