Eroperheet ja lasten häät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Otan osaa, sen täytyi tuntua tosi kurjalta :(

Minkä? Senkö, että isä ei halunnut tulla häihini? Ei se erityisen kurjalta tuntunut, tavallaan se osoitti, mite vähän isälle merkitsin. Lasten ristiäisiin isää ei sitten enää kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Otan osaa, sen täytyi tuntua tosi kurjalta :(

Ei se tunnu kurjalta, kun tietää että lisuke olisi tullut mukana. Parempi kokonaan ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Siis häh? Erosta vasta viisi vuotta, lapsi on nyt aikuinen mutta tuntuu kuin omalta lapselta? Kyllä on aika matalat standardit omaksi lapseksi tuntemiseen, jos parin vuoden tuttavuus aikuisen tai lähes aikuisen kanssa riittää. Miltäköhän niistä oikeista omista lapsista tuollainen hurskastelu tuntuu? Seuraavaksi kerrot kuinka naapurin koira tai lähikaupan myyjä tuntuu omalta lapselta.

Olen huomannut, että suhtautuminen uuteen kumppaniin riippuu paljon siitä, miten hän on tullut kuvioihin. Jos tulit pettämisen kautta porukoihin, ne entisen lapset eivät yleensä hyväksy. Turha sitä exääkään on syytellä katkeraksi. Ei tosiaan kannata pettää, jos haluaa, että kaikki ovat väleissä tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Kutsuithan kaikki muutkin puolisoineen, miksi et isääsi puolisoineen?

Sinä kunnioitat lapsen tahtoa. 

On sitten jatkossa itsestäsi kiinni, kykenetkö olemaan pikku hiljaa vihaamatta sitä lasta - eihän hän ole edes omasi ja sitä alleviivattiin erityisen karkeasti - ja päätyttekö lopulta exän haaveiden mukaisesti eroon nykyisen miehesi kanssa.  Tällaisiin tilanteisiin voi ja täytyy varautua, kun lähtee uusperheeseen mukaan enkä usko, että tuo on edes hankalin mahdollinen tilanne.  Ajattele miehesi tai lapsesi kuolemaa; ketä kutsutaan hautajaisiin lopulliseen tappeluun?  Ketä kutsutaan tämän lapsen eli kohta avioituvan naisen tuleviin perhejuhliin?

Varmaan kannattaisi pitää omat juhlat nykyisen perheenne kesken ja niellä haavasi ja kiukkusi.  Minä tosin en kykenisi siihen kuten sävystä kuulee.  Tai ehkäpä tässä olisi todellisen rakkauden mittari: jos todella rakastat miehesi lasta, yritä olla onnellinen hänen puolestaan ja jätä omat tunteesi tämän yhden tilaisuuden suhteen taka-alalle.  Exähän ei ilmeisesti kuitenkaan ole änkemässä joulupöytäänne kinkun kimppuun joka joulu?

Meillä miehen isän uusi puoliso ei osallistunut mihinkään suvun juhliin, koska miehen isä tiesi, että miehen äiti nostaisi metakan. Vaikka erosta oli yli 20v aikaa. Tämä oli mielestäni miehen isältä ihan tahdikasta. Ajatteli lastensa juhlien onnistumista.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai jääkutsussa vanhemmat ole kutsujia. Eri asia jossain järjestetyssä liitossa. Kutsut menee siten miten hääpari tahtoo.

Ihan kuten järjestetyssä liitossa isä luovuttaa tyttärensä valitsemalleen miehelle? Ei kai kukaan anna luovuttaa itseään, jos on itse valinnut miehen?

Jos vanhempien keskinäiset välit tai vanhempien ja uusien puolisoiden välit ovat riitaisat tai kiusalliset, niin hääpari on ikävässä välikädessä jossa hyvää ja kaikkia tyydyttävää ratkaisua ei vaan kertakaikkiaan ole. Silloin on hääparin oikeus miettiä ratkaisu sen pohjalta mikä on heidän juhlapäivänsä onnistumisen kannalta paras, ei sen kannalta kuka on perheriidassa ns. oikeassa ja kuka väärässä. Oma äiti nyt vaan menee useimmilla ihmisillä ihan heittämällä äitipuolen edelle. Valitan.

Itsekin kiinnitin huomiota siihen, että erosta on viisi vuotta aikaa ja nyt aikuinen lapsi on kuin oma lapsi konsanaan. Tuskinpa oikeasti on ehtinyt aikuiseen ihmiseen niin kiinteä suhde tulla, että se omalta lapselta tuntuisi.

Itse en alkaisi pilaamaan tytön ja isän välejä sillä, että kiukuttelisin siitä, etten saanut kutsua häihin. Voi käydä vielä niin, että isä voi olla katkera myöhemmin, kun ei saisi enää olla osallisena tyttönsä elämään sen jälkeen, kun olisi valinnut kiukuttelevan vaimonsa tytön edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo, aina vika eksässä. Mä olen kutsunut juhliini aina vain ja ainoastaan isäni, ihan omasta tahdostani ja yksin on tullut. Toinen vaihtoehto on ollut jättää tulematta. Oma päätöksensä.

Ei aina, tällä kertaa on. Naimisiin menevän tulee saada päättää ilman painostusta, ketä kutsuu.

Meinaat että on parempi että äiti jättää tulematta?

Luin ketjun uudelleen, enkä ymmärrä, missä näin on sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Tämänhän kertoi syyksi vain nyxä. Oikea syy voi olla ihan mikä tahansa muu.

Me kutsuimme myös isän uuden puolison. Osasivat olla ihmisiksi, vaikka välit ovat huonot.

Ikävää, jos lapsen äiti pakottaa lapsensa valitsemaan vanhempiensa välillä. Jos lapsi saa jälkikasvua, joudutte joka tapauksessa olemaan erilaisissa juhlissa yhtä aikaa, joten nyt olisi hyvä hetki hyväksyä se ja käyttäytyä kuin aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Otan osaa, sen täytyi tuntua tosi kurjalta :(

Minkä? Senkö, että isä ei halunnut tulla häihini? Ei se erityisen kurjalta tuntunut, tavallaan se osoitti, mite vähän isälle merkitsin. Lasten ristiäisiin isää ei sitten enää kutsuttu.

Isien pahat teot kostetaan seitsemänteen polveen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Sitähän tässä kysytään, että miksi et pidä. Siksikö, kun äiti kieltää?

Kukin saa kutsua häihinsä kenet haluaa. Siihen ei kannata urputtaa kutsumattomien tätien ja kumminkaimojen ja uusien vaimojen yms. 

Hääparin häät ja he päättävät, ketä haluavat häihinsä.

Meillä on paljon oppimista. Kun erotaan ja mennään uuteen liittoon, lapsi saa parhaassa tapauksessa kaksi rakastavaa vanhempaa lisää. Eroavien puolisoiden pitäisi pitää huolta lastensa edusta ja jättää se oma loukkaantuminen sivuun, niin vaikeaa kuin se onkin.