Eroperheet ja lasten häät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Mielenkiintoinen ajattelumalli. Luuletko, että murrosikäiset ja sitä vanhemmat lapset edes kuuntelisivat, jos ryhtyisin heille isän nyxää mollaamaan. Lapset muodostavat ihan itse mielipiteensä. On se exä vaikea pala, kun sitä pitää kaikesta syytellä.

Manipulointi ei ole ollenkaan vaikeaa. Lapsetkin uskovat muodostaneensa mielipiteensä ihan itse.

Erityisesti me naiset olemme herkkiä tunteiden tulkkeja, joten tiedämme, miten toimia. Pieni katse siellä, syvä hengitys täällä, lähes huomaamaton huokaus. Ei murrosikäinenkään tyhmä ole, toki hän huomaa, mikä on äidin tahto. Ja tietää myös, mikä helvetti seuraa, kun sitä ei noudata. Häihin sellaista draamaa ei haluta.

Murrosikäinen on tosiaan herkkä kaikelle ja toimii juuri päinvastoin kuin väkisin halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi myös näin. Tytär kutsui vain isänsä eli mieheni. Minä en saanut kutsua koska miehen eksä niin päätti. Mieheni loukkaantui puolestani, mutta meni saattamaan tyttärensä alttarille. Lähti kirkosta suoraan kotiin, vaikka yritin kaikkeni että olisi mennyt juhliin edes tanssimaan sen yhden tanssin tyttärensä kanssa. Ei mennyt ja tytär oli sit tanssinut sulhasen isän kanssa. Äidin ja tyttären välit meni kuulemma sen jälkeen. Niin surullista. Kamalaa tuollainen katkeruus eron jälkeen. Mieheni ja eksänsä erosta kuitenkin lähes 15 vuotta.

Jos hoitaa eron paskasti, katkeruus kestää kauan. 

Veikkaan, että kaikissa näissä vaikeissa tapauksissa eron syy on ollut pettäminen. Hitto soikoon. Kannattaa yrittää erota jonkun muun kuin valheen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kutsuin häihin vain isän, en äitipuolta. Isä ei tullut, se oli hänen oma päätöksensä. Ei se minulta pois ollut, ei kaduttanut lainkaan. Halusin paikalle meille tärkeitä ihmisiä, en niitä, joista en pidä.

Ikävää, että et pidä isästäsi tai hänen vaimostaan. Ap:n tilanteessa heillä on lapseen tiiviit ja hyvät välit, joten tilanne on aivan toinen.

Myös minun äitipuoleni hoki tuota "hyvät välit" -mantraa, vaikka tosiasiassa hän ei ollut lainkaan läheinen. Kaiken lisäksi tiesin, että häissä hän olisi ryhtynyt organisoimaan niitä mieleisikseen ja käyttänyt äidistä termiä "entinen", joten kiitos ei, ei meidän häissä. Niissä oli isä ja äiti, joiden lapsi oli menossa vihille, ei mitään exää ja nyxää.

Kurja, että teillä ei synkannut. Miksi et pitänyt isäsi uudesta vaimosta? Ylipäätään senkö takia, että hän ei ollut äitisi vai oliko hän jotenkin epämiellyttävä henkilö? Syytitkö häntä vanhempiesi erosta? Syyttikö äitisi?

Kerropa yksikin syy, miksi kenenkään pitäisi pitää vanhempansa uudesta puolisosta. Varsinkin aikuisella on oma elämä, eikä ole pakko kenestäkään pitää.

Ei tarvitse pitää, mutta olisi hyvä ymmärtää, jos toteuttaa vain vanhempansa kostoa exälleen. Toimii vain manipuloituna käsikassarana.

Mielenkiintoinen ajattelumalli. Luuletko, että murrosikäiset ja sitä vanhemmat lapset edes kuuntelisivat, jos ryhtyisin heille isän nyxää mollaamaan. Lapset muodostavat ihan itse mielipiteensä. On se exä vaikea pala, kun sitä pitää kaikesta syytellä.

Manipulointi ei ole ollenkaan vaikeaa. Lapsetkin uskovat muodostaneensa mielipiteensä ihan itse.

Erityisesti me naiset olemme herkkiä tunteiden tulkkeja, joten tiedämme, miten toimia. Pieni katse siellä, syvä hengitys täällä, lähes huomaamaton huokaus. Ei murrosikäinenkään tyhmä ole, toki hän huomaa, mikä on äidin tahto. Ja tietää myös, mikä helvetti seuraa, kun sitä ei noudata. Häihin sellaista draamaa ei haluta.

Murrosikäinen on tosiaan herkkä kaikelle ja toimii juuri päinvastoin kuin väkisin halutaan.

Jep, käänteispsykologia toimii usein murrosikäisen kanssa 😁

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että kaikissa näissä vaikeissa tapauksissa eron syy on ollut pettäminen. Hitto soikoon. Kannattaa yrittää erota jonkun muun kuin valheen kautta.

Tai pitää se pettäminen jemmassa, kunnes pöly on laskeutunut, ja tuoda uusi esille vasta sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä olisihan se aika upea tunne mennä miehen kanssa lapsen häihin ja näpäyttää näin exää, että minä se kuitenkin miehen sain. Ja tietää, että kaikki sukulaiset ja tutut säälisivät exää, kun tietävät, että mies petti sitä kauan minun kanssani ja valitsi minut lopulta.

Se kyllä kruunaisi koko jutun. 

Varsinkin, jos mies teki kauan valintaa ja ei jättänyt heti vaimoaan. Jos joutuu kauan taistelemaan miehestään, niin kyllä voitonriemunsa saa näyttää.

Oikea toimintatapa on siis, että nuoripari päättää, kenet kutsutaan. Ap. älä estä omalla loukkaantumisellasi miestäsi menemästä oman lapsensa juhliin. Voipi käydä niin, ettei teitä tulevaisuudessa enää mihinkään kutsuta.

Samanlaista meillä oli alkuun. Minun mieheni oli eronnut ennen kuin me edes tavattiin, mutta eksänsä oli tosi hankala kun mies löysi uuden, eli minut. Ilmeisesti tarkoitus oli että mies ei koskaan solmisi uutta parisuhdetta eron jälkeen. Hoidin homman sivistyneesti, kannustin miestä osallistumaan sukujuhliin ja pitämään yhteyttä omiin lapsiinsa. Tottakai sitten lastenlasten synnyttyä vähitellen kävi mahdottomaksi pitää minua ulkoistettuna koska tulin lapsenlapsille läheisemmäksi kuin heidän mummonsa, joka eli uutta nuoruuttaan, juoksi reissuissa ja jumppasi...

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Missään tapauksessa en nyksänä halua tunkeutua millään tavalla miehen ja hänen lastensa väleihin. Miehen eksä on sitten oma lukunsa, minkä sille voi että hän on semmoinen kuin on. 

Ja joo, todellakaan miehen lapset eivät ole minulle "kuin omiani". Omat ovat aina omia.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista meillä oli alkuun. Minun mieheni oli eronnut ennen kuin me edes tavattiin, mutta eksänsä oli tosi hankala kun mies löysi uuden, eli minut. Ilmeisesti tarkoitus oli että mies ei koskaan solmisi uutta parisuhdetta eron jälkeen. Hoidin homman sivistyneesti, kannustin miestä osallistumaan sukujuhliin ja pitämään yhteyttä omiin lapsiinsa. Tottakai sitten lastenlasten synnyttyä vähitellen kävi mahdottomaksi pitää minua ulkoistettuna koska tulin lapsenlapsille läheisemmäksi kuin heidän mummonsa, joka eli uutta nuoruuttaan, juoksi reissuissa ja jumppasi...

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Missään tapauksessa en nyksänä halua tunkeutua millään tavalla miehen ja hänen lastensa väleihin. Miehen eksä on sitten oma lukunsa, minkä sille voi että hän on semmoinen kuin on. 

Ja joo, todellakaan miehen lapset eivät ole minulle "kuin omiani". Omat ovat aina omia.

Mitä juuri luin. Exä kehtasi jumpata? Eikö tiedä, miten vaarallista hyvän fyysisen kunnon ylläpito on varsinkin ikääntyneelle.

Riippuu niin täysin siitä miten ero on hoidettu. Mun omasta erosta on reilu kaksi vuotta. Tähän asti olen kutsunut ex:n kotiini lasten juhliin. Mutta seuraavista juhlista en ole enää varma. Ex on kusettanut mua elatusasioissa niin täysillä, että luotto on mennyt aivan kokonaan. On vaan tunne, että en halua nähdäkkään sitä kus..päätä. Saatika, että kutsuisin hänen nykyisen juhliin.

Onneksi on vielä muutama kk aikaa juhliin, joten kerkeän ehkä vähän rauhoittua ja hillitä itseäni. Olishan se lasten etu, että kaikki vois olla saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä olisihan se aika upea tunne mennä miehen kanssa lapsen häihin ja näpäyttää näin exää, että minä se kuitenkin miehen sain. Ja tietää, että kaikki sukulaiset ja tutut säälisivät exää, kun tietävät, että mies petti sitä kauan minun kanssani ja valitsi minut lopulta.

Se kyllä kruunaisi koko jutun. 

Varsinkin, jos mies teki kauan valintaa ja ei jättänyt heti vaimoaan. Jos joutuu kauan taistelemaan miehestään, niin kyllä voitonriemunsa saa näyttää.

Ja noin ap osoittaisi olevansa juuri se paska ja halveksittava olento, joka on pahempi kuin miksi yrittää lapsen äidin maalata...

Jos mä olisin ap:n tytärpuoli, ilmoittaisin tuommoisen tempun jälkeen että isä valitkoon minun ja halveksittavan olennon väliltä, ja jos valitsee jälkimmäisen, katkaisisin välit ja kutsuja ei tippuisi mihinkään. Ja ihmettelisin kovasti miten paha äitipuoli onnistui huijaamaan, liekö sosiopaatti.

Onneksi omien vanhempien eroon ei liittynyt kolmansia tai jopa neljänsiä osapuolia, vaan ovat edelleen hyvissä väleissä, ja molempien uudet puolisot eivät ole ap:n kaltaisia vahingoniloisia sosiopaatteja, vaan ihan kunnollisia ihmisiä. Lisäksi kun menen naimisiin, saavat kaikki 4 tulla, samoin kastejuhliin ja muihin.

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Kuulostaa siltä, että tärkeää tässä ei ole se, että sinulle muka niin läheinen ihminen ei kutsu sinua häihin, vaan se, että sinun ylpeyttäsi on loukattu, kun oma äiti meneekin isän uuden ohi arvostuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä olisihan se aika upea tunne mennä miehen kanssa lapsen häihin ja näpäyttää näin exää, että minä se kuitenkin miehen sain. Ja tietää, että kaikki sukulaiset ja tutut säälisivät exää, kun tietävät, että mies petti sitä kauan minun kanssani ja valitsi minut lopulta.

Se kyllä kruunaisi koko jutun. 

Varsinkin, jos mies teki kauan valintaa ja ei jättänyt heti vaimoaan. Jos joutuu kauan taistelemaan miehestään, niin kyllä voitonriemunsa saa näyttää.

Ja noin ap osoittaisi olevansa juuri se paska ja halveksittava olento, joka on pahempi kuin miksi yrittää lapsen äidin maalata...

Jos mä olisin ap:n tytärpuoli, ilmoittaisin tuommoisen tempun jälkeen että isä valitkoon minun ja halveksittavan olennon väliltä, ja jos valitsee jälkimmäisen, katkaisisin välit ja kutsuja ei tippuisi mihinkään. Ja ihmettelisin kovasti miten paha äitipuoli onnistui huijaamaan, liekö sosiopaatti.

Onneksi omien vanhempien eroon ei liittynyt kolmansia tai jopa neljänsiä osapuolia, vaan ovat edelleen hyvissä väleissä, ja molempien uudet puolisot eivät ole ap:n kaltaisia vahingoniloisia sosiopaatteja, vaan ihan kunnollisia ihmisiä. Lisäksi kun menen naimisiin, saavat kaikki 4 tulla, samoin kastejuhliin ja muihin.

Tuo, jota kommentoit, taisi yrittää sarkasmia.

Meillä on suvussa yksi uusi puoliso, joka varmaan ajattelee kuuluvansa sukuun kovin läheisestikin. Lasten vuoksi ollaan tekemisissä normit juhlat ja kummivelvollisuudet. Ei ole lasten vika mikään, joten kohteliaasti pidetään hyviä välejä.

Mutta oikeasti kaikki miettivät miten tuon uuden puolison voisi jättää kutsumatta milloin minnekin. On nimittäin niin vastenmielinen tapaus, että sukujuhlista on hänen myötään tullut kidutusta. Omasta mielestään hän on tietenkin hyvää seuraa ja huumorintajuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Miehesi exä määrää, että sinä et tule häihin, ja sinä määräät, että sitten ei miehesikään - morsiamen isä - tule häihin? 

Tästä taas huomataan se, ettei puoliso vaihtamalla parane.

Voisin kuvitella, että hyvä ystäväni toimisi juuri noin kun aloituksen morsian, vaikka oma äiti on kuollut. Hän ei kertakaikkiaan pidä isänsä vaimosta, vaikka vaimon mukaan ovat hyvissä väleissä. Teini-ikäisenä /aikuisena kuitenkin osaa jo vieraiden kanssa käyttäytyä, vaikka ei pitäisikään heistä. Lapsille harvoin annetaan vaihtoehtoa ettei tarvi tulla toimeen. Tässäkin tapauksessa isän nykyinen vaimo tuli kuvioihin ennen eroa. Tämä ystäväni oli vaihdossa ja lähti heti kun mahdollista ulkomaille opiskelemaan että pääsi pois kotoa.

Häissä, joissa olen ollut, morsiuspari vanhempineen seisovat vierekkäin ja vieraat kulkevat jonossa onnittelemassa jokaista. Hääjuhlassa morsiusparin vanhemmat ovat istuneet hääparin lähellä omassa pöydässään. Ajatteliko aloittaja olla noissakin miehensä vierellä ottamassa vastaan onnitteluja miehen ex-vaimon vieressä?

Ainakin minua loukkaisi, jos miehen uusi vaimo esiintyisi häissä äidin ominaisuudessa vaikka kyse olisi minun lapsestani. Tilanne voisi olla toinen, jos lapsi olisi ollut eron aikana pieni, mutta ei silloin, kun lapsi olisi ollut aikuinen. Ei tuossa tilanteessa muutamassa vuodessa synny mitään äiti-lapsi-suhdetta, törkeää on edes kuvitella sellaista.

Avioeroperheen lapsena mun on pakko sanoa, että vanhempien pitäisi olla niin aikuisia, että pystyvät pakottavissa tilanteissa olemaan samassa tilassa ex-kumppanin uuden puolison kanssa. Minä olin 12 kun vanhemmat erosivat ja 14 kun kummatkin löysi uudet puolisot. Vielä tänä päivänäkin kun olen 24v, on isälleni kova pala tulla esim. valmistujaisiini, minne on tulossa äitini uusi mies ja minun isäpuoleni. Isäpuoli on ollut elämässäni tiiviisti läsnä kymmenen vuotta. Isä on meinannut kieltäytyä aikanaan tulemasta minun rippijuhliini ja ylioppilasjuhliini samasta syystä.

Nyt aikuisena olen hänelle sanonut, että isäpuoleni ei koskaan tule korvaamaan omaa isääni, mutta siitä huolimatta isäpuoli on tärkeä aikuinen mun elämässä. On elänyt rinnalla kaikki vuodet ja ottanut siipiensä suojaan. Aina olen voinut hädän hetkellä tukeutua häneen jos esim. oma isä ei ole ollut saatavilla.

Asia on ratkaistu niin, että olen omalle isälleni ilmottanut, että juhliin on tultava ja piste. Aina on isä ja uusi vaimonsa tulleet vaikkakin hammasta purren useimmiten. Mulle on tärkeää että itselleni merkitykselliset henkilöt jotka ovat osallistuneet kasvatukseeni, tulevat paikalle. Näihin kuuluu niin biologiset vanhemmat kuin heidän uudet puolisonsakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä olisihan se aika upea tunne mennä miehen kanssa lapsen häihin ja näpäyttää näin exää, että minä se kuitenkin miehen sain. Ja tietää, että kaikki sukulaiset ja tutut säälisivät exää, kun tietävät, että mies petti sitä kauan minun kanssani ja valitsi minut lopulta.

Se kyllä kruunaisi koko jutun. 

Varsinkin, jos mies teki kauan valintaa ja ei jättänyt heti vaimoaan. Jos joutuu kauan taistelemaan miehestään, niin kyllä voitonriemunsa saa näyttää.

Ja noin ap osoittaisi olevansa juuri se paska ja halveksittava olento, joka on pahempi kuin miksi yrittää lapsen äidin maalata...

Jos mä olisin ap:n tytärpuoli, ilmoittaisin tuommoisen tempun jälkeen että isä valitkoon minun ja halveksittavan olennon väliltä, ja jos valitsee jälkimmäisen, katkaisisin välit ja kutsuja ei tippuisi mihinkään. Ja ihmettelisin kovasti miten paha äitipuoli onnistui huijaamaan, liekö sosiopaatti.

Onneksi omien vanhempien eroon ei liittynyt kolmansia tai jopa neljänsiä osapuolia, vaan ovat edelleen hyvissä väleissä, ja molempien uudet puolisot eivät ole ap:n kaltaisia vahingoniloisia sosiopaatteja, vaan ihan kunnollisia ihmisiä. Lisäksi kun menen naimisiin, saavat kaikki 4 tulla, samoin kastejuhliin ja muihin.

Tuo, jota kommentoit, taisi yrittää sarkasmia.

Ehkä, joskus nettikirjoituksista sitä on vaikea huomata. Mutta kommentti olikin ap:lle. (Tai sitten ap:ta esittäneelle trollille...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista meillä oli alkuun. Minun mieheni oli eronnut ennen kuin me edes tavattiin, mutta eksänsä oli tosi hankala kun mies löysi uuden, eli minut. Ilmeisesti tarkoitus oli että mies ei koskaan solmisi uutta parisuhdetta eron jälkeen. Hoidin homman sivistyneesti, kannustin miestä osallistumaan sukujuhliin ja pitämään yhteyttä omiin lapsiinsa. Tottakai sitten lastenlasten synnyttyä vähitellen kävi mahdottomaksi pitää minua ulkoistettuna koska tulin lapsenlapsille läheisemmäksi kuin heidän mummonsa, joka eli uutta nuoruuttaan, juoksi reissuissa ja jumppasi...

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Missään tapauksessa en nyksänä halua tunkeutua millään tavalla miehen ja hänen lastensa väleihin. Miehen eksä on sitten oma lukunsa, minkä sille voi että hän on semmoinen kuin on. 

Ja joo, todellakaan miehen lapset eivät ole minulle "kuin omiani". Omat ovat aina omia.

Mitä juuri luin. Exä kehtasi jumpata? Eikö tiedä, miten vaarallista hyvän fyysisen kunnon ylläpito on varsinkin ikääntyneelle.

No sanotaan nyt niin että hänen jumppaamiset meni vähän överiksi... siis jumppasi ja urheili ja reissasi kaiken vapaa-aikansa, lapsenlapset eivät häntä juuri kiinnostaneet.