Mikä mua vaivaa? Miten "parantua"? Miehet juoksee karkuun koska oon tällänen
Olen 31-vuotias ja en pysty pitämään miestä luonteeni takia. Kaikki ihmettelevät miksi olen sinkku. No eivät tiedä millainen olen kun tapailen miehiä... En ole siis vuosiin päässyt parisuhteeseen näiden ongelmieni takia, ymmärrettävästi miehet juoksevat pois.
Alan jo ekoilla hyvin menneillä treffeillä miettimään ja kuvittelemaan tulevaisuuttamme, yhteenmuuttoa, lapsia, miten kaikki menee. Vaikka en puhuisi näistä ainakaan suoraan, miehet aistii. Ne pelästyy. EN halua olla tällainen, mutta en ole oppinut kontrolloimaan itseäni tarpeeksi selkeästikään. Mikäli tapailu jatkuu, tulen omistushaluiseksi ja mustasukkaiseksi. En mitenkään sairaalloisen, mutta vähän liikaa. Haluan että miehen maailma pyörii ympärilläni, hän on paljon minun kanssa, ilmottelee asioistaan aina yms. Jos työt tai kaverit menee paljon mun edelle niin pahoitan mieleni ja mies sen kyllä huomaa. Vaikka en suoraan mitään sanoisikaan. En siedä epävarmuutta. Pelkään että mies lähtee, joka saa minut takertumaan aina vain enemmän, jolloin mies ahdistuu.
Mikä tällaiseen mahtaa auttaa?
Kommentit (68)
Muutat tietoisesti käytöstäsi. Kun alat ylitulkita, lopetat sen. Mieti miksi olet ylettömän huomionkipeä?
Voit toki jatkaa tuolla ruikutuslinjalla, ettet muka voi kontrolloida itseäsi, mutta unohda samalla parisuhdehaaveet...
Tunnistan. Sinun pitää valitettavasti oppia pelaamaan ja vähän kovettaa itseäsi. En suosittele useita säätöjä yhtä aikaa, mutta jos huomaat kiinnostuvasti ns. liikaa ota etäisyyttä, mutta pidä yllä pikkuisen. Kun toisesta ei kuulu mitään niin älä sinäkään soita, vaikka kuinka tekisi mieli. Tietoisesti joudut kestämään sen tunteen ja hillitsemään itsesi. Jos vastapuoli ei ole palavan rakastunut sinuun niin lähtee karkuun ja lujaa. Aika harva potentiaalinen kumppani kuitenkaan varsinkaan alkuun on eikä aina myöhemminkään.
Joillekin miehille tuollainen takertuja voisi olla imarteleva tuttavuus. Olisihan se hienoa jos haluaisi vakiintua ja perustaa perheen. Jatka vaan omana itsenäsi sillä mies joka pakenee takertuvaa naista ei ole valmis vakiintumaan puhumattakaan vastuullisesta parisuhteesta. Arvostan aloittajaa ++
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille tuollainen takertuja voisi olla imarteleva tuttavuus. Olisihan se hienoa jos haluaisi vakiintua ja perustaa perheen. Jatka vaan omana itsenäsi sillä mies joka pakenee takertuvaa naista ei ole valmis vakiintumaan puhumattakaan vastuullisesta parisuhteesta. Arvostan aloittajaa ++
Minäkin sanoisin aloittajalle, että ole vain rohkeasti oma itsensä. Itse olen aina koettanut leikkiä jotakin vaikeasti tavoiteltavaa, ollut laittamatta viestiä vaikka olisi tehnyt mieli etten vain vaikuttaisi epätoivoiselta ja niin edelleen, ja päätynyt suhteisiin, mutta eivät ne ole olleet hyviä suhteita. Ehkä siksi, että olen alusta asti koettanut esittää ja olla jotakin mitä en oikeasti ole, ja sen esittämisen lopettaminen on kuules vaikeaa kun sen on aloittanut. Ja jos sen saa lopetettua, niin mieshän huomaa olevansa suhteessa aivan eri ihmisen kanssa kuin josta alkujaan kiinnostui. Tahtoisitko itse suhteeseen miehen kanssa, joka on koko tärkeän ensitutustumisen ajan esittänyt jotakuta aivan muuta? Hupsu romantikko ansaitsee hupsun romantikon ja niin edelleen, ja on ihanaa, jos kaksi sellaista lopulta kohtaa.
Tällä hetkellä olen taas vuosien jälkeen sinkku ja pyrin siihen, vaikka ylpeyteni kuinka käskisi leikkiä ja noudattaa joitakin typeriä sääntöjä, että sallin itseni ottaa yhteyttä tapailemaani ihmiseen silloin kun minusta siltä tuntuu, haaveilla omakotitaloista (tämä ei ole minun juttuni, mutta näin esimerkkinä) vaikka ääneen sille miehelle ja niin edelleen. Jos hän säikähtää ja hänen kiinnostuksensa lopahtaa, ei hän ole minua varten. Kuulen kyllä päässäni kiljuvan äänen, joka sanoo, että koeta nyt käyttäytyä normaalisti ja miettiä, miten päin tuo mies sinun tahtoo olevan, mutta annan äänen huudella rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo kaikki kuulostaa ihan ymmärrettävältä.
Itse ainakin miehenä haluaisin että nainen olisi enemmän takertuva kuin välinpitämätön. Mulla kun on yleensä ollut kokemusta niistä naisista jotka on välinpitämättömiä. Se on musta ikävää kun tapailun aikana itse saa olla aina se joka kehuu toista ja järjestelee tapaamisia ja toinen on vain että whatever.
Minullakin on kokemusta tuollaisista välinpitämättömistä naisista, se on todella turhauttavaa ja rikkovaa touhua. Toivottavasti en enää tuollaiseen päädy tuhlaamaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kilttinainen kirjoitti:
Olin ennen tuollainen. Paransin itseni siten, että deittailin useita miehiä samanaikaisesti. Silloin ei haitannut, jos toinen ei ilmoittanut menoistaan tai jos toisen elämä ei pyörinytkään heti mun ympärillä.
Se oli yllättävän hauskaa. Tietysti täytyy olla tarkkana, ettei jää kiinni. Mutta miehet kiinnostuivat, koska olin heidän mielestään niin vauhdikas ja itsenäinen. Moni halusi sitoutua aika nopeastikin. Niin se tilanne kääntyi.
Kokeile.
Täähän on tietenkin aivan idiootti neuvo. Mutta noin se toimi minullakin. Minulla oli vielä hiipuvaa säätöä yhden komistuksen kanssa, kun tapasin mieheni. Ja niin vain mieheni oli aikanaan ensimmäinen, joka vähän juoksi minun perässäni enkä minä hänen. Ja ihan siitä se johtui, kun komea säätö sai vielä jonkin verran huomiotani. Tavattiinkin vielä n. 2 kertaa.
Minun mielenkiintoni kyllä loppuu jos naisella on "säätöä" toisen miehen kanssa. En todellakaan ala juoksemaan sellaisen naisen perässä, niitä muita miehiä olisi todennäköisesti myös jatkossa. Olen kokenut tuon.
Ap kuulostat ihan minulta. En tiedä mikä meitä vaivaa. Mullakin on myönteinen käsitys itsestäni. Olen kaunis ja elämääni tyytyväinen. Siltikin tuntuu että painin samojen ongelmien kanssa. Nyt olen kolme kuukautta tapaillut samaa miestä ja koko ajan pelkään, koska hän saa tarpeekseen.
On mulla yksi 4 vuoden parisuhde takana että on mua joku jaksanut vähän pitempäänkin..
N23
Ihan sama jutteletko lemmikille vai psykoterapeutille, oisko parisuhdeterapeutista enemmän apua, vaikka sinkkuna menisitkin?